Pelkästään metsälain 10. pykälä edellyttää luontokohteiden rauhoittamisen sekä riittävän suojaetäisyyden jättämisen. Suojavyöhyke ei edellytä tiettyä etäisyyttä, vaan pohjautuu ajatukseen, jossa metsän käsittely ei saa vaarantaa olemassa olevia erityisominaisuuksia. Nyrkkisääntönä vesistöihin pidetään puun mittaa, mutta maan kaltevuus vesistöä kohti voi tarkoittaa pidempääkin etäisyyttä. Sertifikaatit tietysti edellyttävät ja velvoittavat myös, niissä ollaan usein lakia tarkempia.
Tässä tapauksessa Stora Enso saa aiheetonta mainehaittaa sikäli, että tiedän heidän ohjeistuksensa olevan varsin tiukka näissä asioissa. Todellinen syyllinen on joko leimikon suunnittelija tai urakoitsija. Suunnittelija on mahdollisesti viitannut ohjeille kintaalla tai sitten urakoitsija, mutta ohjeet ovat todellisia.
Vaikka Mäkelän kaltaiset nollataulut ovatkin olleet äänessä, ei kannata politisoida keskustelua tahallaan. Moni jatkoaikalaisten junttipersuksi mieltävä kristillinen "maalaistollo" on asiasta aidosti pahoillaan ja haluaa säilyttää paitsi raakut, vesistöt yleensäkin mahdollisimman luonnonmukaisena ja puhtaana. Minäkään en jaa persujen poliittisia näkemyksiä, enkä liiemmin viihdy valtaosan heidän kannattajiensa seurassa, mutta heistä iso osa on pelkästään hieman yksinkertaisia, ei pahoja tai ilkeitä ihmisiä. Monista puolueista löytyy aivan yhtä typeriä ihmisiä, joskin kenties mittakaavassa on eroa.