Koulutusjärjestelmämme kehitys ei ole seurannut samassa tahdissa poliittisten päättäjien ideologioita maailmanparantamisen kanssa. Mulla kyllä särähtää korvaan tuo, että suomalaisessa koulussa opettaja kommunikoi elekielellä, koska yhteistä kieltä ei ole. Suomessa kun tapana on tasapäistää kaikki niin ei noilta luokilta kyllä Ressun lukioon mennä.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
"Rakas Joulupukki..." − Jatkoajan lahjatoiveet Liiga-joukkueilleLue lisää »
-
U20 MM-kisat: Maaginen McDavid, dominoiva Dahlin ja hiljainen Hughes – näin viime vuosien ykkösvaraukset menestyivät U20 MM-kisoissaLue lisää »
-
U20 MM-kisat: Huippupuolustajia, ykkösvarauksesta kilpaileva kolmikko ja NHL-tähden veli – varausluokan lupaavimmat tähdet valtaavat jäänLue lisää »
-
Uransa tehokkainta kautta pelaava Antti Saarela jatkosopimukseen Lukon kanssaLue lisää »
-
U20 MM-kisat: Lauri Mikkola suomalaisnuorten paosta Pohjois-Amerikkaan: "Ei se Suomi-kiekolle hyvä asia ole"Lue lisää »
-
NL-viikko: Jussi Tapola houkutteli Tappara-valmentajan Sveitsiin, pistepörssin kärki Jerry Turkulainen loukkaantuiLue lisää »
Opetustyö
- Viestiketjun aloittaja HIFK
- Alkaa
- 382 196
- 3 070
Olet oikeassa, poliittiset päättäjät ovat jääneet jälkeen nykykehityksestä. Koulut tarvitsevat lisää resursseja.
Opettajat vastustavat systemaattisesti inkluusiota. Nyt kun sanon taas kerran taikasanan inkluusio niin todennäköisesti joku hyökkää, ettei siihenkään ole resursseja. Mitkään maailman resurssit eivät koskaan, missään tilanteessa tule riittämään siihen, että jokaisen oppilaan kielitaito kehittyy lukiokelpoiseksi. En pidä siitä, että oppiminen typistetään semmoiseksi psykologiasta tutuksi behaviorismiksi, jossa vielä(kin) ajatellaan, että opettaja selittää luokan edessä ja sitten oppilaat oppivat eli tieto on opettajalla ja se vain siirretään oppilaille.
Tiedän kyllä, mitä resursseilla haetaan: resursseilla haetaan varaa uusiin opettajiin, jotka sitten opettavat näitä kielettömiä luokkia, jolloin suomea äidinkielenään puhuvat saadaan kivasti kaikki yhteisille tunneille ja oppiminen on auvoisaa. Iso osa opetusta on se, mitä tapahtuu sen koululaitoksen ulkopuolella - tämä resurssihirmujen suosikkimalli käytännössä johtaa siihen, että heikosti suomea osaavien taitotaso heikkenee entisestään, koska heillä ei ole mitään kontaktia aktiiviseen kieleen ja he viettävät myös vapaa-aikansa täysin muiden samanlaisten kanssa - tämä puolestaan johtaa suurimmalla varmuudella siihen, että he syrjäytyvät opetuksen ulkopuolelle.
Edelleen oppilaat tulisi jakaa inkluusion periaatteen mukaisesti tavallisille luokille, jolloin esimerkiksi heikosti suomea osaavat pääsisivät ympäristöön, jossa heillä on mahdollisuus informaalisti oppia sitä kieltä ja ystävystyä äidinkielisten kanssa. Samoin muut oppilaat eivät turhaudu, kun eteneminen on liian hidasta. Sen sijaan erotteleminen taitoryhmiin on varmin tapa estää heikosti suomea osaavia integroitumasta yhteiskuntaan ja myös samalla pitää heidän mahdollisimman kaukana suomalaisista.
Ongelma on todellinen, mutta resursseja tässä ei tarvita (ja korkeintaan resursseja tarvitaan siihen, että opettajat ylipäätään voivat keskittyä heidän päätehtäväänsä eli jonkun muun tulisi hoitaa byrokratiaa, jota nyt opettajat hoitavat). Todennäköisesti kuitenkin tilanne on se, että mieluummin mennään tuolla kuten tähänkin asti eli heikompi kielitaitoisten osuus säilyy huonon kielitaitonsa kanssa samassa asemassa kuin tähän asti ja suomalaiset, jotka samoihin kouluihin sattuvat, kärsivät.
