Perussuomalaiset

[Cobol]

Persujen nousu ja suosion ylläpitäminen ovat eri asioita. Suosion ylläpitäminen on vaikeampaa kuin nousu, ja siksi persut tarvitsevat vastakkainasettelua, konflikteja ja mediakohuja, joiden seurauksena voi taas uhriutua.

Totta, nousun ja kannatuksen ylläpitäminen on hyvä erottaa toisistaan. Katsotaan Jokisipilän näkemys kannatuksen ylläpitämiseen (jos hän sellaisen esittää) kun saan kirjan loppuun.

Oma näkemykseni on entiseen tapaan se, että puoluekartan ääripäät vas+vihr tarvitsevat toisen ääripään ps:n (+ kok kansallismielisin siipi) ylläpitääkseen kannatustaan. Nämä tahot "paljastavat" kilpaa sitä, miten toinen ääripää sanoi, ajatteli tai teki yleistäen sen koskemaan yksittäisistä henkilöistä koko puoluetta. Vasemmalla riittää sekin, että jotkut seisoivat jossain tai joku jätti sanomatta jossain tilaisuudessa jonkun asian, jonka sanomatta jättämisestä saadaan skuuppi.

Kuntavaalien ennakoissa löytyi hyvin tukea tuolle näkemykselle mm. Iiris Suomelan toimesta.

Jos Turtiaisen puolue saa kannatusta ja esimerkiksi Venäjän tukea (tavalla tai toisella), siitä saattaisi tulla ns. yhteinen vihollinen puolueiden ääripäissä.

 

[Osmo Rapeli]

Samaa mieltä tavallaan, että eipä ollut yllätys. Toisaalta vastaukset on perusteltu mielestäni hyvin.

Ja osaanhan väitteistä vastataan myöntyvästi, ja sitten on osittain myöntyviä ja osittain kielteisiä.

Vasemmalla riittää sekin, että jotkut seisoivat jossain tai joku jätti sanomatta jossain tilaisuudessa jonkun asian, jonka sanomatta jättämisestä saadaan skuuppi.

Ohisalo on kai persu, kun hänen sanomatta jättämistään on tämä koko viikko kauhisteltu...

 

[Cobol]

Ohisalo on kai persu, kun hänen sanomatta jättämistään on tämä koko viikko kauhisteltu...

Joo, tämä oli hyvä huomautus, ja samaa olen seuraillut. Nyt on persuilla ja kokkareilla menossa lainattu tai opittu heikompi retoriikka. Ohisalon osalta ei taidettu päästä sen alle, että poliisi arvioi keinot ja Elokapinan toimien laillisuuden, ei ministeri. Eduskunta säätää lait, viranomaiset toteuttavat jne.

Olen silti opposition kanssa samaa mieltä, että näissä tapauksissa hallituksen tulee ilmaista vahvasti kantansa yleisellä tasolla. Kuten Marin teki: en hyväksy, eikä hallitus hyväksy laitonta toimintaa.

 

[Osmo Rapeli]

Joo, tämä oli hyvä huomautus, ja samaa olen seuraillut. Nyt on persuilla ja kokkareilla menossa lainattu tai opittu heikompi retoriikka.

Sosiaalisessa mediassa jotkin toimintatavat ovat yllättävän samanlaisia puolueisiin katsomatta. Napataan jokin vastapuolen viesti osaksi omaa viestintää. On vähän kuin riitti pällistellä jotain möläytystä tai tietoisestikin heittämää täkyä. Sitten tulee vastaviestintä jne.

(No täällä tietty voi sortua samaan kun joskus poimii lauseen sieltä, toisen täältä! En minä mutta ne muut...)

 

[Tadu]

Sosiaalisessa mediassa jotkin toimintatavat ovat yllättävän samanlaisia puolueisiin katsomatta. Napataan jokin vastapuolen viesti osaksi omaa viestintää. On vähän kuin riitti pällistellä jotain möläytystä tai tietoisestikin heittämää täkyä. Sitten tulee vastaviestintä jne.

(No täällä tietty voi sortua samaan kun joskus poimii lauseen sieltä, toisen täältä! En minä mutta ne muut...)

Tätähän se 2020-luvun poliittinen viestintä ja äänien kerjääminen nykyään on.

 

[Radiopää]

Totta, nousun ja kannatuksen ylläpitäminen on hyvä erottaa toisistaan. Katsotaan Jokisipilän näkemys kannatuksen ylläpitämiseen (jos hän sellaisen esittää) kun saan kirjan loppuun.

Jokisipilä esittää, että puolue on tähän asti ollut yhtä nousua, ensin Soinin, sitten Halla-ahon aikana. Purran suurin haaste onkin pitää suosiota yllä, koska nousu on jo tehty. Toisin sanoen on liian aikaista käsitellä suosion ylläpitämistä sen enempää. Ja tämän näkemyksen perustan eiliseen Politiikkaradioon, jossa Jokisipilää haastateltiin kirjasta yli tunnin ajan.

Täytyy lisäksi muistaa, että Halla-ahon ”eroilmoitus” tuli kesken kirjoitusprosessin eli ihan kaikkea siinä ei ole pystytty käsittelemään.

