Millään tavalla en ota kantaa täällä parhaillaan vellovaan keskusteluun. Tuon puskista oman näkemykseni opettajan työhön. Opettajan ammattikuntaan kuuluu hyvin erilaisia virkoja. On alaluokkien opettajia, aineenopettajia, ammattikoulun opettajia, yliopistossa on myös omat opettajansa ja sen lisäksi on suuri kirjo erityislasten kanssa työskenteleviä erityisopettajia. Ei tuosta oikein voi vetää mitään yhteistä määrettä sille, millaista opettajan työ on. Jokainen ymmärtää, että seitsemän vuotiaan kehitysvammaisen oppilaan kanssa työskentely on hyvin erilaisista kuin kymmenen laudaturin ylioppilaan. Kerron teille nyt millaista oma opettajan työni on 23 vuoden työskentelyn jälkeen.
Pitkän erityisopettajan työn jälkeen asemoin itseni yksityisessä lastensuojeluyksikössä olevien nuorten opettajaksi. Opetusvelvollisuuteni on 30 tuntia, mikä tarkoittaa 60 minuutin oppitunteina 22,5 tuntia viikossa. Yksikön kanssa tehtävään yhteistyöhön kuluu tuon lisäksi 2-5 tuntia viikossa, josta saan erillisen korvauksen. Pystyn siis suoriutumaan työstäni reilusti alle 30 viikkotunnin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että perjantaisin työni loppuu jaksosta riippuen joko klo 11 tai 12. Muina päivinä pillit ovat pussissa käytännössä aina ennen klo 15. Myös pedagogiset asiakirjat ja verkostopalaverit hoituvat noissa raameissa. Kotona en tee töitä koskaan.
Opetusryhmässäni on kahdeksan nuorta. Olen vastuussa ryhmästä yhdessä toisen erityisopettajan kanssa. Tukenamme on koulunkäynninohjaaja. Myös pitkänlinjan koulukoirani on mukana ja apuna joka päivä. Ensi syksystä alkaen saamme vielä toisen koulunkäynninohjaajan. Täten meillä on aina paikalla vähintään yksi aikuinen kahta oppilasta kohti.
Koen työni erittäin mielekkääksi. Työn vaativuus ja siihen käytettävä aika ovat hyvin sopusoinnussa siitä saatavaan korvaukseen. Kuukausiansioni on +5500€, kun siihen lasketaan sekä lastensuojeluyksikön että kunnan maksama palkka. Koen työni myös erittäin merkitykselliseksi ja nykyisessä työpaikassani työlläni on aidosti vaikuttavuutta.
Ja sitten päästään siihen ajatukseen, että on se helppoa, kun saa yli viisi tuhatta kuukaudessa siitä, että tekee töitä reilusti alle 30 tuntia viikossa kera 10 viikon kesäloman. Niin se onkin, minulle. Olen opiskellut useita vuosia kahdessa eri yliopistossa ja sen jälkeen tehnyt nuorten kanssa töitä erilaisissa ympäristöissä 23 vuotta. Ammattitaitoni on kovalla tasolla ja persoonani sopii tähän työhön erinomaisesti. Tämän vuoksi työ, jota valtaosa ihmisistä kammoksuu tai jopa pelkää, on minulle antoisaa.
Viimeiset vuodet olen ollut onnellinen mies ja opettaja. On ollut myös aikoja, jolloin työ on ollut pirun raskasta ja uupumus on iskenyt päälle. Tärkeää on kuunnella itseään ja tehdä uran kannalta tarvittaessa rajujakin ratkaisuja. Kuorman alle luhistuu kyllä, jos jatkaa vuosikausia kivireen vetämistä vastentahtoisesti. Kohta alkaa ansaittu loma! Ollaan me kovia!
Aidosti ihan helvetin hienoa, että avasit opetustyötä myös tältä kantilta, että se voi olla jopa unelmaduunia. Tuossa ilmentyy se, että työpanostasi arvostetaan sekä palkan että resurssien osalta. Toki samalla tulee eteen se, ettei vastaava ole mahdollista esim. normaalissa peruskoulussa, mutta osin sama laki sielläkin toimii. Jos urasuunnittelu nyt tähän yhteyteen sopii, niin sitä tosiaan kehotan harmitsemaan muidenkin opetustyöhön kyllästyneiden.
Mulla on pari ystävää, jotka ottavat pitkän loman lisäksi erinäisin lisätehtävin ja ylitunnein 5k palkan perusopetuksessa. Molemmat ovat sitä mieltä, ettei parempaa duunia heille voisi ollakaan, ja lisäksi hoitavat hommansa hyvin. Iso peukku sulle ja ystävilleni, sekä muillekin, jotka ovat saaneet olosuhteensa sellaisiksi, että työtä jaksaa ja tekevät sen hyvin. Toki, taas sama täsmennys kuin edellisessä kappaleessa, että harvoinhan se lisätuntien ja -tehtävien haaliminen ilman erityistä osaamista onnistuu, vaan sitten mennään perustunneilla ja -palkalla.
Itse painoin aikoinaan aika paljon erinäistä lisäduunia osin omaksi ilokseni mutta myös ajatuksella, että hyppään luokasta veks ainakin osittain. Koronan aikana sitten tuin about koko valtakunnan opettajakuntaa digipedagosissa ratkaisuissa*, ja kuinka ollakaan, kesällä -20 mulle lyötiin soppari käteen yksityiseltä puolelta (ei, en ole Petri Jämsen, jos joku nyt alkaa googlailla). Kolme vuotta ja kolme palkankorotusta myöhemmin asemani olisi periaatteessa aika vakaa sekä duuni vaihtelevaa sekä vapaampaa vrt. opetus. Päädyin kuitenkin hakemaan ulkomaiseen yksityiseen oppilaitokseen. Paikka irtosi niin hyvillä taloudellisilla ehdoilla, että aika no brainer on palata opetustyöhön ainakin hetkeksi.
Tämä nyt tällaisena vaihtoehtoisena urakehityksenä. Kuorman alle ei todellakaan kannata jäädä murenemaan, jos yhtään siltä tuntuu. Toivon kyllä kuitenkin, että opetustyön olosuhteisiin saataisiin Suomessa parannusta, jotta vuoto muille aloille saataisiin tukittua. Viittaamatta itseeni, vaan ihan yleisesti ja ymmärrettävästi harvemmin se vuoto tapahtuu siitä tumpeloimmasta päädystä opettajakuntaa.
* Edit: tämä oli samalla aivan helvetin rankkaa aikaa, enkä näin jälkikäteen erityisen lämmöllä muistele. Tuolloin siihen vain jotenkin uppoutui ja se sitten palkittiin uudella duunilla.