Mikäköhän on opettajien suhtautuminen näihin – ainakin tiettyjen pk-seudun poliitikkojen suusta kuultuihin – "parhaat opettajat pitäisi olla huonoimmissa paikoissa" -näkemyksiin. Ajatus on jotenkin täysin absurdi ja masentava omaan aivooni; luulisi, että ns. parhaat opettajat haluavat oman kehittymisen, tavoitteiden ja työn mielekkyyden kannalta työskennellä juurikin motivoituneimpien ja lahjakkaimpien oppilaiden kanssa parhaassa mahdollisessa ympäristössä.
Nykyisin jo yläasteella kannattaa suositella lapsille (jos edellytyksiä vain on) painotettuja luokkia, meillä vanhempi lapsi on luma (luonnontiede ja matematiikka) painotteisella yläasteella ja jos ihan rehellinen olen niin on se opetuksen taso korkeampi kuin "normaalissa populaatiossa".
Tämä ei välttämättä johdu pelkästätään opettajista (kun samat kiertää siellä kuten normiluokissa) vaan oppilaista joilla motivaatio on ehkä hieman korkeampi ja toisaalta koulumenestystä ei nähdä negatiivisena asiana ja luultavasti myös vanhemmat panostavat lastensa koulunkäyntiin hieman keskimäärästä enemmän. Mutta tietenkin, kuten @aquanqua yläpuolella kirjoittaa, se näkyy että opettajalle on motivoivampaa opettaa asiasta kiinnostuneita oppilaita ja koska oppilaat ovat motivoituneempia niin lukukauden aikana ehditään tehdä enemmän kun aika ei kulu perusasioiden selittämiseen.
Tämä ei välttämättä johdu pelkästätään opettajista (kun samat kiertää siellä kuten normiluokissa) vaan oppilaista joilla motivaatio on ehkä hieman korkeampi ja toisaalta koulumenestystä ei nähdä negatiivisena asiana ja luultavasti myös vanhemmat panostavat lastensa koulunkäyntiin hieman keskimäärästä enemmän. Mutta tietenkin, kuten @aquanqua yläpuolella kirjoittaa, se näkyy että opettajalle on motivoivampaa opettaa asiasta kiinnostuneita oppilaita ja koska oppilaat ovat motivoituneempia niin lukukauden aikana ehditään tehdä enemmän kun aika ei kulu perusasioiden selittämiseen.
En osaa varmuudella sanoa opettajien näkemystä, mutta noin yleisestihän osa eri alojen huippuammattilaisista haluaa työltään myös erilaisia haasteita. Kaikki eivät välttämättä halua päästä helpoimmalla, mitä tämän huippuaineksen kanssa työskentely usein on, vaan haluavat ammatillisen kehittymisen ja mielenkiinnon näkökulmasta hieman haastavampia hommia. Eivät ehkä useimmat, mutta kyllä kai opettajissakin on niitä, joista on kiinnostavaa miettiä, miten esimerkiksi kielitaitoa voidaan edistää ja miten oppimista voidaan edistää silloin, kun yhteistä kieltä ei välttämättä heti ole.
Ajatuksesi on liian yksinkertaistava ja yleistävä, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Toinen on enemmänkin kasvattaja kuin opettaja, toisella on taas kyky saada oppilaat oppimaan.
Olen tehnyt työurani erityisopetuksen ja lastensuojelun parissa, olen enemmän kasvattaja. Tämän hetkisessä työssäni kuulen solvauksia jokaisessa työvuorossa, kohtaan väkivaltaa viikottain ja kuukausittain tapahtuu jotain isompaa. Silti nautin työstäni omassa kuplassani, en kaipaa isoon, rauhalliseen luokkaan.
Hangon keksi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Länsi-Saksan ja Neuvostoliiton joukkueet
"Parhaat opettajat" on tietysti suhteellinen käsite. Samalla tavalla kuin "parhaat jääkiekkovalmentajatkin". Joku menestyksellä A-nuorissa valmentanut ei välttämättä kovassa Liiga-joukkueessa valmentajana pärjää, eikä Liigassa menestynyt valmentaja välttämättä pärjää junioreissa ollenkaan.
En tällä hetkellä opetusalalla työskentele, joten en tunne pk-seudun nykytilaa niin tarkkaan. Mutta ainakin joskus on joissakin kaupungeissa, varsinkin yläkouluissa, ollut sellaista pientä vinoumaa että nk. hyvät koulut ovat täynnä vakinaisia lehtorinvirkoja ja "huonoimmissa" kouluissa opetusta on enemmän hoidettu määräaikaisilla tuntiopettajilla. Tuo on sitten aiheuttanut että nekin opettajat joilla olisi taitoa ja halua työskennellä hieman haastavamman oppilasaineksen kanssa ovat silti hakeutuneet noihin parempiin kouluihin töihin.
En ole kanssasi samaa enkä eri mieltä, mutta mielestäni tässä on nyt kaksi eri asiaa yhdistettynä yhteen. Itse olisin hyvin varovainen siitä, miten kuvailisin parasta mahdollista ympäristöä, lahjakkuutta sekä motivaatiota.
Tunnistan ajatuksen, jota kuulee usein: parhaat opettajat saavat parhaan materiaalin, jolloin menestys syntyy ikään kuin tyhjästä interaktiosta. Opettaja kehittyy ja oppii - jokainen tapa oppia on sinällään yhtä arvokas ja yhtä oikeaa tapaa on kovin vaikeaa edes kertoa. Tuleeko parhaaksi opettajaksi sitten saamalla parhaat oppilaat vai miten? Joka tapauksessa kuten kaikilla muillakin asioilla - oppimisella on esteitä ja suuri osa opettajan työtä on tavalla tai toisella yksilöllisesti raivata näitä esteitä oppimisen edestä.
Tosiasia on se, että heikko suomen osaaminen on yleisesti koettu oppimisen este. Kuitenkin oppimismahdollisuuden ansaitsevat kaikki eikä mikään väestöryhmä ole oppimiskyvyttömämpi kuin toinen - varsinkin, kun koulun institutionaalinen luonne on yhteiskunnan osana aivan keskeinen. Jos puolestaan paras opettaja laitetaan opettamaan erityisluokkaan niin oppimistulokset jäävät opettajan osaamisesta huolimatta heikoiksi, koska esimerkiksi kielen oppimiseen aivan keskeinen instrumentti on informaali oppiminen. Suomen käyttäminen hyvän kielitaidon omaavan oppilaan kanssa on parasta mahdollista oppia heikolle osaajalle.
No joo, sanotaan nyt ensin, että en mitenkään pidä itseäni minään parhaiden opettajien Top Guniin kuuluvana, mutta aihe mielenkiintoinen, niin vastaan silti.
Omalla kohdallani tuo olisi sikäli ehdoton no no, koska haluan valita työpaikkani. Sijainnin, kouluasteen ja sen työyhteisön. Ei tietysti uutta paikkaa hakiessa useimmiten tuosta työyhteisöstä niin tiedä, mutta nyt viihdyn nykyisessä niin hyvin, että en suosiolla vaihtaisi edes sinne parempien oppilaiden kouluun.
Noin yleisemminkin pidän ajatusta aika harhaisena. Ketkä niitä parhaita opettajia sitten ovat? Voi nimittäin olla, että se huippulukion "paras" opettaja olisikin siellä vaikean aineksen joukossa ihan surkea, kun tärkeimmät taidot olisivatkin ihan muita kuin siellä huippulukiossa. Sama toiseen suuntaan, ei se "gettolukiossa" menestynyt ehkä olisikaan hyvä huippulukiossa. Eiköhän jatketa nykymalliin, jossa opettajat voivat yrittää hakeutua mihin haluavat, ja myös koulut voivat itse yrittää rekryta opettajia, jotka sopivat nimenomaan heidän kouluun parhaiten.
Minähän olen nyt viime ajat opettanut lähinnä pelkästään maahanmuuttajataustaisia nuoria ja aikuisiakin. Toki he joutuvat ensin käymään suomen kielen tehokursseja, ennen kuin minun eteeni joutuvat.
