Opiskelijaketju – opiskelua vai pelkkää hauskanpitoa?

  • 62 247
  • 249

Jonisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Kalpa, Україна
Onko AMK-opiskelu kallista? Siis, pelkkä opiskelu, kirjat yms.

Hain nimittäin sairaanhoitajaksi Kajaanin AMK:kiin, olishan tuo kiva tietää, jos sattuis vaikka pääsemään, että mitä tulee kustantamaan.

Jännäähän tuo olisi lähteä neljän työvuoden jälkeen opiskelemaan jotain, mikä oikeasti kiinnostaisi. Toivotaan, että nappaa!
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Onko AMK-opiskelu kallista? Siis, pelkkä opiskelu, kirjat yms.

Kalleimmaksi tuossa osoittautuu se ylenpalttinen ryyppäminen, mitä siellä joka tuutista työnnetään jatkuvasti. Ja jos yhtään haluaa porukkaan tutustua niin helpoiten se homma tapahtuu heti alkuvaiheen bileissä kun kaikki niissä vielä jaksavat ravata. Kirjat nyt eivät ainakaan meikäläisellä kauhean kalliiksi tulleet kun en kaikkia edes jaksanut ostaa ja ne kun ostettiin, saatiin halvalla jollain kimppatilauksilla.

Soitin tossa puolustusvoimiin ja sieltä tuli vastaus, että ilman opiskelupaikkaa ei saa lykättyä inttiä.

Niin niin, mutta helposti voi ilmoittaa että ei voi lähteä nyt inttiin koska pitää tehdä töitä ja lukea jotta saisi opiskelupaikan.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Soitin tossa puolustusvoimiin ja sieltä tuli vastaus, että ilman opiskelupaikkaa ei saa lykättyä inttiä.

Miksi sinä ehdoin tahdot haluat niin kovasti lykätä inttiä? Helpompi se olisi nyt hoitaa alta pois. Intissä voit sitten anoa lomaa pääsykokeisiin ja pyrkiä ties mihin, niin pääset sieltäkin useammin lomille. Puoli vuotta siellä antaa aikaa miettiä mihin tosissaan haluat pyrkiä ja mitä opiskella sen sijaan, että vain menisit johonkin satunnaiskouluun saadaksesi hetken lykkäyksen intistä.

Tai jos intti on noin kova paikka, niin hommaa hullun paperit niin ei tarvitse mennä. Toki totaalikieltäytymiselläkin pääsee alkuun, avovankilasta käsin voi käydä päivät opiskelemassa vaikka avoimessa yliopistossa ja palata sitten illoiksi/öiksi nukkumaan valtion maksamaan vuokra-asuntoon eli vankilan selliin.
 

Maddog

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Miksi sinä ehdoin tahdot haluat niin kovasti lykätä inttiä? Helpompi se olisi nyt hoitaa alta pois.
Miksi heittää yksi hakuvuosi hukkaan armeijan takia? Mielummin sen aloittaa heinäkuussa, jolloin ei mene yhtä hakukertaa hukkaan ja kerkeää lukemaan pääsykokeisiin.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Miksi heittää yksi hakuvuosi hukkaan armeijan takia? Mielummin sen aloittaa heinäkuussa, jolloin ei mene yhtä hakukertaa hukkaan ja kerkeää lukemaan pääsykokeisiin.

Juuri nyt voi tuntua että olisi kovakin kiire saada "elämä valmiiksi". En halua pidätellä sinua, mutta kerron kuitenkin että Se joko on jo valmis tai sitten ei valmistu koskaan.

Jos tuntuu, että olisi suuri tarve päästä käsiksi isoihin rahoihin, niin voin siitäkin sanoa: eivät ne ole isoja. Ne näyttävät siltä ehkä lukiolaisen silmin, mutta eivät olekaan asuntovelkaisen silmin katsottuna.

Armeijasta neuvon nauttimaan täysin siemauksin. Se on nimittäin viimeinen stressitön ja suorituspaineeton keidas elämässäsi. "Viisi laukausta omaan tahtiin, saa ampua!" Viisi laukausta, ei viisi osumaa.

Mukavaa ja paineetonta alkuaikuisuutta sinulle!
 
Viimeksi muokattu:

motamoro

Jäsen
Kalleimmaksi tuossa osoittautuu se ylenpalttinen ryyppäminen, mitä siellä joka tuutista työnnetään jatkuvasti. Ja jos yhtään haluaa porukkaan tutustua niin helpoiten se homma tapahtuu heti alkuvaiheen bileissä kun kaikki niissä vielä jaksavat ravata. Kirjat nyt eivät ainakaan meikäläisellä kauhean kalliiksi tulleet kun en kaikkia edes jaksanut ostaa ja ne kun ostettiin, saatiin halvalla jollain kimppatilauksilla.

