Joo ja ei. Siis, tällä hetkellä kenenkään elämä, jossain Kainuussa muuttuu paremmaksi, jos hän osaa muutaman lauseen ruotsia. Toisaalta, asumalla kaksikielisessä maassa ehkä ihmisiin leviää sellaista hiljaista tietoa, jota muuten ei saada.
Sanotaan, että matkustaminen avartaa. Kun ihmiset menevät pois omista piireistä, niin he oppivat ymmärtämään paremmin omaa kulttuuria (ja samalla itseään) ja muista kulttuureista. Parhaimmillaan kaksikielisessä maassa tämä avartuminen tapahtuisi ihan kotikonnuilla. Nyt tätä avartamista ei ehkä ole niin paljon, mutta voidaan varmaan olla samaa mieltä, että tämä voisi olla tavoitetila.
Pelkään vain, että pakkoruotsista luopumisella olisi selkeä signaali siihen, että Suomesta olisi tulossa yksikielinen maa ja samalla henkisestä kyöhempi.
Sen takia, että en uskaltaisi ottaa riskiä ja luopua "pakosta".
Sen sijaan, pitäisi Ruotsin opetukseen panostaa ja miettiä voisiko sitä tehdä fiksummin esim. painottaa juuri kulttuuripuoleen. Toisaalta, tarvitaan aloitteita myös suomenruotsalaiselta yhteisöltä, ennen kaikkea liike-elämän puolelta. Jos liike-elämässä ruotsi saadaan vetämään, niin kyllä muut seuraa perässä.