 

[Walrus21]

Jokisipilä on jo muutaman vuoden ajan ottanut jonkinlaista asemaa persujen politiikan hoviselittäjänä. Kun otetaan huomioon miehen status pitkän linjan tutkijana, näkyvyys ja auktoriteettiasema on taattu, ja siinä mielessä hän poikkeaa esim. Hännikäisestä tai Hamilosta.

Selailin kirjan johdantoa hieman. Sen perusteella sain kuvan, että kirja on pikemminkin kiistakirjoitus tai esseekokoelma kuin tieteellinen julkaisu.

Politiikan tutkimuksessa tutkijan rooli on hyvin merkittävä, ja hyvässä tutkimuksessa sitä reflektoidaan jatkuvasti. Sen sijaan tässä Jokisipilän kirjassa vaikuttaa ainakin alun perusteella siltä, että tutkijan roolia pikemminkin puolustellaan retorisin keinoin kuin käsitellään monipuolisesti. Johdannon perusteella kirjassa on myös vahva poliittinen taustavire.

Asiat, jotka tässä minun mielestä vievät uskottavuutta "tieteellisiltä metodeilta", ovat kysymyksenasettelu ja käsitteiden käyttö. Käytännössähän Jokisipilän tutkimuskysymys kuuluu: "Miksi perussuomalaiset leimataan äärioikeistolaiseksi puolueeksi, ja onko sille perusteita". Käytännössä kirjaan on siis leivottu jo sisään oletus - perussuomalaisia väitetään äärioikeistoksi. Sitten tätä omaa tulkintaa median toiminnasta yritetään retorisin keinoin ja ylimalkaisin lähdeviittein kumota.

Ongelma tässä on minun mielestä siinä, että lähtöoletus on jo itsessään latautunut ja osin harhaan johtava. Siinä luodaan kategorinen asema, jossa puolue joko on äärioikeistolainen tai ei ole. Minusta tuollaisessa kysymyksessä on aika vähän mieltä, sillä hyvin harva näkee asian noin mustavalkoisesti. Sen sijaan yleinen näkemys on, että perussuomalaisissa on rasistisia ja äärioikeistolaisia piirteitä ja toimijoita.

Jokisipilä maalaa kuvaa, jossa on relevanttia tietää, kannattaako viidesosa suomalaisista demokratian vastaista äärioikeistoliikettä. No, ei tietenkään kannata. Perussuomalaisten äänestäjäkunta pitää sisällään monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää lähinnä jonkinlainen kansallismielisyys. Mukana onkin sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia, eikä kaikkia välttämättä kiinnosta koko maahanmuutto aiheena.

Jokisipilä esittää myös iänikuisen argumentin, jonka mukaan "näin merkittävä osa suomalaisista ei voi kannattaa ääriliikettä, koska olemme vakaa demokratia". Tämänkin osalta voisi kysyä, että miksi Suomen poliittinen historia tarjoaisi kattavat vastaukset nykypäivään tai tulevaisuuteen? Mennyt on mennyttä eikä tae tulevasta.

Erityisen sokealta tämä kirja vaikuttaa Euroopan viime vuosien puoluekehitykselle. Jos ajatellaan vaikka tuota edellä esitettyä argumenttia, niin eikö Saksan Afd tarjoa hyvän vertauskohdan? Saksa on länsimainen oikeusvaltio ja demokratia, mutta silti saksalaisista jopa 10% on äänestänyt puoluetta, jolla on avoimen rasistisia ja äärioikeistolaisia näkemyksiä.

Perussuomalaisten yhteistyöpuolueista löytyy kovan luokan oikeistoryhmittymiä, jotka voi kevyesti luokitella "äärioikeistoksi". Se ei tarkoita, että perussuomalaiset olisi äärioikeistolainen puolue, mutta antaa kuitenkin perusteen kritisoida puolueen sitoutumista liberaalidemokraatiaan ja sen arvoihin. Halla-aho esimerkiksi on puolustellut mm. Italian Salvinia, Ranskan Le Peniä, Viron Ekreä ja Puolan PiS:ää. Pitäisikö tämä ohittaa olankohautuksella, koska puolueohjelmassa ei tavoitella väkivaltaista vallankumousta? Mielestäni ei pitäisi, vaan media on ollut jopa liian varovainen asian esille tuonnissa.

En ole vielä lukenut koko kirjaa, ja voi olla, etten jaksa koskaan lukeakaan. Alku ei ainakaan herättänyt lupauksia, ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää muutaman mediassa esiintyneen tutkijan kritiikin.

 

[Radiopää]

En ole vielä lukenut koko kirjaa, ja voi olla, etten jaksa koskaan lukeakaan. Alku ei ainakaan herättänyt lupauksia, ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää muutaman mediassa esiintyneen tutkijan kritiikin.

Kannattaa kuunnella eilinen Politiikkaradio. Siinä sivutaan Euroopan muita kansallismielisiä puolueita. Ohjelman mielenkiintoisin osuus on se, jossa Jokisipilä esittää Halla-ahon tapaan kuuluvan itse määritellä milloinkin keskustelun keskiössä olevan aiheen. Se on kiinnostaa siksi, että nyt näyttää siltä kuin Jokisipilä olisi tyytynyt Halla-ahon määritelmiin, eikä käyttänyt muita tutkijoita tai yleiseurooppalaista näkemystä.

