Mainos

Opetustyö

  • 380 800
  • 3 070

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Joo, äikän opettajalla velvollisuus 16h/vko, bilsassa 21. Ja siis noilla määrillä saa sen peruspalkan. Ihan posketon ero, vaikka jotain eroa toki on eri aineiden oheistöiden määrällä. Tähän(kään) asiaan OAJ:lla ei ole ollut koskaan mitään halua puuttua/vaikuttaa, mikä on yksi syy siihen, etten enää järjestöön kuulu.
Yläastetasollakin on eroa tuntimäärissä esim. äikän opettajan ja kielten opettajien välillä. Yksi syy on se, että äikän opettajat korjaavat niitä ainekirjoituksia. Niitä kyllä teetetään myös kielten opetuksessakin, mutta sitä ei taideta huomioda...
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Yläastetasollakin on eroa tuntimäärissä esim. äikän opettajan ja kielten opettajien välillä. Yksi syy on se, että äikän opettajat korjaavat niitä ainekirjoituksia. Niitä kyllä teetetään myös kielten opetuksessakin, mutta sitä ei taideta huomioda...
Joo, ja reaaliaineiden esseet voivat myös olla ihan yhtä työläitä korjata ja tarkistaa. Tämä äikän opetusvelvollisuus joku ihmeellinen jäänne ajalta, jolloin äidinkieli ollut jossain kuningasasemassa koulussa.
 

Byvajet

Jäsen
Joo, ja reaaliaineiden esseet voivat myös olla ihan yhtä työläitä korjata ja tarkistaa.

En usko. On eri asia korjata sisältöä kuin ohjata oikeakielisyyteen, koska oikeakielisyyteen ohjaaminen vaatii paljon ajattelutyötä. Jos oppilas ei osaa suomen perusrakenteita vaan tuottaa tekstiä englannin perustalta, koko teksti täytyy kirjoittaa uudestaan, koska vieraiden rakenteiden varaan ei voi oikeakielistä tekstiä rakentaa.

Oikeakielisyyden lisäksi äidinkielen opettajan täytyy ohjata oppilasta sisällöllisesti loogiseen ja tyylillisesti osaavaan ilmaisuun.

Tämä ei liity ainoastaan maahanmuuttajataustaisiin. Suomalaiset nuoret osaavat huonosti äidinkieltään lukemisen hiipumisen ja englannin vaikutteiden vuoksi.

Yllä kuvatun vuoksi ihmiset eivät myöskään ymmärrä, miten hidasta ja työlästä kääntäminen on. He kuvittelevat, että kääntäjä kääntää tekstiä mekaanisesti lause lauseelta ymmärtämättä, että yksi ainoa lyhyt kappale voi pysäyttää työn kokonaiseksi päiväksi, koska kääntäjä ei heti keksi, miten kappale käännetään hyväksi suomeksi.

Jos ei välitä käännöksen laadusta vaan ohittaa vaikeat kohdat kunhan nyt jotenkin -asenteella, homma helpottuu, mutta se tapahtuu laadun kustannuksella.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Joo, ja reaaliaineiden esseet voivat myös olla ihan yhtä työläitä korjata ja tarkistaa. Tämä äikän opetusvelvollisuus joku ihmeellinen jäänne ajalta, jolloin äidinkieli ollut jossain kuningasasemassa koulussa.
Reaaliaineen opettajana ja pari vuotta myös äikkää opettaneena sanoisin, että kyllä ne äikäntyöt teettävät reilusti enemmän duunia. Hissan esseen tarkistus kohdistuu sisältöön, ei niinkään rakenteeseen, kun taas äidinkielen kirjoitelmat sisältävät molemmat aspektit kieliasusta lähtien. Lukiossa tuo puoli alkaa olla jo aika työlästä, kun kirjoitelmat ovat pitkiä ja taitavien kirjoittajien työt vaativat palautetta, jonka pitäisi kehittääkin. Yläkoulussa taas se, että osaaminen on erittäin vaihtelevaa.

Aina näitä eri opettajakuntien nokitteluja kuunnellessa ihmetyttää se, miten hyvin muiden duunit voidaan tietää, vaikkei niitä olla päivääkään tehty. Vaikka itse olen tehnyt vähintään kaksi lukuvuotta äikkää, matikkaa, liikuntaa, terveystietoa ja elämänkatsomustietoa sekä toiminut erityisopettajana sen lisäksi, että varsinaisen urani olen tehnyt pätevänä hissan ja yhteiskuntaopin opettajana, uskallan vain omasta puolestani laittaa eri tehtäviä järjestykseen.

