Se on Angus. Kuten se kitaristi. Agnus on karitsa, Agnus Dei.
Tietysti, jos se g:n paikka on vaikea arpoa, niin jättää pois vaan surutta.
Se on Angus. Kuten se kitaristi. Agnus on karitsa, Agnus Dei.Black Agnuksen.
Opettajat eivät petä koskaan, yeah!Se on Angus. Kuten se kitaristi. Agnus on karitsa, Agnus Dei.
Tietysti, jos se g:n paikka on vaikea arpoa, niin jättää pois vaan surutta.
Pakko olla vähän natsi, sori. Ei vaan voi itselleen mitään.Opettajat eivät petä koskaan, yeah!
Olen jo aikaisemmin kertonut, että itse saan noin 4500€/kk minimitunneilla iltalukiossa. Pidän sitä ihan kohtuullisena palkkana, en minä enempää tarvitsekaan. Aikaisemmin, kun olin peruskoulussa, niin tuli melko totaalinen burnout siihen työmäärään ja kävin kolme vuotta opiskelemassa insinööriksi energiatekniikkaan.Mutta joka tapauksessa kun vähän vastaavanlaisia ajatuksia olen aiemminkin rivien välistä lukenut, jäin siinä kelailemaan, että mitähän sitä opettajien parissa nykyisellään pidetään hyvänä palkkana ja mihin omien kykyjen kuvitellaan kantavan.
Kävi ilmi, että palkkamme ovat aikalailla samoissa. Yritin jotenkin kohteliaasti muotoilla, että ei se yli 5000 euroa irtoa sormia pyörittelemällä yksityiselläkään puolella, ellei nyt ole jotenkin todella lahjakas tai kilpaillulla alalla. Tehtävistä riippuen itsenäisyyttä ja kalenteroinnin vapautta voi olla tietysti enemmän, ja joillekin jo se, että saa työskennellä aikuisten kesken, on se juttu. Tai syödä ruokansa rauhassa.
Mutta joka tapauksessa kun vähän vastaavanlaisia ajatuksia olen aiemminkin rivien välistä lukenut, jäin siinä kelailemaan, että mitähän sitä opettajien parissa nykyisellään pidetään hyvänä palkkana ja mihin omien kykyjen kuvitellaan kantavan.
Kun esim. poissaolot kirjataan heti tunnin alkuun, sillä voi olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi jos joku vanhempi tietää lapsensa lähteneen ajoissa kouluun, mutta poissaolomerkintä tulee silti, niin tietää jotain tapahtuneen. Onnettomuus tai ei muuten vain ole kiinostanut mennä kouluun. Onnettomuustilainteissa nämä ovat oikeasti tärkeitä merkintöjä reagoinnin kannalta. Mutta jos se lapsi saapuu sitten 15min myöhässä, niin sen poissaolomerkinnän voi vaan korvata sillä ja ns. selitys löytyy sille merkinnälle. Eipä noita pelkäksi kiusaksi ole suuniteltu. Unohtumisten merkitseminen on työväline opettajalle itselleen ja myös kotiväelle. Jos numeroa arvioidessa näitä on paljon ja se vaikuttaisi numeroon, niin ei voi ainakaan sanoa, että ei olisi ollut tiedossa ja näkee myös sen määrän paljon niitä on. Mutta onhan noissa merkinnöissäkin se "kommentti" mahdollisuus, esim. jos bussi myöhässä. Ei se silloin se vaikuta mihinkään vaikka se merkintä siellä olisikin, mutta jos syy on, että lähti liian myöhää kotoaan ja tämä on toistuvaa, niin silloinhan kyse on huolimattomuudesta.Silloin ajattelin, että jos Wilma-viestien lähettely on oikeasti tuolla tasolla monillakin opettajilla, niin turha ihmetellä, jos vie liikaa aikaa. Sen ymmärrän, että siitä ilmoitetaan, jos työvälineitä toistuvasti puuttuu, mutta että nyt yhdestä kerrasta. Kuulemma opettajien on pakko kirjata Wilmaan kaikki myöhästymiset ja muut vastaavat. Jos tämä pitää paikkaansa, niin mä varmaan saisin sitten potkut aika nopeasti, koska mulla ei ole mitään mielenkiintoa puuttua yksittäisiin unohduksiin tai myöhästymisiin. Se on sitten aivan eri asia, jos kyseessä on lyhyen ajan sisällä ja muutenkin toistuvat "tapahtumat". Elämässä nyt vain sattuu niin, että välillä bussi ihan oikeasti tulee myöhässä tai muuten vain on paska aamu tai tulee unohtaneeksi kirjat kotiin. Ei se maailma yksittäisiin tällaisiin tapahtumiin kaadu.
Osaatteko arvon opettajat sanoa, kuinka paljon aikaa keskimääräisenä viikkona menee tuntimerkintöjen kirjaamiseen ja joidenkin tiettyjen oppilaiden vanhempien kanssa kommunikointiin? Kuinka paljon tästä kommunikaatiosta on aiheellista ja hyödyllistä ja kuinka paljon turhaa paskaa?
