Opiskelijaketju – opiskelua vai pelkkää hauskanpitoa?

[Nume]

Tämä ketju on tarkoitettu opiskelijoille, joilla pääasiassa tässä yhteydessä tarkoitetaan AMK- tai yliopisto-opiskelijoita, mutta toki myös meidän nuorempi kaarti eli lukiolaiset ja amiksetkin ovat tervetulleita tänne kirjoittelemaan. Älkäämme unohtako myöskään vanhoja opiskelijoita, jotka muistelevat opiskeluaikojaan keltainen ylioppilaslakki päässään.

Mitä opiskelette/ olette opiskelleet? Kertokaa muistojanne opiskeluajoilta ja taistelusta Kelaa vastaan. Miten saitte säästettyä rahaa jääkiekkopeleissä käyntiin ja kaikkea muuta laidasta laitaan.

Itse opiskelen Tampereen yliopistossa hallintotieteitä ja kirjoitan tätäkin lausetta jurrissa, kun olen tulossa fuksien tutustumisbileistä. Huomenna sitten kahdeksalta yliopistolle, tämä on rankkaa.

Sana on vapaa.

 

[KiVi]

Opiskelu on mukavaa ja mielekästä, naiset kauniita ja rikkaiden miesten vitsit hauskoja. Kolmas vuosi käynnistyi ja motivaatiota on isosti. Ykköstavoite on notaarin paperit vuoden sisään ja kakkostavoite on oman alan duuniin asap.

Nimim. Duuni kassal pitää lainit ankarina

***

Fuksina kannattaa riennostella. Enää ei kiinnosta yhtään.

 

[MikGo]

AMK:ssa kolmatta vuotta. Kaksi ekaa vuotta meni kyllä aika paljon juhliessa, mutta tämä vuosi näyttää vähän rauhallisemmalta.

Töissä täytyy käydä opiskelujen ohessa, nostaa opintolainaa ja ottaa kaikki mitä kelasta irtoaa. Siltikään ei raha meinaa kyllä kunnolla riittää. Isot on kulut pelkästään jo kun joutuu autoa pitämään.

Mutta mikäpä tässä. Itse olen kyllä enimmäkseen nauttinut kaikesta huolimatta opiskeluista. Täytyy yrittää muistaa, että tämä on sijoitus tulevaisuuteen.

 

[Zous]

Itselläni menossa kolmas vuosi ammattikoulussa. Porukoiden nurkissa jumitan edelleen, joten rahaa säästyy hyvin. Koulun käynti ei kyllä kiinnosta tippaakaan ja koulupäivät menee sitten sitä myötä miten sattuu. Tarkoitus olisi kuitenkin paperit repäistä mukaan keväällä. Itse mitä olen nyt kohta kolme vuotta amiksessa opiskellut, niin on meno ollut todella rentoa ja pävät välillä todella lyhyitä jne. Melkein voisi sanoa, että koulupäivät on enemmän hauskanpitoa, kuin opiskelua. Siltä ainakin useasti tuntuu. Silti kiinnostus on aika nollissa tällähetkellä. Onneksi pääsee sieltä kohta pois.

 

[Theofilus]

AMK:ssa mennään toista vuotta. Ensimmäinen vuosi oli sitä perinteinen keskiviikko, perjantai, lauantai rytmillä etenemistä, mitä juhlimiseen tulee. Mahtui sinne toki pari ihan rehellistä kolmen päivän torstai-lauantai juhlimista. No, opintopisteitä tuli kuitenkin ihan kelvolliset 59, toki vielä 5+10 pitäisi tulla kun käyn uusimassa yhden tentin ja kirjoitan harjoitteluraportin.

Opiskeluelämä on kyllä letkeetä, ei siinä mitään. Opintolainaa jouduin tänä syksynä ottamaan, ja sitten toki kesätyörahoilla eletään myös aika pitkälti. Töissä en käy opiskelujen aikana, mutta jos tiukaksi menee, niin pakko kai sitä on vääntäytyä johonkin osa-aika hommaan.

Opiskelen itse aika pienessä kaupungissa, jonne olen muuttanut astetta suuremmasta (Lappeenranta) ja en kyllä ole katunut pätkääkään. Täällä on mukavan tiivis ja yhteisöllinen meininki ja kaikki tuntee tai vähintää tietää toisensa. Ja kaikilla on mukavaa.

Suosittelen kaikille lämpimästi suhtautumaan positiivisesti myös pienempien kaupunkien tarjoamiin AMK-opinnahjoihin, jos sinne tulee valituksi. Ei ne Helsingit, Tampereet ja Lappeenrannat niin kummoisia ole, vaikka viimeksi mainittu onkin ilmeisesti maailman opiskelijaystävällisin kaupunki ihan tutkimusten mukaan.

 

[pehtoori]

Jos on paikka niin kannattaa ainakin yrittää vetää Van Wilder-tyylillä opiskelut. Viileänä, muttei kusipäänä. Eikä se oo niin justiinsa jos välillä tentit jää välistä.

Opiskelut pitkän kaavan mukaan ja hauskaa pitäen, töitä ehtii tehdä senkin jälkeen ~40 vuotta.

 

[Vellihousu]

Amk:ssa opiskelin nuorena viisi vuotta, nyt on toinen vuosi meneillään yliopistossa. Opinnot oli aikanaan aika hektistä aikaa ja biletettyäkin tuli melkoisesti, joskin näitä opiskelijabileitä haalareineen olen aina helvetisti vierastanut. Yksi syy on se että itsellä on haalarit olleet ihan nuoresta saakka vähän väliä pakosta päällä, toinen kaiketi se että olen enemmän spontaanin juhlinnan ystävä; sovitut bileet kuuluvat amatööreille. Joka tapauksessa kokemukset ihan myönteisiä, amk-reissu kannatti tehdä, tästä y-opistosta en ole ihan niin varma.

Yleisemmin en ole varma siitäkään onko tämä koko opiskeluhomma niin hyvä asia, suomalaiset on pikkuisen koulutettu pilalle. Ihmettelen myös joidenkin juttuja siitä kuinka rankkaa opiskelu on taloudellisesti, olin jossain välissä pari vuotta työttömänä ja siihen verrattuna opiskeluaika oli juhlaa (enkä tällä tarkoita biletystä).

 

[Kisapuisto]

Amk:ssa opiskelin nuorena viisi vuotta, nyt on toinen vuosi meneillään yliopistossa. Opinnot oli aikanaan aika hektistä aikaa ja biletettyäkin tuli melkoisesti, joskin näitä opiskelijabileitä haalareineen olen aina helvetisti vierastanut. Yksi syy on se että itsellä on haalarit olleet ihan nuoresta saakka vähän väliä pakosta päällä, toinen kaiketi se että olen enemmän spontaanin juhlinnan ystävä; sovitut bileet kuuluvat amatööreille. Joka tapauksessa kokemukset ihan myönteisiä, amk-reissu kannatti tehdä, tästä y-opistosta en ole ihan niin varma.

Mulla taas ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa AMK:sta. Lukion jälkeen kahdessa eri AMK:ssa aikanaan yritin käydä, yhteensä n. kolmen vuoden ajan. Kumpaankin pääsin ensimmäisellä yrittämällä, toiseen jopa ilman pääsykoetta. Molemmissa tökki sama asia, eli minkä takia jotakin AMK:ta pitää käydä väkisin tietty "oppimäärä", vaikkapa 3,5 vuotta vaikka siitä puolet on ihan alaan kuulumatonta skeidaa? Eikö yleissivistävät opinnot suoriteta siellä lukiossa? Varmaan jokaisesta AMK-linjasta voisi typistää vuoden pois, useimmista jopa 1,5-2. Tähän kun yhdistää vielä sen läsnäolopakon, vaikka jonkun englannin alkeet nyt voisi käydä vaikka vain tenttimässä, mutta ei, luokkaan pitää mennä istumaan joka tunti. Siis nimenomaan istumaan ja kuuntelemaan, vaikka nukkumaan, mutta paikalla on oltava.

Yleisemmin en ole varma siitäkään onko tämä koko opiskeluhomma niin hyvä asia, suomalaiset on pikkuisen koulutettu pilalle. Ihmettelen myös joidenkin juttuja siitä kuinka rankkaa opiskelu on taloudellisesti, olin jossain välissä pari vuotta työttömänä ja siihen verrattuna opiskeluaika oli juhlaa (enkä tällä tarkoita biletystä).

Tähän vahva sama, myös ensimmäiseen lauseeseen. Eikä mulla ollut koskaan tiukkaa opiskeluaikana. Silloin kun on pienet tulot, niin menot pitää vain supistaa sen mukaisiksi. Mutta nykyään tuntuu vähän siltä, että joka Jani-Marketalla pitää olla opiskelujen aikana oma yksiö tai mieluiten kaksio omalla saunalla ihan keskustassa. Ja kämpässä tietysti 42 tuuman telkkari, tietokoneet ja poppivehkeet viimeistä huutoa, kulmasohva ja jenkkisänky eikä ruuaksi kelpaa edes kerran viikossa makaroni ja tonnikala, vaan pitää olla luomukasviksia ja juomaksi yöllä lypsettyä maitoa joka päivä. Ja baariin on päästävä joka perjantai ja lauantai, ja vähintään joka toinen keskiviikko. Ja sitten valitetaan kun rahat ei riitä.

Ja ekan viestin alustukseen, lukion jälkeen en ole papereita saanut mistään varsinaisesta koulusta, jollei aikuisopiskeluja lasketa. Parit ammattitutkinnot löytyy aikuiskoulutuspuolelta, ja yhden sellaisenkin olen jättänyt kesken. Ei ole koulut minua varten, vaikka lukion päättötodistus ja ylioppilastodistus muuta yrittävätkin väittää.

 

[mendieta]

Kun opiskeli niin oli aikaa tehdä vaikka mitä kivaa, esim. matkustella. Ei vain ollut rahaa. Nyt kun on työelämässä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ei ole aikaa.

Valmistuin ekonomiksi 2008. Opinnot kesti kuusi vuotta. Pari-kolme ensimmäistä vuotta meni aika sumussa. Oli karseaa huomata, että pelkillä lahjoilla en enää pystykään luovimaan. Joutui - vittu - lukemaan, että pääsee tenteistä läpi. Viimeisenä vuonna tein opintoviikkoja aivan sikana. Uudistus puski päälle, siis se, että on pakko tehdä kandi. Valmistuin viimeisenä mahdollisena päivänä, jotta en joutuisi tuohon kelkkaan. Se loppu opiskeltiinkin tosissaan aamusta siihen saakka, että mentiin nukkumaan.

Työelämä tuntui opiskellessa ikävän staattiselta ja tylsältä. Nyt kun on työelämässä, tää on ihan ok. Ei oo opiskeluaikoja ikävä, muuta kuin siksi, että olisi enemmän aikaa tehdä mitä haluaa.

 

[Turder]

Kun opiskeli niin oli aikaa tehdä vaikka mitä kivaa, esim. matkustella.

Totta, oli mukava lähteä jollekin spontaaniselle äkkilähtöreissulle opiskelijabudjetilla. Muutenkin tykkäsin kun oli aikaa, joskus pe tai ma vapaana viikolla tai sitten hajapäiviä keskellä viikkoa. Tietysti osa meni opiskeluun, projekteihin tms. mutta nuo oli hyviä pausseja arjessa ja pääsi esim. harrastusten pariin. Vapaus oli sellaista mitä ei nyt koe enää olevan kun on työt, asuntolainat ja muut sidonnaisuudet.

 

[Zous]

Totta, oli mukava lähteä jollekin spontaaniselle äkkilähtöreissulle opiskelijabudjetilla. Muutenkin tykkäsin kun oli aikaa, joskus pe tai ma vapaana viikolla tai sitten hajapäiviä keskellä viikkoa. Tietysti osa meni opiskeluun, projekteihin tms. mutta nuo oli hyviä pausseja arjessa ja pääsi esim. harrastusten pariin. Vapaus oli sellaista mitä ei nyt koe enää olevan kun on työt, asuntolainat ja muut sidonnaisuudet.

Itselläni on ollut nyt kaksi viikkoa putkeen Torstai ja Perjantai vapaita joten kyllähän nää kelpaa. Normaalisti vain Perjantai, mutta mukavasti tullut viimeviikkoina vielä lisää ylimääräistä vapaata.

 

[J.Petke]

Yksi lukuisista asioista mitä kaipaan opiskelijaelämästä on se, kun aamulla heräät ja saat päättää, menetkö kouluun vai jäätkö nukkumaan. Varsinkin amk:ssa oli monesti sen verran helppoja kursseja, että siellä pystyi skippaamaan useita tunteja kun vaan tunsi opettajan ja tiesi mitä hän yleensä kokeissaan kysyy.

Nykyään vaan miettii, että olisiko sitä pärjännyt ilman opintolainaa, sillä sitä on nykyään aika vittumaista maksella pois. Toki silloin olisi pitänyt tehdä töitä ja kenties siinä taas olisi pää hajonnut jos viikot on koulussa, illat töissä ja viikonloput töissä.

 

[sampio]

Yksin vaihtoehto on tietysti sekin, että opiskelee, menee töihin, perustaa perheen, ottaa asuntolainaa, vaihtaa alaa ja lopulta opiskelee töiden, perheen ja harrastusten ohella. Ei tuu aika pitkäksi.

 

[Buffalo_1988]

3,5 vuotta vaikka siitä puolet on ihan alaan kuulumatonta skeidaa? Eikö yleissivistävät opinnot suoriteta siellä lukiossa? Varmaan jokaisesta AMK-linjasta voisi typistää vuoden pois, useimmista jopa 1,5-2.

Tuo on kyllä totta. Ekana vuonna oli noin neljä (!!!!!!) kurssia joista oli oikeesti hyötyä itse alaa ajatellen. Esim, meillä oli "kulttuuri" kurssi jossa yhden viikon teemana oli opetella small-talkkia lasi kädessä.

Ruotsi oli myös ihan turhaa. Miettikää, olen käynyt elämässäni noin 12-15 kurssia ruotsia ja en osaa sitä juuri ollenkaan. En pystyisi käymään ruotsiksi minkäänlaista keskustelua. Todella hyödyllistä verorahojen käyttöä tuo ruotsin pakottaminen.

 

[tomageeni]

Yksin vaihtoehto on tietysti sekin, että opiskelee, menee töihin, perustaa perheen, ottaa asuntolainaa, vaihtaa alaa ja lopulta opiskelee töiden, perheen ja harrastusten ohella. Ei tuu aika pitkäksi.

Kiitos vinkistä. Nimim. asuntolaina, kaksi lasta, lähes täysipäiväisesti töissä ja diplomityötä kirjoittelen parhaillaan Aalto Yliopistoon. Huomenna toisiksi viimeinen tentti.

Ja hyvin ehtii kirjoitella näille Jatkoajan hömppäpalstoille.

Opiskellut olen nyt tarkalleen viisi vuotta, ensimmäiset 2-3 vuotta aktiivisemmin ja ensimmäisen lapsen syntymästä lähtien olen pikkuhiljaa osin pakon sanelemanakin liukunut työelämään. Näihin aikoihin opiskelu myös muuttui vähemmän tunnolliseksi ja olen jopa opintosuunnitelmaa optimoinut sen mukaan että miten saan tutkinnon suoritettua mahdollisimman vähillä pakollisilla läsnäoloilla/harjoitustöillä. Kohta on ohi, kaiken kaikkiaan ollut erittäin mukavaa aikaa opiskelu ja luulen myös ettei akateeminen urani välttämättä ollut tässä. Tosin pientä breikkiä otan varmasti nyt kun tutkinnon saan.

 

[sampio]

Kiitos vinkistä. Nimim. asuntolaina, kaksi lasta, lähes täysipäiväisesti töissä ja diplomityötä kirjoittelen parhaillaan Aalto Yliopistoon. Huomenna toisiksi viimeinen tentti.

Jees, en missään tapauksessa pahalla tuota kirjoittanut, nimittäin itse juuri käynnistelen samaa projektia. Sen verran tilanteeni eroaa käsittääkseni teikäläisen vastaavasta, että mulla on asunto ja lapset jo jonkin aikaa olleet, edellinen tutkinto on vajaan kymmenen vuoden takaa amk:sta.

Tenttimällä on pitkälti tarkoitus mennä heti alusta saakka, joten sikäli tylsä tyyppi olen. Jos neljään vuoteen saisin rykäistyä niin tyytyväinen olisin. Tutuissanikin on tyyppejä, jotka ovat koko oravanpyörän opinskelujensa ohessa pyöritelleet, joten tuskin tuo mahdotonta on mullekaan. Pitää vain ehkä hiukan tehostaa toimintaa ja muistaa levätä oikeasti välillä. Onhan se kai niinkin, että näin varttuneemmalla iällä ei kiinnosta niinkään se haalarit päällä häslääminen kaikkine kaupunkisuunnistuksineen, vaan enemmän tässä itsekin haluaisi homman rullaamaan jä käytänteet tutuiksi, jotta pääsisi napsimaan opintopisteitä.

Mutta joo, olikos muita aikuisopiskelijoita tai opiskelevia duunareita?

 

[Ameno]

Tässä nyt viidettä vuotta aloitellaan teknisen alan opintoja yliopistossa. Aina olen ollut melko tunnollinen opiskelija, ja tännekin pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä käymättä pääsykokeissa. Tekniikan kandidaattina täällä pyöritään, ja opintoja olisi jäljellä se puoli vuotta plus lopputyö. Nyt on vähän suunnitelmissa ollut löysätä kaasua ja venyttää tuo puoli vuotta vuodeksi ja katella sitä dippatyötä sitten vuoden päästä, kun eihän tässä nyt mikään kiire valmistumiseen ole...

Aika nopeasti ja huomaamatta tämäkin aika tässä sitten on mennyt. Ja melko hyvällä menestyksellä, varmaankin sen takia, kun minulla ei pahemmin tuollaisia häiriötekijöitä ole ollut, kuten lapsia, tai naisia, tai asuntolainaa, tai ylimääräisiä kavereita... Rahastakaan ei ole tehnyt ollenkaan tiukkaa, en ole joutunut koskaan tarkkailemaan menojani enkä ottamaan opintolainaa, vaan hyvin olen pärjännyt. Tämäkin johtuu varmasti osittain siitä, että olen melko säästäväinen, enkä pahemmin matkustelusta välitä, enkä nyt ole kovin paljoa missään bileissäkään riehunut. Assarina olen vähän tuloja saanut vuoden aikana ja kesätöitä olen tehnyt kesät, vaikkei sekään niin pakollista taloudellisesti aina ole ollutkaan.

Vähän kyllä harmittaa tämä oma sulkeutuja-luonne, kun niitä kavereita ei tosiaan ole kovin montaa tullut täältäkään ja aika harvaan on kaikki hauskanpidot jääneet. Ensimmäisenä vuonna nyt tuli ne muutama kaveri fuksiryhmästäni, kun meitä niissä ryhmissä pidettiin ja kuljetettiin eri paikoissa ja tapahtumissa. Sen jälkeen ei kovin montaa kaveria ole tullutkaan. Ja aika harvoin sitä tulee missään bileissä sitten käytyä, kun eipä sitä yksin huvita lähteä, eikä niistä kavereistakaan paljon mitään kuulu. Enkä minä oikeen osaa ehdottaakaan, että hei lähetäänkö tuonne ja tuonne. Joo, tekosyitä. Naisiakin täällä opiskelee ihan liian vähän. Että semmosta...

 

[Elazi]

Sattuipa sopivasti tämä ketju, olen keväällä valmistumassa amk:sta ja tässä oon alkanu pähkäillä, pitäskö pyrkiä TKK:lle diplomi-inssin papereita hakemaan. Suurin huoli on, mistä löytää aikaa perheelle, opiskeluille ja elannon tienaamiseen?

 

[ernestipotsi]

Kaikkeen sopeutuu.

Elämä on opettanut tähän varttivuosisadan ikään mennessä sen, että elettyä tulee niin leveästi kuin siihen on mahdollisuus. Lukion jälkeiset pari "välivuotta" olivat tähänastisen elämäni helpointa aikaa. Vanhempien luona asuessa ja samalla itse töissä käydessä rahaa jäi käteen ihan mukavasti kun kulut olivat minimissä. Jälkikäteen ajateltuna tuolloin olisi kannattanut laittaa edes jotain säästöön, mutta eipä niillä menneillä enää sovi murehtia.

Tällä hetkellä rahaa ei ole nimeksikään, mutta siitä huolimatta kykenen jotenkin asumaan yksin ja ylläpitämään omaa autoa sekä jonkin verran harrastelemaan ja tekemään duunia. Valittaa ei siis voi. Opiskelu yliopistossa ei mitenkään häkellyttävän nopeasti ole kulkenut, tahti on ollut kuitenkin kohtalainen 80op/v.

Perhettä tai muita sosiaalisia ongelmia minulla ei onneksi ole. Olen kuitenkin todistetusti tuntenut ihmisen joka rakensi talon, kävi töissä, kasvatti perhettä ja opiskeli toisella puolella Suomea maisteriksi puolessatoista vuodessa. Kaikki on siis mahdollista, jos on "pakko".

 

[Vellihousu]

Mulla taas ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa AMK:sta. Lukion jälkeen kahdessa eri AMK:ssa aikanaan yritin käydä, yhteensä n. kolmen vuoden ajan. Kumpaankin pääsin ensimmäisellä yrittämällä, toiseen jopa ilman pääsykoetta. Molemmissa tökki sama asia, eli minkä takia jotakin AMK:ta pitää käydä väkisin tietty "oppimäärä", vaikkapa 3,5 vuotta vaikka siitä puolet on ihan alaan kuulumatonta skeidaa? Eikö yleissivistävät opinnot suoriteta siellä lukiossa? Varmaan jokaisesta AMK-linjasta voisi typistää vuoden pois, useimmista jopa 1,5-2. Tähän kun yhdistää vielä sen läsnäolopakon, vaikka jonkun englannin alkeet nyt voisi käydä vaikka vain tenttimässä, mutta ei, luokkaan pitää mennä istumaan joka tunti. Siis nimenomaan istumaan ja kuuntelemaan, vaikka nukkumaan, mutta paikalla on oltava.

Tämä kaikki riippuu tietysti paljon alasta, itse kun opiskelin teatterialaa, niin meininki oli vapaampaa joka suhteessa. Pakolliset kielet ja atk piti kyllä suorittaa, mutta kun kielissä oli vahva ammattipainotus, voidaan sanoa että pakkopullastakin oli hyötyä. Lisäksi kyllä meillä ainakin pystyi skippaamaan näitä muodollisuuksia kun läpäisi tasokokeen tai jos oli aiempia opintoja tai työhistoriaa takana.

Ylipäätään amk on tietysti vähän outo keksintö, perusajatus on hyvä, mutta en tiedä miten hyvin toteutuu tänä päivänä.

 

[Ressa]

Ekaa vuotta yliopistossa, sitä ennen muutaman vuoden AMK/yliopisto mutta kyseiset alat (sähkö-inssi ja tietojenkäsittely) eivät napanneet.

Eikä paljoa kiinnostanut fuksiviikolla riehua kun ikäeroa muihin fukseihin on sen verran, että nuo teinipippalot alko maistumaan vähän, noh, menneeltä. Liikennemerkkien nyysimistä, pelastusrenkaiden varastamista Aurajoen rannasta jne.. Olihan se itsestäkin hauskaa n. 10 vuotta sitten mutta ei oikein enään.

Tarkoitus olis viidessä vuodessa saada OTM paperit käteen ja sen mukaan opiskellaan, lisäksi jos haluaa erikoistua tietyille aloille (joille tunnkua), paremmat arvosanat vaikuttaa paljon valinnassa joten jää sitäkin kautta pippalot vähemmälle. Monille yliopistossa meno on: Ykkösellä pääsee läpi ja paperit kouraan...

 

[kahden suunnan sentteri]

Täällä suunnalla kukaan ei kehtaa edes myöntää tulleensa bileistä kotiin ennen puoltayötä, oli aamun luento sitten kasilta tai kaheltatoista.



Et ole yksin. Olkoonkin, että bileissä on tullut käytyä väkisin.

Jos jotenkin keksisi, miten pystyisi kehittämään luonnettaan avoimenpaan suuntaan. Joku varmaan jo suuntaa kursoriaan kohti "lainaa"-nappia ja haluaa neuvoa kuinka meidän nössöjen pitäisi yksinkertaisesti vaan pakottaa itsemme kaikkeen sosiaaliseen toimintaan. Ei se mene niin. Keskustelurinkeihin väkisin tunkeminen ja bileissä ulkopuolisena heiluminen on omien kokemusteni perusteella kaikkien kannalta vaivaannuttavaa pyrkyröintiä.

Pitääkö tässä nyt vittu mennä kallonkutistajalle tai johonkin kansalaisopiston koulutuspäiville, jotta löytää sisäisen rauhan? Haluaisin olla positiivinen. Ei vaan tunnu onnistuvan.

Ehkä yrität sopeutua porukkaan, joka ei ole sinulle tyypillistä seuraa? En minäkään koskaan missään sedulan haalaribileissä käynyt, mutta silti sosiaalista toimintaa oli opiskeluaikana niin paljon kuin jaksoi ja halusi. Aivan älyttömästi yksinkertaistettuna älykkyys ja sosiaalisuus populaatiossa jakautuvat gaussin käyröille, ja jos jomman kumman, tai pahemmassa tapauksessa molempien, osalta asetut käyrän äärilaitaan, niin tuskin viihdyt käyrien keskivaiheille tai eri laitaan sijoittuvien kanssa.

 

[Wod]

En ole opiskelija enään. Takana ammattikoulu jossa ei liikaa rellestetty, kun täysi-ikäisyyskin tuli vasta viimeisenä vuonna (baarit ym. ei paljon menty). Mitä itse ihmettelen ehkä vähän on kaverini, joka siis suorittaa AMK. Kaverilla ei ikinä ole rahaa, mutta jostain se repii opiskelijapippaloihin rahat ja näitä pippaloitakin on parhaimmillaan kolmet viikossa! Onko AMK todellakin (vai riippuuko alasta, paikkakunnasta) niin helppo suorittaa, että voi rellestää joka toinen päivä tai jäädä kotiin nukkumaan (potemaan darraa) silloin, kun huvittaa.

Terveisin AMK-kokeen läpäissyt, paikan jättänyt ja nyt työelämässä. Toki pitkään miettinyt, että vieläkö lähtisi opiskelemaan. Käsittääkseni työvuosistakin voi saada jotain pisteitä? Ja ikää vasta 22.

 

[tomageeni]

Onko AMK todellakin (vai riippuuko alasta, paikkakunnasta) niin helppo suorittaa, että voi rellestää joka toinen päivä tai jäädä kotiin nukkumaan (potemaan darraa) silloin, kun huvittaa.

En ole AMK:ta käynyt mutta meillä TKK:lla fuksivuonna oli paljonkin näitä "opiskelija-aktiiveja" jotka olivat järkkäämässä ties mitä kissanristiäisiä pari kertaa viikkossa. Sitten lukuvuoden päätteeksi karu totuus paljastui kun opintopisteitä oli 5-10 kasassa (kun 60 on tavoite vuodessa).

Sanotaan näin, että voi kyllä rellestää, sillä ei siellä koululla ole pakko käydä. Mutta jos haluaa edistyä opinnoissa, niin se tieto pitää sisäistää ja ne tentit läpäistä jollakin tavalla. Esimerkiksi TKK:lla luennot eivät ole pakollisia (pl. pari poikkeusta kuten kielten kurssit) ja harjoitustehtävät, kurssimateriaali ja luentokalvot julkaistaan kaikki netissä. Näin etäopiskelu onnistuu aika hyvin, mutta se vaatii että opiskelija ottaa itse enemmän vastuuta siitä tekemisestä. Useimmille lienee helpointa vain käydä niillä kursseilla ja muissa ohjatuissa tilaisuuksissa, koska itsenäisesti opiskelu ei käytännössä luonnistu kaikilta.

Ymmärtääkseni AMK:ssa ainakin useimmilla linjoilla vastaavanlaista "akateemista vapautta" ei ole, mutta käytännössä läsnäolojen valvonta ei ole kovin aktiivista ja poissaoloja ei kai tarvitse pääsääntöisesti selitellä kummemmin. Riippuu varmaan koulusta ja linjasta. Minun tietoni perustuu pääasiassa teknisillä aloilla opiskelleiden kaverien kommentteihin.

Esimerkiksi hoitoalan opiskelijoilta vaaditaan tietyissä opintojaksoissa/harjoitustilaisuuksissa läsnäolo ihan sen vuoksi että ne asiat on pakko osata käytännössä, kun potilaiden terveys voi olla kiinni siitä ammattitaidosta. Sama homma sitten yliopiston puolella lääkäreiden kohdalla.

 

[J.Petke]

Ja mitä myöhempään jättää valmistumisen ja tenttimisen niin sitä helpommin pääsee läpi ja valmistuu. Lopussa ei tarvitse kuin käydä kokeissa jotta saa kurssit läpi.

Nimim. ruotsin kurssit yhdellä kokeella tenttinyt.