Osassa oppiaineita voidaan painaa vuodesta toiseen suht kivuttomasti vanhoilla materiaaleilla, mutta osa aineista taas elää jatkuvasti, kuten yhteiskuntaoppi. Vähän vaikea ainakaan itse olla päivittämättä materiaaleja muutosten mukana. Tai olla huomioimatta digitaitoja, laaja-alaisia taitoja tai mokkeja. Tekeekö se minusta parempaa opettajaa verrattuna johonkin, joka vetää samoilla dioilla, ei liiemmin huomioi hojkseja ja teettää tehtävänsä vihkoon, kuten 15 vuotta sitten? Ei välttämättä puhtaasti oppiaineen hallinnan näkökulmasta. Ei välttämättä muutoinkaan, mutta elättelen toivoa, että joskus joku oppilaistani hokasee, miksi oli ihan jees, että sampion tunneilla käytettiin tekstinkäsittelyä ja editoitiin videoita tai tehtiin näytelmää yhdessä äikäntuntien kanssa. Toivottavasti nyt helvetti hokasee, sen verran noihin on tunteja illan pimeinä hetkinä uponnut [/humble brag]
---

Olen tainnut joskus aiemminkin täällä todeta, että opetusduuni on erinomainen pesti henkilölle, joka kykenee tekemään sitä opsia pääpiirteissään noudattaen sekä työyhteisönsä, huoltajien ja oppilaiden kanssa toimeentullen. Sitten kun pakettiin lisätään vielä se, että henkilö kykenee kehittämään osaamistaan ja olemaan kyynistymättä sekä rajaamaan työtuntinsa kohtuullisiksi, puhutaan jo kovan luokan ammattilaisuudesta. Harmittavasti tuo töiden rajaaminen tuppaa olemaan monelle aika vaikeaa, ihan aidosti hyvillekin opettajille, eikä vain sellaiseksi itsensä luuleville.

Sitten on tietenkin sekin joukko, joka pitää itseään erinomaisina ammattilaisina, mutta tosiasiassa kyseessä on vain heikon itsetunnon ja ylisuuren egon yhdistelmä. Siinä maailmassa uhitteleva teini on vihollinen, opekokouksista pyritään liukenemaan mielellään heti tai sitten niissä käyttäydytään kuin ne uhittelevat teinit välitunneilla. Niin, ja nämä tyypit toki tietävät kaiken politiikasta, urheilusta, taiteesta ja viihteestä sekä tietenkin muiden opettajien työstä, kun taas heidän tekemisensä ei kellekään muulle kuulu. No, näitä lienee joka kahvihuoneessa. Ero on vain siinä, että yritysmaailmassa niille voidaan antaa kenkää, kouluissa ei juurikaan voida.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Reaaliaineen opettajana ja pari vuotta myös äikkää opettaneena sanoisin, että kyllä ne äikäntyöt teettävät reilusti enemmän duunia. Hissan esseen tarkistus kohdistuu sisältöön, ei niinkään rakenteeseen, kun taas äidinkielen kirjoitelmat sisältävät molemmat aspektit kieliasusta lähtien. Lukiossa tuo puoli alkaa olla jo aika työlästä, kun kirjoitelmat ovat pitkiä ja taitavien kirjoittajien työt vaativat palautetta, jonka pitäisi kehittääkin. Yläkoulussa taas se, että osaaminen on erittäin vaihtelevaa.

Aina näitä eri opettajakuntien nokitteluja kuunnellessa ihmetyttää se, miten hyvin muiden duunit voidaan tietää, vaikkei niitä olla päivääkään tehty. Vaikka itse olen tehnyt vähintään kaksi lukuvuotta äikkää, matikkaa, liikuntaa, terveystietoa ja elämänkatsomustietoa sekä toiminut erityisopettajana sen lisäksi, että varsinaisen urani olen tehnyt pätevänä hissan ja yhteiskuntaopin opettajana, uskallan vain omasta puolestani laittaa eri tehtäviä järjestykseen.

Osassa oppiaineita voidaan painaa vuodesta toiseen suht kivuttomasti vanhoilla materiaaleilla, mutta osa aineista taas elää jatkuvasti, kuten yhteiskuntaoppi. Vähän vaikea ainakaan itse olla päivittämättä materiaaleja muutosten mukana. Tai olla huomioimatta digitaitoja, laaja-alaisia taitoja tai mokkeja. Tekeekö se minusta parempaa opettajaa verrattuna johonkin, joka vetää samoilla dioilla, ei liiemmin huomioi hojkseja ja teettää tehtävänsä vihkoon, kuten 15 vuotta sitten? Ei välttämättä puhtaasti oppiaineen hallinnan näkökulmasta. Ei välttämättä muutoinkaan, mutta elättelen toivoa, että joskus joku oppilaistani hokasee, miksi oli ihan jees, että sampion tunneilla käytettiin tekstinkäsittelyä ja editoitiin videoita tai tehtiin näytelmää yhdessä äikäntuntien kanssa. Toivottavasti nyt helvetti hokasee, sen verran noihin on tunteja illan pimeinä hetkinä uponnut [/humble brag]
---

Olen tainnut joskus aiemminkin täällä todeta, että opetusduuni on erinomainen pesti henkilölle, joka kykenee tekemään sitä opsia pääpiirteissään noudattaen sekä työyhteisönsä, huoltajien ja oppilaiden kanssa toimeentullen. Sitten kun pakettiin lisätään vielä se, että henkilö kykenee kehittämään osaamistaan ja olemaan kyynistymättä sekä rajaamaan työtuntinsa kohtuullisiksi, puhutaan jo kovan luokan ammattilaisuudesta. Harmittavasti tuo töiden rajaaminen tuppaa olemaan monelle aika vaikeaa, ihan aidosti hyvillekin opettajille, eikä vain sellaiseksi itsensä luuleville.

Sitten on tietenkin sekin joukko, joka pitää itseään erinomaisina ammattilaisina, mutta tosiasiassa kyseessä on vain heikon itsetunnon ja ylisuuren egon yhdistelmä. Siinä maailmassa uhitteleva teini on vihollinen, opekokouksista pyritään liukenemaan mielellään heti tai sitten niissä käyttäydytään kuin ne uhittelevat teinit välitunneilla. Niin, ja nämä tyypit toki tietävät kaiken politiikasta, urheilusta, taiteesta ja viihteestä sekä tietenkin muiden opettajien työstä, kun taas heidän tekemisensä ei kellekään muulle kuulu. No, näitä lienee joka kahvihuoneessa. Ero on vain siinä, että yritysmaailmassa niille voidaan antaa kenkää, kouluissa ei juurikaan voida.
Itse en edelleenkään usko, että äikässä on niin paljon enemmän hommia, kuin velvollisuudesta voisi päätellä. Ja kuten itsekin tuot esille omalla toiminnallasi, muissakin aineissa voi opettaja tehdä lähes rajattomasti oheisduunia, mutta ei se opetusvelvollisuudessa näy. Aineiden korjaaminen sitten näkyykin sitäkin enemmän.

Itse muuten teetän ihan helvetisti tehtäviä vihkoon(matikassa). Ihan sama, onko vanhanaikaista, oppilaat nimittäin oppivat hyvin. Toki opetan ja harjoitellaan myös sähköisesti.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Itse en edelleenkään usko, että äikässä on niin paljon enemmän hommia, kuin velvollisuudesta voisi päätellä. Ja kuten itsekin tuot esille omalla toiminnallasi, muissakin aineissa voi opettaja tehdä lähes rajattomasti oheisduunia, mutta ei se opetusvelvollisuudessa näy. Aineiden korjaaminen sitten näkyykin sitäkin enemmän.

Itse muuten teetän ihan helvetisti tehtäviä vihkoon(matikassa). Ihan sama, onko vanhanaikaista, oppilaat nimittäin oppivat hyvin. Toki opetan ja harjoitellaan myös sähköisesti.
Jokaisessa aineessa voi tappaa itsensä duunilla, mutta lähtökohdat äikässä on vaativammat kuin reaaliaineissa, ja siksi ymmärrän tuon opetusvelvollisuuden alhaisemman määrän. Toki äikän voi hoitaa myös vasurilla.

Matematiikassa vihko ja lyijykynä ovat kai edelleen varsin kelpo käyttöliittymä, mitä olen sähköisten välineiden kehittymistä yläkoulusta ylöspäin kohdistuvaan opetukseen seurannut. Reaaliaineissa on helppo pyörittää materiaaleja ja tehtäviä Classroomissa sekä open että oppilaan näkökulmasta, enkä enää suostuisikaan siihen, että niitä mailiin saati paperisena keräisin. Vihkomuistiinpanot teetän kuitenkin edelleen, jotta tatsi käsikirjoitukseen myös omalta osaltani säilyy.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Jokaisessa aineessa voi tappaa itsensä duunilla, mutta lähtökohdat äikässä on vaativammat kuin reaaliaineissa, ja siksi ymmärrän tuon opetusvelvollisuuden alhaisemman määrän. Toki äikän voi hoitaa myös vasurilla.

Matematiikassa vihko ja lyijykynä ovat kai edelleen varsin kelpo käyttöliittymä, mitä olen sähköisten välineiden kehittymistä yläkoulusta ylöspäin kohdistuvaan opetukseen seurannut. Reaaliaineissa on helppo pyörittää materiaaleja ja tehtäviä Classroomissa sekä open että oppilaan näkökulmasta, enkä enää suostuisikaan siihen, että niitä mailiin saati paperisena keräisin. Vihkomuistiinpanot teetän kuitenkin edelleen, jotta tatsi käsikirjoitukseen myös omalta osaltani säilyy.
Joo, kyllä mäkin siis tunnustan eroja aineiden välillä, mutta onko se 5 viikkotuntia, niin ei minusta.

Joo, en itsekään palautuksia kerää paperilla tai oppilaille jaa enää mitään muuten kuin sähköisesti. Varsinkin alkupään kursseilla, kun matikassa oleellista saada perusasiat haltuun, niin sähköisesti voi palauttaa kuvia vihkosta,mutta jatkossa sitten sähköisesti kirjoitettunakin, niin tulee luontevasti sekin osaaminen tsekattua aina.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Äikässähän on myös se, että siinä pitää olla syventävät opinnot kahdesta eri aineesta, eli osaamistaso lähtökohtaisesti on kovempi kuin muissa aineissa. Opetusvelvollisuus toki riippuu arvioidusta työmäärästä, mistä onkin jo keskusteltu, mutta palkkatasoon vaikuttaa käsittääkseni juuri tämä opintojen rakenne.
 

Kampeaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Eikös se riipu opetettavasta aineesta? Esimerkiksi äidinkielen opettajalla on pienempi tuntimäärä kuin biologian lehtorilla. Eli samalla tuntimäärällä äidinkieltä opettamalla saa enemmän.

Ei peruspalkka riipu aineesta. Aineesta riippuu se, että kuinka monta opetustuntia sisältyy peruspalkkaan, siis mikä on se paljon puhuttu opetusvelvollisuus (esimerkkejä eri aineiden opetusvelvollisuuksista: äidinkieli 18, matematiikka 21, liikunta 24).
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Mää luulisin, että jos alalla työskenteleviltä ja aiheen parissa toimivilta asiantuntijoilta sekä päättäjiltä löytyisi riittävästi ymmärrystä ja poliittista siviilirohkeutta, varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta ja toisen asteen opistoista tulisi täysin digivapaita alueita.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden liiallinen käyttäminen on tutkitusti valtava riski terveydelle ja hyvinvoinnille, ja lapset ja nuoret saavat päivittäisen maksimiannoksensa ihan jo ilman koululaitostakin. Ei nykyajan lapsia ja nuoria ole enää tarvetta opettaa tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttämiseen; ne osaa sen hoimman paremmin kuin opettajansa jo eskarissakin.

On kovin vaikea hahmottaa kummoistakaan mahdollista lisäarvoa, jonka sähköiset materiaalit, läppärit ja älytaulut - varsinkin alkeiden ja perusjuttujen - opettamiseen tuovat. Paperia ja kynä, miten olisi? Kasvukipuilevat ja levottomat lapset, läppäri, itseohjautuvuus ja omatoiminen opiskelu netissä kaverien kanssa aulan lepotuoleilla löffäten. Mikä muka voisi mennä pieleen?

Voisiko mahdollisesti olla niin, että vaikka opetuksen ja varhaiskasvatuksen digitalisaatio saattaa olla toisessa ajassa kasvaneille opettajille jänskä ja kiva uusi juttu, se onkin käytännön tosielämässä vain häntä, joka heiluttaa koiraa?
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Mää luulisin, että jos alalla työskenteleviltä ja aiheen parissa toimivilta asiantuntijoilta sekä päättäjiltä löytyisi riittävästi ymmärrystä ja poliittista siviilirohkeutta, varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta ja toisen asteen opistoista tulisi täysin digivapaita alueita.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden liiallinen käyttäminen on tutkitusti valtava riski terveydelle ja hyvinvoinnille, ja lapset ja nuoret saavat päivittäisen maksimiannoksensa ihan jo ilman koululaitostakin. Ei nykyajan lapsia ja nuoria ole enää tarvetta opettaa tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttämiseen; ne osaa sen hoimman paremmin kuin opettajansa jo eskarissakin.

On kovin vaikea hahmottaa kummoistakaan mahdollista lisäarvoa, jonka sähköiset materiaalit, läppärit ja älytaulut - varsinkin alkeiden ja perusjuttujen - opettamiseen tuovat. Paperia ja kynä, miten olisi? Kasvukipuilevat ja levottomat lapset, läppäri, itseohjautuvuus ja omatoiminen opiskelu netissä kaverien kanssa aulan lepotuoleilla löffäten. Mikä muka voisi mennä pieleen?

Voisiko mahdollisesti olla niin, että vaikka opetuksen ja varhaiskasvatuksen digitalisaatio saattaa olla toisessa ajassa kasvaneille opettajille jänskä ja kiva uusi juttu, se onkin käytännön tosielämässä vain häntä, joka heiluttaa koiraa?
Eri aloilla ei siis nykyään käytetä tietotekniikkaa ja nuorten ei kannata olla valmiita työskentelemään tietokoneilla?

Nuoret osaavat toki käyttää kännyköitä ja muita mobiililaitteita. Tiedonhaku, tekstinkäsittelyohjelmat, oppimisalustat ja muut eivät kuitenkaan ole osa sitä maailmaa, jossa he pyörivät koulun ulkopuolella.

E-materiaalia käytetään esim. erityisopetuksessa, joten se ei taida olla hirveän haitallinen oppimisen kannalta. Jos on ongelmia hahmottamisen kanssa, on ne ongelmat läsnä myös kirjan kanssa. Kun omassa aineessa oli vielä oppikirja käytössä, monet oppilaat eivät osanneet käyttää sisällysluetteloa. Osa ei löytänyt sitä...

Ala-asteella ei taideta käyttää laitteita yhtä paljon kuin esim. yläasteella. Tämä toki perustuu omaan kokemukseen / nykyiseen työpaikkaan. Eikä yläastetasollakaan ole kaikissa oppiaineissa e-materiaalia käytössä.
 
Viimeksi muokattu:

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tietokone, digitaalisuus yms. ovat tulevaisuuden perustaitoja. Totta kai kaikessa tässä on olennaista, että käytön rajat tulevat tutuksi. Ymmärrän, että opettajat ovat kovilla, kun älylaitteet syövät keskittymistä, mutta mielestäni se on osa sitä oppimista nykyään. Ei digitaalisuus katoa mihinkään eivätkä sen mukanaan tuomat ongelmat. Ratkaisu ei kuitenkaan ole joko tai vaan lapsien ja nuorten opastaminen. Netti ja Digi ovat hyviä työkaluja, mutta eivät toimi isäntänä.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei peruspalkka riipu aineesta. Aineesta riippuu se, että kuinka monta opetustuntia sisältyy peruspalkkaan, siis mikä on se paljon puhuttu opetusvelvollisuus (esimerkkejä eri aineiden opetusvelvollisuuksista: äidinkieli 18, matematiikka 21, liikunta 24).
Mielestäni näin kirjoitin, mutta kiitos tarkennuksesta.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Mää luulisin, että jos alalla työskenteleviltä ja aiheen parissa toimivilta asiantuntijoilta sekä päättäjiltä löytyisi riittävästi ymmärrystä ja poliittista siviilirohkeutta, varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta ja toisen asteen opistoista tulisi täysin digivapaita alueita.
Toivottavasti ei löydy rohkeutta tähän suuntaan. Sen sijaan selkeyttä ja johtajuutta digitaaliseen kehittämiseen tarvitaan, ja paikoin sitä löytyykin.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden liiallinen käyttäminen on tutkitusti valtava riski terveydelle ja hyvinvoinnille, ja lapset ja nuoret saavat päivittäisen maksimiannoksensa ihan jo ilman koululaitostakin. Ei nykyajan lapsia ja nuoria ole enää tarvetta opettaa tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttämiseen; ne osaa sen hoimman paremmin kuin opettajansa jo eskarissakin.
Eivät todellakaan osaa - näppistaidot ovat monella hukassa vielä yläkoulun lopussakin, saati alkuopetuksessa. Kännykänkäyttötaidot eivät ole yhtä kuin digitaidot.

On kovin vaikea hahmottaa kummoistakaan mahdollista lisäarvoa, jonka sähköiset materiaalit, läppärit ja älytaulut - varsinkin alkeiden ja perusjuttujen - opettamiseen tuovat. Paperia ja kynä, miten olisi?
Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus ovat vielä pitkälti paperin ja kynän valtakuntaa kera kosketusnäyttöjen, mutta sinnekin hyvin suunniteltu ja koordinoitu digitaalisuus tuo PALJON lisäarvoa. Mutta muutoin tämä heitto on niin absurdi, että vaikea vastata tähän mitään järkevää, jos toisena osapuolena on henkilö, jolla ei (toivottavasti) pienintäkään kosketusta koululaitokseen ole ollut omien kouluvuosiensa jälkeen.

Kasvukipuilevat ja levottomat lapset, läppäri, itseohjautuvuus ja omatoiminen opiskelu netissä kaverien kanssa aulan lepotuoleilla löffäten. Mikä muka voisi mennä pieleen?
Varmasti kaikki, jos asiat toteuttaa kuvaamallasi tavalla toistuvasti ja ilman ammattitaitoa.

Voisiko mahdollisesti olla niin, että vaikka opetuksen ja varhaiskasvatuksen digitalisaatio saattaa olla toisessa ajassa kasvaneille opettajille jänskä ja kiva uusi juttu, se onkin käytännön tosielämässä vain häntä, joka heiluttaa koiraa?
Päinvastoin digitalisaatio on monelle opettajalle punainen vaate ja pakko, osalle toki liiallinen kiihkoilun aihekin. Kaikkea ei tarvitse digitalisoida, eikä voikaan, mutta digitaidot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti OPPILAAN ETU, josta yksikään opettaja ei saisi kieltäytyä luokka-asteesta riippumatta. Hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu digipedagogia tuo merkittävän lisäarvon oppimiseen ja opettamiseen, ja synnyttää parhaimmillaan sellaisia käytäntänteitä ja opiskelutapoja kouluihin, jotka eivät olisi ilman digitekniikkaa mahdollisia. Tämä taas mahdollistaa oppilaille ja opiskelijoille enemmän tapoja oppia, jotkut jopa saattaisivat puhua oppimisensa omistajuuden enenevistä keinoista.

Samalla on kuitenkin muistettava, että digitaidot ovat vain yksi lukuisista kehittämiskohteista kouluissa. Tämä sillä, että kaikkia resursseja ei voi olettaa laitettavan vain siihen, että sähköisiä oppimisalustoja ja erilaisia sovelluksia osataan käyttää optimaalisesti. Ja toisaalta on sekin puoli, että erilaisten vaatimusten yleistyessä koululaitosta ja opettajia kohtaan, pirstaloituu toimintakenttä entisestään. Enää ei riitä se, että hallitsee oppiaineensa, osallistuu oppilashuoltoon ja työyhteisön kehittämiseen (digi, arviointi, tunnetaidot, whatever...) sekä kasvattaa, vaan kouluarjesta on alkanut muodostua niin hälyinen ja levoton, että näitä perustehtäviä on vaikea enää hoitaa kunnolla.

Kyseessä on pitkälti johtamisen haaste, joka koskettaa niin luokka-, koulu- kuin kuntatasoakin ja yhtälailla digitaalisuutta kuin pedagogisia perustehtäviäkin. Pitkäjänteisyys, määrätietoisuus ja pienet, mutta hallitut askeleet ovat yleensä se avain näihin.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Joo, äikän opettajalla velvollisuus 16h/vko, bilsassa 21. Ja siis noilla määrillä saa sen peruspalkan. Ihan posketon ero, vaikka jotain eroa toki on eri aineiden oheistöiden määrällä. Tähän(kään) asiaan OAJ:lla ei ole ollut koskaan mitään halua puuttua/vaikuttaa, mikä on yksi syy siihen, etten enää järjestöön kuulu.

