Jatkan edelleen lukemista. YLE:n esittämiä "otteita" (puuttuvat YLE:ltä) on sivuttu ja osaa käsitelty tarkemmin.
Väite 1: Medialle tekee perussuomalaisten tapauksessa tiukkaa pysytellä poissa puoluepolitiikan kentältä pois ja olla neuvomatta yleisöään siitä, kenelle luottamuksensa äänestyskopissa kannattaa antaa.
Vastaus: tuli esille, mutta ei tässä muodossa ja ehdottomana. Saattaa toki tulla myöhemmin.
Väite 2: Media ja tutkijat suhtautuvat eri tavalla perussuomalaisiin kuin muihin puolueisiin. Esimerkiksi syytökset puolueen rasismista Jussi Halla-ahon saamien tuomioiden johdosta ovat saaneet mediassa kohtuutonta huomiota.
Vastaus: tuli esille, mutta ainakin vielä vertauksena puolueen kautta. Siis, kun persujen saamia tuomioita käsitellään, niistä tehdään puolueen tuomioita. Näin ei toimita muiden puolueiden kanssa (varkaiden puolue, pahoinpitelijöiden puolue jne).
Väite 3: Vaikka asiasta ei tutkijoiden keskuudessa kyselyjä ole tehtykään, pitänee suuri osa suomalaistutkijoista perussuomalaisia äärioikeistolaisena liikkeenä.
Vastaus: ei ole tullut esille. Sen sijaan Jokisipilä kertoi äärioikeiston määritelmiä samaan tapaan, kuin muutkin äärioikeistoon ja äärivasemmistoon perehtyneet tutkijat. Muista lähteistä on selvää, että vain harva tutkija näkee perussuomalaiset äärioikeiston kautta, vaan kyse on kansallismielisestä oikeistopopulistisesta puolueesta.
Vaikea uskoa, että Jokisipilä tekisi tällaisen virheellisen väitteen, mutta katsotaan.
Todettakoon, että YLE pyysi kommentin vain kahdelta tutkijalta. Toinen heistä oli juurikin yksi ainoista Perussuomalaiset äärioikeistoon kytkeneistä YLE:n politiikkaohjelmissa. Emilia Palonen.
Loput kaksi väitettä ovat sellaisia, että niihin on toistaiseksi kirjan perusteella vaikea sanoa mitään. Pidän esimerkiksi selvänä, että PS:n haukkuminen tuo ääniä vasemmalle ja vihreille, ja on niiden kasvun osittainen elinehto. Somessa vihervasemmistolla tai jos halutaan, "suvaitsevaisilla" sekä äärivasemmistolla on systemaattista toimintaa, jossa kohteena on mm. perussuomalaiset kansanedustajat ja puolue sekä ideologia.
(Toisessa kontekstissa vastaavaa toimintaa on tutkimusten mukaan paljon enemmän oikeistopopulisteilla, nuivilla ja äärioikeistolla. Huomautus vain siksi, että tämä puoli ei nouse tarkoituksella esille tässä kontekstissa).