Opetustyö

  • 380 258
  • 3 070

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@sampio ja @kyykäärme , kiitos viesteistänne. Paljon ajattelemisen aihetta eikä nämäkään asiat ole mustavalkoisia. Huomioittehan kuitenkin, että minun viesteissäni ei otettu kantaa oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden asioihin mitenkään, koska se on ihan eri pallopeli. Nämä tuttavapiirini paapotut lapsetkaan eivät niistä kärsi ja siksi niitä rohkenin kommentoidakin.

Ja toivottavasti kukaan ei kuvittele, että lapseni olisivat olleet koulun käyntinsä suhteen oman onnensa nojassa, koska niin ei ole ollut. Olen ollut hyvinkin kartalla koko peruskoulun osalta missä mennään, mutta lasten oma toive on ollut, etten puutu, vaan hoitavat itse ja kun hommat ovat sujuneet hyvin, olen sitten pysynyt taka-alalla, kuitenkin tietoisena kokeista ja ryhmätöistä sun muista. Ehkä tässä on taustalla sekin, että myös minä itse olen kantanut omassa nuoruudessani vastuun omasta koulunkäynnistäni. Jos itse mokailin, seuraukset näkyivät kyllä arvosanoissa ja kun koulu ei kuitenkaan koskaan ole ollut täysin yhdentekevää, kyllähän se kirpaisi. Omat lapseni ovat onneksi olleet paljon fiksumpia kuin minä, eikä meillä ole oltu onneksi yhtä mielikuvituksellisia kuin mitä itse nuorena olin.

Tiedostan myös erinomaisesti sen, että meidän perhe on ollut koulun suhteen erinomaisessa asemassa, kun oppimisvaikeuksia ei ole ollut ja koulunkäynti on pääsääntöisesti kiinnostanut lapsiamme. Lisäksi lapsemme ovat saaneet opiskella kouluissa, missä opettajat ovat olleet pääsääntöisesti pitkään talossa ja silmin nähden. pitäneet työstään.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
@sampio ja @kyykäärme , kiitos viesteistänne. Paljon ajattelemisen aihetta eikä nämäkään asiat ole mustavalkoisia. Huomioittehan kuitenkin, että minun viesteissäni ei otettu kantaa oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden asioihin mitenkään, koska se on ihan eri pallopeli. Nämä tuttavapiirini paapotut lapsetkaan eivät niistä kärsi ja siksi niitä rohkenin kommentoidakin.

Ja toivottavasti kukaan ei kuvittele, että lapseni olisivat olleet koulun käyntinsä suhteen oman onnensa nojassa, koska niin ei ole ollut. Olen ollut hyvinkin kartalla koko peruskoulun osalta missä mennään, mutta lasten oma toive on ollut, etten puutu, vaan hoitavat itse ja kun hommat ovat sujuneet hyvin, olen sitten pysynyt taka-alalla, kuitenkin tietoisena kokeista ja ryhmätöistä sun muista. Ehkä tässä on taustalla sekin, että myös minä itse olen kantanut omassa nuoruudessani vastuun omasta koulunkäynnistäni. Jos itse mokailin, seuraukset näkyivät kyllä arvosanoissa ja kun koulu ei kuitenkaan koskaan ole ollut täysin yhdentekevää, kyllähän se kirpaisi. Omat lapseni ovat onneksi olleet paljon fiksumpia kuin minä, eikä meillä ole oltu onneksi yhtä mielikuvituksellisia kuin mitä itse nuorena olin.

Tiedostan myös erinomaisesti sen, että meidän perhe on ollut koulun suhteen erinomaisessa asemassa, kun oppimisvaikeuksia ei ole ollut ja koulunkäynti on pääsääntöisesti kiinnostanut lapsiamme. Lisäksi lapsemme ovat saaneet opiskella kouluissa, missä opettajat ovat olleet pääsääntöisesti pitkään talossa ja silmin nähden. pitäneet työstään.
Oppimisvaikeuksia ja oman toiminnan ohjauksen haasteita on nykyään niin monella oppilaalla, että se vaikuttaa kaikkien opiskeluun. Ei ole lainkaan eri peliä heidän kanssaan, koska kaikki opiskelevat yhdessä.

Esimerkiksi tuntien aloittaminen kestää todella kauan, koska oppilaat tulevat tunneille myöhässä, välineitä puuttuu tai niitä ei saada esille ja aina kun joku saapuu myöhässä paikalle, hän aloittaa juttelun kaverinsa kanssa, ja taas tunti alkaa tavallaan uudestaan. Olen ohjeistanut tähän turhautuvat oppilaat tekemään digikirjan tehtäviä sinä aikana, kun käydään uudestaan ja uudestaan samoja asioita ja ohjeita läpi niiden kanssa, jotka eivät ole asian tasalla.

Mitä enemmän opettajan aikaa oppitunnista kuluu kasvatuspuoleen, sitä vähemmän sitä jää opettamiseen. Ja tämä näkyy kaikkien oppimistuloksissa, myös niiden, jotka haluaisivat oppia.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mitä enemmän opettajan aikaa oppitunnista kuluu kasvatuspuoleen, sitä vähemmän sitä jää opettamiseen. Ja tämä näkyy kaikkien oppimistuloksissa, myös niiden, jotka haluaisivat oppia.
Jep. Ja tämä on nyt tiedostettu kouluissa mielestäni huomattavasti paremmin kuin menneisyydessä, koska ryhmäkokoja on pakon edessä jouduttu pienentämään todella rankasti. Vaikka oma opetuskokemukseni on vielä verrattain vähäistä niin alakoulussa paljon on kiinni siitä, kuinka hyvät yhteistyön käytännöt pystytään luomaan opettajien kesken. Samat asiat kuitenkin tunnistan vähäiselläkin opetuskokemuksella kuin sinä: tunnin aloittaminen on yhä vaikeampi prosessi ja siihen päälle tulee vielä ne tietyt ajankohdat, jotka ovat vielä extravaikeita.