Mutta missään en ole tavannut yhtä kiitollisia oppilaita siitä, että opetan heille matematiikkaa ja vähän fysiikkaakin. Ne kiitokset tuntien jälkeen ja nyt viime viikolla varsinkin kevätjuhlassa, eihän tuollaista koe missään muualla, kuin näiden ihmisten parissa. Saivat minutkin tuntemaan itseni ihan huippuopettajaksi, vaikka olen varmaan kaukana siitä. (Ehkä sellainen keskiverto korkeintaan).
Heidän kanssaan pitää puhua hyvin selkeästi, mutta ei se ole niitä muutamia suomalaisiakaan haitannut, joita tunneilleni on ilmaantunut. Ja joukossa on kyllä ihan huippuosaajiakin matematiikassa, mutta suomen kieli ei ole heidän vahvuutensa. Ulkomaalaisten on toisinaan vaikea ymmärtää, mitä tehtävissä kysytään. Mutta ainakin puolet porukasta osaa heti ratkaista ongelman, kunhan tajuavat kysymyksen.
Minä siis olen periaatteessa lukion opettaja, mutta opetan kuitenkin pääasiassa näitä maahanmuuttaneita aikuisten peruskoululaisia. Sekaan tulee sitten aina joitakin peruskoulun keskeyttäneitä tai huonosti siellä menestyneitä suomalaisia, jotka haluavat saada itselleen sellaiset arvosanat, että pääsevät edes jollekin linjalle ammattikouluun.
Ja viihdyn erittäin hyvin työssäni, jokaikinen päivä on kuitenkin uuden oppimista vähintäänkin omista opetustavoistaan.
Mutta missään en ole tavannut yhtä kiitollisia oppilaita siitä, että opetan heille matematiikkaa ja vähän fysiikkaakin. Ne kiitokset tuntien jälkeen ja nyt viime viikolla varsinkin kevätjuhlassa, eihän tuollaista koe missään muualla, kuin näiden ihmisten parissa. Saivat minutkin tuntemaan itseni ihan huippuopettajaksi, vaikka olen varmaan kaukana siitä. (Ehkä sellainen keskiverto korkeintaan).
Heidän kanssaan pitää puhua hyvin selkeästi, mutta ei se ole niitä muutamia suomalaisiakaan haitannut, joita tunneilleni on ilmaantunut. Ja joukossa on kyllä ihan huippuosaajiakin matematiikassa, mutta suomen kieli ei ole heidän vahvuutensa. Ulkomaalaisten on toisinaan vaikea ymmärtää, mitä tehtävissä kysytään. Mutta ainakin puolet porukasta osaa heti ratkaista ongelman, kunhan tajuavat kysymyksen.
Minä siis olen periaatteessa lukion opettaja, mutta opetan kuitenkin pääasiassa näitä maahanmuuttaneita aikuisten peruskoululaisia. Sekaan tulee sitten aina joitakin peruskoulun keskeyttäneitä tai huonosti siellä menestyneitä suomalaisia, jotka haluavat saada itselleen sellaiset arvosanat, että pääsevät edes jollekin linjalle ammattikouluun.
Ja viihdyn erittäin hyvin työssäni, jokaikinen päivä on kuitenkin uuden oppimista vähintäänkin omista opetustavoistaan.
Tähän on hyvä lopettaa keskustelu. Summasit äärimmäisen erinomaisesti, mistä opettamisessa ja opettajuudessa pohjimmiltaan on kyse. Se on ihmisten kanssa toimimista - siinä tehdään virheitä ihan niin kuin muissakin ihmistöissä, mutta virheistä opitaan oppilaiden kanssa yhdessä ja samalla se oma opettajuus kehittyy. Ja juuri sinun asenteesi todennäköisesti tekee sinusta keskivertoa paremman opettajan, koska annat oman opettajuutesi kehittyä.
Pyhällä sodalla uhkaaminen. Mielenkiintoista.
www.hs.fi
HS Turku | ”Otetaan käyttöön tällainen Amerikan malli” – Turkulaiskoulun rehtori ja opetusjohtaja kertovat, miten vanhemmat uhkailevat opettajia
Turun opetusjohtaja Timo Jalosen mukaan vanhempien aggressiiviset yhteydenotot ovat lisääntyneet.
www.hs.fi
Aikoihin ei ole tullut tänne opetustyön ketjuun tullut kirjoitettua, niin laitetaan vaihteeksi taas vähän asiaa.
Vaikka tämä lukuvuosi onkin mennyt nopeasti, niin on se ollut myös hyvin vaihtelevaa omassa työssäni. Minulle tuli ukrainalaisia oppilaita pitkin lukuvuotta yhteensä 8 kpl samaan ryhmään. Jokaisella hyvin erilaiset suomen kielen taidot riippuen siitä, missä kohti vuotta tulivat. Kaiken lisäksi heille piti opettaa ihan peruskoulun alkeistason matematiikkaa (opetussuunnitelman mukaan), mikä oli heille aivan liian helppoa. Joten oli heidän osaltaan heitettävä ops roskiin ja kehitettävä aivan omia tehtäviään heille. Sama piti tehdä yhdelle Kiinasta kesken vuoden tulleelle oppilaalle, jolle edes nämä vaativammat peruskoulutehtävät eivät aiheuttaneet päänvaivaa.
Hirvittävän paljon aikaa menee tuntien suunnitteluun ja tehtävien laatimiseen kaikille sopiviksi. Kun kaiken aikaa pitää muistaa, etteivät he ehkä ymmärrä suomenkielistä tehtävänasettelua. Ja lisäksi ryhmässä on niitäkin oppilaita, joiden kanssa joutuu käymään läpi vaikka pelkkää kertotaulua. Maahanmuuttajia on ryhmissäni siis Kiinan ja Ukrainan lisäksi ainakin Nigeriasta, Syyriasta, Irakista, Somaliasta, Sri Lankasta, Sudanista, Myanmarista ja Eritreasta. Saatoin jonkin kansallisuuden unohtaakin. Ongelma on yhteisen kielen puute. Meillä kaikki opetus on suomen kielellä.
Joka tapauksessa olen onnellinen, että saan ainakin yrittää opettaa heille matematiikkaa ja fysiikkaa. Mutta se opettajan vuoden paras hetki on enää alle kuukauden päässä!
Vaikka tämä lukuvuosi onkin mennyt nopeasti, niin on se ollut myös hyvin vaihtelevaa omassa työssäni. Minulle tuli ukrainalaisia oppilaita pitkin lukuvuotta yhteensä 8 kpl samaan ryhmään. Jokaisella hyvin erilaiset suomen kielen taidot riippuen siitä, missä kohti vuotta tulivat. Kaiken lisäksi heille piti opettaa ihan peruskoulun alkeistason matematiikkaa (opetussuunnitelman mukaan), mikä oli heille aivan liian helppoa. Joten oli heidän osaltaan heitettävä ops roskiin ja kehitettävä aivan omia tehtäviään heille. Sama piti tehdä yhdelle Kiinasta kesken vuoden tulleelle oppilaalle, jolle edes nämä vaativammat peruskoulutehtävät eivät aiheuttaneet päänvaivaa.
Hirvittävän paljon aikaa menee tuntien suunnitteluun ja tehtävien laatimiseen kaikille sopiviksi. Kun kaiken aikaa pitää muistaa, etteivät he ehkä ymmärrä suomenkielistä tehtävänasettelua. Ja lisäksi ryhmässä on niitäkin oppilaita, joiden kanssa joutuu käymään läpi vaikka pelkkää kertotaulua. Maahanmuuttajia on ryhmissäni siis Kiinan ja Ukrainan lisäksi ainakin Nigeriasta, Syyriasta, Irakista, Somaliasta, Sri Lankasta, Sudanista, Myanmarista ja Eritreasta. Saatoin jonkin kansallisuuden unohtaakin. Ongelma on yhteisen kielen puute. Meillä kaikki opetus on suomen kielellä.
Joka tapauksessa olen onnellinen, että saan ainakin yrittää opettaa heille matematiikkaa ja fysiikkaa. Mutta se opettajan vuoden paras hetki on enää alle kuukauden päässä!
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
En tiedä liittyykö tämä nyt suoraan opetustyöhön, mutta Janakkalassa on oppilaat ja kuntalaiset nousseet kapinaan kilpailutuksen myötä ruokahuollosta vastuussa olevan monikansallisen yrityksen tarjoilemaa moskaa vastaan.
yle.fi
Jauhelihakastike oli viimeinen pisara: Janakkalan lapset nousivat kapinaan – nyt palvelupäällikkö tekee salaisia iskuja koulun keittiöön
Brittiläinen monikansallinen ruokapalveluyritys voitti talvella Janakkalassa tarjouskilpailun koulujen ateriapalveluista. Aloitus meni huhtikuussa pieleen, sillä kunta alkoi saada valituksia kouluruuasta.
yle.fi
Pitääkin muistaa laittaa maanantaiksi 5.6. kello soimaan ennen seitsemää, niin ehtii tienvarteen vilkuttelemaan töihinmenijöille.
