Niillä on oma osuutensa, samoin korkojen nousulla ja maailmantalouden tilalla tässä Suomen vientivetoisessa taloudessa.
Se mikä tässä minua huolestuttaa on, ettei taida tämäkään hallitus löytää ylös ja ulos tästä kuopasta.
Tuskin se tämäkään hallitus löydä sitä tietä ylös ja ulos tästä kuopasta, suunnan kääntäminen sieltä montun pohjalta takaisin kohti valoa olisi se akuutein asia mielestäni. Korkojen nousuun ja maailmantalouteen tällä pienellä pussinperällä sijaitsevalla impivaaralla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, se on isompien talousvetureiden ja geopoliittisten ongelmien ratkeamisen varassa.
Se mikä tässä tilanteessa itseäni eniten huolestuttaa, on tuleva sukupolvi. Siis tämä tässä maailmantilanteessa kasvava sukupolvi. Monet leikkaukset osuu lapsiperheisiin/yksinhuoltajiin jopa useampaakin eri kautta, niin satoa tullaan niittämään 20-30 vuoden kuluttua. Y-sukupolvesta (1980-1997 syntyneet) tuli joidenkin puheiden mukaan ns. menetetty sukupolvi, burnout-sukupolvi ja juurisyyt on lienee 90-luvun lamassa. Ns. milleniaalien mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin ja nyt tämä kyseinen sukupolvi joutuu vielä tässä tilanteessa kasvattamaan omia lapsiaan, tai kuten syntyvyyden laskusta voidaan tästä ehkä päätelmiä etteivät he halua tehdä lapsia tähän pirstaleiseen maailmaan. Jos entisestään milleniaaleilla on näköalattomuutta elämässä ja työelämässä, niin mitä se on heidän jälkeläisilleen kun joka puolelta kiristetään sitä heidän arkeaan ja kaupan päälle vielä ollaan (ehkä hieman liioitellusti) kolmannen maailmansodan kynnyksellä? Olen puolisoni kanssa mukana tukiperhetoiminnassa ja siellä tämä maailman meno alkaa jo realisoitumaan. Tihenevällä tahdilla vanhempia ilmoittautuu jonoon odottamaan apua tukiperheiltä kun oma jaksaminen ei enää riitä, mutta taas toisaalta sieltä(kin) karsitaan koko ajan resursseja. Esimerkiksi paikallinen soteyhtymä leikkasi tukiperherahoitusta 2 vrk -> 1 vrk/kk ja haettavia lisäpäiviä vähennetään myös. Aika karuja juttuja sieltä kuulee noin yleistasolla puhuttuna, niin kyllähän se pahalta tuntuu kun tietää että tämäkin pommi tulee räjähtämään käsiin siellä 20-30 vuoden päästä.
Niin, mitään järin suurta ratkaisuahan minulla ei tähän ole kun en poliitikko enkä taloustieteilijä ole, mutta toivoisin että hallitus päätöksiä tehdessään osaisi olla kauaskatseinen tässä asiassa. Nyt vaikuttaa hieman lyhytkatseiselta toiminnalta, kun asioita runnotaan vauhtia läpi. Jotenkin tuntuu (ns. mutu) että vaikuttavuusarvioinneilla vaan pyyhtiään kavereiden takapuolta, kunhan saadaan hallitusohjelma runtattua läpi. Mutta tämä siis täysin oma mutu, en ole hirveästi seurannut politiikkaa kun tämä polarisoitunut ilmapiiri (täälläkin) aiheuttaa vaan lähinnä harmitusta, konsensushakuinen ihminen kun olen. Henkilökohtaisesti pohdittuna voisin kantaa omaa korteani enemmän kekoon, ei nämä leikkaukset tällaiseen keskiluokkaiseen lapsettomaan pariskuntaan osu oikein millään tavalla, ja kuitenkin sitä resilienssiä olisi kantaa vielä enemmän taakkaa. Mutta ehkäpä se täytyy tyytyä auttamaan vapaaehtoistyön kautta, ja toivoa että omalla toiminnalla voi vielä jotain tulevan sukupolven ihmistä auttaa vaikkei olekaan omia jälkeläisiä. Ehkä toivoisin vielä enemmän hallitukselta sellaista kasvuun ja hyvän tulevaisuuden luomiseen tähtääviä toimenpiteitä eikä pelkästään vain pelkkää keppiä kaikille ja leikkauksia leikkauksien perään. Tiedän, hankala ajatus kun valtion talous on mitä on, mutta en usko että pelkästään kiristämällä ja kepillä hakkaamalla tästä suosta enää noustaan, ja siitä voidaan kiittää useita edellisiä hallituksia laidasta laitaan ja myös keskelle.
Tässä useampana päivänä sitä tullut pohdittua, että on meillä kurjat ajat vielä edessä about kolmenkymmenen vuoden päästä. Eläkejärjestelmän pyramidihuijaus romahtanee, liikalihavuusongelma räjähtää käsiin kansanterveyden näkökulmasta, tuleva sukupolvi tullee kohtamaan elämässä ja työelämässä suuria haasteita vanhempien perintönä ja olosuhteiden aiheuttamana mielenterveysongelmien kautta sekä vielä kirsikkana kakun päällä valtion demografinen vääristymä aiheuttanee hankaluuksia valtion kassan pyörittämiseen. En edes sano enää että hyvinvointivaltio, koska sitä ei nähdäkseni silloin enää nykymuodossaan ole. Siinäpä sitä on tuleville sukupolville hieno perintö, kun on pelkkää paskaa tilalla.
Näyttää siltä, ettei hyvältä näytä.