Osaatteko arvon opettajat sanoa, kuinka paljon aikaa keskimääräisenä viikkona menee tuntimerkintöjen kirjaamiseen ja joidenkin tiettyjen oppilaiden vanhempien kanssa kommunikointiin? Kuinka paljon tästä kommunikaatiosta on aiheellista ja hyödyllistä ja kuinka paljon turhaa paskaa?
Kun esim. poissaolot kirjataan heti tunnin alkuun, sillä voi olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi jos joku vanhempi tietää lapsensa lähteneen ajoissa kouluun, mutta poissaolomerkintä tulee silti, niin tietää jotain tapahtuneen. Onnettomuus tai ei muuten vain ole kiinostanut mennä kouluun. Onnettomuustilainteissa nämä ovat oikeasti tärkeitä merkintöjä reagoinnin kannalta. Mutta jos se lapsi saapuu sitten 15min myöhässä, niin sen poissaolomerkinnän voi vaan korvata sillä ja ns. selitys löytyy sille merkinnälle. Eipä noita pelkäksi kiusaksi ole suuniteltu. Unohtumisten merkitseminen on työväline opettajalle itselleen ja myös kotiväelle. Jos numeroa arvioidessa näitä on paljon ja se vaikuttaisi numeroon, niin ei voi ainakaan sanoa, että ei olisi ollut tiedossa ja näkee myös sen määrän paljon niitä on. Mutta onhan noissa merkinnöissäkin se "kommentti" mahdollisuus, esim. jos bussi myöhässä. Ei se silloin se vaikuta mihinkään vaikka se merkintä siellä olisikin, mutta jos syy on, että lähti liian myöhää kotoaan ja tämä on toistuvaa, niin silloinhan kyse on huolimattomuudesta.
Vaikka osa wilmamerkkinöistä näyttäytyy negatiivisessa valossa, niin eivät ne ole välttämättä kuin eräänlainen muistio. Olen myös kummastellut sitä, kun Twitterissä annetaan Wilma-viesteistä paljon kuraa. Jollekin olisi taas ongelma, jos Wilmassa ei kerrottaisi niin paljoa kaikkea mitä nykyään. Koittaa siinä sitten kaikkia miellyttää. Ehkä noihinkin pitäisi pystyä suhtautumaan tietynlaisella huolettomuudella, eikä tehdä kaikesta niin suurta ongelmaa. Tavallaan myös ikävää, että opettajien päälle langetetaan tuollaisista mitättömistä asioista niin paljon negaa, vaikka koettaa olla vain hyödyksi myös vanhemmille ja ylipäänsä tärkeän työn kautta.
...Noin muuten olen sitä mieltä, että satunnaiset ja tahattomat myöhästymiset ja sekoilut ovat opettajan ja oppilaan välisiä asioita ja pidän vähän ammattitaidon puutteenakin sitä, jos yksittäistä häiriköintiä ei pystytä koulussa hoitamaan ilman viestiä vanhemmille...
Kannattaa miettiä myös opettajan vastuuta näissä tilanteissa. Myöhästymiset, poissaolot ja sekoilut saattavat vaarantaa oppilaan turvallisuutta, joten ne mielestäni tulee kirjata ylös. Jos vanhempi ei halua nähdä Wilma merkintöjä, hän voi pyytää "pimennyksen" opettajalta tai jättää Wilman kokonaan pois.
Näin varmasti on, että opettaja ensisijaisesti vastaa työrauhasta luokastaan. Mutta kyllä vastuuntuntoinen vanhempi myös ottaa käytöstavat lapsensa kanssa puheeksi, jos noita pulina- viestejä kilahtelee Wilmaan jatkuvasti. Yhteistyötähän tämä on.No myöhästymiset ja poissaolot on tietysti hyvä kirjata, mutta lähinnä tarkoitan näitä "jutteli kaverin kanssa tunnilla" -tyyppisiä merkintöjä. A.S. Neilliä siteeratakseni lapset kyllä osallistuvat opetukseen, jos se on tehty kiinnostavaksi. Tai sitten vaikka kuten Loris Malaguzzi totesi: "aikuinen ei saa tuhlata lapsen aikaa."
Ei kyllä saisi pulista tunnilla, mutta minusta on enemmän opettajan homma hoitaa asia kuntoon kuin minun.
Nämä on vähän kaksipiippuisia juttuja. En itsekään pidä/jaksa harrastaa jokaisen työtehtävän kirjailusta ja laskuttamisesta, mutta minusta hyvä työnantaja selkeästi nimeää ja jakaa nämä lisävastuut, joista sitten maksetaan sovittu korvaus. Ei sekään toimi tai ole reilua, että venyjät venyy ilmaiseksi.Vähän yllä olevaa asiaa sivuten juttelin keväällä ex-kouluni oman aineryhmäni aineenopettajakollegan kanssa ja samalla tuli puhe palkoista. Tyyppi sai 24 opetustunnilla (+demot) noin 4800 euron kk-tulot, vaikka ikälisät eivät ole vielä lähelläkään maksimia. Hänellä oli LV-vastuun lisäksi muutama (käsienheiluttelu) resurssitunti viikossa ja muutamia palkallisia vastuutehtäviä. Itse sain vuosi sitten samassa koulussa vain hieman suuremman summan 29 opetustunnilla. Että kyllä ne jotkut vaan osaa pelata tätä peliä paremmin kuin muut. Olen lokeroinut kyseisen kollegan tyypiksi, joka ei koskaan tee mitään ylimääräistä ilman sovittua korvausta ja pakko myöntää, että tällainen nihilistinen eurojen kyttääminen sotii ainakin omaa ammattietiikkaa vastaan. Onneksi tuolla oli myös toisentyyppisiä kollegoja, joille jokainen ylimääräinen 10 minuutin opetustilaisuus ei ollut automaattisesti 30 minuutin tukiopetus.
Edit. Oma massiivinen 29 opetustuntia selittyy erään toisen kollegan ohareilla, tyyppi siis lähti virkavapaalle 2 viikkoa ennen koulujen alkua ja meidän muiden piti sitten jakaa keskenämme häneltä jääneet opetustunnit.
Näin varmasti on, että opettaja ensisijaisesti vastaa työrauhasta luokastaan. Mutta kyllä vastuuntuntoinen vanhempi myös ottaa käytöstavat lapsensa kanssa puheeksi, jos noita pulina- viestejä kilahtelee Wilmaan jatkuvasti. Yhteistyötähän tämä on.
Häiriköinnin voimistuessa saattaa huoltaja kysyä miksi käytöksestä ei olla ilmoitettu aiemmin. Yläkoulun puolella opettaja ei voi myöskään tietää, ketkä niitä merkintöjä toivovat ja ketkä ei. Osa huoltajista kun haluaa tietää, mitä koulussa tapahtuu.Ei kyllä saisi pulista tunnilla, mutta minusta on enemmän opettajan homma hoitaa asia kuntoon kuin minun.
Allekirjoitan tämän kaiken. Tismalleen sama näkemys ja käytäntö. Varsinkin tuo oppilassidonnainen lähestymistapa. Kun opit tuntemaan oppilaat, pystyt tunnistamaan tilanteet esim. milloin ei ehkä kannata huomauttaa jostain pikku asiasta.Tuohon lisätehtävien kirjaamiseen tai haalimiseen: ehdottoman hyvä, että ne pääosin ovat kirjattu selkeästi tehtyjen tuntien osalta, mutta kuten yllä on jo mainittu, en itse jaksaisi nillittää jokaisesta vartista, kun kuitenkin on niitä keissejä, joissa tunnin sovittuun juttuun menee kolme varttia jne. Johonkin raja on hyvä vetää, mutta yhtälailla välillä vitutti se, että oppilaiden hyväksi suunniteltu tempaus sai osakseen sitä kitinää ilmaisesta ylityöstä. Useimmiten juuri niiltä, jotka tekivät kaiken muutenkin minimillä ja jättivät kaikki yhteiset tyhyt sun muut väliin, jos vain mahdollista.
Wilma-merkintöihin: yksittäisiä kyniä tai vihkoja harvemmin jaksoin kirjata unohtuneeksi, mutta jos jollain oli tapana säätää joka tunti noiden kanssa, merkkasin saatteen kera ja jonkin ajan jälkeen sitten kotiin yhteys asiasta. Olen vähän periaatteellinen ja työllistin itseäni näillä, mutta ajattelen, että kyse on taidoista, joita työelämässäkin vaaditaan. Ja tämä on vahvasti oppilassidonnaista - joillain porukat ryyppää, isä on tappanut itsensä tai masennusjakson jälkeen tullaan tunnille, eikä silloin kynät paina missään. Ei myöskään silloin, jos joku ylitunnollinen on tyyliin ryöstetty koulumatkalla. Mutta tosiaan, jos taustalla on välinpitämättömyys, on mielestäni siitä muutaman huomautuksen jälkeen hyvä tietää säännöllisesti kotonakin.
Poissaolot kirjasin tietenkin, samoin selkeän huonon käytöksen. Mua ei todellakaan joku satunnainen kirosana haittaa, parempi saada herätettyä tunteita ja keskustelua, kunhan pysyttiin asiassa. "Eihän siinä ole vitunkaan järkeä, että..." ei todellakaan haitannut, mutta "vitun pakolaiset/homot/läski" haittasi.
Myöhästymisiä en aina kirjannut, jos tunti ei käytännössä ollut alkanut eikä häiriötä aiheutunut. Taas, jos se oli jatkuvaa tai häiritsi tuntia, kirjasin.
Wilmaan asioiden tarkka kirjaaminen saattaa olla myös huoltajien ja/tai lastensuojelun toive. Opettajan ja miksei myös lapsenkin oikeusturvaa se myös palvelee. Jos oppilaan käytöksestä on laajalti merkintöjä, on syytä huoltajajienkin kelailla, josko koulussa käytös poikkeaisikin kodin roolista. Tai toisin päin: jos merkintöjä tulee vain yhdeltä opettajalta, olisiko ehkä opettajan syytä tarkastella periaatteitaan.
Meillä nämä menee niin, että vastuutehtävästä maksetaan, eikä tunteja tarvitse räknätä. No, jonkun mielestä tietysti joku saa joskus liikaa, mutta ei haittaa mua. Yksinkertainen ja helppo systeemi, joka toimii. Kehityskeskustelussa puhutaan, tarvitaanko tehtävää vielä ja onko korvaus ajantasalla.Tuohon lisätehtävien kirjaamiseen tai haalimiseen: ehdottoman hyvä, että ne pääosin ovat kirjattu selkeästi tehtyjen tuntien osalta, mutta kuten yllä on jo mainittu, en itse jaksaisi nillittää jokaisesta vartista, kun kuitenkin on niitä keissejä, joissa tunnin sovittuun juttuun menee kolme varttia jne. Johonkin raja on hyvä vetää, mutta yhtälailla välillä vitutti se, että oppilaiden hyväksi suunniteltu tempaus sai osakseen sitä kitinää ilmaisesta ylityöstä. Useimmiten juuri niiltä, jotka tekivät kaiken muutenkin minimillä ja jättivät kaikki yhteiset tyhyt sun muut väliin, jos vain mahdollista.
Kun esim. poissaolot kirjataan heti tunnin alkuun, sillä voi olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi jos joku vanhempi tietää lapsensa lähteneen ajoissa kouluun, mutta poissaolomerkintä tulee silti, niin tietää jotain tapahtuneen. Onnettomuus tai ei muuten vain ole kiinostanut mennä kouluun. Onnettomuustilainteissa nämä ovat oikeasti tärkeitä merkintöjä reagoinnin kannalta. Mutta jos se lapsi saapuu sitten 15min myöhässä, niin sen poissaolomerkinnän voi vaan korvata sillä ja ns. selitys löytyy sille merkinnälle. Eipä noita pelkäksi kiusaksi ole suuniteltu. Unohtumisten merkitseminen on työväline opettajalle itselleen ja myös kotiväelle. Jos numeroa arvioidessa näitä on paljon ja se vaikuttaisi numeroon, niin ei voi ainakaan sanoa, että ei olisi ollut tiedossa ja näkee myös sen määrän paljon niitä on. Mutta onhan noissa merkinnöissäkin se "kommentti" mahdollisuus, esim. jos bussi myöhässä. Ei se silloin se vaikuta mihinkään vaikka se merkintä siellä olisikin, mutta jos syy on, että lähti liian myöhää kotoaan ja tämä on toistuvaa, niin silloinhan kyse on huolimattomuudesta.
Vaikka osa wilmamerkkinöistä näyttäytyy negatiivisessa valossa, niin eivät ne ole välttämättä kuin eräänlainen muistio. Olen myös kummastellut sitä, kun Twitterissä annetaan Wilma-viesteistä paljon kuraa. Jollekin olisi taas ongelma, jos Wilmassa ei kerrottaisi niin paljoa kaikkea mitä nykyään. Koittaa siinä sitten kaikkia miellyttää. Ehkä noihinkin pitäisi pystyä suhtautumaan tietynlaisella huolettomuudella, eikä tehdä kaikesta niin suurta ongelmaa. Tavallaan myös ikävää, että opettajien päälle langetetaan tuollaisista mitättömistä asioista niin paljon negaa, vaikka koettaa olla vain hyödyksi myös vanhemmille ja ylipäänsä tärkeän työn kautta.
Mä olen jättänyt sen turhan paskan kokonaan pois. Silloin otetaan yhteyttä kun on oikeasti asiaa ja vaikka soitetaan suoraan kotiin ja sitten viestiä perään. Wilma-merkinnöistä laitoin/laitan edelleen myöhästymiset ja poissaolot, mutta näissäkin toimitaan tapauskohtaisesti. Nykyään toisen asteen oppilaitoksessa toimiessani kommunikointi on pääosin opiskelijan ja minun välillä, vaikka osa vanhemmista haluaisi edelleen tehdä kaiken lähes täysi-ikäisen nuoren puolesta. Vanhempien pitää siis selvittää alaikäisten huollettaviensa poissaolot, mutta osa ottaa yhteyttä todella pienissä asioissa. On maailma kyllä muuttunut melkoisesti.
Edit. Koepäivät/koealueet ja kokeiden arvosanat tuli myös tietysti merkittyä ja lisäksi arviointijutut ja tukisysteemit. Käsitin asian kuitenkin enemmän yhteydenpidolliseksi.
Pitkä viesti, vastailen joihinkin.Tässä poissaolojen kirjaamisessakin on suuria opettajakohtaisia eroja. Toiset laittavat Wilma-merkinnät heti ja toiset vasta joskus iltapäivällä. Enkä missään nimessä ajattele niin, että merkintöjä tehtäisiin kenenkään kiusaksi
Tavallaan ymmärrän tämän "onnettomuusaspektin", mutta samalla se pitää sisällään oletuksen, että vanhemmilla olisi koko ajan mahdollisuus kytätä puhelinta ja Wilma-merkintöjä. Aika monessa ammatissa sellaiseen ei ole mahdollisuutta, koska duunissa ei voi hoitaa koko ajan omia henkilökohtaisia asioitaan. Osa voi, mutta osa ei todellakaan voi eikä oletus voi näin ollen olla, että Wilman viesteihin pystytään reagoimaan reaaliaikaisesti. Muutenkin tämä "jos tapahtuu onnettomuus" on vähän erikoinen ja äärimmäinen lähtökohta. Onko sinulla kokemuksia tällaisesta?
