Esimerkit olivat PS:n suurista teemoista jokainen. Lisää löytyy vaikka kuinka. Viime päiviltä esimerkiksi alkujaan unelmaliittona mainostetun EU:n ID-ryhmän haukkuminen Purran toimesta Venäjän idiooteiksi koskien Ranskan ja Italian puolueita.
Ulkopuolisen silmin PS on horjuva puolue. Ei varmaan kukaan ole samaa mieltä, joka näkee PS:n politiikan toisella tavalla.
Soinin petos todellakin oli iso teema.
Itse niin pitkään perussuomalaisten lähellä olleena voisin koettaa avata hieman noita muita. Perussuomalaiset ovat vastustaneet velkaantumista hyvin voimakkaasti, mutta oletko havinnut, että se on liittynyt kuitenkin enemmän juuri "kertaluontoisen tukipaketin" ja muiden perussuomalaisten vastustamien teemojen ympärille. Puolueessa vastustetaan lisävelan ottoa jaettavaksi Afrikkaan, siirtolaisuuteen ja ilmastotalkoisiin. On yhä vaikeampaa ymmärtää miksi Eurooppalaisille pankeille jaettava hyvä tarkoittaa meille suomalaisille parhautta.
Jos sinua kiinnostaa, voisin pyrkiä avaamaan myös tuota suhdetta esimerkiksi Venäjään ja eurooppalaisiin oikeistolaisiin ryhmittymiin, joiden toiminta Ukrainan sodan myötä on asettunut "hieman" erilaiseen valoon.
Yksinkertaistettuna puolueen ydintä on ollut kritiikki Euroopan unionia kohtaan, kritiikki siirtolaisuutta ja humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan ja kansallismielisyys. Jopa Putin on tuntunut joistakin näkökulmista siedettävältä, koska hän on konservatiivi joka arvostaa asevoimia ja omia rajojaan. Toki nyt tiedämme, että Putin arvostaa muidenkin rajoja negatiivisessa mielessä. Kusipää totalitaristi se on toki aina ollut. Eurooppalaiset oikeistoryhmittymät ovat olleet tarpeellisia, koska kansallisvaltioperinteistään kiinni pitäessään he eivät hyväksy sellaista liberaalia monikulttuurisuuden hyökyaaltoa, jossa rajattomuutta, arvojen uusmäärittelyä ja ällöliberaalia ihmisoikeuspolitiikkaa tungetaan joka tuutista. Ryhmittymiä on luotu, jotta vipuvartta saataisiin.
PS on puolue. Joka on syntynyt katsomossa istuvista, entisistä demareista, kokoomuslaisista, kepulaisista ja nyt puolueeseen kasvaneista, jonka olemassaolon oikeutus ja puolueen menestys lepää täysin suvereenin kansallisvaltion puolustamisessa. Sinä päivänä kun muut puolueet tasapainottavat politiikkaansa, toisin sanoen ottavat perussuomalaisten asiaa omakseen, niin puolue lakkaa henkisesti olemasta. Punavihreät puolueet ovat maalanneet itsensä niin tehokkaasti vastakkaiseen nurkaan, että muutosta ei ihan heti ole odotettavissa.
Perussuomalaiset makaavat täysin tämän kansallisvaltiopolitiikan päällä. Olen itsekin henkisesti sidottu konservatiiviseen kansallisvaltiopolitiikkaan, en perussuomalaisiin. Esimerkiksi kokoomus on jo vienyt tilaa persuilta tarkentamalla kantojaan siirtolaiskysymyksissä. Paluumuuttajat ovat antaneet Petterille anteeksi.
Toki persut ovat olleet hääräämässä jo niin pitkään, että jonkunlainen hillotolppakavalkaadi siellä jossain mittakaavassa tullee aina jatkossa olemaan.