Opettajan tavallaan pitää osata tunnustella tunteja silleen, että mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä ja oppia. Jos oppitunnin agenda ei saada startattua niin silloin on melkein parempi todeta, että jahas tätä ei sitten tänään tehdäkään ollekaan. Oma ohjaava opettajani korosti usein, että opettajan on tärkeää havainnoida sitä lasten tunnelmaa eli mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei ole mahdollista. Lähes ryhmässä kuin ryhmässä tulee kuitenkin niitä hyviäkin tunteja (satunnaiset tapahtumat), joilloin oppilaiden keskittyminen suuntautuukin siihen itse tekemiseen. Silloin viesti on, että pitää painaa niitä asioita kuin mielisairas ja tunti ei meinaa millään riittää. Konkretisoituu se, että pitää takoa kun rauta on kuumaa.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Jep. Ja tämä on nyt tiedostettu kouluissa mielestäni huomattavasti paremmin kuin menneisyydessä, koska ryhmäkokoja on pakon edessä jouduttu pienentämään todella rankasti. Vaikka oma opetuskokemukseni on vielä verrattain vähäistä niin alakoulussa paljon on kiinni siitä, kuinka hyvät yhteistyön käytännöt pystytään luomaan opettajien kesken. Samat asiat kuitenkin tunnistan vähäiselläkin opetuskokemuksella kuin sinä: tunnin aloittaminen on yhä vaikeampi prosessi ja siihen päälle tulee vielä ne tietyt ajankohdat, jotka ovat vielä extravaikeita.

Opettajan tavallaan pitää osata tunnustella tunteja silleen, että mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä ja oppia. Jos oppitunnin agenda ei saada startattua niin silloin on melkein parempi todeta, että jahas tätä ei sitten tänään tehdäkään ollekaan. Oma ohjaava opettajani korosti usein, että opettajan on tärkeää havainnoida sitä lasten tunnelmaa eli mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei ole mahdollista. Lähes ryhmässä kuin ryhmässä tulee kuitenkin niitä hyviäkin tunteja (satunnaiset tapahtumat), joilloin oppilaiden keskittyminen suuntautuukin siihen itse tekemiseen. Silloin viesti on, että pitää painaa niitä asioita kuin mielisairas ja tunti ei meinaa millään riittää. Konkretisoituu se, että pitää takoa kun rauta on kuumaa.
Vantaalla ryhmäkokoja on kasvatettu koko sen ajan, kun olen töissä ollut. Lisäksi erityisluokkien purun takia oppilasaines on nykyään haastavampaa kuin ennen lähikouluperiaatteen tulemista. Hyvä jos jossain päin Suomea on ryhmäkoot saatu pidettyä pieninä ja tuki riittävänä.

Omiin kouluaikoihin kun vertaa, luokat ovat vielä pieniä. Meidän luokalla oli 32 oppilasta. Silloin oli kuitenkin kielissä ja matematiikassa tasoryhmät sekä fysiikka, kemia, biologia ja maantieto olivat jakoryhmissä. Oikeastaan äidinkieli ja historia sekä seiskalla kuvis ja joku kansalaistaito olivat ainoat, missä kaikki olivat samassa ryhmässä.

Aloitin Vantaalla 1999 ja sain syksyllä 2000 ensimmäisen valvontaluokkani. Sillä oli 14 seiskaluokkalaista. Tänä syksynä meillä aloittavilla seiskaluokilla on 24 oppilasta. Jakotunteja ei yläasteella lukuaineissa ole, meillä ei enää edes minun aineissani fysiikassa ja kemiassa.

Fysiikkaa tai kemiaa on kaksi tuntia viikossa. Ei ole varaa jättää asioita käymättä sen takia, että oppilaat eivät jaksa tai on heikko tunnelma. Tunnit ovat vieläpä aina samaan aikaan. Perjantain iltapäivän ryhmän pitäisi saada samat asiat tehtyä kuin vaikka torstain aamupäivän.

Puolet ajasta pitäisi käyttää tutkimuksiin, mutta kun ei saa millään ohjeita menemään jakeluun. Ei voida aloittaa tutkimuksia ennen kuin oppilaat tietävät, mitä ollaan tekemässä. Tutkimusten pitäisi avata ymmärrys teorian puolelle, ja kun tämä yhteys puuttuu, ymmärrys asioista jää ohkaiseksi. Sitä satoa sitten niitetään keskiasteella, kun lähes kaikkialla vaaditaan jonkinlaista luonnontieteellistä osaamista.
 

Knap

Jäsen
Onkohan usein käynyt niin, että on sattunut onnettomuus ja pelastustyöt on päästy wilma-merkinnän ansiosta aloittamaan nopeammin kuin muuten olisi tapahtunut?

Noin muuten olen sitä mieltä, että satunnaiset ja tahattomat myöhästymiset ja sekoilut ovat opettajan ja oppilaan välisiä asioita ja pidän vähän ammattitaidon puutteenakin sitä, jos yksittäistä häiriköintiä ei pystytä koulussa hoitamaan ilman viestiä vanhemmille. Siinähän käy helposti myös niin, että kärpäsestä kasvaa härkänen ja samasta teosta tulee tuplasanktio, kun ensin opettaja laittaa ruotuun ja kotona sitten uusi kurinpalautus. Jos hämminkiä on enemmän tai usein, niin sitten ilman muuta merkinnät kehiin.