Toki, mä olen muutenkin sitä mieltä, että ennen oli asiat siinä mielessä paremmin, että vanhemmat eivät koko ajan tienneet ihan kaikkea. Itsekin voivottelin lapsilleni, että heiltä kyllä nyt jää yksi nuoruuden jännittävyys kokematta, eli lintsaaminen. Ja nimenomaan sellainen lintsaaminen, mistä ei jää kiinni. Itse muistelen lämmöllä niitä lukemattomia väärennettyjä poissaololappuja :D. Tokihan väärennös on rikos eikä lintsatakaan saa, mutta silti se oli osa rajojen kokeilua ja vieläpä harmitonta sellaista.
Ajatuksena Wilma on hyvä, mutta mun mielestäni siinä on myös sellaisia aspekteja, jotka eivät välttämättä ole oppilaalle itselleen hyväksi. Esimerkiksi läksyjen kirjaaminen Wilmaan. Toiset opettajat kirjaavat ne ja toiset eivät. Mitä tapahtui sille, että tunnilla kuunnellaan ja oppilas kirjaa itse läksyt ylös? Jos se jää tekemättä, kysytään kaverilta. On olemassa vanhempia, jotka kohtelevat esiteini-ikäisiä lapsia kuin ekaluokkalaisia. Nämä lapset eivät osaa kantaa itsestään vastuuta, koska heidän ei tarvitse. Opettaja merkitsee läksyt Wilmaan ja äiti sitten illalla katsoo, mitä tuli läksyksi ja ne tehdään sitten yhdessä, jotta menee varmasti oikein. Missä kohtaa se lapsi ottaa itse vastuuta? Ajatuksenahan se on oikein kiva, että läksyt tehdään yhdessä vanhemman kanssa, mutta eikö läksyt ole kuitenkin lapsen tehtäviä ja vastuulla? Lapsen tehtävä on itse etsiä kirjasta vastaukset ja jos menee väärin, niin se selviää sitten koulussa, kun tehtävät tarkastetaan yhdessä. Tällä mitataan kai sitä, että lapsi lukee kappaleen, osaa itse etsiä tietoa ja ymmärtää lukemaansa sekä vastata esitettyihin kysymyksiin. Mutta sitten on oppilaita, jotka luottavat siihen, että Wilmasta löytyy läksyt ja äiti tarkastaa kaikki läksyt illalla ja vähän täsmentää niitä lapsen antamia vastauksia. Ja sitten ihmetellään, kun lapsi onkin "vain kasin oppilas", vaikka läksyt tekee kyllä aina niin tunnollisesti ja hyvin. Vanhemmilla on todella aktiivinen rooli kaikessa ja perusteluna on se, että "hän tarvitsee tukea", vaikka todellisuudessa ei tiedetä, että tarvitseeko hän sitä ihan oikeasti. Entäpä, jos vanhemmat ovat tehneet hänestä sellaisen. Ja tällaiset lapset ovat sitten monessa asiassa vähän raskaita myös kavereilleen, kun eivät oikein osaa itse mitään. Kivoja tyyppejä, mutta kun jotain pitäisi tehdä tai hoitaa, ovat kovin passiivisia. Mä tiedän oikeasti useamman tällaisen tapauksen.
Olen aika varma, että näitä kuvaamani kaltaisia tapauksia on joka luokalla vähintään pari. Ja näiden kohdalla opettajakin saattaa mennä kokemuksesta riippuen mukaan siihen harhaan, että lapsi ikään kuin tarvitsisi enemmän tukea ja apua kuin todellisuudessa tarvitseekaan. Heihin käytetty aika on pois sitten niiltä, jotka ihan oikeasti tarvitsisivat opettajalta enemmän apua. Ja vähintään kuormittavat opettajia, jos opettajat ovat kilttejä ja tunnollisia. Ja tämä ei todellakaan ollut piikki opettajille, vaan näille helvetin uusavuttomia kasvattaville vanhemmille.
Tämä on mun mielestäni näin vanhemman näkökulmasta viisasta. Mä en henkilökohtaisesti halua tietää ihan jokaista lapsiini liittyvää asiaa, koska heidän tehtävänään on opetella kantamaan pikkuhiljaa itse vastuuta itsestään ja tekemään oikeita valintoja. Mun mielestäni koulu on tässä erinomainen apu, koska joka vuosi koulussa hommat vähän vaikeutuu ja odotukset kasvaa ja niihin pitää pystyä vastaamaan. Mutta siihenkin kasvetaan ja vanhempien tehtävä on olla tukena tässä kasvussa. Välillä voi tulla vähän takapakkiakin, koska nuoret nyt ovat vähän häilyväisiä, mutta sitten siihen puututaan. Mutta kyllä mun mielestäni lapsia pitää vastuuttaa itsestään vähän kerrallaan koko ajan.
Mulla on edelleen täysi-ikäisen lapsen Wilma-tunnarit, mutta ne toimii enemmänkin "muistutuksena". Poissaoloista olen kysynyt, mistä mahtaa olla kyse ja aina on selitys löytynyt. Yhtään luvatonta poissaoloa ei ole ollut, mutta pari kertaa on kysytty, saako jäädä kotiin nukkumaan, kun on ollut ihan loppu. Ja on saanut. Mutta tämäkin siksi, että tiedän hoitavan koulun supertunnollisesti. Nuoren itsensä tehtävä on huolehtia omista asioistaan ja niin on meillä onneksi tapahtunutkin. En ole ottanut mitään kantaa lukio- ja ainevalintoihin, koska en minä niillä tunneilla istu. Lukioiden osalta olen kehottanut valinnoissa huomioimaan, että keskiarvoraja määrittelee sen, minkä tasoisia muut oppilaat ovat ja sillä on vaikutusta. Yli ysin keskiarvoilla saattaa karusti sanottuna heittää omaa potentiaaliaan hukkaan, jos tunneilla on jengiä, joiden keskiarvo on piirun verran yli 7. Vastaavasti, jos alin keskiarvoraja on yli 9, tällöin kannattaa huomioida, että ei itse enää ole se "yksi luokan parhaista, ellei paras", vaan ihan perusoppilas ja siihen pitää sitten olla valmistautunut. Toinen asia, mitä olen pyytänyt miettimään, on koulumatkan pituus ja koulumatkan. Jos koulumatka on hankala ja/tai pitkä, se voi pidemmän päälle syödä motivaatiota ja vähintäänkin nyt jaksamista. Toki, jos kyseessä on joku tietty painotteisuus, tämä on se hinta, mikä on oltava valmis maksamaan. Mutta päätökset on jätetty lapsille, koska päätösten tekoakin pitää harjoitella. Sehän se on monen nykynuoren ongelma, kun vaihtoehtoja on monesti aivan liikaa, että valintoja ja päätöksiä ei oikein osata tehdä. Ja ainahan on olemassa sekin mahdollisuus, että jos valinta osoittautuu vääräksi, koulua voi vielä vaihtaa. Siinä vaiheessa asiaa helpottaa hyvä koulumenestys, joten läskiksi ei pidä lyödä, vaikka motivaatioa matalalla olisikin.
Itse muistelen muuten erityisen lämmöllä niitä opettajiani, jotka olivat tiukkoja, mutta oikeudenmukaisia. Mun mielestäni opettajuus on tietyllä tavalla kaikkein eniten ihmisjohtamista. En muista puoliakaan siitä, mitä opettajat opettivat, mutta muistan, että tunneilla oli työrauha ja opiskeluun piti panostaa, muuten sai kuulla kunniansa.
Hyvää kesää kaikille opettajille. Olette totisesti lomanne ansainneet :).
Liian vakavasti ei toki parane ottaa jotain satunnaisia kusetuksia, mutta noin yleisesti varsinkin aineenopettajana opetuksessa on helposti 10-15 luokkaa, ja jos joka ryhmästä 1-2 yrittää kuukausittain harmittomasti jekutella opettajan kanssa, ongelma on opettajalle viikottainen. Siksi Wilma* on ihan helvetin hyvä väline, vaikka kodin suuntaan se välillä tuntuu ehkä siltä, että eipä ole opettajalla huumorintajua.Toki, mä olen muutenkin sitä mieltä, että ennen oli asiat siinä mielessä paremmin, että vanhemmat eivät koko ajan tienneet ihan kaikkea. Itsekin voivottelin lapsilleni, että heiltä kyllä nyt jää yksi nuoruuden jännittävyys kokematta, eli lintsaaminen. Ja nimenomaan sellainen lintsaaminen, mistä ei jää kiinni. Itse muistelen lämmöllä niitä lukemattomia väärennettyjä poissaololappuja :D. Tokihan väärennös on rikos eikä lintsatakaan saa, mutta silti se oli osa rajojen kokeilua ja vieläpä harmitonta sellaista.
Läksyjen tekemisen vastuu jää edelleen oppilaalle. Lisäksi, kun opettaja kirjaa tunnilla käsitellyn asian Wilmaan, ne ovat poissaolleiden tiedossa sekä tarkistettavissa huoltajan kanssa, jos oppilaalla on aitoja ja tuettavia oman toiminnan ohjauksen tai oppimisen tarpeita.Ajatuksena Wilma on hyvä, mutta mun mielestäni siinä on myös sellaisia aspekteja, jotka eivät välttämättä ole oppilaalle itselleen hyväksi. Esimerkiksi läksyjen kirjaaminen Wilmaan. Toiset opettajat kirjaavat ne ja toiset eivät. Mitä tapahtui sille, että tunnilla kuunnellaan ja oppilas kirjaa itse läksyt ylös? Jos se jää tekemättä, kysytään kaverilta.