Taitaa olla tosiaan kiinni missä opiskelee (bileet) ja mitä alaa (kirjat). Juuri valmistumisen kynnyksellä täytyy sanoa, että opiskelijabileitä oli Vaasan AMK:ssa vähän. Ehkä joka toinen kuukausi. Tosin mulla oli/on paljon yliopistossa opiskelevia kavereita joten niiden bileissä sai tuota tarvetta tyydytettyä ihan riittämiin.

Inssikoulutuksessa en ostanut muuta kuin Tekniikan kaavaston ja pari fysiikan kirjaa. Lopuissa pärjäsi hyvin prujuilla.

Kaduttaa näin jälkikäteen se, että en tehnyt opiskelujen ohessa (syys-huh) töitä vaikka sitä tarjottiin. Ei ollut rahallista tarvetta ja halusi nauttia vielä vapaudesta talvet kun koulu hoitui melkein itsestään. Osa kavereista teki, ja osa ei. Ne ketkä tekivät ovat tällä hetkellä "paremmissa" hommissa kesän ja vaikka nykyisen työllisyystilanteen takia eivät saisikaan samasta firmasta työpaikkaa kesän jälkeen niin ainakin jää CV:een hyvä merkintä koulutusta vastaavista töistä.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Taitaa olla tosiaan kiinni missä opiskelee (bileet) ja mitä alaa (kirjat). Juuri valmistumisen kynnyksellä täytyy sanoa, että opiskelijabileitä oli Vaasan AMK:ssa vähän. Ehkä joka toinen kuukausi. Tosin mulla oli/on paljon yliopistossa opiskelevia kavereita joten niiden bileissä sai tuota tarvetta tyydytettyä ihan riittämiin.

Kuulostaa aika pieneltä määrältä kyllä kun Turussa on AMK-bileitä se 2-3 iltaa viikossa. Eihän noissa tietysti kaikissa ehdi käymään ja fiksuna nuorena miehenä valitsinkin luonnollisesti vain niitä tiettyjä juhlia. AMK-bileissä jos kävi niin sairaanhoitajien ja tradenomien kekkerit olivat niitä missä viitsi käydä. Insinöörien bileet jokainen järkevä henkilö jätti väliin, niissä meno oli aika.. no niin.

Yliopistobileitä suosin itsekin enemmän vaikka AMKissa opiskelinkin. Ja varmaan vielä opiskelenkin.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kuulostaa aika pieneltä määrältä kyllä kun Turussa on AMK-bileitä se 2-3 iltaa viikossa. Eihän noissa tietysti kaikissa ehdi käymään ja fiksuna nuorena miehenä valitsinkin luonnollisesti vain niitä tiettyjä juhlia. AMK-bileissä jos kävi niin sairaanhoitajien ja tradenomien kekkerit olivat niitä missä viitsi käydä. Insinöörien bileet jokainen järkevä henkilö jätti väliin, niissä meno oli aika.. no niin.

Yliopistobileitä suosin itsekin enemmän vaikka AMKissa opiskelinkin. Ja varmaan vielä opiskelenkin.

Hieman nytten kyllä liioittelet noiden bileiden kanssa. Kyllä niitä bileitä oli melkein joka viikko, mutta ei nyt sentään 2-3 kertaa viikossa. Suurimmaksi osaksi bileethän on lyöty lukkoon opiskelijayhdistyksien kanssa, että kuka pitää mitä ja koska. Itsehän en ole eri yhdistyksien bileissä sen isompaa eroa huomannut mitä nyt ehkä KeKe (Kestävän Kehityksen) bileet nyt poikkesi toisten järjestämistä.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Hieman nytten kyllä liioittelet noiden bileiden kanssa. Kyllä niitä bileitä oli melkein joka viikko, mutta ei nyt sentään 2-3 kertaa viikossa. Suurimmaksi osaksi bileethän on lyöty lukkoon opiskelijayhdistyksien kanssa, että kuka pitää mitä ja koska. Itsehän en ole eri yhdistyksien bileissä sen isompaa eroa huomannut mitä nyt ehkä KeKe (Kestävän Kehityksen) bileet nyt poikkesi toisten järjestämistä.

Joo otan vähän takaisin, tuli eilinen viesti kirjoitettua lievän humalan sekä väsymyksen alaisena. En tarkoittanut AMK-bileitä vaan ylipäätään opiskelijabileitä. Kyllä niitä minimissään kahdet per viikko on. Ja aika usein enemmänkin. Jollain yliopistoyhdistyksellä keskiviikkona ja AMK-yhdistyksellä torstaina.
 

Luge H

Jäsen
Suosikkijoukkue
80
Terveisiä opinnäytetyökurssilta. Ahdistus on melkoinen kun katselee sitä urakkaa mikä edessä on. Kiirettä valmistumiseen ei onneksi valtavasti ole, tuli jo nyt päästyä siihen työhön johon suuunnittelin tähtääväni. Kunniallisena miehenä täytyy kuitenkin suorittaa tutkinto loppuun ilman turhia aikataulun venymisiä.
Tradenomiksi tässä siis opiskellaan ja tällä hetkellä on kasassa tasan 191 opintopistettä .

Näin siis vajaa kaksi vuotta sitten. Juhannuksena tuli paperit käteen joten melkoisesti venyi aikataulu. Myyntityön yhdistäminen kouluun oli hankalampaa kuin ajattelin eikä arki-iltoina hotellissa makoilu todellakaan ollut niin tehokasta opiskeluaikaa kuin kuvittelin.
Olo on aika tyhjä eikä mitenkään juhlava vaikka nyt on öisin aikaa nukkua kun ei tarvitse kehitellä palvelusetelille uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Ammatti, 26-vuotta ikää ja 100k asuntolainaa. Tätäkö se elämä on? Kelpaa.

Edit.helvetin puhelin.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Ammatti, 26-vuotta ikää ja 100k asuntolainaa. Tätäkö se elämä on? Kelpaa.

On Se sitäkin. Muutaman vuoden päästä Se voi olla jotain muuta. Itsellänikin on edessä muutto opiskelija-asuntoon. Tosin vaimon, ei omien opintojen vuoksi. Vuosi sitten valmistuin itse työn ohessa opiskellen alan vaihdon takia. Nytkin olisi tarkoitus vähän opiskella avoimessa.

Hassun hauskaa on velkaisen elämä: kaksi asuntoa muille vuokrattuna ja muutetaan opiskelija-asuntosäätiön kämppään. Toki vain yksi vuosi näin, ja sitten toivottavasti paluu "kotiin" edessä sekä paremmat saumat työmarkkinoiden puolesta pitääkin asemapaikka haluttuna.
 

Krrusty

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Barca
Nostin kesäkuun lopussa opintolainaa, jonka ajattelin varata ensi lukuvuoden opiskeluihin. Nyt heräsikin kysymys, että enkö voikin nostaa ensi syksynä uudestaan lainaa? Koska eikö viime lukuvuoden opintolainan voinut nostaa aina heinäkuun loppuun saakka?

Eli kesäkuussa nostamani laina olikin tarkoitettu lukuvuodelle 2013-2014 ja syksyllä voin nostaa lainaa lukuvuodelle 2014-2015?
 

Mahola

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Hc Andersen, Valencia CF
Jos mikään ei ole parissa vuodessa muuttnut niin Kelalle lukuvuosi alkaa elokuun alusta ja päättyy heinäkuun loppuun. Eli kuten sanoit, kesäkuun laina on vielä lukuvuoden 2013-2014 lainaa. Sama homma jos nostaisi kesällä opintotukea.
 

Teepussi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, WBA, Pink Floyd, Ottawa Senators
Löytyykö Jatkoajasta muita humanisteja? Minulla alkaa syksyllä historian opinnot Oulussa.Mitä olette tykänneet opiskelusta ja alastanne? Osaavatko humanistit bilettää vai onko nenä koko ajan kiinni kirjoissa? ;) Ja jo valmistuneille kysymys: minkälaista työtä teette?
 

Finzko

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Löytyykö Jatkoajasta muita humanisteja? Minulla alkaa syksyllä historian opinnot Oulussa.Mitä olette tykänneet opiskelusta ja alastanne? Osaavatko humanistit bilettää vai onko nenä koko ajan kiinni kirjoissa? ;) Ja jo valmistuneille kysymys: minkälaista työtä teette?

Opiskelen kyseistä ainetta toista vuotta ja onhan tuo erittäin mielenkiintoista varsinkin syventävien opintojen osalta. Ensimmäisenä vuonna suoritettavat peruskurssit ovat lähinnä lukion tietojen kertausta ja minä ainakin pääsin ne läpi loistavin arvosanoin pienellä vaivalla. Opiskelijaelämä, noh, ryyppäämistähän se. Riippuu ainejärjestöstä miten monipuolisesti toimintaa järjestetään, meillä ryyppyjuhlien lisäksi on aika vähän muuta toimintaa, jotain museoreissuja ja kerran vuodessa matkustamme ainejärjestön järjestämänä ulkomaille muutamaksi viikoksi.

Olen kuitenkin vaihtamassa alaa, jos tänä vuonna nappaisi paikka himoamalleni alalle. Syynä se, että vaikka historia onkin mielenkiintoista, ei uramahdollisuudet lopulta ole kovinkaan valoisat humanistilla, ja lisäksi itse tutkimustoimintakaan ei minua juurikaan kiinnosta . Opettajaksikaan minulla ei hirveän suurta intoa ole.

Järkevä humanisti suuntaa sivuaineopintonsa niin, että niistä muodostuu järkevä kokonaisuus. Se auttaa sitten työelämään siirryttäessä. Pelkästään historianopinnoilla ei oikein työllistytä. Sivuaineopintojahan esimerkiksi kandin opinnoissa on puolet, joten niillä on oikeastikin suuri vaikutus tutkinnon rakenteessa. Hyvänä puolena historianopinnoissa olen tuon nähnytkin, on kiva, kun saa itse päättää suuresta osasta siitä, mitä opiskelee. Meillä useat aineet ovatkin vapaita sivuaineita, joihinkin pitää käydä pääsykokeessa kääntymässä tai tehdä kirjallinen hakemus, mutta käytännössä niihin pääsee jos on motivaatiota tai hyvä syy. Olen itse opiskellut sivuaineina lähinnä taloustiedettä ja yhteiskuntatieteitä (ajattelin kuitenkin ehkä hakea opeopintoihin vielä) ja lisäksi ajattelin opiskella lisää venäjän kieltä ensi vuonna, jos tänne jään.
 

Scade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Löytyykö Jatkoajasta muita humanisteja? Minulla alkaa syksyllä historian opinnot Oulussa.Mitä olette tykänneet opiskelusta ja alastanne? Osaavatko humanistit bilettää vai onko nenä koko ajan kiinni kirjoissa? ;) Ja jo valmistuneille kysymys: minkälaista työtä teette?
Itse olen vähä tämmöinen puolittainen tai entinen tai kenties tuleva entinen humanisti. Saattaa tosin olla, että en gång humanisti, alltid humanisti. Joka tapauksessa opiskelin historian kandidaatintutkinnon Cambridgessa Englannissa ja nyt olen yhden vuoden tehnyt maisterintutkintoa Helsingin yliopistossa. Syksyllä tosin aloitan liikuntabiologian opinnot Jyväskylässä, koska tuli jonkin asteinen herääminen sen suhteen mikä oikeasti kiinnostaa.

Luulisin, että opiskelu on Oulussakin ihan rentoa ja porukka mukavaa. Itselleni vain selvisi, etten loppuen lopuksi halua sellaisille aloille töihin, joille historiasta todennäköisesti valmistuin vaikka sinänsä alana onkin mielenkiintoinen. Yllä todettu on hyvin totta, koska historiasta voi valmistua hyvin erilaisille aloille kannattaa jo alusta saakka miettiä mihin suuntaan haluaa viedä opintoja ja suorittaa kursseja jotka suuntaavat oikeaan suuntaan ja muutenkin olla aktiivinen harrastuksissaan ja töissään.
 

stemme

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Minnesota Wild
Löytyykös täältä Oamkissa opiskelevia? Olen tulossa Oamkiin opiskelemaan sähkö- ja automaatiotekniikkaa, onko tunneilla läsnäolopakkoa? Jos ei, miten pärjää skippailemalla osan tunneista? Olis töitä tarjolla pari päivää viikossa ja vaatisi jonkin verran tuntien skippailua.
 

fewe0

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Senators
Löytyykös täältä Oamkissa opiskelevia? Olen tulossa Oamkiin opiskelemaan sähkö- ja automaatiotekniikkaa, onko tunneilla läsnäolopakkoa? Jos ei, miten pärjää skippailemalla osan tunneista? Olis töitä tarjolla pari päivää viikossa ja vaatisi jonkin verran tuntien skippailua.

Selvinnee parhaiten sitten siellä kurssin ensimmäisellä tunnilla, kun jonkinlainen info kuitenkin jokaisesta kurssista varmasti tulee. Monella tunnillahan ei ole läsnäolopakkoja, mutta sitten ollaankin pakollisissa labroissa sormi suussa, kun ei olla oltu oppimassa niitä muutamia tärkeitä koukeroita, nimim. kokokemusta on. En siis suoranaisesti osaa vastata kun voi olla linjakohtaisia eroja.

Itse olen aloittamassa myös OAMK:ssa ensi kuussa. Alana Rakennusarkkitehtuuri ja tavoiteajoissa olisi mukava pysytellä. Tässä on aktiivisen epäaktiivisesti opiskeltu jo vuosikausia ja etsiskelty sitä omaa juttua. On koetettu tieto-, ja rakennustekniikkaa, mutta jossainvaiheessa se aina tökkää. Nyt pelikirja onkin uusittu: Muutto kotiseuduille viiden vuoden Helsinki-kokemuksen jälkeen, ennakolta mielekkäimmälle linjalle mitä mistään voisi löytää ja motivaatio tapissaan. Tuntuu, että 20-vuotiaana sitä vaan ei ollut samalla fiiliksellä kouluun menosta ja siihen panostamisesta. Enemmän tai vähemmän se oli sellaista katselua ja muiden perässä toteuttamista. Vähän ikää, työkokemusta ja elämänkokemusta, niin jopa alkaa taas opiskelut kiinnostaa.

Ouluun muutto itsessään ei ole mikään selviö, vaikka sieltä päin olenkin kotoisin. En ole vielä saanut asuntoa, siellä on kuntaliitelty ties mitä pikkupitäjää Ouluun ja vanhempani eivät asukkaan enää siellä Oulun pohjois-rajalla. Työmahdollisuudet opiskeluiden ohessa ovat rajalliset, kun taas joutuu ikäänkuin puhtaalta pöydältä lähteä luomaan kontakteja. Toisaalta siellä on jonkinlainen vanha tukiverkko ja kaikki kyllä järjestyy.

Viestistä tuli nyt niin laaja, että olisi sopinyt Paska Kaupunni, tai aikuisena kouluun -ketjuihin myös.
 

Joghey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Omassa elämässäni olisi seuraavaksi edessä muutto Turusta Tampereelle ja vuoden työnteon jälkeen paluu koulun penkille. En uskaltanut minulle käytännössä tuntemattomasta kaupungista hakea asuntoa vapailta markkinoilta, koska töiden jälkeen matkustusmahdollisuudet Tampereelle ovat olleet varsin vähäiset.

Siksi kävinkin tänään allekirjoittamassa vuokrasopimuksen solukämppään. Minkälaisia kokemuksia nykyisillä ja entisillä opiskelijoilla on ollut soluasumisesta? Toinen huone oli vielä tänään vapaana, joten mitään hajua ei tulevasta kämppäkaverista ole. Melkoista arpapeliähän viihtyminen solussa taitaa olla, sillä tuleva kämppis ratkaisee suurimmalti osin sen, miten kämpässä viihtyy. Lähtökohtaisesti kyseinen asumismuoto on kuitenkin väliaikainen ratkaisu, jonka tarkoituksena oli taata kämppä ennen opiskeluiden alkua ja samalla päästä tutkimaan hyvissä ajoin tulevaa asuinkaupunkiani.

Intin jälkeinen puoli vuotta minulle väärässä koulussa ja puolitoista vuotta työelämässä on tuonut ihan uutta intoa opiskelijaelämän aloittamiselle. Vieraaseen kaupunkiin muuttamisessa on tietysti sekä positiivisia että negatiivisia puolia, mutta hyvin mielin lähden kokeilemaan elämistä hieman kauemmaksi tutusta ja turvallisesta ystävä- ja perhepiiristä sekä tietysti tapaamaan uusia ihmisiä. Motivaatio opiskeluunkin on etukäteen huomattavasti korkeampi kuin kaksi vuotta sitten.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Kaksi ensimmäistä kämppistäni olivat aivan perseestä. Kumpikaan ei osannut puhua eikä siivota jälkiään. Toinen eli karjalanpiirakoilla ja toinen pokerilehdillä. Kaksi seuraavaa taas ihan loistotyyppejä.

Suosittelen soluasumista nuoruusvuosien aikana. Siinä näkee, että maailmaan mahtuu kaikenlaista tallaajaa.
Täytyy sanoa ensimmäisistä kämppiksistäni, että eivät he mitenkään elämääni häirinneet, joten sinänsä he olivat ihan ok. Parhaan ex-kämppikseni kanssa kävin muuten juopottelemassa muutama viikko sitten.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Täytyy sanoa ensimmäisistä kämppiksistäni, että eivät he mitenkään elämääni häirinneet, joten sinänsä he olivat ihan ok. Parhaan ex-kämppikseni kanssa kävin muuten juopottelemassa muutama viikko sitten.

Aiemmin vierastin soluasumista, mutta nykyään se on paras mahdollinen ratkaisu. Tein itsetutkiskelumatkan Aasiaan jonka jälkeen 16 neliön soluhuone on tuntunut enemmän kuin riittävältä. Siinäkin on jo puolet "liikaa". Ennen reissua heitin/myin pois kaiken turhan ja nykyään minulta löytyy vain sänky, työpöytä ja -tuoli. Yksiössä asuessani minulta löytyi kaikennäköistä sohvaa, pihatuolia ja laavalamppua joiden käyttöarvo on nolla. Rahaakin säästyy.

Nykyinen kämppikseni on loistotyyppi jonka kanssa tulen toimeen ja ennenkaikkea pystymme sopimaan tietyistä yhteisasumiseen liittyvistä käytännönasioista. Siisteysstandardit ovat jotakuinkin samat, toisen keittiövälineiden ym lainaus onnistuu (koska molemmat ymmärtävät pestä ja palauttaa käyttämänsä esineet siihen kuntoon missä ne ennen käyttöä olivat). Myös mahdollisista kaveri/naisvieraista varoitellaan etukäteen ja tarvittaessa osataan pitää melutaso matalalla.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Aiemmin vierastin soluasumista, mutta nykyään se on paras mahdollinen ratkaisu.

Mulla muutama tuttu on juuri vaihdon kautta päätynyt samaan ratkaisuun. Tosin sitten on niitäkin tuttuja, jotka ovat kämppiksensä mananneen alimpaan helvettiin ja lähteneet nopeasti ulos kun kämppiksestä ei eroon ole päässyt. Itse en solussa ole asunut, mutta sen verran olen vierestä nähnyt, että kai tässä pari sanaa voi sanoa. Mun fiiliksen mukaan tuo asumismuoto parhaimmillaan halpa tapa asua ja moniin aktiviteetteihin (ryyppäys, urheilu, penkkiurheilu, jne.) löytyy heti kaveri mukaan. Neutraalisti tuo sitten on halpa tapa asua ja "yhteinen aika" jää vähiin eri kiinnostusten tai vastaavien takia. Pahimmillaan sitten pelätään koska se idiootti aiheuttaa suurta tuhoa omallekin omaisuudelle. Erittäin paljon riippuu siitä, millaisen kämmpiksen/kämppikset löytää itselleen. Näppituntuman perusteella paras tilanne on silloin, kun kämppiksen tuntee jo valmiiksi. Tällöin ei tarvitse miettiä arpaonnea ja yhteisiä linjoja (siisteys, jääkaappi, pelisäännöt, jne.) on helppo neuvotella.

Mutta joo, mun kokemusten perusteella tuosta on hyvä ottaa kaikki mahdollinen irti. Mäkin olen tutustunut muutamiin aivan loistotyyppeihin vain siten, että nämä ovat olleet kaverien kämppiksiä. Samoin jokunen kaveri on jälkikäteen kehunut sitä, kuinka täysin idiootti tai täysin vieraasta kulttuurista tuleva kämppis on opettanut paljon. Kämppisaikana nuo olivat sladdi otsassa, mutta jälkikäteen sitten kehuivat tuosta ajasta saatua oppia. Varmasti esimerkiksi puolison kanssa on helppo toimia jos aivan jokaisesta pikkuasiasta ei heti naama mene norsun sukuelimelle tai vastaavaa.

Miksi heittää yksi hakuvuosi hukkaan armeijan takia? Mielummin sen aloittaa heinäkuussa, jolloin ei mene yhtä hakukertaa hukkaan ja kerkeää lukemaan pääsykokeisiin.

Tää nyt on jo vanhempi viesti, mutta josko sitten vaikka allekirjoittaneen kokemus jotakin helpottaisi... Mulle oli aikanaan täysin selvä käydä intti heti lukion jälkeen pois. Pääsykokeeeen ilmoittaudun heti keväällä ja siinä sitten intin takia siirsin opiskelujen aloitusta. Syytkin olivat tähän selvät:
* Ei tarvinnut pitää välivuotta opinnoista intin takia, eikä vastaavasti valmistuneena käydä "tuhlaamassa aikaa" pv:n leivissä. Jälkikäteen ajateltuna siirtyminen työelämään oli varsin helppoa tällä kaavalla.
* Jos en olisi päässyt sisään, olisi intin aikana ja sen jälkeen (tämä toki riippui kuinka pitkään palveli) mahdollista saada "uusi yrityskerta" ilman varsinaista ajallista tappiota. Tavallaan lämmitti mieltä kun meillä pari kaveria pänttäsi kokeisiin ja oma koulupaikka oli jo varmistettuna.
* Matematiikka ei ollut mun vahvin aine lukiossa, mutta tietyn verran siitä ymmärsin. Mä muun muassa ymmärsin sen, että keväällä inttiin meno tarkoittaisi lyhyimmillään pääsy pois talven aikana. Jos seuraavaan talveen olisin lykännyt inttiä, olisi nopeasti tullut tuhlattua ylimääräinen vuosi opintoja ajatellen. Tästä syystä valtaosa intin käyneistä kundeista olikin mua vuotta vanhempi jatko-opinnoissa. Lähimmistä opiskelukavereista kukaan ei ollut sivari ja vähemmän läheisten kanssa asia ei sinänsä kiinnostanut.

Mulle sopi siis helvetin hyvin se, että sekä opiskelupaikka että intti saatiin varmistettua mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisen nopealla suorittamisella vielä sai varmistettua sen, että jälkimmäisen sai aloitettua erittäin kivuttomasti ja valmistumisen jälkeen oli tavallaan "helppoa".
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara
Asun solussa. Kämppikseni on paskanhajuinen ja sotkuinen, epäilen nistiksi mutta varmoja todisteita ei ole. Hänellä on tyttöystävä joka asui parhaimmillaan lähes kolme kuukautta putkeen solussamme vaikkei se käsittääkseni ole sallittua, en kehdannut valittaa minnekään kun saan käyttää niiden vessapaperia ja mausteita. Keväällä heille tuli riitaa, seurauksena kuulin seinän takaa todella raivokasta karjuntaa ja lopulta kenties väkivallan ääniä. En ollut varma kumpi käytti väkivaltaa (vai käyttikö kumpikaan), joten en tehnyt mitään sillä olin muutenkin juuri lähdössä vanhempieni luokse. Välillä järjestää illanistujaisia muiden elämässään epäonnistuneiden kanssa, huutelevat kovaan ääneen kuka on pannut ketäkin pubiruusua. Keittiön jättävät aina käyttäessään saastaiseen kuntoon eivätkä siivoa. Ruoka-aineet jääkaapissa ovat aina vanhentuneita ja jääkaappi likainen. Poliisit olivat kerran tulleet etsimään kämppistäni, lisäksi tämä saa karhukirjeitä toistuvasti. Muutan kuun vaihteessa pois joten ei kiinnosta enää yhtään mitä puuhailevat. Polttakoon vaikka koko paskan, pääsen vihdoin pois!

Olen kuitenkin kiitollinen tästä kokemuksesta, henkinen kasvu jne.
 

fewe0

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Senators
Minä asuin vuodet 2010-2013 opiskelijasoluasunnossa kahden kämppiksen kanssa. Alkuunhan homma lähti varsin mukavasti käyntiin, kun paikalla ei ollut ketään ja sain nautiskella ruhtinaallisista tiloista ihan yksikseni. Paikalle tullessani oli tämä ensimmäisen kerroksen huoneiston takaovi auki ja pihalla kunnon pakkanen, kämppiksiähän ei koko kuukauteen näkynyt.

Eräänä päivänä sitten toinen heistä saapui paikalla. Pitkä, hiljainen ja jokseenkin erikoinen tapaus, jolla oli ajoittain ongelmia olla hiljaa. Päästeli siis pakonomaisia karjahduksia sillointällöin huoneestaan, mutta tähänhän tottui nopeasti. Kaveri käytti aikaansa paljon kokkaillessa mitä eksoottisempia kasvisruokia. Tämä ihminen asui kanssani saman katon alla miltein koko omankin vuokralaisaikani.

Toinen oli kova TPS-fani. Ken ties vaikka vaikuttaisi tälläkin palstalla, eipä me juuri lätkästä koskaan puhuttu, kun oli se tepsin mestaruusvuosi ja kaikki. Oikeasti me ei kai vaan tultu toimeen. Käytin hänen kattilaansa, kun muutin huoneistoon ja hän ehti tulla paikalle, ennenkuin olin tiskannut sen. Luotto oli siis jo menetetty, ennenkuin alkoikaan. Tämä kaveri ruukasi myös tulla huomauttamaan, jos katselin tv:tä tai pelasin konsoleita hiljaisuusaikojen jälkeen.

Kun TPS-mies sitten valmistui ja muutti kaikessa hiljaisuudessa mitään ilmoittamatta pois, saapui hänen tilalleen kerran jos toisenkin heppu, joka ei sitä kuukautta pidempään kestänyt asua siellä. Olivat siis arvatenkin näitä, jotka nyt ovat vain pikavisiitillä alunperinkin ja etsivät oikeaa asuntoa kaupungista. Näistä kavereista nyt ei paljon mieleen jäänyt. Heidän jälkeensä kuitenkin sain nauttia erään rantaruotsalaisen seurasta, joka oli itselle oikein mieluista aikaa. Oltiin samalla aaltopituudella, tehtiin asioita yhdessä ja pidettiin vapaa-ajat hauskaa. Tällöin kasvissafkaajalla alkoi kasvaa myyrä otsaan, kun meidän hauskanpito meni ajoittain jopa ylikin. Kyseinen kaveri sittemmin sai paremman asuntotarjouksen ja muutti omiensa joukkoon suomenruotsalaisille tarkoitetulle opiskelija-alueelle. Siellä oli kuulemma juuri valmistunut jokin uusi kerrostalo.

Tässä välin asunnossa asui kesän eräs lahtelainen opiskelijapoika, joka oli tullut tekemään duunia Helsinkiin. Lähti aina kuudelta reippaana työmaalle kun meikäläinen eli työttömän villejä öitä. Illalla saapui sitten kahdeksalta kotiin ja paineli pehkuihin. Kerran juteltiin kunnolla. Käytiin silloin muistaakseni ihan kapakassa asti. Heppuhan ei siis viettänyt viikonloppuja koskaan kämpillä, vaan suuntasi ne viettämään aina kotikaupunkiinsa.

Viime vuoden alussa sainkin vielä kohdata uudet kämppikset. Sisään astui rento, musikaalinen rumpujen soittelijan ja Moskovan junalla tullut takkutukka. Siinä missä muusikon kanssa istuttiin päivät pitkät vaan tupakoimassa, hääräsi venäläinen omia juttujaan milloin aloittelevana kitaristina ja milloin hänellä oli kukakin nainen huoneessaan. Aika luisti nopeasti ja kaikki tuli hyvin toimeen. Evgeni oli myös ensimmäinen kämppikseni, jonka kanssa oli syntynyt pienimuotoinen kielimuuri. Ehkä siksi meillä sujuikin kaikki niin mukavasti. Oli myös kova poika leipomaan ja silloin pääsi itsekin aina maistelemaan herkkuja.