 

[Cobol]

Jokisipilä on jo muutaman vuoden ajan ottanut jonkinlaista asemaa persujen politiikan hoviselittäjänä. Kun otetaan huomioon miehen status pitkän linjan tutkijana, näkyvyys ja auktoriteettiasema on taattu, ja siinä mielessä hän poikkeaa esim. Hännikäisestä tai Hamilosta.

Selailin kirjan johdantoa hieman. Sen perusteella sain kuvan, että kirja on pikemminkin kiistakirjoitus tai esseekokoelma kuin tieteellinen julkaisu.

Politiikan tutkimuksessa tutkijan rooli on hyvin merkittävä, ja hyvässä tutkimuksessa sitä reflektoidaan jatkuvasti. Sen sijaan tässä Jokisipilän kirjassa vaikuttaa ainakin alun perusteella siltä, että tutkijan roolia pikemminkin puolustellaan retorisin keinoin kuin käsitellään monipuolisesti. Johdannon perusteella kirjassa on myös vahva poliittinen taustavire.

Asiat, jotka tässä minun mielestä vievät uskottavuutta "tieteellisiltä metodeilta", ovat kysymyksenasettelu ja käsitteiden käyttö. Käytännössähän Jokisipilän tutkimuskysymys kuuluu: "Miksi perussuomalaiset leimataan äärioikeistolaiseksi puolueeksi, ja onko sille perusteita". Käytännössä kirjaan on siis leivottu jo sisään oletus - perussuomalaisia väitetään äärioikeistoksi. Sitten tätä omaa tulkintaa median toiminnasta yritetään retorisin keinoin ja ylimalkaisin lähdeviittein kumota.

Ongelma tässä on minun mielestä siinä, että lähtöoletus on jo itsessään latautunut ja osin harhaan johtava. Siinä luodaan kategorinen asema, jossa puolue joko on äärioikeistolainen tai ei ole. Minusta tuollaisessa kysymyksessä on aika vähän mieltä, sillä hyvin harva näkee asian noin mustavalkoisesti. Sen sijaan yleinen näkemys on, että perussuomalaisissa on rasistisia ja äärioikeistolaisia piirteitä ja toimijoita.

Jokisipilä maalaa kuvaa, jossa on relevanttia tietää, kannattaako viidesosa suomalaisista demokratian vastaista äärioikeistoliikettä. No, ei tietenkään kannata. Perussuomalaisten äänestäjäkunta pitää sisällään monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää lähinnä jonkinlainen kansallismielisyys. Mukana onkin sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia, eikä kaikkia välttämättä kiinnosta koko maahanmuutto aiheena.

Jokisipilä esittää myös iänikuisen argumentin, jonka mukaan "näin merkittävä osa suomalaisista ei voi kannattaa ääriliikettä, koska olemme vakaa demokratia". Tämänkin osalta voisi kysyä, että miksi Suomen poliittinen historia tarjoaisi kattavat vastaukset nykypäivään tai tulevaisuuteen? Mennyt on mennyttä eikä tae tulevasta.

Erityisen sokealta tämä kirja vaikuttaa Euroopan viime vuosien puoluekehitykselle. Jos ajatellaan vaikka tuota edellä esitettyä argumenttia, niin eikö Saksan Afd tarjoa hyvän vertauskohdan? Saksa on länsimainen oikeusvaltio ja demokratia, mutta silti saksalaisista jopa 10% on äänestänyt puoluetta, jolla on avoimen rasistisia ja äärioikeistolaisia näkemyksiä.

Perussuomalaisten yhteistyöpuolueista löytyy kovan luokan oikeistoryhmittymiä, jotka voi kevyesti luokitella "äärioikeistoksi". Se ei tarkoita, että perussuomalaiset olisi äärioikeistolainen puolue, mutta antaa kuitenkin perusteen kritisoida puolueen sitoutumista liberaalidemokraatiaan ja sen arvoihin. Halla-aho esimerkiksi on puolustellut mm. Italian Salvinia, Ranskan Le Peniä, Viron Ekreä ja Puolan PiS:ää. Pitäisikö tämä ohittaa olankohautuksella, koska puolueohjelmassa ei tavoitella väkivaltaista vallankumousta? Mielestäni ei pitäisi, vaan media on ollut jopa liian varovainen asian esille tuonnissa.

En ole vielä lukenut koko kirjaa, ja voi olla, etten jaksa koskaan lukeakaan. Alku ei ainakaan herättänyt lupauksia, ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää muutaman mediassa esiintyneen tutkijan kritiikin.

Aika paljon tekstiä ja oletuksia "selailemalla hieman johdantoa".

Todellisuudessa Jokisipilä tekee kirjassaan hyvää työtä käymällä läpi johtavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten vasemmistolaisten ja sitoutumattomien tutkijoiden äärioikeisto- ja fasismimäärittelyä. Tunnetuimpia ovat mm. Cas Mudde ja Roger Griffin sekä Robert Paxton. Heitä pidetään yleisesti parhaimpina ääriliikeiden tutkijoiona. Lukijalle selviää, kuinka heppoisasti leimoja "kuuluu äärioikeistoon ja kuuluu fasismiin" Suomessakin lyödään.

Jouko Jokisalon vahvasta tutkimuksesta eurooppalaiseen äärioikeistoon ja äärivasemmistoon kävi samat asiat pitkälti selville, ja osin samojen, osin muiden tutkijoiden suulla. Jokisalo on erikoistunut fasismin tutkimukseen ja rasismin historiaan. Hänen vuonna 1994 ilmestynyt saksankielinen väitöskirjansa käsitteli natsi-Saksan 1930-luvun kansallissosialistista ideologiaa. Kootusti äärioikeistoa käsitellään hänen kirjassa "Euroopan radikaali oikeisto", jota Jokipilä myös lainaa.

Jokisipilä käy sanatarkasti läpi YLE:n ja HS:n materiaalia toimitustasolla, kuten uutiset ja pääkirjoitukset. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, onko tarkat lainaukset ja lähdeluettelo vähemmän uskottavampia kuin vaikkapa median kiistäminen moisia kirjoittaneen.

Yksi uusi asia tuli esille. YLE pudotti Huhtasaaren haastattelussa suorassa lähetyksessä kauko-ohjauksella Huhtasaaren tuolia alas. Sain kirjan perusteella kuvan, että tarkoituksella. Muistan, että jotain tuollaista oli, mutta että ihan häiritäkseen esiintymistä ja pelotellakseen ja saadakseen epävarmaksi, se oli uutta. Jos siis näin oli, en itse tiedä.

Eräs osaselitys tolkuttomille leimoille fasismista ja äärioikeistosta löytyy tutkijoiden ulkopuolelta kokeneelta poliitikolta. Ben Zyskowicz ei kirjassa pidä perussuomalaisia puolueena äärioikeistona ja fasisteina. Hän näkee keskustelun jossain määrin muistuttavan Kekkosen aikaa, jolloin äärioikeistolaiseksi leimattiin ne, jotka edustivat pohjoismaista parlamentarismia.

 

[Osmo Rapeli]

Aika paljon tekstiä ja oletuksia "selailemalla hieman johdantoa".

Todellisuudessa Jokisipilä tekee kirjassaan hyvää työtä käymällä läpi johtavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten vasemmistolaisten ja sitoutumattomien tutkijoiden äärioikeisto- ja fasismimäärittelyä. Tunnetuimpia ovat mm. Cas Mudde ja Roger Griffin sekä Robert Paxton. Heitä pidetään yleisesti parhaimpina ääriliikeiden tutkijoiona. Lukijalle selviää, kuinka heppoisasti leimoja "kuuluu äärioikeistoon ja kuuluu fasismiin" Suomessakin lyödään.

Jouko Jokisalon vahvasta tutkimuksesta eurooppalaiseen äärioikeistoon ja äärivasemmistoon kävi samat asiat pitkälti selville, ja osin samojen, osin muiden tutkijoiden suulla. Jokisalo on erikoistunut fasismin tutkimukseen ja rasismin historiaan. Hänen vuonna 1994 ilmestynyt saksankielinen väitöskirjansa käsitteli natsi-Saksan 1930-luvun kansallissosialistista ideologiaa. Kootusti äärioikeistoa käsitellään hänen kirjassa "Euroopan radikaali oikeisto", jota Jokipilä myös lainaa.

Jokisipilä käy sanatarkasti läpi YLE:n ja HS:n materiaalia toimitustasolla, kuten uutiset ja pääkirjoitukset. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, onko tarkat lainaukset ja lähdeluettelo vähemmän uskottavampia kuin vaikkapa median kiistäminen moisia kirjoittaneen.

Yksi uusi asia tuli esille. YLE pudotti Huhtasaaren haastattelussa suorassa lähetyksessä kauko-ohjauksella Huhtasaaren tuolia alas. Sain kirjan perusteella kuvan, että tarkoituksella. Muistan, että jotain tuollaista oli, mutta että ihan häiritäkseen esiintymistä ja pelotellakseen ja saadakseen epävarmaksi, se oli uutta. Jos siis näin oli, en itse tiedä.

Eräs osaselitys tolkuttomille leimoille fasismista ja äärioikeistosta löytyy tutkijoiden ulkopuolelta kokeneelta poliitikolta. Ben Zyskowicz ei kirjassa pidä perussuomalaisia puolueena äärioikeistona ja fasisteina. Hän näkee keskustelun jossain määrin muistuttavan Kekkosen aikaa, jolloin äärioikeistolaiseksi leimattiin ne, jotka edustivat pohjoismaista parlamentarismia.

Eihän tuossa ole muuta ristiriitaa kuin se, että toisille äärioikeisto on yläkäsite ja toisille alakäsite. Äärioikeisto yläkäsitteenä jakautuu laitaoikeistoon (jota persut on) ja radikaalioikeistoon (jota demokratiaa halveksivat/mylläävät uusnatsit ovat). Miksi heitä pitäisi tästä erotella? Ei tämä äärioikeisto ole homogeeninen, muttei heidän yhteyksiään radikaalimpaan väkeen voi kiistää, kun Suomen Sisut, PVL:t ja kaikenmaailman etnofasistit ovat joko päättävissä rooleissa tai samassa piirissä.

