Niin, siinäpä vihdoin mielenkiintoinen aihe. Empatia, eli siis ihmiselle luontainen kyky kokea toisen tunteita ominaan. Stalinin sanoin: "Yhden ihmisen kuolema on tragedia. Miljoonan ihmisen kuolema on tilasto." , ja tässä juuri ollaankin asian ytimessä.
Mitä me tunnemme, jos meille sanoo vaikka: "Viime vuonna, 30000 ihmistä kuoli tulvien vuoksi."? Todennäköisesti emme tunne yhtään mitään - se on tilasto. Jos taas meille kuvaillaan yhden perheen tarinaa, lähtökohtia, ja se miten he sitten kuolivat, unelmat jäivät saavuttamatta jne. niin se saattaa jopa saada meidät itkemään. Miksi? Koska empatia toimii spesifisten yksittäistapausten kohdalla.
Eli mikä ongelma tässä sitten on politiikan tekemisen kannalta? On mahdotonta tuntea empatiaa yleisellä tasolla, ja yksittäistapauksissa voi olla, että jotkut kansanryhmät jäävät huomioimatta. Täten voi olla loogisempaa pyrkiä tukahduttamaan tämän empatian, ja ennemmin ajatella asioita rationaalisesti ja järjellä, jotteivat yksittäistapaukset maalaa kokonaiskuvaa harhaanjohtavalla tavalla. Se nimittäin käy erittäin helposti.