1940-luvulla Theodor Adorno tutki, miksi 1930-luvun saksalaiset tukivat natseja demokratian tai sosialistisen vallankumouksen sijasta. Syyksi paljastuivat autoritaariset asenteet.
Adornon työtä jatkaneet Bob Altemeyer ja Karen Stenner ovat jatkaneet autoritaaristen asenteiden ja liikkeiden selvittelyä. Autoritaariset ihmiset alistuvat tukemaan ryhmänsä johtajia ihmisarvosta piittaamatta, ovat aggressiivisia ja suvaitsemattomia ulkopuolisia kohtaan ja haluavat pakottaa kaikki noudattamaan ryhmänsä sovinnaisia arvoja. Autoritaarisen käytöksen saavat aikaan autoritaariset taipumukset, jotka ulkopuolinen uhka aktivoi.
Autoritaarisia taipumuksia mitataan perhearvojen avulla: liberaalit ihmiset haluavat ohjata lapsensa huomioimaan toisia ja käyttämään harkintaansa eli kasvattamaan lapsen luonnetta. Autoritaariset vanhemmat taas pyrkivät opettamaan lapsistaan kilttejä ja tottelevaisia eli noudattamaan ulkoapäin tulevia määräyksiä ja yhteisön arvoja.
Uusliberaali globalisaatio on johtanut rahan ja vallan keskittymiseen, taloudellisen epävarmuuden lisääntymiseen ja lopulta vuoden 2008 suurlamaan. Uusliberalismin epäonnistuminen on tehnyt autoritarismista jälleen yhtä suuren ongelman kuin 1930-luvulla.
Autoritarismi uhkaa nykyisin sekä demokraattista konservatismia että sosiaalidemokratiaa. Vasemmisto on perinteisesti ajanut vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kaltaisia länsimaisia perusarvoja työväestön tuella, mutta autoritaariset asenteet ovat yleisempiä työväestössä kuin useissa muissa yhteiskuntaryhmissä. Näin uusoikeisto on voinut brändätä itsensä ”työväenpuolueeksi ilman sosialismia” ja hakea rasismilla kansan tukea markkinaliberalismille ja leikkauspolitiikalle.
Tämä on johtanut Donald Trumpin ja Viktor Orbánin kaltaisten vahvojen johtajien esiinmarssiin ja demokraattisen konservatismin joutumiseen marginaaliin. Bob Altemeyer toteaakin osuvasti, että ”nykyisin (– –) demokratiaa uhkaa pahiten taisteleva autoritarismi, josta on tullut isänmaan syöpä.”
Mistä sitten autoritaariset taipumukset johtuvat? Stennerin mukaan syynä on yksinkertainen ajattelu. Auktoriteettiuskovaiset ovat ”yksinkertaisia monimutkaisuuden välttelijöitä”, eivätkä he ymmärrä maahanmuuttajien tapoja tai pysty kuvittelemaan asioiden voivan olla toisin.
Tuloerotutkija Fredrick Soltin mukaan taas suuret tuloerot aikaansaavat autoritarismia. Ihmisillä ei ole muita keinoja selvitä kuin alistua rikkaiden valtaan, jolloin he vihaavat ”sosiaalipummeja” ja opettavat lapsensa tottelevaisiksi.
Autoritaarisilla ihmisillä ei ole vaihtoehtoja: he eivät joko ymmärrä tapoja tehdä toisin tai pitävät niitä haihatteluna. Moraalipsykologi Darcia Narvaez pitääkin omaa ryhmää ihannoivaa ja ulkopuolisia vihaavaa auktoriteettiuskoa äärimmäisenä turvallisuushakuisuutena. Turvallisuushakuinen bunkkerimentaliteetti on viimeinen primitiivireaktio, jos ihminen ei pysty selviämään muuten toimimalla sosiaalisesti ihmissuhteissa tai tavoittelemalla itselle sopivia yhteiskunnallisia vaihtoehtoja. Omassa elämässä toimivien sosiaalisten vaihtoehtojen puute on siis autoritarismin perussyy.