 

[Cobol]

Eihän tuossa ole muuta ristiriitaa kuin se, että toisille äärioikeisto on yläkäsite ja toisille alakäsite. Äärioikeisto yläkäsitteenä jakautuu laitaoikeistoon (jota persut on) ja radikaalioikeistoon (jota demokratiaa halveksivat/mylläävät uusnatsit ovat). Miksi heitä pitäisi tästä erotella? Ei tämä äärioikeisto ole homogeeninen, muttei heidän yhteyksiään radikaalimpaan väkeen voi kiistää, kun Suomen Sisut, PVL:t ja kaikenmaailman etnofasistit ovat joko päättävissä rooleissa tai samassa piirissä.

Tätä voidaan pohtia, mutta kuten Jokisipilä kirjoittaa, ongelmana on terminologian käyttö epämääräisellä tavalla. Suomessa ei ole nähdäkseni yhteistä terminologiaa eurooppalaisen äärioikeiston tutkimuksen kanssa. Minusta ei ole aina sielläkään. Meillä äärioikeisto, laitaoikeisto, radikaalioikeisto yms yms voivat kaikki tarkoittaa samaa asiaa, ja lisäksi tuohon voidaan niputtaa joskus kansallismielinen oikeistopopulismi ja jossain määrin erilaiset fasistiset liikehdinnät.

Mitä sitten persujohtoon tulee, siellä ei ole ketään mainitsemiasi. Halla-aho erosi, Eerola erosi aiemmin, etnonationalistit saivat kenkää ja nykyjohto ei ole koskaan ollutkaan.

 

[Tami Talk]

Kiinnostavaa perussuomalaisissa on sen kehitys.

Puolueen alkuajoissa perussuomalaiset nimenomaan korosti sitä, että he ovat aivan erilainen puolue kuin ”vanhat puolueet”. He ajattelevat ja näkevät, että pitäisi toimia aivan eri lailla kuin ”vanhat puolueet”.

Nyt oikein erityisesti halutaan korostaa, että he ovat aivan samanlainen puolue kuin muutkin puolueet. Pidetään suorastaan hyökkäyksenä heitä kohtaan sitä, että he muka olisivat erilainen puolue kuin muut…

 

[Tadu]

Kiinnostavaa perussuomalaisissa on sen kehitys.

Puolueen alkuajoissa perussuomalaiset nimenomaan korosti sitä, että he ovat aivan erilainen puolue kuin ”vanhat puolueet”. He ajattelevat ja näkevät, että pitäisi toimia aivan eri lailla kuin ”vanhat puolueet”.

Nyt oikein erityisesti halutaan korostaa, että he ovat aivan samanlainen puolue kuin muutkin puolueet. Pidetään suorastaan hyökkäyksenä heitä kohtaan sitä, että he muka olisivat erilainen puolue kuin muut…

Eiköhän Timo Soini ja ”siniset” osoittaneet nuo puheet potaskaksi omalla epäonnistuneella hallitustaipaleellaan. Populisteista tulee samanlaisia kuin muutkin päästessään valtaan.

 

[Osmo Rapeli]

Tätä voidaan pohtia, mutta kuten Jokisipilä kirjoittaa, ongelmana on terminologian käyttö epämääräisellä tavalla. Suomessa ei ole nähdäkseni yhteistä terminologiaa eurooppalaisen äärioikeiston tutkimuksen kanssa. Minusta ei ole aina sielläkään. Meillä äärioikeisto, laitaoikeisto, radikaalioikeisto yms yms voivat kaikki tarkoittaa samaa asiaa, ja lisäksi tuohon voidaan niputtaa joskus kansallismielinen oikeistopopulismi ja jossain määrin erilaiset fasistiset liikehdinnät.

Mitä sitten persujohtoon tulee, siellä ei ole ketään mainitsemiasi. Halla-aho erosi, Eerola erosi aiemmin, etnonationalistit saivat kenkää ja nykyjohto ei ole koskaan ollutkaan.

Hmm, eivätkös Simula, Immonen, Grönroos ja kumppanit vielä ainakin Suomen Sisun piirijärjestöissä ole nokassa? Mutta joo, juuri näiltä paikoilta kyllä vähentynyt keskeisyys.

 

[Stevie]

Eihän tuossa ole muuta ristiriitaa kuin se, että toisille äärioikeisto on yläkäsite ja toisille alakäsite. Äärioikeisto yläkäsitteenä jakautuu laitaoikeistoon (jota persut on) ja radikaalioikeistoon (jota demokratiaa halveksivat/mylläävät uusnatsit ovat). Miksi heitä pitäisi tästä erotella? Ei tämä äärioikeisto ole homogeeninen, muttei heidän yhteyksiään radikaalimpaan väkeen voi kiistää, kun Suomen Sisut, PVL:t ja kaikenmaailman etnofasistit ovat joko päättävissä rooleissa tai samassa piirissä.

Tässä tulee se asia esiin, että mitä tarkoittaa äärioikeisto tänä päivänä. Kaikuja 30 ja 40-luvuilta. Uusnatsit myöhemmin kenties. Meinaatko että persut ja jotkut kok on äärioikeistoa?