Kai vilkutat illalla myös ihmisille, jotka lähtevät vapaa-ajan viettoon kun teikäläinen jää korjaamaan kokeita?
Ne korjataan ruokavälkällä. Vapaalla en töitä tee.
Juuri tässä yksi päivä mietin, että kenellä on vielä 3kk lomaa / työnseisausta?
Meillä on ainakin ollut se 2kk + viikko jo jonkin aikaa. Ei sillä, onhan tuo silti kova.
Oletan että tämä on mulle. No, sitähän pitää kysyä asiakkailta ja heidän vanhemmiltaan. Ei koskaan ole yksikään valittanut. On nimittäin aika monta tapaa tehdä tätä hommaa. Voi nysvätä ja viilata pilkkua loputtomiin, tai sitten voi suhtautua tähän ihmissuhdetyönä, mitä se lopultakin on. Voi opettaa sitä derivaattaa tai sitten voi opettaa elämää. Ottaa jokainen ihminen ihmisenä, yksilönä, eikä laumana puupäitä. Mulla on luojan kiitos ollut aika vapaat kädet työssäni, ja uskoisin että olen tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa. Kyllä nuo vanhat oppilaat aina tulevat juttelemaan ja halaamaankin kun nähdään, eli ehkä jotain on tehty oikein. On niistä tullut ihan ylioppilaitakin, eli en ole saanut niitä sillä pilattua että olen korjannut matikan kokeita välitunnilla. Sehän on kuitenkin minun aikaani, työnantajan määrittelemä tauko. Mitä se kenellekään kuuluu käynkö silloin paskalla vai luenko Iltistä vai korjaanko kokeita.
Juu, mut eihän työpäivät ole lisääntyneet, ja kyllä niitä "lomia" se reilu 13 viikkoa vuoteen on edelleen. Ja hyvä niin, kyllä mulla nuokin jollain tasolla vaikutti uravalintaan, vaikkei nyt päällimmäisenä ollut. Selkeä vetovoimatekijä kuitenkin alalla.
Kokonaismäärään enemmän viittasin.
Itsellä ei ainakaan ole kuuden tunnnin työpäiviä. Kyllä ne pidemmäksi venyy.
Jos on lyhyempi päivä oppituntien puolesta, tulee tehtyä niiden ulkopuolella sitten töitä. Hyvä jakaa hommia viikolle.
Mainiota. Täytyy todeta yläkoulussa ja lukiossa opettaville, että turha ottaa niitä oppilaita laumana puupäitä. Vielä turhempi nysvätä ja stressata, se on kuusi tuntia duunia ja that's it. Jos ei jokin mene kaaliin, niin kyllä ne myöhemmin korjaa sen, opetatte elämää vain, kato.
---
Näin se homma toimii. Joo, viittaamatta Eviliin tässä, mutta edellisestä innoittuneena totean, että Suomessa pitäisi olla monien muiden maiden tapaan jonkinmoinen kontrolli myös eläkevirkasuhteessa oleviin opettajiin. Omien lasten osalta on tullut pari ihmissuhdetyöläistä eteen, joista toisesta valitin yhdessä parin muun huoltajan kanssa - ihan suoranaista kiusaamista, jos oppilaan ja opettajan kemiat eivät kohdanneet. Toinen sai kenkää onneksi, fysiikan tunneilla mm. Wikipedia-artikkeli esillä muistiinpanojen tekemiseksi. No, tämä herra ei ollut sentään vakkari.
Pari opekaverin kanssa ollaan juteltu, että jonkinmoinen vuosittainen tarkastelu olisi paikallaan. Lomat samat, palkkaa kovemmaksi ja resursseja lisää kouluihin, mutta samalla myös helpompi tie kenkiä opettaja pihalle, jos ei oikeasti napostele osallistua täydennyskoulutuksiin, hoitaa oppilastukea ja kehittää työyhteisöä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy