Populismin määritelmä yritetään luoda aina uudestaan, vaikka sille on ihan selkeä kriteeristö:
- Eliitinvastaisuus
- Esiintyminen kansan tahdon ilmaisijana
- Kansanomaisuuden, perinteiden ja jonkinlaisen suorapuheisuuden ylistäminen
- Esiintyminen irrallaan muista, korruptoituneista ja jämähtäneistä puolueista
Yleensä näitä liikkeitä syntyy ikään kuin demokratian "korjaussarjana"; tulee ilmi asioita, jotka eivät käy peruspertin maalaisjärkeen, joten lähdetään äänestämään sitä tuttua kylänmiestä, joka lupaa palauttaa marssijärjestyksen. Seuraavissa vaaleissa jäädään sitten mahdollisesti nukkumaan.
Tunnuspiirteenä on myös usein se, että tehdään monimutkaisesta yksinkertaista. Sehän näistä perussuomalaisten ohjelmista usein paistaa, että vältetään ottamasta selkeätä kantaa esim. talouspolitiikkaan. Soinillakin oli näitä lentäviä lauseita, kuten "työväenliike ilman sosialismia", mutta tosipaikan tullen ollaan milloin mitäkin mieltä.
Hyvänä esimerkkinä, että Halla-aho voi puhua perinteisiä oikeistolaisia juttuja, kuten "eletään suu säkkiä myöden", mutta sitten yhtäkkiä A-studiossa onkin joku Arja Juvonen vastustamassa työväen etujen heikentämistä vanhaan kunnon demarisävyyn.
Vielä joitakin vuosia sitten persut haki aktiivisesti EU- ja euro-eroa, mutta nyt sekin asia on ikään kuin haudattu jonnekin ö-mappiin. Halla-aho alkoikin sittemmin puhua siitä, että "juuri nyt kansa ei näyttäisi olevan sen kannalla, joten emme aja sitä".
Populistien kannatus sulaa käytännössä joka kerta kun uskaltautuvat tekemään jotain konkreettista, eli menemään hallitukseen. Halla-aholta se ei luonnistunut, sillä hän halusi tod.näk suojella omaa "legacyaan" mahdolliselta kannatusromahdukselta.
Oppositiosta voi sommitella budjettia ilman, että sen pitää olla millään lailla tasapainossa. Laitetaan vain tulopuolelle vaikka "dynaamisia vaikutuksia", niin ei tarvi sen kummemmin miettiä, mistä rahat kaavitaan. Hallituksessa tämä ei onnistu, koska budjetin on oltava ihan oikeasti tasapainossa, jolloin tehdään myös ikäviä päätöksiä.
Toistaiseksi meillä on näyttöjä ainoastaan yhdeltä vaalikaudelta, jolloin persut olivat suorastaan kumileimasin hallituksessa. Jälkeenpäinhän tätä on selitelty, että ei ollut sama puolue, mutta sen läpi näkee aika helposti.