 

[Osmo Rapeli]

Tässä tulee se asia esiin, että mitä tarkoittaa äärioikeisto tänä päivänä. Kaikuja 30 ja 40-luvuilta. Uusnatsit myöhemmin kenties. Meinaatko että persut ja jotkut kok on äärioikeistoa?

Nykyajan äärioikeistoon siis kuuluu muutakin kuin 30-40-luvun äärioikeistoa. Eli vastaus riippuu siitä, kenen tulkintaa äärioikeistosta käsittelee, sitä johon mahtuu laitaoikeisto ja radikaalioikeisto alakäsitteinä, vai sitä, missä kaikkien pitää olla "hyvinkin natseja".

Sanoisin että suomalaisen äärioikeiston poliittinen uhkaprofiili on tällä hetkellä eniten kaikuja Unkarista, Saksasta, Puolastakin. Ja sitten siinä samassa kimpassa nämä radikaalioikeiston tempaukset. Etenkin Unkarissa ja Puolassa tehdään ihan riittävän huonoa politiikkaa meikäläisen näkökulmasta, ei tarvita mitään keskitysleiriuhkakuvia maalailtavaksi.

 

[Walrus21]

Aika paljon tekstiä ja oletuksia "selailemalla hieman johdantoa".

Luin suunnilleen saman verran kuin sinäkin. Minkä tahansa tutkimuksen menetelmät, tutkimuskysymykset ja päämäärät tulisi selvitä johdannosta.

Todellisuudessa Jokisipilä tekee kirjassaan hyvää työtä käymällä läpi johtavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten vasemmistolaisten ja sitoutumattomien tutkijoiden äärioikeisto- ja fasismimäärittelyä. Tunnetuimpia ovat mm. Cas Mudde ja Roger Griffin sekä Robert Paxton. Heitä pidetään yleisesti parhaimpina ääriliikeiden tutkijoiona. Lukijalle selviää, kuinka heppoisasti leimoja "kuuluu äärioikeistoon ja kuuluu fasismiin" Suomessakin lyödään.

Ei minun kritiikkini koskenutkaan sitä, tunteeko Jokisipilä suomalaisen tai kansainvälisen äärioikeistotutkimuksen. Sen sijaan kiinnitin huomioni tapaan, jolla hän luo tutkimusasetelman ja käyttää käsitteitä.

Johdanto herätti paljon kysymyksiä juuri siksi, että se vaikutti asenteelliselta. Mistä tulee esimerkiksi se, että suomalaiset tutkijat pitäisivät perussuomalaisia äärioikeistopuolueena? Myös Vuorelma näyttäisi ihmettelevän samaa:

– Jos katsotaan tutkimuskirjallisuutta, perussuomalaisia on käsitelty nimenomaan populismin kautta ja viime aikoina oikeistopopulismin käsitteen kautta. Mutta että puoluetta pidettäisiin äärioikeistolaisena yleisesti, sitä minun on vaikea tunnistaa. Populismin kehys on ollut täysin perusteltu kehys, Vuorelma sanoo.

Samoilla linjoilla on Emilia Palonen:

– Tämä kertoo osaltaan siitä, että kirjalla ei ole kovin tieteellistä pohjaa.

Jokisipilä käy sanatarkasti läpi YLE:n ja HS:n materiaalia toimitustasolla, kuten uutiset ja pääkirjoitukset. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, onko tarkat lainaukset ja lähdeluettelo vähemmän uskottavampia kuin vaikkapa median kiistäminen moisia kirjoittaneen.

Mitä lähdeluettelon siis pitäisi mielestäsi kertoa? Jokainen gradun kanssa tekemisissä ollut tietää, että sinne voi ujuttaa yhtä jos toista korkean profiilin tutkimusta ja klassikkoteosta. Tieteellinen "taso" tulee sitten siitä, miten niitä lähteitä on hyödynnetty tekstissä, ja mitä tulkintoja niiden pohjalta on tehty.

Valtavirralle suunnatuilla tietokirjoilla on harvoin sen kummempaa akateemista arvoa juuri siitä syystä, että niissä on paljon tulkintaa sekä kirjoittajan ääntä ja vähemmän lähteiden kanssa keskustelua. Mikä on tietysti ymmärrettävää, kun tavoitteena on myydä niitä kirjoja.

Eräs osaselitys tolkuttomille leimoille fasismista ja äärioikeistosta löytyy tutkijoiden ulkopuolelta kokeneelta poliitikolta. Ben Zyskowicz ei kirjassa pidä perussuomalaisia puolueena äärioikeistona ja fasisteina. Hän näkee keskustelun jossain määrin muistuttavan Kekkosen aikaa, jolloin äärioikeistolaiseksi leimattiin ne, jotka edustivat pohjoismaista parlamentarismia.

Jälleen olisi kiva tietää, kuka leimaa ja missä. Minäkin voisin linkata sinun viestejä, joissa leimataan äärivasemmistoksi esimerkiksi vihreät. Kun väite on tulkinnanvarainen ja poliittinen, ei sitä ole kovin mielekästä ryhtyä millään tieteellisillä metodeilla "debunkkaamaan".