Mä tiedän myös useita vanhempia ja opettajiakin, joilla ei ole tukea tarvitsevia lapsia lähipiirissään, eivätkä he näin ollen tajua sitä, millainen duuni tuossa oikeasti on. Ymmärrän pointin curlingvanhemmuudesta, mutta kun ei se sitä aina ole. Oppimisen vaikeudet ovat moninaisia. Tai ehkä henkisetkin vaikeudet. Mielestäni on pääosin helvetin hienoa ja upeaa, että vanhemmilla riittää aikaa käydä tehtäviä läpi kotona. Todennäköisesti siitä jotain jää mieleen kuitenkin, jos ei muuta niin se välittäminen, että huoltaja on antanut aikaansa hänelle, vaikka se tuossa hetkessä on todennäköisesti vain ahdistanut. Olisin huomattavasti enemmän huolissani silloin, jos lapsi tai nuori jätetään syvään päätyyn räpiköimään tai tehtävien tekemisestä ei välitettäisi ollenkaan.On olemassa vanhempia, jotka kohtelevat esiteini-ikäisiä lapsia kuin ekaluokkalaisia. Nämä lapset eivät osaa kantaa itsestään vastuuta, koska heidän ei tarvitse. Opettaja merkitsee läksyt Wilmaan ja äiti sitten illalla katsoo, mitä tuli läksyksi ja ne tehdään sitten yhdessä, jotta menee varmasti oikein. Missä kohtaa se lapsi ottaa itse vastuuta? Ajatuksenahan se on oikein kiva, että läksyt tehdään yhdessä vanhemman kanssa, mutta eikö läksyt ole kuitenkin lapsen tehtäviä ja vastuulla? Lapsen tehtävä on itse etsiä kirjasta vastaukset ja jos menee väärin, niin se selviää sitten koulussa, kun tehtävät tarkastetaan yhdessä. Tällä mitataan kai sitä, että lapsi lukee kappaleen, osaa itse etsiä tietoa ja ymmärtää lukemaansa sekä vastata esitettyihin kysymyksiin. Mutta sitten on oppilaita, jotka luottavat siihen, että Wilmasta löytyy läksyt ja äiti tarkastaa kaikki läksyt illalla ja vähän täsmentää niitä lapsen antamia vastauksia. Ja sitten ihmetellään, kun lapsi onkin "vain kasin oppilas", vaikka läksyt tekee kyllä aina niin tunnollisesti ja hyvin. Vanhemmilla on todella aktiivinen rooli kaikessa ja perusteluna on se, että "hän tarvitsee tukea", vaikka todellisuudessa ei tiedetä, että tarvitseeko hän sitä ihan oikeasti. Entäpä, jos vanhemmat ovat tehneet hänestä sellaisen. Ja tällaiset lapset ovat sitten monessa asiassa vähän raskaita myös kavereilleen, kun eivät oikein osaa itse mitään. Kivoja tyyppejä, mutta kun jotain pitäisi tehdä tai hoitaa, ovat kovin passiivisia. Mä tiedän oikeasti useamman tällaisen tapauksen.
Itse olen oppinut tässä vuosien varrella olemaan varovainen vetämään johtopäätöksiä muiden tavoista toimia vain päältä päin seuraamalla. En edes opettajana tiennyt täysin perheiden kuvioita, saati toisena huoltajana. Entäpä jos taustalla on ihan aito tuen tarve? Oman tyttäreni lukivaikeus todettiin vasta lukiossa. Yläkoulusta pääsi 9,2 tai 9,3 keskiarvolla, koska kompensoi tuntiaktiivisuudella ja yrittämisellä materiaalien ollessa vielä sopivan suppeita, mutta nyt jälkeenpäin on myöntänyt varsinkin matikassa roikkuneensa muissa kiinni ja olleensa varmaan aika rasittava, vaikka kävi tukiopetuksessa ja muistan itsekin aika monta tuntia kerranneeni hänen kanssaan kokeisiin. En tiedä sitten, millaisia tarinoita on muissa kodeissa kuultu hänen laiskuudestaan. Toisaalta kertoi olleensa kielissä taas usein se, johon matikassa paremmin pärjäävät olivat tukeutuneet, joten vuoroin vieraissa.Olen aika varma, että näitä kuvaamani kaltaisia tapauksia on joka luokalla vähintään pari. Ja näiden kohdalla opettajakin saattaa mennä kokemuksesta riippuen mukaan siihen harhaan, että lapsi ikään kuin tarvitsisi enemmän tukea ja apua kuin todellisuudessa tarvitseekaan. Heihin käytetty aika on pois sitten niiltä, jotka ihan oikeasti tarvitsisivat opettajalta enemmän apua. Ja vähintään kuormittavat opettajia, jos opettajat ovat kilttejä ja tunnollisia. Ja tämä ei todellakaan ollut piikki opettajille, vaan näille helvetin uusavuttomia kasvattaville vanhemmille.
Minä halusin aika tarkalleen tietää läksyt, risut ja kehut, jotka lasteni koulunkäyntiin liittyivät vielä reilu vuosi sitten. Poikani oppi lukemaan auttavasti vasta nelosluokalla, joten jokainen edistysaskel tähän liittyen oli rohkaisuksi myös meille, koska kyllä sitä aika paljon uurastettiin kotonakin. Lisäksi kun tuollainen suht normaali vilpertti on muutoin ja laaja kaveripiiri, huomioi tahtoi varsinkin alakoulussa hairahtua muuhun kuin oleelliseen. Näistäkin oli erittäin jees tietää. Ja tuosta oppimisvaikeudesta johtuen halusimme vääntää rutiiniksi hänelle myös läksyjen teon, minkä vuoksi läksyjen merkitseminen Wilmaan oli ehdottoman tärkeää.Mä en henkilökohtaisesti halua tietää ihan jokaista lapsiini liittyvää asiaa, koska heidän tehtävänään on opetella kantamaan pikkuhiljaa itse vastuuta itsestään ja tekemään oikeita valintoja. Mun mielestäni koulu on tässä erinomainen apu, koska joka vuosi koulussa hommat vähän vaikeutuu ja odotukset kasvaa ja niihin pitää pystyä vastaamaan. Mutta siihenkin kasvetaan ja vanhempien tehtävä on olla tukena tässä kasvussa. Välillä voi tulla vähän takapakkiakin, koska nuoret nyt ovat vähän häilyväisiä, mutta sitten siihen puututaan. Mutta kyllä mun mielestäni lapsia pitää vastuuttaa itsestään vähän kerrallaan koko ajan.
Sama jossain määrin täällä, ja tästä olen saanut itsekin usein sen palautteen, jota syksyllä luokkaan palatessani pyrin ammentamaan: selkeät rajat, työrauha, mutta varsinkin helvetisti itseironiaa ja huumoria. Toki itselläni varsinkin uran alkuvaiheessa tuo rooli rennosta kurinpitäjästä oli liian kovasti korvien välissä, ja kun se ei johonkin oppilaaseen uponnut, en osannut sitä kypsästi aina käsitellä. Tuosta on onneksi kasvettu elämän kolhujen myötä, mutta ikävä vain on todeta, että kyllä siellä opettajainhuoneessakin on kovien ammattilaisten lisäksi niitäkin, joilla on yllättävän iso ego ja pieni mieli, mitä tulee keskenkasvuisten nuorten kohtaamiseen.Itse muistelen muuten erityisen lämmöllä niitä opettajiani, jotka olivat tiukkoja, mutta oikeudenmukaisia. Mun mielestäni opettajuus on tietyllä tavalla kaikkein eniten ihmisjohtamista. En muista puoliakaan siitä, mitä opettajat opettivat, mutta muistan, että tunneilla oli työrauha ja opiskeluun piti panostaa, muuten sai kuulla kunniansa.
Kaikissa kouluissa ei edes ole mitään velvoittavia käytänteitä esim. Wilma-merkintöjen osalta. Tiedän vanhassa työpaikassani olleen pari veteraaniopettajaa, jotka eivät avanneet Wilmaa lukuvuoden aikana kuin sen pari kertaa arvosanojen antamista ja oppimisen tuen dokumentaatiota varten.-Jossain viestissä ihmettelit, miksi opettajilla on niin erilaisia käytänteitä. Aika suuri osa opettajista on nykyään epäpäteviä. He voivat olla taitavia opettajina, mutta koska eivät ole vakituisessa työsuhteessa, eivät samalla tavalla sitoudu koulun käytänteisiin kuin vakituiset. Vakituisissakin on pieni osa sellaisia, jotka tahallaan tai tahattomasti eivät toimi yhdessä sovittujen käytänteiden mukaan. Meillä on yhtenäiskoulussa 80 opettajaa, sinne mahtuu jo joukkoon jos minkälaista suharia ja säätäjää.
Oikeastaan en tarkoittanut sitä, että opettajan pätevyys itsessään tekisi kenestäkään paremman sitoutumaan koulun käytänteisiin, mutta kun työpaikka on yhdeksäksi kuukaudeksi kerrallaan, ei välttämättä pidä niin tärkeänä sitä, miten koulun käytänteet alkavat kehittyä ja miten koulu itsessään muutenkaan kehittyy.Kaikissa kouluissa ei edes ole mitään velvoittavia käytänteitä esim. Wilma-merkintöjen osalta. Tiedän vanhassa työpaikassani olleen pari veteraaniopettajaa, jotka eivät avanneet Wilmaa lukuvuoden aikana kuin sen pari kertaa arvosanojen antamista ja oppimisen tuen dokumentaatiota varten.
Pätevyys ja sitä kautta sitoutuminen voi olla syynä käytänteiden kirjavuudelle, mutta näkisin tässä enemmän luonteen suuremmaksi syyksi. Joitakin ei vain samalla tavoin napostele vakkareinakaan, vaikka kuinka asiaa puitaisiin yhteisesti, koska mitäpä niille lopulta suojatyöpaikoissaan voi, jos hommat noin silmämääräisesti hoituvat.
Jep, tuossa on ihan perää. Ei tarvitse olla erityisen välinpitämätön, vaan osaltaan tuo on ihan inhimillistäkin, mutta olet aivan oikeassa joka tapauksessa.Oikeastaan en tarkoittanut sitä, että opettajan pätevyys itsessään tekisi kenestäkään paremman sitoutumaan koulun käytänteisiin, mutta kun työpaikka on yhdeksäksi kuukaudeksi kerrallaan, ei välttämättä pidä niin tärkeänä sitä, miten koulun käytänteet alkavat kehittyä ja miten koulu itsessään muutenkaan kehittyy.