Hyppääjän polvi vai jotain ihan muuta?
Tuli tuossa pakkasen takia urheiltua viikonloppuna ihan jotain muuta kuin normaalia hiihtoa ja juoksua, eli sisäurheilua suliksen ja sählyn parissa. Maanantaina sitten homman kruunasi punttisalilla tehdyt vuoroloikat, joita tein varmaan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.
Tästä palkintona oli jo maanantai-iltana alkanut oikean polven järkyttävä vihlaisu. Kipu tuntuu siinä vain jalalle varatessa. Jos askelta ehtii ottaa vastaan lihaksilla eikä päästä jalkaa täysin "lukkosuoraksi", mitään ei tunnu. Eikä taivutellessa tai ponnistaessa. Mutta normaalisti askeltaessa luonnollisesti välillä paino pääsee myös suoran jalan päälle, jolloin kipu vihlaisee niin, että jalka on lähteä alta. Eilen sidoin polven, jolloin tuota astumista pystyi paremmin kontrolloimaan ja varomaan sekä söin tietysti tulehduskipulääkkeitä. Koko eilispäivä oli sellaista helvettiä, että oli tarkoituksena tänään lähteä lääkäriltä anelemaan kortisonia, vahvempia särkylääkkeitä ja jopa keppejä liikkumiseen.
Illalla tuli sitten käytyä saunassa ja lepäiltyä ja jalkahan alkoi ottaa yllättäen painoa päälleen. Tänä aamuna olen kokenut jonkin sortin ihmeparantumisen. Kävelen normaalisti, paitsi jos seison pitempään ja lähden sitten liikkeelle. Polvi tuntuu jotenkin omituiselta, eikä sitä uskalla oikein normaalisti käyttää vaan koko ajan varon polkemista jalan päälle. Jos olisin kokenut samalla muistinmenetyksen, käyttäisin jalkaa varmaan ihan normaalisti, mutta kun muistan hyvin eiliset kivut, en uskalla.
Ensi maanantaina pitäisi pystyä juoksemaan täysillä, jopa kovaa. Sitä ennenkin olisi ohjelmassa juoksulenkkejä + puntti, jotka todennäköisesti korvaan hiihdolla jottei iskutus tuota riko. Mutta voiko tuo olla muka näin nopeasti parantunut -> suuttuuko koipi, jos sillä alkaa riuhtomaan heti täysillä? Auttaisiko tuohon kortisonit/särkylääkkeet/sitomiset vai pelkkä lepo ja miten pitkä lepo? Jos tuo ei olekaan epäilemäni tulehdus, mikä se sitten on ja miten sitä hoidetaan? Jos sitten on aiheellista mennä lääkäriin, laittaako joku työterveyslääkäri kortisonia urheiluvammaan vai kirjoittaako se pelkästään Burana-reseptin ja käskee imeä peukaloa jos koskee?