Edellämainitusta syystä tulkitsen Jokisipilän nykyisen mediapresenssin (koskien perussuomalaisia) enemmän hänen henkilökohtaisena mielipiteenä kuin tutkijan valistuneena arviona.

 

[Cobol]

Luin suunnilleen saman verran kuin sinäkin. Minkä tahansa tutkimuksen menetelmät, tutkimuskysymykset ja päämäärät tulisi selvitä johdannosta.

Ei minun kritiikkini koskenutkaan sitä, tunteeko Jokisipilä suomalaisen tai kansainvälisen äärioikeistotutkimuksen. Sen sijaan kiinnitin huomioni tapaan, jolla hän luo tutkimusasetelman ja käyttää käsitteitä.

Johdanto herätti paljon kysymyksiä juuri siksi, että se vaikutti asenteelliselta. Mistä tulee esimerkiksi se, että suomalaiset tutkijat pitäisivät perussuomalaisia äärioikeistopuolueena? Myös Vuorelma näyttäisi ihmettelevän samaa:

– Jos katsotaan tutkimuskirjallisuutta, perussuomalaisia on käsitelty nimenomaan populismin kautta ja viime aikoina oikeistopopulismin käsitteen kautta. Mutta että puoluetta pidettäisiin äärioikeistolaisena yleisesti, sitä minun on vaikea tunnistaa. Populismin kehys on ollut täysin perusteltu kehys, Vuorelma sanoo.

Samoilla linjoilla on Emilia Palonen:

– Tämä kertoo osaltaan siitä, että kirjalla ei ole kovin tieteellistä pohjaa.

Mitä lähdeluettelon siis pitäisi mielestäsi kertoa? Jokainen gradun kanssa tekemisissä ollut tietää, että sinne voi ujuttaa yhtä jos toista korkean profiilin tutkimusta ja klassikkoteosta. Tieteellinen "taso" tulee sitten siitä, miten niitä lähteitä on hyödynnetty tekstissä, ja mitä tulkintoja niiden pohjalta on tehty.

Valtavirralle suunnatuilla tietokirjoilla on harvoin sen kummempaa akateemista arvoa juuri siitä syystä, että niissä on paljon tulkintaa sekä kirjoittajan ääntä ja vähemmän lähteiden kanssa keskustelua. Mikä on tietysti ymmärrettävää, kun tavoitteena on myydä niitä kirjoja.

Jälleen olisi kiva tietää, kuka leimaa ja missä. Minäkin voisin linkata sinun viestejä, joissa leimataan äärivasemmistoksi esimerkiksi vihreät. Kun väite on tulkinnanvarainen ja poliittinen, ei sitä ole kovin mielekästä ryhtyä millään tieteellisillä metodeilla "debunkkaamaan".

Edellämainitusta syystä tulkitsen Jokisipilän nykyisen mediapresenssin (koskien perussuomalaisia) enemmän hänen henkilökohtaisena mielipiteenä kuin tutkijan valistuneena arviona.

Kommentissani sinulle kävin läpi Jokisipilän tekstiä ja johtopäätöksiä nimeltä mainiten. Sinun pitäisi ensin lukea kirja, jotta voit löytää vastauksen "kuka leimaa ja missä". Kerroin jo, että Jokisipilä käy sanatarkasti lainaten läpi mm. YLE:n ja HS:n pääkirjoituksia/uutisia.

Tieteellisyydestä, en tiedä luetko esimerkiksi taloutieteeseen luokiteltuja kirjoja, mutta nykyään tutkijat tekevät kirjoja poleemisesti mm. saadakseen myyntiä maallikoiden keskuudessa ja vaikuttaakseen somessa. Tämä pätee myös vasemmistolaisiin, tunnettuihin tutkijoihin. Pikettyn "Pääoma 2000-luvulla" oli helppolukuinen, ei mitään tieteellistä tekstiä. Taustatyön tieteellisyyttä on turha kiistää. Näin se nykyään menee, ja samasta kirjoititkin osuvasti.

Kun Jokispilästä siirrytään itseeni, olen käsitelly monia kertoja äärioikeiston käsitettä. En näe, että Perussuomalaiset kuuluvat äärioikeistoon, ja olen tämän perustellut tutkijoiden määritelmillä.

Vuoden 2023 vaalitaistelussa tullaan näkemään kovaa kieltä. Vihervasemmisto iskee Kok + PS + Kesk hallituksen olevan pimeintä konservatiivisuutta, jossa on äärioikeistolaiset sävyt ja tahot tanssimassa koalition tahdissa. Minusta on hyvä ennen tilanteen kuumenemista käydä käsitteitä läpi ja pohtia, miten Suomeen olisi 2020 ja 2021 noussut TOP-3, välillä TOP-1, äärioikeistolainen puolue kun IKL, AKS ja vastaavat eivät siihen pystyneet aikanaan, vaikka aika oli niille otollinen. Asia, josta Jokisipilä kirjoitti.

Itse katson Perusuomalaisia puolueena Kokoomuksen kautta ja haluan, että Suomeen saadaan oikeistohallitus. Vihervasemmison pyrkimys on täysin toinen, ja Story Wars tullaan käymään heidän valitsemillaankin aseilla eli rasismi, vihapuhe sekä äärioikeisto.