Lukiossa tuntimäärä kerrotaan 1,1:lla palkkaa laskiessa, ja lisäksi perustaso taitaa olla parempi myös hieman. Yo-kokeista ei taideta juuri pientä valvonta/korjaus rahaa kummempaa maksaa, mutta voihan nekin olla tuon 1,1-kertoimen perusteina, en ole ihan varma.
Tuo 1,1 on muistaakseni aikoinaan neuvoteltu luokattoman lukion kertoimeksi, koska luokaton lukio teettää enemmän töitä opettajille kuin luokallinen vanhan mallinen lukio.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Eivät todellakaan osaa - näppistaidot ovat monella hukassa vielä yläkoulun lopussakin
Näin. Kysyin joskus lukion at-kurssin aluksi, kuinka moni osaa käyttää Word-ohjelmaa. Kaikki kertoivat osaavansa. Pian selvisi, että tämä osaaminen oli oikeasti sitä, että osattiin kirjoittaa ohjelmaan näppiksellä tekstiä. Mitään ohjelman työkaluja tai ominaisuuksia ei juuri kukaan osannut käyttää. Muissa ohjelmissa käyttötaito vielä huonompi, pois lukien ehkä Powerpoint, jolla ne saa kyllä hyvän näköstä esitystä aikaan.

Hauska juttu muuten, että jo vakiintuneeksi perustaidoksi muuttunut tiedostonhallinta-osaaminen alkaa olla taas katoava luonnonvara. Nykyään pitää taas läppäreillä opastaa, miten tiedostot saa haluamaansa paikkaan, ja miten tiedostot tulisi järjestää, että ne halutut tiedostot myös myöhemmin löytyy helposti.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Toivottavasti ei löydy rohkeutta tähän suuntaan. Sen sijaan selkeyttä ja johtajuutta digitaaliseen kehittämiseen tarvitaan, ja paikoin sitä löytyykin.

Vedän sen verran takaisinpäin, että toisen asteen koulutuksessa luonnollisestikin tarvitaan tiettyjä digijuttuja tietyissä asioissa. Mutta kännyköitä ei sielläkään. Lokeroon vaikka koulun ajaksi.


Eivät todellakaan osaa - näppistaidot ovat monella hukassa vielä yläkoulun lopussakin, saati alkuopetuksessa. Kännykänkäyttötaidot eivät ole yhtä kuin digitaidot.

Pisaromahduksen luku-, kirjoitus-, matematiikan, yms taitojen heikkenemisen myötä voisi kuvitella olevan huolestuttavampaa kuin näppistaitojen vajavuus.


Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus ovat vielä pitkälti paperin ja kynän valtakuntaa kera kosketusnäyttöjen, mutta sinnekin hyvin suunniteltu ja koordinoitu digitaalisuus tuo PALJON lisäarvoa. Mutta muutoin tämä heitto on niin absurdi, että vaikea vastata tähän mitään järkevää, jos toisena osapuolena on henkilö, jolla ei (toivottavasti) pienintäkään kosketusta koululaitokseen ole ollut omien kouluvuosiensa jälkeen.

Tampereella eräs päiväkoti sai merkittävän lisärahan budjettiinsa akuutteihin tarpeisiinsa. Kaikista niistä akuuteista puutteista huolimatta se käytettiin siihen, että aivan jokaiseen luokkaan ja huoneeseen hommattiin älytaulut. Sitä on erittäin vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi hyväksyä.

Mitä sitten kosketuksella tarkoitat, mutta olen keskustellut paljon useiden eri asteiden opettajien ym. toimijoiden kanssa sekä toiminut työni kautta ko. ympäristöissä. Olen tullut huomanneeksi, että opettajilla ja muilla alalla työskentelivillä on asteesta riippumatta yleisesti ottaen kova tarve purkaa mieltään askarruttavista dilemmoista ulkopuolisille toimijoille.


Varmasti kaikki, jos asiat toteuttaa kuvaamallasi tavalla toistuvasti ja ilman ammattitaitoa.

Tästä kuvaamastani tavasta oli jokin aika sitten juttua lehdessä. Toistuvuudesta en tiedä enkä näe syytä kyseenalaistaa opettajien ammattitaitoa.

Päinvastoin digitalisaatio on monelle opettajalle punainen vaate ja pakko, osalle toki liiallinen kiihkoilun aihekin. Kaikkea ei tarvitse digitalisoida, eikä voikaan, mutta digitaidot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti OPPILAAN ETU, josta yksikään opettaja ei saisi kieltäytyä luokka-asteesta riippumatta. Hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu digipedagogia tuo merkittävän lisäarvon oppimiseen ja opettamiseen, ja synnyttää parhaimmillaan sellaisia käytäntänteitä ja opiskelutapoja kouluihin, jotka eivät olisi ilman digitekniikkaa mahdollisia. Tämä taas mahdollistaa oppilaille ja opiskelijoille enemmän tapoja oppia, jotkut jopa saattaisivat puhua oppimisensa omistajuuden enenevistä keinoista.

No, luonnollisestikaan digipedagogiikka ei toimi ilman digitekniikkaa, muutenhan se olisi vain pedagogiikkaa.

Digitaidot ovat lapsen etu, digilaitteiden jatkuva käyttäminen kaikkea muuta. Eikö niitä digitaitoja voisi opettaa pelkästään digitaitotunnilla ja muita aineita ihan ilman pakotettua siniledivalon tuijottamista?


Joitain vuosia sitten tuli radiossa juttu Sastamalan (?) koulun digitalisaatiosta. Siinä kyseisen koulun rehtori oli aivan täpinöissään digijutuista, opettajat eivät niinkään. Joku haastateltu siinä ohjelmassa sanoi, että heillä oli vertailuryhmänä digin käyttöön perustuva ryhmä ja täysin digivapaa ryhmä. Puolessa vuodessa (pieni varaus aikahaarukkaan) ensiksi mainuttu oli jäänyt kaksi kuukautta viimeksi mainittua tuloksellisesti jälkeen.

Samalla on kuitenkin muistettava, että digitaidot ovat vain yksi lukuisista kehittämiskohteista kouluissa. Tämä sillä, että kaikkia resursseja ei voi olettaa laitettavan vain siihen, että sähköisiä oppimisalustoja ja erilaisia sovelluksia osataan käyttää optimaalisesti. Ja toisaalta on sekin puoli, että erilaisten vaatimusten yleistyessä koululaitosta ja opettajia kohtaan, pirstaloituu toimintakenttä entisestään. Enää ei riitä se, että hallitsee oppiaineensa, osallistuu oppilashuoltoon ja työyhteisön kehittämiseen (digi, arviointi, tunnetaidot, whatever...) sekä kasvattaa, vaan kouluarjesta on alkanut muodostua niin hälyinen ja levoton, että näitä perustehtäviä on vaikea enää hoitaa kunnolla.

Digitaitoja voi toki kehittää, mutta onko niitä tarve käyttää ihan joka asiassa? Esim. joissain Tampereen lukioissa kaikki käytettävä oppimateriaali pitää olla sähköisenä. Tämä tekee sen, että oppilaat ja opiskelijat tuijottavat näyttöä koulupäivän ajan, kotona läksyjä tehdessään ja vielä oman vapaa aikansa. Lienee turha ihmetellä, miksi kouluarki on niin hälyinen ja levoton.

Oppilaiden eriarvoisuudenkin kannalta tuntuisi paljon järkevämmältä, ettei koulussa olisi omat kännykät ja läppärit alati pöydällä.

Kyseessä on pitkälti johtamisen haaste, joka koskettaa niin luokka-, koulu- kuin kuntatasoakin ja yhtälailla digitaalisuutta kuin pedagogisia perustehtäviäkin. Pitkäjänteisyys, määrätietoisuus ja pienet, mutta hallitut askeleet ovat yleensä se avain näihin.

Ovat epäilemättä avain, juu. Mutta kuinka se oikeasti toteutuu. Jos ja kun lasten ja nuorten oppiminen sekä terveys ja hyvinvointi kärsii digitalisaatiosta, eikö olisi syytä ottaa digitalisaatio edes vähän kriittisempään tarkasteluun?

Jos opetellaan laskemaan yhteen kolme omenaa ja kaksi omenaa, tarvitaanko siihen mielummin läppäri vai viisi omenaa?
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Perinteinen fysiikan tai kemian kirja + työkirja olisi edelleen hyvä kombo opettaa yläkoululaisille, mutta kun Vantaa päätti jo useita vuosia sitten, että työkirjoja ei saa ostaa. Kaikki tutkimukset (oppilastyöt + demot) ovat työkirjoissa.

Digikirjasta löytyy myös tutkimukset. Ne ovat nyt kolmatta vuotta käytössä. Toimivat ihan hyvin. Tehtävissä on jonkin verran bugeja, ja muutamat oppilaat puuhaavat Chromebookeillaan muuta kuin pitäisi. Etäkoulun aikana digikirja helpotti tuntien pitämistä huomattavasti.

Osa oppilaista mieluummin lukisi kokeeseen vanhanaikaisesta kirjasta, mutta ei meillä enää paluuta niihin taida olla.
 

kimbe66

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Nyt on valtavasti uutta haastetta tulossa opetustöihinkin Ukrainasta saapuvien pakolaisten kanssa. Meillä esim. on suomen kielen opiskeluun ilmoittautunut jo lukuisia opiskelijoita. Matematiikkaan ja fysiikkaan ei vielä yhtään, eli omalta osaltani tämä ei vielä ole koskettanut, mutta miten lie tulevaisuudessa.

Se suurin ongelma on, että miten näiden ukrainalaisten opiskelu tulisi järjestää, kun heillä suurimmalla osalla on jo kohtalaisen hyvä peruskoulutus. Tarvitsevatko he mitään muuta, kuin suomen kielen opiskelua? Toki siellä varmaan on lapsiakin mukana, mutta menevätkö he sitten normaalin peruskoulun mukana?

Ja varmasti suurin osa heistä haluaa palata kotimaahansa heti, kun sota vain loppuu, eli onko heidän opettamisensa ihan turhaa?
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Nyt on valtavasti uutta haastetta tulossa opetustöihinkin Ukrainasta saapuvien pakolaisten kanssa. Meillä esim. on suomen kielen opiskeluun ilmoittautunut jo lukuisia opiskelijoita. Matematiikkaan ja fysiikkaan ei vielä yhtään, eli omalta osaltani tämä ei vielä ole koskettanut, mutta miten lie tulevaisuudessa.

Se suurin ongelma on, että miten näiden ukrainalaisten opiskelu tulisi järjestää, kun heillä suurimmalla osalla on jo kohtalaisen hyvä peruskoulutus. Tarvitsevatko he mitään muuta, kuin suomen kielen opiskelua? Toki siellä varmaan on lapsiakin mukana, mutta menevätkö he sitten normaalin peruskoulun mukana?

Ja varmasti suurin osa heistä haluaa palata kotimaahansa heti, kun sota vain loppuu, eli onko heidän opettamisensa ihan turhaa?
Nuorempien kohdalla varmasti tärkeintä tarjota turvallinen ympäristö ja samalla antaa heidän olla tavallisia lapsia / nuoria. Jos he jotain alkavat oppia, se on sitten positiivinen lisä.

Yläastelaisten kohdalla tietysti erilainen tilanne ja varmasti fokus siinä, että he oikeasti pystyisivät täälläkin opiskelemaan täysillä.

Sitten on tuo epävarmuus sodan kestosta. Sehän voi kestää vuosia ja missä kunnossa maa on siinä kohtaa?
 
Viimeksi muokattu:

kimbe66

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Minua askarruttaa nyt tämä lakkotilanne opetusalallakin. Vaikka se ei toistaiseksi omaa kaupunkiani koske, niin miten se tulee vaikuttamaan omaan opettajantyöhöni, jos lakko laajenee koko maahan? En ole enää OAJ:n jäsen, koska olin tuossa välillä 3 vuotta ihan muita aloja opiskelemassa ja liityin YTK:n jäseneksi. Nyt olen toki jo reilu vuosi sitten palannut opetushommiin, mutta en katsonut enää tarpeelliseksi liittyä OAJ:n jäseneksi.

Jos lakko siis laajenee tännekin, niin pidetäänkö minua jonkinlaisena lakkorikkurina? Koska minunhan on töihin mentävä, kun en liiton jäsen ole. Tosin luulen, ettei sinne yhtään oppilasta tule paikalle, jos yleinen opettajien lakko on menossa. Ja mitä hittoa minä siellä sitten teen?

Noin muuten ymmärrän kyllä hyvin varsinkin varhaiskasvattajien ja peruskoulun opettajien halun lakkoilla. Muistan omilta peruskouluajoiltani, miten raskaita ne kaikki ylimääräiset työt olivat. Viimeisenä vuonna peruskoulun matematiikan opettajana minulla oli 27 viikkotuntia opetusta, luokanvalvojan homma, KiVa-tiimi ja prosessinohjaus (opetin siis muita opettajia täyttämään opiskelijoiden tukilomakkeita ja yleensä jouduin olemaan mukana vanhempien kanssa käydyissä tukipalavereissa). Oikeat työtunnit venyivät helposti päälle 50/viikko. Kaiken kukkuraksi niistä ei päässyt edes nukkuessaan eroon. Sen takia otinkin sen 3 vuotta opiskeluun toiselle alalle.

Nyt kun olen iltalukion opettaja, niin on paljon kevyempää. Oppilaista suurin osa on aikuisia ja maahanmuuttajia. Voimme tarvittavat tuet sopia suoraan keskenämme, eikä niistä tarvitse tehdä mittavia raportteja wilmaan. Opetustuntejakin on paljon vähemmän ja silti saan vähintään samaa palkkaa kuin peruskoulussa isoilla tunneilla. Mikään valtavahan palkka ei vieläkään ole, mutta kyllä sillä toimeen tulee.

Jos tuon lakkoilun seurauksena jotain palkankorotuksia tulee, niin kohdistaisin ne kyllä tuonne varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Vaan minähän en näistä päätä.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Jos lakko siis laajenee tännekin, niin pidetäänkö minua jonkinlaisena lakkorikkurina? Koska minunhan on töihin mentävä, kun en liiton jäsen ole.
Ei sinun ole pakko töihin mennä, jos lakko koskee myös sinun työpaikkaasi. Lakkoon saa osallistua tai olla osallistumatta, kuuluipa liittoon tahi ei.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei sinun ole pakko töihin mennä, jos lakko koskee myös sinun työpaikkaasi. Lakkoon saa osallistua tai olla osallistumatta, kuuluipa liittoon tahi ei.
Toki taloudellisesti raskaampaa se osallistuminen olisi kun ei saa mitään korvauksia.
 

Polemos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nakkilan uimaseura Uivat Nakit
”On lapsia, joilla ei ole edes yhtä vahvaa kieltä. Ajattelun kieli puuttuu.”

Samalla opetuksen hitaus saattaa turhauttaa suomenkielisiä. Oppilaiden väliset tasoerot voivat olla yhden ryhmän sisällä suuret.

”Jos opetan vaikka, miten Rooman valtakunta syntyi, minun pitää selittää, mitä tarkoittaa kylä ja niemimaa. Pitää artikuloida tosi selvästi ja puhua selkosuomea. Osa oppilaista turhautuu, koska pitää mennä niin matalalla tasolla”, sanoo espoolainen luokanopettaja.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös