Tanskassa vähän vastaava järjestelmä on, jossa pienet yksityiset toimijat ovat se ensisijainen hoitopaikka ja ohjaavat tästä edelleen yhteiskunnallisiin palveluihin. Sairaaloita, terveyskeskuksia tms. tarvittaisiin huomattavasti vähemmän ja myös hoitoon pääsisi mahdollisesti nopeammin.
Tämä ei ole mahdollista Suomessa! Tilanne jossa julkista terveydenhoitoa järkeistettäisiin ja otettaisiin yksityiset aiempaa enemmän mukaan perusterveydenhoitoon, johtaisi todennäköisesti taloudellisessa ja hoidollisessa mielessä positiiviseen tulokseen.
Tanskaan verrattuna suurin ero on etäisyyksissä ja asumistiheydessä. Pienien yksityisten toimijoiden houkuttelu haja-asutusalueelle ja iäkkään väestön pariin tarvitsisi todennäköisesti jotain tukimallia tai agressiivista veroporkkanaa (kuten käsittääkseni Norjassa) tai sitten jotain velvoittavaa lainsäädäntöä esim. koulusta valmistuville joka ei sekään ole ongelmaton tapa.
Periaatetasolla ihan hyvä malli mutta Suomen mittakaavassa vaatii soveltamista aika paljon.
Se on kuitenkin selvä että perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisevän hoidon painotusta on pakko lisätä. Ja se myös maksaa rahaa. Isossa kuvassa rupeaa sitten säästämään rahaa jos onnistuu, mutta se on hyvin hankala päätös tehdä. Varsinkin tässä taloustilanteessa.