Alkuvuodesta mietiskelin, että voisinko äänestää persuja eräänlaisena vastavoimana ja reality-checkinä perinteisempien valtapuolueiden toiminnalle. Hetken ajattelin jo olevani valmis, mutta sitten törmäsin taas joihinkin perussuomalaisten edustajien ja kannattajien mielipiteisiin, sekä tulin takaisin järkiini. Muun muassa tämä ketju on pitkin kevättä auttanut hyvin pitämään etäisyyttä Perussuomalaisista, kun lukee esim.
@Garantie sepustuksia täällä.
Maahanmuuttoon toivoisin muilta puolueilta pientä realismia, mutta Persujen baggage on vähän turhan suuri vain maahanmuuton vuoksi. Populistipuolue, jossa politiikanteon perusasiat näyttävät ajoittain olevan hukassa, puolueessa ei katsota pahalla lääpälläänoloa Venäjän tai Kiinan suuntaan, sekä en voi myöskään äänestää avoimesti rasismia hyväksyvää puoluetta.
En myöskään pidä elvytyspaketista ja olen samaa mieltä, että markka olisi Suomen taloudelle parempi, mutta Persuilta harvoin näkee mitään rakentavia vaihtoehtoisia ehdotuksia, lähinnä vastustamista. Euroero on nykytilanteessa lähes mahdoton tehtävä, joten voisiko esim. keskittyä siihen, että miten euron kanssa voisimme korjata taloutta? Ei tietenkään, koska euro on persuille kannatusta lisäävä kitinän aihe, jonka vastustamisella saadaan ihmiset pysymään ärtyneinä, ja samalla ainakin puolueen johto kyllä tietää, että ei tule tapahtumaan.
Muutenkin ärsyttää pitkäjänteisyyden katoaminen politiikasta, josta osin syytän mm. somea, mutta osa menee myös persujen ja änkyräluokan vihervassareille, joille kaikki pitää saada nyt ja heti, eikä mistään voi joustaa. Syyllistyn samaan kyllä itsekin, mutta yleensähän muissa ihmisissä ärsyttää omat huonot puolet. Ammatikseen politiikkaa tekevien ei pitäisi syyllistyä tuollaiseen lapselliseen pelleilyyn, jota Persut tällä hetkellä harrastavat. Mitään se ei auta, mutta haittaa monia, kun itseään täynnä oleva vähemmistö jäädyttää koko ylimmän lainsäädäntövallan vain koska voi ja sillä saa poliittisia irtopisteitä, ehkä.
