Koska koko tapahtuma oli kaikkiaan melko mitätön, Peltokankaalla olisi ollut elämänsä tilaisuus (vaihtoehto a) kuitata koko homma esimerkiksi sanomalla: "Joo, dokasin ja mokasin. Mä olen tällainen Suomi-äijä, jolla välillä läikkyy yli. Jatketaan eteenpäin." Tämän jälkeen asia olisi unohtunut muutamassa päivässä. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun Maurilla on läikähtänyt.
Sen sijaan Peltokangas päätti toimia seuraavasti (vaihtoehto b):
– Ei ensin muistanut mitään.
– Ei muistanut huudelleensa mitään, kun asiasta kysyttiin.
– Sitten muisti jotain.
– Syytti kepua.
– Alkoi muistaa ojentaneensa nuorta miestä.
– Vetosi toimineensa pohjalaisen tavan mukaisesti.
– Oli sitä mieltä, että hänen kuvaamisensa on säälittävää.
– Julkaisi videon, jossa esiintyy silminnähden raivoisaan ja puolustaa tekoaan.
– Oli sitä mieltä, että hänen toimintansa (humalainen raivoaminen jossain kebabkioskin pihamaalla) oli täysin normaalia.
– Syytteli kovin sanoin Iltalehden toimittajaa. (Siis sama mies, joka on ruikuttanut siitä, ettei mitään saa enää sanoa)
Olisikohan kannattanut valita vaihtoehto a?
Hallitusneuvotteluihin tämä ei tietenkään vaikuta. Peltokangas on poliittisesti aivan pikkutekijä, joka on puolueessa vain tuomassa ison määrän ääniä sellaisilta, joiden mielestä on hauskaa, kun aikuinen mies käyttäytyy kuin lapsi.