Viime vuoden huhtikuussa se herkku sitten loppui. 3v 4kk soluelämää ja melkoista hurlumheitä. Solussa tuntuu pärjäävän sitä paremmin, mitä vähemmän itse ottaa asioista stressiä, koettaa pysytellä erossa ongelmista kämppisten kanssa ja keskittyy omiin asioihin. Paljon on toki tuurista kiinni, millaista porukkaa seinien toisellepuolelle tulee ja miten niitä käsittelee. Soluelämä oli antoisaa, mutta todenteolla en nyttemmin kyllä enää vastaavaan sirkukseen haluaisi lähteä. Itseasiassa muutan ensi kuussa 40m^2 opiskelijayksiöön, isoin kämppä missä olen koskaan asunut.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itselläni kävi omana opiskeluaikanani varsin hyvä säkä solukämppisten suhteen. Mitään erityisiä traumoja ei jäänyt kenestäkään. Aloitin omat opintoni silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa syksyllä 2000. Sittemmin opinahjon nimi muuttui Tampereen teknilliseksi yliopistoksi. Valmistuin syksyllä 2006, joskin jo keväällä 2005 jätin diplomityön ansiosta soluelämän taakse, ja muutin Tampereen keskustaan yksityisiltä markkinoilta vuokraamaani asuntoon.

Ensimmäinen opiskelijasoluni oli halpa, melko rähjäisessä kunnossa olleessa asuntolassa sijainnut kaksio. Hyvin siellä sai kuitenkin itsenäisen elämänsä alkuun. Asuin tuossa asuntolassa reilu kaksi vuotta, ja kämppiksiä ehti tuona aikana olla kaksi kappaletta. Ensimmäinen heistä oli erinomainen kämppis - mukava tyyppi ja kaiken lisäksi harvoin kotona. Tämän jälkeen kämppäkaveriksi tuli vielä alaikäinen ammattikoululainen. Ihan hyvä tyyppi kahden kesken, mutta kyllästyin melko pian hänen kaveriporukkaansa, jossa näytti vaikuttavan jossain määrin epämääräistä porukkaa. Päätinkin siksi vaihtaa solua pari pykälää hienompaan. Toinen syy oli se, että kuulin huhuja koko asuntolan menemisestä remonttiin, ja vuokrasopimusten irtisanomisesta. Tuo realisoituikin paria vuotta myöhemmin, mutta silloin olin jo onneksi muualla.

Uudessa solussa olikin hyvät oltavat. Alkuun sain asustella puoli vuotta yksin kun silloinen kämppäkaveri oli armeijassa. Kun hän palasi, rauhallisuus jatkui. Kyseessä oli hiljainen ja harmiton kaveri, jolla ei tainnut koko aikana käydä yhtäkään vierasta kylässä. Vaihdoimme kuulumisia aina kun näimme, mutta totesin, että häntä ei välttämättä suuresti seurani kiinnosta. Syrjäytyneestä tyypistä ei kuitenkaan ollut kyse. Kaveri hoiti koulunsa hyvin, ja harrasti myös yleisurheilua melko aktiivisesti. Kesäksi hän poistui muualle kesätöihin ja irtisanoikin kämppänsä melko pian, koska muutti juuri valmistuneeseen opiskelija-asuntolaan yksiöön.

Uusi kämppäkaveri tuli melko pian. Kyseessä oli ehdottomasti mukavin kämppis koko aikana. Katselimme toisinaan yhdessä leffoja ja kävimme samalla sählyvuorolla. Hauska kaveri kokonaisuutenaan. Vuoden verran hän siinä majaili, minkä jälkeen muutti niin ikään yksiöön. Sen jälkeen sain viimeisen kämppikseni. Tuoreen fuksin, joka oli ihan asiallinen tyyppi, joskin eli melko rankkaa opiskelijaelämää, mikä toki on tuossa vaiheessa ihan ymmärrettävää, elinhän sellaista itsekin aikanani. Itse vain aloin olla jo tuossa vaiheessa työelämässä, joten aloin jo kokea, että olen jo vähän turhan vanha tällaiseen elämään. Kaveri tekikin keväällä saman kuin kaksi aiempaa kämppistä, ja muutti niin ikään yksiöön. Itse taas sain pari kuukautta asustella yksin, minkä jälkeen muutin itsekin pois. Siihen päättyi oma urani opiskelijasoluissa.

Kokonaisuutena minulla kävi hyvä säkä kämppisten suhteen. Mitä kavereilta kuulin, niin läheskään kaikilla ei käynyt noin hyvää tuuria. Kokonaisuutena soluasuminen oli minusta kuitenkin ehdottoman hyvä ratkaisu tuossa vaiheessa elämää. Halvat vuokrat auttoivat selviämään opinnoista ilman suuria opintovelkoja, etenkin kun työskentelin käytännössä yhtäjaksoisesti kolmannesta opiskeluvuodesta alkaen. Ainoastaan ensimmäisinä kahtena vuotena jouduin pariin otteeseen ottamaan pienen opintolainan. Senkin sai maksettua suhteellisen nopeasti diplomityön aikana alta pois... jos olisin yksiöihin lähtenyt heti alkuun, opintovelka olisi ollut huomattavasti suurempi.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös