Hahaa, hauska lueskella muidenkin kokemuksia opiskeluajoista. Mullahan meni yo-opiskelu melko pitkäksi kaikin tavoin. Pari ekaa vuotta meni lähinnä valtiotieteiden opiskelijan statuksella patsastellessa ja opintoviikkoja (joo, sillon oli vielä opintoviikkoja) kertyi liian vähän ja jouduin jopa maksamaan jotain opintotukia takaisin surkean opintomenestyksen vuoksi. Kolmannella vuodella vähän tsemppasin ja pääsin vähän muiden tahtiin mukaan.
Opiskelijaelämä oli silloin joskus 1990-luvulla ihan hauskaa, vaikka en ikinä ees hakeutunu tän aktiivibileporukan messiin, mulla oli kavereita muuallakin. Haalareita käytin vissiin kaks kertaa joskus vappuna, mutta silloinkin ihan muissa kuin opiskelijaporukoissa.
Viime kevään olin opintovapaalla, kun halusin viimein saada opintoni kymmenen vuoden jälkeen loppuun, mutta kontaktit tän päivän opiskelijaelämään olivat aika vähäiset. Toki kävin koko kevään graduseminaareissa, missä vähän pääsi tutustumaan tän päivän opiskelijoihin. Vimpassa semmassa, joka pidettiin arvostetun proffan kotona verkostoiduin vähän paremmin myös näiden nuorten leijonien kanssa.
Vaikka sillon alkuvuodesta ja keväällä vitutti se gradun vääntäminen, niin nyt taas työelämään palattuani, se opiskeluaika tuntuu kuitenkin tosi kivalta. Vaikka se vaati monena aamuna tsemppaamista, niin olihan siinä se oma vapaus. Jos tänään ei huvita, niin huomenna duunataan kahta enemmaän.
Duuni tuli kuitenkin tehtyä, mutta työnantaja ei ole sitä millään tavoin huomioinut, päinvastoin..
Opiskelijaelämä oli silloin joskus 1990-luvulla ihan hauskaa, vaikka en ikinä ees hakeutunu tän aktiivibileporukan messiin, mulla oli kavereita muuallakin. Haalareita käytin vissiin kaks kertaa joskus vappuna, mutta silloinkin ihan muissa kuin opiskelijaporukoissa.
Viime kevään olin opintovapaalla, kun halusin viimein saada opintoni kymmenen vuoden jälkeen loppuun, mutta kontaktit tän päivän opiskelijaelämään olivat aika vähäiset. Toki kävin koko kevään graduseminaareissa, missä vähän pääsi tutustumaan tän päivän opiskelijoihin. Vimpassa semmassa, joka pidettiin arvostetun proffan kotona verkostoiduin vähän paremmin myös näiden nuorten leijonien kanssa.
Vaikka sillon alkuvuodesta ja keväällä vitutti se gradun vääntäminen, niin nyt taas työelämään palattuani, se opiskeluaika tuntuu kuitenkin tosi kivalta. Vaikka se vaati monena aamuna tsemppaamista, niin olihan siinä se oma vapaus. Jos tänään ei huvita, niin huomenna duunataan kahta enemmaän.
Duuni tuli kuitenkin tehtyä, mutta työnantaja ei ole sitä millään tavoin huomioinut, päinvastoin..