Eilen A-studiossa mainitsemani Joakim Vigelius oli puhumassa maahanmuutosta. Todella tyylikäs esiintyminen 26 vuotiaalta Vigeliukselta. Malliesimerkki siitä miten maahanmuuton ja maahanmuuttopolitiikan ongelmista tulee puhua.
Katselusuositus.
Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta itse kiinnitin huomiota siihen, että Vigelius (niin kuin muutkin perussuomalaiset) luokittelevat ihmisiä ryhminä eriarvoisiksi.
Vigelius nostaa hyväksyttäviksi ihmisiksi saksalaiset insinöörit ja intialaiset huippukoodarit. Ja sen jälkeen luokittelee turvapaikanhakijat ja humanitääriset maahanmuuttajat ongelmalliseksi joukoksi.
Ja tässä on se ongelma, jota perussuomalaiset itse ja heidän kannattajansa eivät oikein tunnu huomaavan. Turvapaikanhakijat tai kiintiöpakolaiset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, jonka voisi tai pitäisi niputtaa yhdeksi ryhmäksi. Siellä on tuhansia yksilöitä ja erilaisia ihmisiä, joista osa onnistuu elämässään paremmin, osa heikommin ja osa surkeasti. Mutta jokainen on oma yksilönsä.
On rikollisia, katujengiläisiä, raiskaajia ja sosiaaliturvan varassa eläviä, mutta on myös hyviä opiskelijoita, perheenisiä, äitejä jne.
Perussuomalaiset puheessaan leimaavat kaikki yhdeksi (alempiarvoiseksi) ryhmäksi. Ja eikö tämä, jos mikä, ole sitä rasismia, vaikkei sitä sanaa nykyään enää saa käyttääkään. Leimataan joku porukka samanlaiseksi heidän alkuperänsä tai ulkonäkönsä perusteella. Sanakirjamääritelmän mukaisesti tyypillistä rasismia.
Kuinka monta somalia, irakilaista, afgaania tai syyrialaista sinä tunnet? Kuinka monen elämästä sinä tiedät? Tunnetko sitä turvapaikanhakijana maahan tullutta perheenisää, joka aamulla patistaa lapsensa kouluun, menee itse töihin ja illalla laittaa lapsilleen ruoan ja katsoo, että he tekevät läksyt? Tai sitä huiviin pukeutuvaa arabityttöä, joka tekee läksynsä ja haaveilee opiskelevansa sairaanhoitajaksi ja perustavansa perheen? Itse tunnen työni kautta näitä hyvin monia ja siksi tällaiset Vigeliukset jotenkin turhauttavat kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tällä puhetyylillään ja yksinkertaistavalla ajatusmaailmallaan Vigelius antaa itselleen ja kannattajilleen muka hyväksyttävän perusteen luokitella toisia ihmisiä paremmiksi ja toisia huonommiksi syntyperän tai ulkonäön perusteella. Eivätkä he itse edes huomaa tätä ongelmaa, vaan luulevat ajattelevansa jotenkin rationaalisesti.