Tietyissä asioissa toki on järkevämpää seurata vaikka naapurin kissaa. VM:n mandaattti ja näkökulma on äärimmäisen kapea - ja nuo "selvitykset" esim työllisyysvaikutuksista eivät paljon eroa teelehtien lukemisesta.
Kaikilla asiaan liittyvillä toimijoilla on vain osittaista tietoa säästöjen vaikutuksista. Jos esimerkiksi eilistä A-studiota katseli, havaitsi, että niiden joiden pitäisi tietää asioista enemmän, omaavat vain tietynlaista näppituntumaa asioista. Oli sentään onni, ettei yhtään poliitikkoa ollut paikalla: tällöin keskustelusta olisi tullut seuraamiskelvotonta.
On olemassa runsaasti informaatiota säästöjen vaikutuksista, mutta on toinen kysymys, miten luotettavaa tämä informaatio on. Sitä kun julkaisevat erilaiset intressiryhmät ja tutkimuslaitokset, jotka ovat keskittyneet oman läänityksensä puolustamiseen. Virkamiesten tehtävänä on ehdottaa säästöjä, poliitikot taas joutuvat poimimaan ehdotuksista toteuttamiskelpoisimmat.
Vaikka ottaisimme kaikkein neutraaleimman säästökohteen, yritystuet, käsittelyyn, joudutaan tekemään silti arviointityötä siitä, miltä yritykseltä tukia voidaan leikata. Jos ruotsinlaivayhtiö menee konkkaan, mitkä ovat vaikutukset talouteen silloin? Työntekijöitä on jonkin verran, matkailun vaikutuksiakin on, työmatkojakin näillä tehdään, rekkoja siirrellään, tavaraa myydään.
Voidaan ehkä sanoa, että ruotsinlaivat ym. ovat turhuutta muiden asioiden rinnalla. Silti pian hapansilakkalähetystö kolkuttelee Orpon ovella ja vaatii päästä puheille. Et nyt tästä ainakaan leikkaa, menee koko talous nurin!
Yritystukien kohdentaminen kasvualoihin ja -yrityksiin olisi totta kai järkevää. Aloihin, joihin todennäköisesti tulevaisuudessa investoidaan merkittävästi. Pitäisi vain saada toiminta vahvemmalle pohjalle. Ongelmaa teettää myös se, että yritystuet ovat erittäin suosittu väline maailmalla markkinoiden häiritsemiseen. Ranska ja monet muut maat syytävät rahaa omille yrityksilleen, mistä leijonanosa menee vanhoille yrityksille, vaikkapa autotehtaille.
Säästämistä häiritsevät myös yllättävät tekijät, kuten koronarahat, joita Suomenkin kaltaisen persaukisen talouden pitää pulittaa Italian mafiosoille. Ei ole siis, että vain me olemme sählänneet asiamme, emmekä osaa priorisoida. Putin sotki hirveällä tavalla myös talouttamme. Omaa tekoa puolestaan on kuvitelma siitä, että Suomi olisi EU:n mittakaavassa rikas maa. Olemme köyhiä, mutta onnellisia. Italialaisetkin ovat meihin verrattuna kroisoksia:
PB: Suomi lipsuu Itä-Euroopan varallisuusryhmään