Tässä poissaolojen kirjaamisessakin on suuria opettajakohtaisia eroja. Toiset laittavat Wilma-merkinnät heti ja toiset vasta joskus iltapäivällä. Enkä missään nimessä ajattele niin, että merkintöjä tehtäisiin kenenkään kiusaksi

Tavallaan ymmärrän tämän "onnettomuusaspektin", mutta samalla se pitää sisällään oletuksen, että vanhemmilla olisi koko ajan mahdollisuus kytätä puhelinta ja Wilma-merkintöjä. Aika monessa ammatissa sellaiseen ei ole mahdollisuutta, koska duunissa ei voi hoitaa koko ajan omia henkilökohtaisia asioitaan. Osa voi, mutta osa ei todellakaan voi eikä oletus voi näin ollen olla, että Wilman viesteihin pystytään reagoimaan reaaliaikaisesti. Muutenkin tämä "jos tapahtuu onnettomuus" on vähän erikoinen ja äärimmäinen lähtökohta. Onko sinulla kokemuksia tällaisesta?
Ehkä pointtina se, että jos yhteenkin onnettomuuteen voi vaikuttaa Wilmalla, niin ei se ole turhaa. Itselläni siis ollut muutama tilanne, että olen laittanut poissaolon ja sitten vanhemmilta tullut kyselyä että kyllä lapsen pitäisi koulussa olla. Siinä sitten vanhemmilla tulee monesti se "kunhan mitään ei olisi sattunut". Sitten samalla pohtii itsekin, että tuo on ihan hyvä pointti ja ilman merkintää vanhemmilla ei olisi ollut tietoakaan, että jotain on voinut sattua. Mutta kertaakaan siis ei ole mitään sattunut, mutta se jos.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Koen, että nyt kun olen ihan virassa (määräaikaisessa) oleva ammattikouluttautunut opettaja niin uskallan tähän ketjuun jo ensimmäisiä ajatuksia julkaista tästä alkaneesta uudesta työurasta. Jos et ole lukijatyyppi niin suosittelen voimakkaasti selektiivistä lukuotetta, koska tästä nyt tulee aika pitkä postaus. Selvää on sekin, että kirjoitan tätä enemmän ja vähemmän itselleni, koska olen todennut kirjoittamisen olevan hyvä tapa purkaa stressiä ja poistaa painetta sekä järjestellä omia ajatuksia.

Taustani
Olen joskus aikaisemmin jo kirjoittanut, että minusta oli tulla ikuisuusopiskelija, mutta vuosi 2021 muutti elämäni. Ongelmani opinnoissa oli pitkään näköalattomuus: monet asiat kiinnostivat, muttei meinannut löytyä sitä kulmaa, jolla siitä tekisi itselleen ammatin. Lähdin 2021 aktivoimaan opintojani uudestaan ja halusin täydentää maisteria kasvatustieteen perusopinnoilla. Hurahdin siihen ihan totaalisesti ja koin aina vain enemmän, että opettaminenhan se minun juttuni onkin ollut koko ajan.

Työelämää on ehtinyt kertyä melkoinen kasa: kahdeksan vuotta vähittäiskaupassa, seitsemän vuotta operaattorin asiakaspalvelussa. Vaikka urani on ollut "lineaarinen", koko ajan ollut sellainen fiilis, etteivät nuo kaksi ole ollenkaan minua tai en ainakaan jaksaisi koko elämääni sitä. Opettaminen tuntuu tällä hetkellä siltä, että palkka, työaika ja edut kohtaavat arvojeni kanssa ja nautin aidosti siitä oppilastyöstä, jota saan joka päivä tehdä.

Vanhan loppu, uuden alku, kesä 2023
Sain filosofian maisterin paperit sekä opettajan pedagogiset opinnot valmiiksi keväällä 2023. Pääaineeni on saksan kieli, sivuaineeni ruotsi ja tähän päälle tulee nälkävuoden pituinen lista erilaisia pienempiä kokonaisuuksia: 35 opintopistettä historiaa, 35 opintopistettä kauppatieteitä. Työelämäkelpoinen tutkintoni ei vieläkään ole, sillä tällä yhdistelmällä ei oikeastaan aukea juurikaan niitä opettajan töitä, joita ensisijaisesti haluan tehdä. Päätin kuitenkin keväällä, että jatkan aiemmassa työssäni kesän ja takaraja on lokakuun loppu. Halusin syventyä ja siirtyä uudelle alalle mahdollisimman nopeasti: saada oikeaa opetuskokemusta. Ensisijainen suunnitelmani oli lähteä sijaisuuksien kautta Pirkanmaan valloitukseen, samalla minulla oli vakaa aikomus vielä edistää puuttuvia opintoja ruotsista ja historiasta.

Kesäkuussa laitoin ilman sen ihmeempää suunnitelmaa hakemuksia erilaisiin opettajan pesteihin ja huomasin aika nopeasti, että opettajista ei ollut Pirkanmaalla pulaa. Ei ainakaan sellaisista, jotka sattuisivat koskemaan omaa aineyhdistelmääni. Hain kahta eri pestiä kielenopettajana, mutta näistä kahdesta ilmeni nopeasti, että hakijoita on paljon ja myös kokeneita pätkäopettajia on listalla ennen minua. Huomasin, että resurssiopettaja olisi sellainen työ, johon todennäköisesti voisin tulla valituksi ja aloin hakemaan yhä enemmän resurssiopettajan vakansseja. Laitoin kolme hakemusta, yhden Pirkanmaalle ja kaksi pääkaupunkiseudulle, mutta näistä ei lopulta kuulunut pihaustakaan. Jatkoin hakua ja huomasin, että pieni paikkakunta pohjoisemmassa tarjosi näin työelämän nousijalle mielenkiintoisen vakanssin: resurssiopettaja täysillä tunneilla sekä tasan vuoden määräaikaisen pestin. Määräaikainen pesti sisälsi palkallisen kesäkeskeytyksen.

Heinäkuussa minulle soitettiin ja kysyttiin, olenko tosissani hakemukseni kanssa. Vastasin, että totta kai olen tosissani. Seuraavaksi viikoksi minulle tarjottiin etähaastattelu, jonka jälkeen sain tiedon, että minut on valittu virkaan. Alkoi armoton asioiden selvittäminen, muuttoauton tilaaminen ja asunnon etsiminen. Lähtökustannukset huitelevat n. 1500 €:n tuntumassa, mutta se ei minua huimannut, koska mnulla ei ollut mitään syytä jättää tilaisuutta käyttämättä. Sain nopeasti sovittua edellisen työnantajani kanssa irtisanomisestani ja aloitin 1.8. uudella paikkakunnalla.

Totuttelua
Ensimmäiset kaksi kuukautta resurssiopettajana suoraan sanoen katosivat johonkin. Opettamiseen ja työhön keskittymistä haastoivat juurettomuus sekä paikkakuntaan ja ihmisiin tutustuminen. Vaikka kyseessä on verrattain pieni koulu niin ihmisiin tutustuminen ja oppilaisiin kontaktin ottaminen muodostaa ensimmäisen jättimäisen urakan. Resurssiopettajana opetusryhmät vaihtuvat ja työsarkaa riittää aina alkuluokista toisen asteen kynnykselle saakka. Työyhteisöön tutustuminen sekä paikkakunnalle integroituminen söivät lähes kaiken energian, joten itse opettaminen ja opettajana kehittyminen jäivät tässä alussa sivuruutuun.

Koska minulla ei ole opettamiseen sellaista kosketuspintaa, joita monilla on (muutamia lyhyitä sijaisuuksia lukuun ottamatta), huomasin nopeasti, että näin intensiivinen ihmisten parissa tehtävä työ uuvuttaa aivan toisella tavalla kuin ne työt, joihin olin aikaisemmin urallani törmännyt. Haluaisin sanoa kauniisti, mutta tosiasia on, että koulun arki on usein kaaosta alusta loppuun. Tilanteet syntyvät, eskaloituvat ja muuttuvat nopeasti. Eniten jumppaamista olen löytänyt omasta asenteestani ja olen hieman yllättäen huomannut, että olen taipuvainen kaipaamaan tasaisuutta arkeeni. Ennakoitavuutta, suunnittelua sekä onnistuneita toteutuksia. Vaikka muistutin itselleni päivittäin, ettei minun tarvitse vielä osata kaikkea, niin huomasin edelleen vaativani jatkuvasti itseltäni liikaa.

Jotain maagista tapahtui aivan pari viikkoa sitten: onko se sitten rutiinin löytämistä vai työn iloa, mutta nyt kun oppilaat tuntevat minut ja minä tunnen edes nimeltä suurimman osan oppilaista, yhteisen sävelen löytäminen on alkanut tuntua suhteellisen helpolta. Nyt voin resurssiopettajana antaa enemmän itsestäni itse opetukseen ja miettiä, miten voin opetuksen suunnitella ja toteuttaa. Resurssiopettajana olen poikkeuksellisen paljon muiden armoilla, koska yhteistyötä tehdään niin monessa eri rajapinnassa: luokanopettajan, rehtorin, apulaisrehtorin, oppilaiden sekä aineenopettajien kanssa. Tämä pesti on eräänlainen etuoikeus, koska näen päivittäin niin monta erilaista toteutusta samoista asioista, vaihtelevin tuloksin. Olen huokaissut helpotuksesta, ettei resurssiopettajan tarvitse vastata arvioinnista eikä sen kummemmin suunnitella tuntejaan. Olen myös löytänyt paikkani siinä, kuinka tärkeä linkki itse olen sijaisopettajille, sillä pystyn neuvomaan suhteellisen tehokkaasti uudet tulijat sisään työyhteisöön ja opettamiseen.

Resurssiopettajuudesta
Olen huomannut, että resurssiopettajan rooli on usein sellainen "opiskelijoiden kauhu". Itse en tietoisesti tutustunut etukäteen hirveästi muiden kokemuksiin, koska halusin luoda omat kokemukseni. Minulle on ainakin meidän koulussamme annettu heti rohkeasti vastuuta ja olen saanut paljon luoda itse oman lukujärjestykseni. Suurin haaste resurssiopettajalle tähän asti on ollut se, että sijaisia on kovin vaikea saada, jolloin resurssiopettajasta herkästi tulee pysyvä kiertävä sijainen. Minulle se on täysin ok, koska pidän siitä roolista.

Suurempi ongelma on kommunikaatio ja se, kuinka luotettava resurssi resurssiopettaja sitten on tärkeimmille yhteistyökumppaneille eli aineen- ja luokanopettajille. Sijaisuudet tulevat aina yllättäen, niihin ei voi varautua mitenkään. Kuten muualtakin työelämästä tiedetään, sairastuminen ei yleensä varoita viikkoa etukäteen. Yksi hyvä neuvo tähän asti on ollut, että kannattaa keskittyä omaan ruutuun: hae ja etsi jokaisesta päivästä se oma ruutusi. Mikä on tämän päivän tärkein asia? Miten minä tämän hoidan parhaalla mahdollisella tavalla? Huominen tulee kuitenkin. Tällä tavalla olen hyväksynyt roolini ja sen, että todennäköisesti olen usein epäluotettava, vaikkei se ole minun vikani. Itse näen edelleen niin, että jokaisella opetusryhmällä tulisi olla ainakin yksi opettaja koko ajan. Tällöin omia resursseja täytyy osata priorisoida.

Jospa lopettaisin tältä erää tähän. Jos joku harkitsee opettajan uraa ja pelkää resurssiopettajan hommaa niin suosittelen työntämään pelon pois. Tässä työssä saa niin paljon: opettaa eri aineita, nähdä erilaisia opettajia, tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa ja oppii tuntemaan ison kasan oppilaita hyvine ja huonoineen puolineen. Jos haluat ennakoitavaa työtä niin silloin resurssiopettajan pesti kannattaa hypätä suosiolla ylitse.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles

McTorso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jatkoin hakua ja huomasin, että pieni paikkakunta pohjoisemmassa tarjosi näin työelämän nousijalle mielenkiintoisen vakanssin: resurssiopettaja täysillä tunneilla sekä tasan vuoden määräaikaisen pestin. Määräaikainen pesti sisälsi palkallisen kesäkeskeytyksen.

Heinäkuussa minulle soitettiin ja kysyttiin, olenko tosissani hakemukseni kanssa. Vastasin, että totta kai olen tosissani. Seuraavaksi viikoksi minulle tarjottiin etähaastattelu, jonka jälkeen sain tiedon, että minut on valittu virkaan. Alkoi armoton asioiden selvittäminen, muuttoauton tilaaminen ja asunnon etsiminen. Lähtökustannukset huitelevat n. 1500 €:n tuntumassa, mutta se ei minua huimannut, koska mnulla ei ollut mitään syytä jättää tilaisuutta käyttämättä. Sain nopeasti sovittua edellisen työnantajani kanssa irtisanomisestani ja aloitin 1.8. uudella paikkakunnalla.
Minulla on iso kunnioitus rohkeuttasi ja innostuneisuuttasi kohtaan. Huikea päätös! Tervetuloa pohjoisemmaksi ja erityisesti opettajuuteen. Jos koet tarvitsevasi sparrausta kokeneelta erityisluokanopettajalta työhösi liittyen, älä epäröi kysyä minulta vaikka yksityisviestillä. Autan parhaan kykyni mukaan. Onneksi olkoon uudesta työstäsi!
 

Rick Rother

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Kärpät
Opetussuunnitelmiin pitäisi saada pakolliseksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan lukeminen. Ennen sitä, jos haluat olla kunnollinen kansankynttilä, luetuta oppilaillasi se. Ei väliä, mitä ainetta opetat poislukien metallikäsityöt.

Metallikäsitöissä Päätalon tuotantoon tutustuttamisen lisäksi opettajan tehtävä on pitää huolta, että oppilaiden tehoputkiprojektit: a) onnistuvat teknisesti ja b) pitää huoli, että ovat ulkoisesti poliisin katseen kestäviä.
 

valkeaori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Kyllä ainakin itse koen opettajien ammattia arvostettavan edelleen aika paljon, ainakin aikuisten keskuudessa. Ei tietenkään opettajia enää pidetä samanlaisina kansankynttilöinä ja auktoriteetteina kuin aikoinaan, mutta ei tarvettakaan sellaiselle ole. Oppilaiden osalta ehkäpä on lisääntynyt se arvostuksen (tai ainakin kunnioituksen) puute, mutta se porukka, joka vähät opettajia arvostaa, ei kyllä välttämättä arvosta mitään muutakaan ammattikuntaa juuri sen enempää.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kyllä ainakin itse koen opettajien ammattia arvostettavan edelleen aika paljon, ainakin aikuisten keskuudessa. Ei tietenkään opettajia enää pidetä samanlaisina kansankynttilöinä ja auktoriteetteina kuin aikoinaan, mutta ei tarvettakaan sellaiselle ole. Oppilaiden osalta ehkäpä on lisääntynyt se arvostuksen (tai ainakin kunnioituksen) puute, mutta se porukka, joka vähät opettajia arvostaa, ei kyllä välttämättä arvosta mitään muutakaan ammattikuntaa juuri sen enempää.
Varmasti voi olla alueellisiakin eroja näissä. Se nuorten asenne kumpuaa kuitenkin sieltä kotoa ja huoltajat mahdollistavat sen käytöksen. Kivoja saatetaan puhua, mutta ei kuitenkaan luoteta opettajien ammattitaitoon..Tätähän on tuotu paljon esille mediassakin.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Koen, että nyt kun olen ihan virassa (määräaikaisessa) oleva ammattikouluttautunut opettaja niin uskallan tähän ketjuun jo ensimmäisiä ajatuksia julkaista tästä alkaneesta uudesta työurasta.

Onnea uuteen työhön!

Ovatko Wilma-viestisi julkisia? Voitko laittaa tänne parhaat palat? Lupaathan, että jos vanhemmista löytyy McTorso-tasoinen vastus, niin laitat tänne dialogia.

Elokuvissa, kun joku valmistautuu esim. kaksintaisteluun, niin henkilö saattaa niksautella kaulalihaksia tms. Näin saattaa käydä myös Wilma-maailmassa. Voin sieluni silmillä nähdä, kun vastaasi tulee lupaavalta vaikuttava tapaus: niksautellaan kaulalihakset kuntoon ja livautetaan rivien väliin piilotettu viesti "Wanna go?".

Ja sit mennään! Suosittelen sinullekin tuttua vyörytystaktiikkaa. Siinä palvelimet paukkuu, rehtori tilaa lisämuistia ja muut vanhemmat putoavat kyydistä alta aikayksikön.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lukioiden osalta olen kehottanut valinnoissa huomioimaan, että keskiarvoraja määrittelee sen, minkä tasoisia muut oppilaat ovat ja sillä on vaikutusta. Yli ysin keskiarvoilla saattaa karusti sanottuna heittää omaa potentiaaliaan hukkaan, jos tunneilla on jengiä, joiden keskiarvo on piirun verran yli 7. Vastaavasti, jos alin keskiarvoraja on yli 9, tällöin kannattaa huomioida, että ei itse enää ole se "yksi luokan parhaista, ellei paras", vaan ihan perusoppilas ja siihen pitää sitten olla valmistautunut.
Vanha viesti, mutta tuli tästä mieleen, että joskus tässä ehkä vuoden sisään muistelisin nähneeni jossain uutisen jostain tätä aihetta liippaavasta tutkimuksesta, jossa lopputulos oli jotain sensuuntaista, että jos kaksi samantasoista opiskelijaa menee eritasoisten opiskelijoiden joukkoon, suorittaa opintonsa loppuun todennäköisemmin se, joka menee huonompitasoisten opiskelijoiden joukkoon. Saattaa olla, että tässä oli tarkasteltu korkeakoulutason opiskelijoita. Mutta ideana siis se, että sinne huippujen sekaan meneminen kasvattaa riskiä kokemukselle omasta huonommuudesta ja opintojen keskeyttämisestä. Lukiota toki nyt harva kesken jättää, mutta kokemus omasta huonommuudesta voi laskea motivaatiota.

Väittäisin kuitenkin, että lukiossa eniten vaikutusta oppimistuloksiin on sillä, millaisia ne opettajat sattuvat koulussa olemaan. Eivätkä ns paremmassa koulussa opettajat ole välttämättä sen parempia kuin huonommassa koulussa. Eivät toki välttämättä huonompiakaan, joskin siellä paremmassa koulussa opettajien ei välttämättä tarvitse tehdä paljoa mitään oppilaiden eteenpäin puskemiseksi, kun lahjakkaasta joukosta tulee hyviä tuloksia yo-kirjoituksissa opettajasta riippumatta. Toisaalta eliittilukiossa pidän riskinä myös tietyllä tapaa vaativaa ilmapiiriä, joka ajaa helposti kiltit tytöt henkisesti aivan uuvuksiin. Tai ainakin ymmärtääkseni moni kokee lukio-opiskelun nykyään valtavan uuvuttavana, varsinkin tytöt. Pitäisi vain ymmärtää jättää kaikenlaisen turhan työn tekeminen minimiin. En muista, että omana aikanani lukio-opiskelu olisi mitenkään kovin uuvuttavaa ollut, mutta voin helposti kuvitella, että jossain kovempitasoisessa lukiossa olisi ehkä teetetty enemmän kaikkea turhahkoa työtä.

Itse kävin kohtalaisen suuren lukion, jossa keskiarvoraja oli 7 ja joinain vuosina ei keskiarvorajaa tainnut varsinaisesti olla ollenkaan, vaan kaikki hakijat otettiin sisään. Koska kyseessä oli paikkakunnan ainoa lukio, siellä olivat kuitenkin myös ne yli ysin oppilaat, jotka eivät olleet lähteneet naapurikaupungin "eliittilukioihin", eli oppilasaines oli erilaista kuin jossain sellaisessa lukiossa, mihin ovat valikoituneet vain ne seiskan oppilaat. Tällaisia lukioita lienee lähinnä vain isojen kaupunkien laitamilla, missä eliittilukiot ovat yhtä saavutettavissa.

Omassa lukiossani molemmat pitkän matematiikan opettajat olivat mielestäni erittäin hyviä, ja käsittääkseni pitkästä matikasta kirjoitusten tulokset ylittivätkin meidän lukiosta valtakunnan keskitason. Pitkää matikkaa pidän aineena, jossa kilteille kympin tytöille on riski mennä kouluun, jossa kaikki muut ovat hyviä. Nämä pelkkiä kymppejä saamaan tottuneet kiltit tytöt ahdistuvat hirmuisesti siitä, jos saavatkin jostain kokeesta kovallakin hikaroimisella vaikka vain kasin, varsinkin jos muut ympärillä saavat ysiä ja kymppiä. Tällöin he menettävät itseluottamuksensa ja vaihtavat helposti palikkamatikkaan kuvitellessaan, että pitkä matikka on heille liian vaikeaa. Tuo on muutenkin yleinen ja haitallinen harhakuvitelma, että pitkä matikka olisi jotenkin vaikeaa. Avain siinä menestymiseen on luotto siihen, ettei ole itse yhtään muita huonompi ja sen sisäistäminen, että asiat eivät ole mitenkään ylivaikeita. Toisaalta tulee muistaa, että seiska ja kasi ovat pitkästä matikasta hyviä numeroita – joskaan eivät sellaisia, joihin tulisi tyytyä – ja ällän voi kirjoittaa, vaikka jostain kurssista tulisi vitonen.
 
Viimeksi muokattu:

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Resurssiopettajan työrupeama loppui kuin seinään perjantaina. Nyt yritän laittaa aika laajoin pensselinvedoin tämän homman tähän, jottei tunnisteta.

Eräs opetushenkilöstön jäsen päätyi ratkaisuun, ettei hän enää jatka koulumme vahvuudessa. Harmittaa kovasti, mutta elämä on tällaista eikä koulussakaan kaikkea voi aina ennakoida. Nyt tämä on tapahtunut. Koulu joutui harmittavan tiukkaan tilanteeseen, koska lukuvuosi on jo pitkällä, kouluun on ollut vaikea saada henkilökuntaa ennenkin ja nyt tuli tiukka rekrytointitarve.

Kyseisen opetushenkilön luokka on ollut moninainen ja olemme aikaisemminkin tunnistaneet tuon haasteen koulussa. Keskustelua on käyty, käydään myös tulevaisuudessa. Kyseinen luokka tarvitsee heti, välittömästi opettajan, joka tuntee luokan tarpeita sekä oppilaita entuudestaan. Ulkopuolelta tuohon luokkaan tarvittaisiin todennäköisesti todella kokenut tekijä.

Näinpä koulumme pikaratkaisu asiaan on: allekirjoittaneen pesti resurssiopettajana tuli päätökseen ja aloitan kyseisen luokan omana luokanopettajana (huom. epäpätevänä) välittömästi maanantaina. Karkasin kotiseudulle miettimään syntyjä syviä viikonlopuksi. Hengähdän ja nautiskelen, koska nyt on tulossa todellinen haaste. En tiedä laskenko ylennykseksi (saan pitää aikaisemman palkkani, joka on parempi kuin epäpätevän luokanopettajan), mutta kuitenkin tehtäväkenttä syveni kertaheitolla. Ei muuta kuin harjoittelemaan!
 

kimbe66

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Resurssiopettajan työrupeama loppui kuin seinään perjantaina. Nyt yritän laittaa aika laajoin pensselinvedoin tämän homman tähän, jottei tunnisteta.

Eräs opetushenkilöstön jäsen päätyi ratkaisuun, ettei hän enää jatka koulumme vahvuudessa. Harmittaa kovasti, mutta elämä on tällaista eikä koulussakaan kaikkea voi aina ennakoida. Nyt tämä on tapahtunut. Koulu joutui harmittavan tiukkaan tilanteeseen, koska lukuvuosi on jo pitkällä, kouluun on ollut vaikea saada henkilökuntaa ennenkin ja nyt tuli tiukka rekrytointitarve.

Kyseisen opetushenkilön luokka on ollut moninainen ja olemme aikaisemminkin tunnistaneet tuon haasteen koulussa. Keskustelua on käyty, käydään myös tulevaisuudessa. Kyseinen luokka tarvitsee heti, välittömästi opettajan, joka tuntee luokan tarpeita sekä oppilaita entuudestaan. Ulkopuolelta tuohon luokkaan tarvittaisiin todennäköisesti todella kokenut tekijä.

Näinpä koulumme pikaratkaisu asiaan on: allekirjoittaneen pesti resurssiopettajana tuli päätökseen ja aloitan kyseisen luokan omana luokanopettajana (huom. epäpätevänä) välittömästi maanantaina. Karkasin kotiseudulle miettimään syntyjä syviä viikonlopuksi. Hengähdän ja nautiskelen, koska nyt on tulossa todellinen haaste. En tiedä laskenko ylennykseksi (saan pitää aikaisemman palkkani, joka on parempi kuin epäpätevän luokanopettajan), mutta kuitenkin tehtäväkenttä syveni kertaheitolla. Ei muuta kuin harjoittelemaan!
Minulla on hiukan erilaiset, mutta kuitenkin samantapaiset haasteet omassa työssäni. Opetan siis matematiikkaa ja fysiikkaa iltalukiossa, mutta oppilaani ovat aikuisten peruskoululaisia ja Tuva-linjan oppilaita (entinen kymppiluokka). Lisäksi verkko-opetuksena peruskoulun päättötodistusta halajavia oppilaita, jotka eivät vain kykene koulussa käymään.

Aikuisten peruskoulun oppilaat ovat pääasiassa ulkomaalaisia, oppilaita on tällä hetkellä Ukrainasta, Kiinasta, Venäjältä, Somaliasta, Irakista, Nigeriasta,, Senegalista, Sudanista, Syyriasta ja pari Suomestakin. Tuvalaiset ja verkko-opiskelijat ovat pääsääntöisesti Suomesta, pari virolaista ja yksi latvialainen on mukana myös.

Haasteet tulevat siinä, että opetuskieli on suomi, mutta se on hyvin vaikeaa useimmille ulkomaalaisille. Lisäksi nuo kiinalaiset ja ukrainalaiset oppilaat osaavat kyllä matematiikkaa erittäin hyvin, mutta käyvät tunneilla lähinnä sen takia, että oppisivat samalla suomea. Muille ulkomaalaisille matematiikkaa joutuu suunnilleen rautalangasta vääntämään, samoin kuin noille suomalaisillekin. Kauhea työ on aina askarrella jokaisen omalle tasolle sopivia tehtäviä. Teoriapuolen joudun myös miettimään todella pitkään ja hartaasti, jotta siitä tulisi ymmärrettävää.

Erityisopettajan kanssa ollaan hakattu päitämme seinään epätoivosta, kun muutama ilmeisesti jotenkin hahmotushäiriöinen naispuolinen oppilas keksii tehtäviin ihan omia lukujaan. Esimerkiksi kun pyysin yhtä oppilasta laskemaan allekkain 11*12, niin jostakin syystä hän laski 13*14 ja senkin tietysti väärin. Eli välillä olen täysin neuvoton. Mutta on se toisaalta palkitsevaa nähdä, kun joku tällainen epätoivoinenkin tapaus joskus onnistuu.

Eli haasteita tässä työssä riittää aina, opetitpa missä tahansa ja millä tahansa tittelillä.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Onko täällä lukion opettajia? Kysymys teille:

1) Seurataanko koulussanne yo-kirjoitusten arvosanoja ja niiden kehitystä a) koulutasolla, b) opettajakohtaisesti?

2) Onko opettajan vaikutus arvosanoihin yleisesti keskustelun kohteena lukiossanne? Nimittäin ainakin itsellä on vankka omakohtainen kokemus siitä, miten opettajilla oli merkittäväkin vaikutus siihen, millaisia arvosanoja zrbs sai. Muistan ainakin kolme tekijää: auktoriteetti, innostus ja hieman vaikeasti määriteltävissä oleva "tekninen opettaja-osaaminen". Viimeinen on luonnollisesti tärkeä tai itsestäänselvin ulottuvuus, mutta itsellä on jäänyt erityisesti mieleen, miten pelkkä opettajan auktoriteetti tai innostuneisuus sai sivuunkirjoittaneenkin kiinnostumaan tai satsaamaan aineeseen.

Toki opettajan vaikutusta arvosanoihin voi olla monessa lukiossa mahdoton seurata, jos opettajia on paljon.

Huom! Yllä oleva ei missään nimessä tarkoita, että tarkoittaisin, että arvosanojen kehitystä koulu- tai opettajakohtaisesti tulisi seurata, sillä koulussa on paineita ihan riittävästi muutenkin, mutta kiinnostaa ihan vaan muuten, että onko tällainen seuranta kuinka aktiivista.
 
Viimeksi muokattu:

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Harmittavaa, että @vdx mua zorbas kommentti on jäänyt totaalisesti käsittelemättä tässä ketjussa. Koska en ole lukion opettaja, en lähde arpomaan siihen vastausta itse.

Omaa opetusuraa on nyt takana virallisesti pian seitsemän täyttä kuukautta. Kolme kuukautta olisi matkaa ns. kesälomaan.

Resurssiopettajasta kuoriutui kahdessa kuukaudessa luokanopettaja. Yksi opettaja päätti nostaa kytkintä ja pikahälytyksellä toimenkuvani muuttui marraskuussa luokanopettajan tehtäväksi. Paljon olen saanut oppia tässä lyhyessä ajassa siitä, kuinka paljon erilaista yhteistyötä täytyy tehdä. Jatkuvasti tuntuu, että olen keskustelussa huoltajien kanssa perässä aikataulua, mutta samaan aikaan kaikkiin on kuitenkin muodostunut jo jonkinlainen suhde.

Oppilaat ovat päivieni kohokohta. Täällä pohjoisemmassa oppilasmateriaali on oikeasti todella laadukasta, mutta peruskoulun ongelmat alkavat näkyä jo kuudennella luokalla aika karusti. Lisätunteja tarvittaisiin erityisesti lukemiseen ja kirjoittamiseen, jotka toimivat kaiken oppimisen pohjana. Älypuhelimet ovat "häiriö", jotka eivät vielä oppilaiden käytössä menesty. Teknologiaa osataan käyttää, mutta sitä ei osata hyödyntää järkevästi oppimisen tukena. Kännyköillä lähinnä tapetaan aikaa, kun muuten ei nappaa.

Alakoulun opettajalle voimakkaimpia tuntemuksia ovat riittämättömyys, kun aika ei yksinkertaisesti riitä jokaiselle siihen, mihin sen toivoisi riittävän. Minulle kävi perinteinen virhe, ja sisäistin opettamisen kaikesta varoituksesta huolimatta liian paljon eräänlaiseksi suoritukseksi, jossa tietoa vain siirretään substanssissa eteenpäin. Oppimisen polulla olevia esteitä täytyy raivata monipuolisesti, ja turvallisella luokkahuoneessa on tärkeää harjoitella perustaitoja. Nykyiselle oppilaalle on erittäin epämiellyttävä tilanne joutua tekemään työtä yhdessä jonkun kanssa, joten olemme pian harjoitelleet ryhmätöitä koko kaksi kuukautta.

Luokanopettajana voi jossakin määrin säästyä pitkiltä työilloilta kotona, mutta opetuksen monipuolistaminen on opettajallekin jatkuvasti kehittyvä prosessi. Valmiiksi ei tällä alalla tulla koskaan, vaan oppilaita pitää palvella monipuolisesti erilaisista lähtökohdista. Herkästi tarjoaa oppilaille vain itselle mieluisia toimintamalleja, mutta muut jäävät helposti kuolleeksi kirjaimeksi.

Yksi itselleni vaikeimmista asioista on ollut harjoitella keskustelevaa opetustapaa. Keskusteleva opetustapa on vaativa, koska oppilaiden luottamuksen rakentaminen kestää pitkään. Luokassa pitää olla jokaiselle todella turvallista ja helppoa olla, jotta keskustelua alkaa syntyä. Keskustelun hyöty on se, että usein se juuri pakottaa tai painostaa oppilaita kehittämään omia ajattelutaitoja. Kirjan kanssa tätä ei tahdo syntyä, vaikka kuinka toivoisi. Kirja luo turvallisen pohjan, mutta aiheen soveltaminen on vaikeaa.

Kollegoilta olen saanut palautetta siitä, että olen hyvä opettaja. Kai kollegoita on uskottava, vaikken itse aina ymmärrä sitä, mitä ja miten. Olen tällaisena etelän vetelänä ehkä myös poikkeava muilta ominaisuuksiltani täällä pohjoisemmassa. Pystyn kompensoimaan paljon puuttuvaa kokemustani sillä, että olen tottunut asiakaspalvelussa keskustelemaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa erilaisista lähtökohdista. Paperilla oppilaideni tulokset ovat parantuneet, muttei siitäkään voi saada varmuutta ennen kuin seuraava opettaja astuu ruoriin. Opettajien subjektiivisella omaleimaisuudella on niin paljon vaikutusta siihen, miten oppilaat kokevat oman turvallisuutensa koulussa.

Itse aion palata tämän ensimmäisen opettajavuoteni jälkeen takaisin koulun penkille. Tavoitteeni on päästä lukemaan luokanopettajan monialaiset opinnot Oulun yliopistoon, jotta olen virkakelpoinen vuoden päästä. Ensi vuoden aion elättää itseäni sijaisuuksilla. Olen kyllä hakenut ison kasan tehtäviä, mutta aktiivisuudesta päätellen olen toistaiseksi siinä "ei"-pinossa paperilla monessa paikassa.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Onko täällä lukion opettajia? Kysymys teille:

1) Seurataanko koulussanne yo-kirjoitusten arvosanoja ja niiden kehitystä a) koulutasolla, b) opettajakohtaisesti?

2) Onko opettajan vaikutus arvosanoihin yleisesti keskustelun kohteena lukiossanne? Nimittäin ainakin itsellä on vankka omakohtainen kokemus siitä, miten opettajilla oli merkittäväkin vaikutus siihen, millaisia arvosanoja zrbs sai. Muistan ainakin kolme tekijää: auktoriteetti, innostus ja hieman vaikeasti määriteltävissä oleva "tekninen opettaja-osaaminen". Viimeinen on luonnollisesti tärkeä tai itsestäänselvin ulottuvuus, mutta itsellä on jäänyt erityisesti mieleen, miten pelkkä opettajan auktoriteetti tai innostuneisuus sai sivuunkirjoittaneenkin kiinnostumaan tai satsaamaan aineeseen.

Toki opettajan vaikutusta arvosanoihin voi olla monessa lukiossa mahdoton seurata, jos opettajia on paljon.

Huom! Yllä oleva ei missään nimessä tarkoita, että tarkoittaisin, että arvosanojen kehitystä koulu- tai opettajakohtaisesti tulisi seurata, sillä koulussa on paineita ihan riittävästi muutenkin, mutta kiinnostaa ihan vaan muuten, että onko tällainen seuranta kuinka aktiivista.
Meillä seurataan koulun yo-tuloksia tietysti ja näihin myös reagoidaan. Liian nopeita liikkeitä ei kannata tehdä, ikäluokat eivät ole veljiä keskenään. Koulutasolla siis, valtakunnallisessa laajuudessa jo paremmin.

Opettajien vaikutusta ei seurata, koska se on juurikin mahdotonta ison koulun ja opettajajoukon takia. Ei ole mitään "porukkaa", jota esimerkiksi juuri minä vetäisin, vaan kirjoituksiin osallistuva on osallistunut keskimäärin kahdelle minun kurssille, loput 2-5 muulla opettajalla.

Tuo opettajan vaikutus myös hyvin yksilöllistä, eli kaikki ei todellakaan inspiroidu samoista asioista ja opetustyylistä.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Kiitos tiedoista @Jymäkkä

Kysyn vielä sellaista, että osaatko sanoa, miten isoissa lukioissa on onnistuttu ryhmäytymisessä tai ryhmäyttämisessä, kun varsinaisia luokkiahan ei enää pitkään aikaan ole ollut? Voisi kuvitella, että jollekin hiljaisemmalle voi olla aika turvatonta, jos käytännössä jokaisella tunnilla on eri naamat luokassa?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös