Nähdäkseni Jokisipilän esityksessä on se ongelma, että siinä kumotaan väite äärioikeistolaisuudesta. Minusta tämä väite ei edes ole kovin oleellinen, vaan keskiössä pitäisi olla solidaarisuus läpi kansanosien. Jos muilla vastakkain ovat duunarit ja porvarit, kaupunkilaiset ja maajussit, liberaalit ja konservatiivit, nuoret ja vanhat sukupolvet, uskovaiset ja maalliset, persuilla vastakkain ovat me ja muut. Persuja äänestävälle tiettyjen kansanryhmien vastaisuus ei ehkä ole arvoista tärkein, mutta se voidaan hyväksyä, jos se on oikotie omien tavoitteiden saavuttamiseen.
Ja mitä Jokisipilän kritiikkiin median toiminnasta tulee, sekin on osittain persujen itsensä aiheuttama. Kritiikkiä ei voi esittää tullakseen itse kritisoiduksi. Juuri edesmennyt Loka Laitinen lokasi kaikki, ja poliitikolle oli jopa kunnia tulla Laitisen lokaamaksi, mutta persuille jopa pieni poliittinen satiiri halutaan näyttää suorana hyökkäyksenä, koska puolueen kannatus elää konflikteista.
Esimerkiksi Paavo Arhinmäki ja Ben Zyskowicz ovat lähes kaikessa eri mieltä, mutta he pystyivät naljailemaan toisilleen hyvässä hengessä. He tajuavat, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Löytyykö persuista yhtään kansanedustajaa, joka pystyisi samaan toisen puoleen edustajan kanssa?
Jokisipilän ansio on keskustelun avaaminen. Toivottavasti joku vähemmän tunnettu tutkija saa tämän seurauksena huomiota ja myyntiä omalle teokselleen.
