Mä vielä kerran kysyn, että missä on ne luvut niistä ihmisisoletetuista, jotka eivät hakeudu töihin niiden kannustusloukkujen vuoksi?
Joku niitä tietää ja tuntee, mutta itse en ole sitten 80-luvun törmnänyt yhteenkään, mutta en tietenkään väitä etteikö heitäkin olisi.
Sitten seuraavaksi, niin missä on ne kaikki työpaikat, joista tapeltaisiin, jos ei niitä hirrrrrrveitä kamalia kannustinloukkuja olisi siroteltu kaikkea pilaamaan sen osalta, ettei kukaan halua tehdä noita töitä?
Käsi ylös myös kaikki ne, jotka olisivat kitisemättä valmiita -jos se elämä potkaisee perseelle- aivan aikuisten oikeasti valmiita menemään duuneihin, joilla ei saa edes perusfasiliteettja kondikseen, vai onko ajatuksena vain haukkua nyt muita, kun ei ihmeellisesti se matalapalkka/orjatyö kelpaakaan, kun siihen lisäksi kuuluu mahdollisesti muutto toiselle paikkakunnalle isompien kustannusten piiriin, ja samalla kengän kuvaa sovitellaan koko ajan perseelle, ettei vaan ala duunari kukkoilemaan ja palkkoja kyselemään.
Väitän pokkana, että suurin osa ei olisi, vaikka vetääkin tässä kohtaa sen kortin esiin, että kuinka minä silloin niin kärsin ja raadoin kun ne muut vaan laiskotteli ja minä ymmärsin työnarvon. En siis puhu kenenkään historiasta, mutta hyvinkin siitä, että mihin nyt olisi valmis sitä yhteiskuntaa pelastaakseen, kuten uskotellaan asian mm sen halpatyön osalta velvollisuutena olevan. (Edelleenkin markkinataloudessa homma kuitenekin on niin, että jos jollakin hinnalla ei saa tekijää, niin täytyy maksaa enemmän eikä itkeä hallitukselta -"Etku noi paskiaiset ja luuserit ei suostu tekemään näin halvalla, buhu huu".
Uskooko joku myös tosissaan, että tämä hallituksen suuntaus johtaisi aidosti parempaan suuntaan työntekijän aseman suhteen, vai onko tämä vain aatteellinen juttu, jossa joko itse ollaan yrittäjiä tai muuten vaan vituttaa verot joilla joku muu perseenreikä sätkii mitään tekemättä, tai olemattaa ainakaan niin ahkera ja ihana kuin se minä itse?
Vielä lopuksi haluan todeta sen asian, joka aiemminkin on esillä ollut eri muodoissa, että ei se perkele kenenkään ole täällä pakko yrittää, jos ei kerran kannata. Pillit pussiin ja kortistoon, koska siellä on ihmisen hyvä olla, eikö niin! Siinähän sitä sitten saa kostonsa, jos kerran muuten täällä hyvää hyvyyttään yritystoimintaa harjoittaa vain ja ainoastaan, että ihmisillä olisi silleen ihanasti työtä ja turvattu tulevaisuus.
Pitäisi nyt siis jossakin kohtaa tehdä se päätös, että miksi sitä yritystoimintaa tehdään. Jos se on pelkkä voittojen maksimointi ja aina vaan enemmän rahaa, niin sitten pitää miettiä että millä hinnalla sen työn saa ihmisisltä ostettua, sillä kaikesta huolimatta liki jokainen maailman yritys tarvitsee ostovoimaa taakseen, jotta touhu on järkevää, sillä ei liene järkeä tuottaa mitään, jos ei kukaan sitä voi ostaa. Jos taas kyseessä on silkka ihana ajatus siitä, että yhteiskunta pyörii ja ihmisillä on töitä, niin sittenkin voi vaan maksaa niin hyvin, ettei tarvitse sitä sosiaalista tukea sen palkan saamiseksi.
Jos taas työ pitäisi tehdä, ja palkkoihin ei firmalla kertakaikkiaan ole varaa, niin voisihan olla järjetelmä, josta saa sitten anoa palkkatukea tekijöilleen, ja saada se palkka tekijälleen kannattavaksi, eikä siten alistaa sitä tekijää kerjäilemään erilaisia tukia, joka on helvetin nöyryyttävää ihmiselle joka kuitenkin käy töissä. Tällaisessa tapauksessa kuitenkaan ei yritys voi tietenkään tehdä voittoa omistajillaan, sillä valtiohan maksaa heidän persaukisen firmansa palkkoja, ettei ihmisten tarvitse maata kotona kärvistelemässä.