Enpä sanoisi illan väittelyä erityisen tasokkaaksi debaatiksi. Eksakti teema oli siinä mielessä hieman epäselvä, että suurella osalla keskustelijoista oli lähtökohtana vain pakkoruotsin sisältyminen tai sisältymättömyys mm. koulun opinto-ohjelmiin ja osalla sitten ruotsin kielen asema Suomessa yleisemmin, esim. hallinnollisesti. Jälkimmäisestä harhailtiin välillä sitten aivan sivupoluille, eli kielten opiskelun yleiseen hyödyllisyyteen, kuinka paljon kullekin on mahdollisesti ollut hyötyä siitä, että on kaksikielinen tai kuinka paljon naapurin mummolle on aiheutunut sydänsurua, kun palvelua ei valitettavasti kyettykään tarjoamaan sillä kertaa ruotsiksi siellä tai täällä. Lähtökohtana kai pitäisi olla, että jos ihmisiä pakotetaan tekemään jotain, olisi omia argumenttejaan suotavaa pohtia erittäin huolella ja tämän jälkeen pohtia uudelleen, onko pakossa ihan oikeasti mitään järkeä.
Jaan mielipiteen esim. Hetemajn kanssa, että virkamiesruotsin suorittaminen on helppo homma. Samoin jaan mielipiteen Kunnaksen kanssa, että yleisesti kielten osaamisesta ja toisekseen kaksikielisyydestä voi olla elämässä paljon hyötyä ja luultavasti vieläpä nimen omaan ainoastaan hyötyä. Näillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että jokaisen suomalaisen on pakko opiskella vuositolkulla ruotsia.
Asiaa on hyvä ajatella resurssien käytön kannalta, niin yhteiskunnan kuin meidän jokaisen osalta. On taatusti tuhansia ja taas tuhansia suomalaisia, jotka ovat istuneet ruotsin tunnilla sen 1000 tuntia ja ainut mitä osaa sanoa on Miramaisesti jag talar inte svenska. Jos edes jotkut ruotsin kanssa painivat koululaiset motivoituisivat lukemaan pakkoruotsin sijasta esimerkisi venäjää ja pystyisivät mahdollisesti myöhemmin vieläpä myyntiduunien tms. myötä hyödyntämään sitä niin totta ihmeessä niin sen kyseisen jantterin tai jantterittaren kuin yhteiskunnankin kannattaisi suunnata rajalliset resurssinsa tämän mahdollistavalla tavalla. Siis niin, että joku käyttää 1000 tuntia opiskeluun ja osaa kielen x sen sijaan, että käyttää samat tuhat tuntia pakotettuna ruotsin opiskeluun ja ei osaa mitään. En epäile hetkeäkään, etteikö tällaisia koululaisia löytyisi. Samalla heidän, jotka haluavat ruotsia opiskella, olisi luultavasti huomattavasti mukavampaa sitä tehdä, kun luokka ei ole puolillaan motivaatio-ongelmiaan purkavia, mutta ehkäpä siihen muuhun kieleen suurenkin motivaation omaavia oppilaita. Tässä tullaan taas käytönnön tasolla resurssien rajallisuuteen, noin ideatasolla esim. ruotsi-saksa-vejänä -kolmikko voisi olla potentiaalinen joukko, josta poimia kieli.
Ruotsi on mukava kieli, joten on ollut täysin turhaa tehdä siitä ongelma, josta ei pystytä edes puhumaan järkevästi.