Ehkä olemme liian sokeita omalle tilanteelle, että emme näe kirkkaasti kaikkia hyötyjä. Mitä olen jutellut ihmisten kanssa ulkomailla ja ulkomaalaisten vierailijoiden kanssa, niin melkein jokainen on pitänyt meidän kaksikielisyyttä suurena rikkautena. Jos päätämme luopua pakkoruotsista, niin on riskinä, että ruotsin kielen asema heikkenee ennestään ja ehkä menetämme osaa itsestämme. Takaisin sitä on hankalampi saada.
Meidän kaksikielisyyttäMME. Ulkomaalaiset kyllä varmasti ajattelevat että hienoa, kun on kaksikielinen maa. Kaksikielisyys ja kielen pakko-opetus eivät vain ole alkuunkaan sama asia. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Edelleen, jos kielen asema muka on kiinni siitä, opiskeleeko valtaosa sitä pakolla, eikö se ole vähän... outoa?