Osaltani en jatkossa käytä termiä äärivasemmisto kuvaamaan puolueista äärimmäisenä vasemmalla olevia. Se on virhe, koska äärivasemmisto tarkoittaa tutkimuskohteena ja määrityksenä muuta. Retoriikkaa, mutta virheellistä olkoonkin, että taustalla on vastareaktio mm. Kokoomukseen lyötyihin äärioikeistoleimoihin Kalevan, Rydmanin ym kautta sekä aivan suoraan mm. osan vassareista ja vihreistä suusta.

 

[penaz]

Olin kaljalla yhden Turun Yliopiston tutkijan kanssa. Hän sanoi, että Purra oli Turussa neljä vuotta yhteiskunnan elättinä tekemässä väitöskirjaansa ja joku toimittaja voisi Purralta kysyä, koska yhteiskunta saa rahoilleen vastinetta ja väitöskirja on valmis.

 

[eriatarka]

Maassa maan tavalla ja lakia pitää noudattaa.

Paitsi Persut, joille rikostuomiot ovat arkipäivää:

Sebastian Tynkkyselle rikostuomio kuntavaalien Facebook-kirjoituksista

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) tuomittiin sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

www.iltalehti.fi

 

[Petri1981]

Paitsi Persut, joille rikostuomiot ovat arkipäivää:

Tynkkynen sai tuomion yleistävistä kommenteista liittyen kansanryhmään (turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat).
Täsmälleen samantyylisesti kuin sinä kerrot kuinka kaikille persuille rikostuomiot ovat arkipäivää. Toki ymmärrän, kun kohteena on "persut", niin se tekee asiasta intellektuellia ja hyväksyttyä, verrattuna jos sanoisi vaikka "turvapaikanhakijat, joille rikostuomiot ovat arkipäivää".

 

[444]

Tynkkynen sai tuomion yleistävistä kommenteista liittyen kansanryhmään (turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat).
Täsmälleen samantyylisesti kuin sinä kerrot kuinka kaikille persuille rikostuomiot ovat arkipäivää. Toki ymmärrän, kun kohteena on "persut", niin se tekee asiasta intellektuellia ja hyväksyttyä, verrattuna jos sanoisi vaikka "turvapaikanhakijat, joille rikostuomiot ovat arkipäivää".

Ja persut ja turvapaikanhakijat rinnastuvat toisiinsa tarkalleen miten?

 

[Noppa10]

Ja persut ja turvapaikanhakijat rinnastuvat toisiinsa tarkalleen miten?

No juurihan se tuossa selitettiin. Molemmat ovat tietty ryhmä tai ryhmittymä, johon kohdistetaan yleistyksiä. Ilmeisesti sinunkin mielestäsi persuja saa loukata, mutta turvapaikanhakijoita ei..?

 

[mjr]

No juurihan se tuossa selitettiin. Molemmat ovat tietty ryhmä tai ryhmittymä, johon kohdistetaan yleistyksiä. Ilmeisesti sinunkin mielestäsi persuja saa loukata, mutta turvapaikanhakijoita ei..?

Yleistän muuten hieman lisää: persuihin liittyy erottomattomana osana uhriutumisen jalo taito sekä "mutku ne muutkin" -argumentin pitäminen järkevänä puolustuksena.

 

[Byvajet]

Enemmän ja vähemmän vakavasti otettavat vaihtoehtomediat ovat täyttäneet sen tyhjiön ja ne tietyt keskustelunaiheet, joita "laatumediamme" on karsastanut, tai aiheita joista asioita on käsitelty jatkuvasti vain yhdestä tulokulmasta.

Yhden tulokulman ongelma on hyvin todellinen. Suomalainen media on sinänsä luotettavaa, jos jakaa sen perusoletukset ja peruslähtökohdat. Ikävä kyllä todellisin kriittisyys eli perusoletusten kyseenalaistaminen puuttuu. Nykyinen kriittinen keskustelu on peliä, jonka säännöillä on kielletty keskustelun käyminen vääristä lähtökohdista käsin.

En esitä, että keskustelun lopputuloksen tulisi olla jonkinlainen. Toivon vain, että keskustelua käytäisiin.

Esimerkkinä nyt vaikka ihmisarvo. Sitä ei voi suomalaisessa mediassa mitenkään julkisesti kiistää tai osoittaa vain suomalaisia koskevaksi. Todellisuudessa globaalissa politiikassa ja talouselämässä ei muuta tehdäkään kuin halveksitaan ihmisarvoa omien päämäärien ajamiseksi ja taloudellisen voiton saavuttamiseksi.

Toinen esimerkki on ilmastonmuutos. Suomalaisten osuus ilmastopäästöistä on globaalisti mitätön, mutta silti mediassa ei uskalleta keskustella siitä, että mitäpä jos vähät välittäisimme ja ajaisimme röyhkeästi omaa etuamme kuten vaikka Norja, joka sijoittaa suuria summia ilmastoa tuhoavan öljyn etsintään.

Nuo kaksi esimerkkiä eivät tarkoita, että olisin niistä eri mieltä kuin media, mutta sen sijaan minusta on ongelmallista, että mediassa ei uskalleta esittää asioista kuin yksi totuus.