Nuorten MM-kisat 2008

[eagle]

Edelleen toistan tämän saman kommentin: aivan loistavalla maalivahdilla Suomi olisi todennäköisesti vielä mukana kisoissa.

Niin, samoin sitten olisi voitettu Olympiakisat, Worl Cupit, jne. Siis aivan loistavalla maalivahdilla/maalivahtipelillä. Mielestäni on absurdia odottaa, että joka vuosi ja joka ottelussa tulisi Raskin Kanada-ottelun tasoisia suorituksia. Sillä oltaisiin oltu nytkin kyllä jatkossa. Kuitenkin tämän vuoden maalivahdit eivät ole Raskin tasoisia potentiaaliltaan ja joukkue on vielä paljon huonompi kuin esim. tuo 2005 joukkue.

 

[Kaitsu]

Sinänsä melko erikoinen mielipide, koska Lehtivuori on jo kahdessa ottelussa valittu Suomen parhaaksi pelaajaksi, eikä Venäjä-ottelussakaan hänen nimeämisensä Puustisen sijaan olisi ollut vääryys. Virheitä toki hänkin on tehnyt, mutta itse luen hänet niihin harvoihin "huutoon vastanneisiin" pelaajiin, jotka ovat pysyneet kaikkien vastustajien vauhdissa mukana.

Joo. Ei tapahtunut ihmettä. Hienoa, että joukkue pelasi parhaan pelinsä tärkeimmässä paikassa, mutta totuuden nimessä on sanottava, että ei tämän joukkueen peli näyttänyt oikein missään vaiheessa voittavan joukkueen peliltä.

Säteri pelasi hyvät kisat ja piti omia pystyssä kahdessa pelissä tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen vastustaja meni menojaan. Niille, jotka näkevät ratkaisumaaleissa maalivahdilla olleen mahdollisuuden ottaa laukaus kiinni voi kai vain sanoa, että: niin kaikki laukauksethan on kai periaatteessa torjuttavissa, kunhan vain on kiekon tiellä. Mutta jos Tihonovin tai Taveresin tasoinen pelaaja pääsee ampumaan kolmen metrin päästä ilman häirintää, niin kyllä se aika usein sisään menee. Sanoisin, että kahdeksan kertaa kymmenestä.

Pelaamisessa on tapana nähdä asioita, joita haluaa nähdä. Varsinkin omien suosikkien/inhokkien kohdalla. Lehtivuori pelasi ihan kohtuullisen perusvarmaa peliä joka pelissä ja selkeästi parhaan pelinsä Kanadaa vastaan, kun hänet peluutettiin "kuumaksi". Mutta oliko ihan peruspeli riittävästi Suomen ns. ykköspakille? Rautakorpi sanoi valinneensa pelaajat kisoihin sen lisäarvon perusteella, mitä pelaajilla oli joukkueeseen tuoda verrattuna joukkueesta ulos jääneisiin pelaajiin. Epäilen, että Lehtivuoren kohdalla se lisäarvo ei ollut se "peruspeli". Ja jos Lehtivuoren peliä vertaa menestyneiden U20 joukkueiden ykköspakkien peliin, niin kauaksi hän jäi esim Lepistön otteista omissa kisoissa. Peli on raakaa, mutta niin se aina on, jos jotain isompaa haluaa saavuttaa.

Ja sitten ihan tiedoksi niille Nummeliineihin ja Timosiin verranneille: kakskymppinen Nummelin oli 95mm-kisoissa mm. sellaisten nhl-pakkien varjossa kuin Strömberg, Hämäläinen ja Kiprusoff. Mutta tätä aihettahan jo muutama kirjoittaja jo aiheellisesti sivusi...

Suomen menestyminen U20 kisoissa edellyttää lähes kaiken onnistumista nappiin, tosin vain kahdessa pelissä. Näiden kisojen perusteella en ole itse huolissani suomalaisen juniorikiekkoilun tasosta.

 

[Raymond Pearl]

Mielestäni on absurdia odottaa, että joka vuosi ja joka ottelussa tulisi Raskin Kanada-ottelun tasoisia suorituksia.

On totta, että tällaisista supersuorituksista (Raskin Ruotsi-ottelu 2006 kisoissa) syntyy nopeasti jonkinlainen standardi, jollaisia odotetaan nähtävän joka kerta tai muuten suoritukseen ollaan pettyneitä. Tuolloinkin kakkosena ja suorituksistaan 6-5 tappiossa jenkeille kritiikkiä saanut Rämö on kuitenkin jo saanut Raskin tapaan NHL-kasteensa ja ura näyttää etenevän hyvää vauhtia.

Samahan toki koskee avainpelaajiksi ennalta luokiteltuja kenttäpelaajia, mutta heidän odotuksia heikommille esityksille löydetään helpommin tekosyitä. Yksittäisen hyökkääjän tai puolustajan yhdestä huikeasta pelistä ei myöskään synny samanlaisia legendoja kuin veräjänvartijan selviytymisestä pommituksesta ja kantamisesta joukkue mitalipeleihin. Kuka muistaa esim. maalintekijät 2006 vuoden mitalin ratkaisseista otteluista?

 

[IceWalker]

Muistan joskus 90-luvun puolivälissä lukeneeni Jääkiekkolehdestä jonkun juniorimaajoukkueen valmentajan haastattelun, jossa hän painotti että isokokoisia kavereita pitäisi pitää juniorijoukkueissa enemmän pienten kustannuksella. Kaveri oli huolissaan kun pienet ja taitavat kaverit vievät isojen pelipaikat kasvuikäisenä. Tuolloinhan Suomen maajoukkueiden pakisto oli poikkeuksellisen pienikokoista muihin maihin verrattuna.

Choose Lifelle: Odotetaan vaan. Tällä hetkellä ei merkkejä uusista huippupakeista ei ole. Usein huippulahjakkuudet esiintyvät jo 17-vuotiaina SM-liigassa, kuten teki esim. Teemu Laakso. Eikä hänkään ihan nuoren Nummisen tasoa ole.

Espen: Muistan tuollaista juttua lukeneeni ja silloin se tuntuikin järkevältä. Usein lisäperusteena oli se, että vaikka isot pakit kehittyvät pienikokoisia hitaammin, heidän kehittämisensä kannattaa pitkässä juoksussa, koska heissä on enemmän potentiaalia. Meillähän oli lupaavia isoja pakkeja, kuten Mikko Jokela, jota hehkutettiin myös Jääkiekkolehdessä silloin: nousi 17-vuotiaana SM-liigaan jne. Aika kuitenkin muuttui. Siitä osoituksena on esim. Bergin ja Väänäsen suhteellisen aikaisin loppuneet NHL-urat. Varmaan heille olisi sieltä vielä töitä löytynyt, mutta pienestä roolista. Kummastakin odotettiin paljon enemmän. Bergiä pidettiin 16-vuotiaana myös kiekollisesti potentiaalisena superlupauksena, mutta jostain syystä hän ei milloinkaan tätä puolta jatkossa itsessään kehittänyt. Ehkä hänen olisi pitänyt kehittyä ensin SM-liigassa.

Muille: Mitä tulee Nummeliniin, ei hän 20-vuotiaana vielä maajoukkueen ykköspakki MM-kisoissa ollut. Odotan vaan kiinnostuksella, milloin joku nuori pakki pystyy Nummelinin saavutuksiin edes hieman hitaammalla aikataululla. Lepistökin on kehittynyt huomattavasti Petua hitaammin. Lehtivuoren pitäisi omata jokin poikkeuksellinen ominaisuus, jotta hänestä voisi tulla maajoukkueen tähtipakki joskus: hän ei ole edes kooltaan mikään pelote pakkina.

 

[eagle]

(Raskin Ruotsi-ottelu 2006 kisoissa)

Jooh, aivopieru tämä Kanada-ottelu. Koska siinähän saatiin sitten kuokkaan, jos en sitäkin väärin muista. Ruotsi tosiaan ja olikos se ~40 torjuntaa tjsp.

 

[Kaitsu]

Choose Lifelle: Odotetaan vaan. Tällä hetkellä ei merkkejä uusista huippupakeista ei ole. Usein huippulahjakkuudet esiintyvät jo 17-vuotiaina SM-liigassa, kuten teki esim. Teemu Laakso. Eikä hänkään ihan nuoren Nummisen tasoa ole.

....

Muille: Mitä tulee Nummeliniin, ei hän 20-vuotiaana vielä maajoukkueen ykköspakki MM-kisoissa ollut. Odotan vaan kiinnostuksella, milloin joku nuori pakki pystyy Nummelinin saavutuksiin edes hieman hitaammalla aikataululla. Lepistökin on kehittynyt huomattavasti Petua hitaammin. Lehtivuoren pitäisi omata jokin poikkeuksellinen ominaisuus, jotta hänestä voisi tulla maajoukkueen tähtipakki joskus: hän ei ole edes kooltaan mikään pelote pakkina.

Juu, ei ole Lehtivuori edes kooltaan pelote pakkina ei. Mutta kyllä hän silti helvetin lupaava pelaaja on, ja pitäisin kykyä liikkua ja liikuttaa kiekkoa 20-vuotiaiden mm-kisoissa ikäluokan kansainvälisten huippujen puristuksessa kuitenkin poikkeukksellisena ominaisuutena. Siihen ei mielestäni esim Laakso pystynyt. Tässä ikäluokassa muita kv-vauhdissa pysyneitä puolustajia mielestäni oli Malkamäki ja ehkä Jalvanti. Kousan pelaamisesta ei jäänyt muita mielikuvia, kuin muutama karkea kämmi ja toisaalta muutama hyökkäyspään hyvä ratkaisu, mutta noin peruspelaamisen tasolla en tällä seurannalla pysty hänestä juuri mitään sanomaan.

Merkkejä uusista huippupakeista ei ole eikä ole ollut sitten Bergin kuin Pitkänen ja sitä ennen taisi olla Numminen. Että sikäli niitä merkkejä saa odottaa, nykyisellä tahdilla niitä osuu aina yksi vuosikymmeneen. Toivottavasti jaksat IceWalker odotella, että et sitten totea uudelleen samaa.

Kansainvälisen tason ja nhl-tason puolustajia Suomesta on tullut yllättävänkin paljon ja uskoisin kehityksen pysyvän suunnilleen samana. Vaikkakin jo viisi vuotta sitten havaittiin, että junioreissa oltiin erityisesti puolustajien liikkumisessa muita maita jäljessä. Nytkin näyttäisi siltä, että taas on yksi puolustaja lyömässä itseään läpi. Ja tämän liigakauden ja näiden kisojen perusteella varmaan ainakin yksi puolustaja tulee yltämään kv-tasolle myös aikuisissa ja mhdollisuudet siihen näyttäisi olevan jopa kolmella, edellyttäen toki, että nykyinen kehitys jatkuisi.

 

[cottonmouth]

Mielestäni on absurdia odottaa, että joka vuosi ja joka ottelussa tulisi Raskin Kanada-ottelun tasoisia suorituksia.

Tuomareista ja Kanadasta puhuttaessa, taisi olla kyseessä juuri tämä ottelu, jossa olen nähnyt kyllä käsittämättömimmän tuomion ehkä koskaan. Eli Rask tuli irtokiekkoa vastaan b-pisteen alakaarelle ja oli ilmeisesti hetken aikeissa pelata se eteenpäin, mutta tyytyi sulkemaan sen, kun kanukkien karvaaja lähestyi. Pillin vihellys, jäähy pelin viivytyksestä ja Kanada ylivoimalle. Säännöistä muistan silloin tarkastaneeni, että periaatteessa mv:n pitäisi aina pyrkiä laittamaan kiekko peliin, jos mahdollista ja ei sulkea sitä, mutta oli kyllä ensimmäinen kerta kun näin ko. aiheesta jäähyn vihellettävän. Tällöin kyllä tuli mieleen kysymys tuomareiden, jos ei rehellisyydestä, niin ainakin tasapuolisesta suhtautumisesta. Noh, pelihän kai pelattiin Vancouverissa.

 

[Raymond Pearl]

Tuomareista ja Kanadasta puhuttaessa,...

En muista tosiaan yhtään tilannetta koko penkkiurheilijan urallani, jossa vastaavasta tilanteesta olisi vihelletty jäähy.

Tuomaroinnista jauhetaan videoketjussa ansiokkaasti.

 

[Raymond Pearl]

Lehtivuoren pitäisi omata jokin poikkeuksellinen ominaisuus, jotta hänestä voisi tulla maajoukkueen tähtipakki joskus: hän ei ole edes kooltaan mikään pelote pakkina.

Lehtivuori tuskin tulee koskaan olemaan mikään avojään pommittaja tai laukauskin on vain hyvä - ei erinomainen. Hänhän ei ole ollut mikään järjetön pisterohmu junioreissakaan (poikkeuksena kausi 05-06), vaan pikemminkin alakerran kiekkoa kuljettava ja hyökkäyksen käynnistäviä avaussyöttöjä jakava pelinrakentaja. Liikkuvuus ja kyky tehdä kiekon kanssa järkeviä ratkaisuja paineen alla yhdistettynä erinomaiseen pelinlukuun ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat nousun kansalliselle tai kansainvälisellekin huipulle kehityksen jatkuessa nousujohteisena ja onnen säilyessä matkassa.

Oman pään pelissä on vielä kehitettävää ja voimaa tarvitaan lisää. Aikaahan on, kun muistaa, että puolustajat hioutuvat kokemuksen kautta parhaimpaan iskuunsa n. 28-35 -ikävuosien välille. Huonoimmassa tapauksessa hän jää ylemmän keskitason pakiksi liigaan - jollainen hän siis nyt jo on Ilveksen ykkös- tai kakkospakkina mielipiteistä riippuen.

 

[IceWalker]

Oman pään pelissä on vielä kehitettävää ja voimaa tarvitaan lisää. Aikaahan on, kun muistaa, että puolustajat hioutuvat kokemuksen kautta parhaimpaan iskuunsa n. 28-35 -ikävuosien välille. Huonoimmassa tapauksessa hän jää ylemmän keskitason pakiksi liigaan - jollainen hän siis nyt jo on Ilveksen ykkös- tai kakkospakkina mielipiteistä riippuen.

Lehtivuoren potentiaali tulee varmasti näkyviin parin vuoden sisällä. Toivottavasti hän pääsee pian EHT:n kokemaan kv. vauhtia. Varmasti hänessä on aineksia vaikkapa uudeksi Jutilaksi, mutta sen näyttää aika. Onhan noita esimerkkejä lupaavien kavereiden kehityksen päättymisestä ihan riittämiin, jos kohta Koistisen esimerkki näyttää toiseen suuntaan.

Näköjään ketään ei enää Tshekki-peli kiinnostanut, mutta todetaan nyt että Suomi tuli siis kuudenneksi. Odotettu ja täysin oikeudenmukainen lopputulos. Yllätykset ovat mukavia, mutta tällä kertaa finaaleissa pelaa ehdottomasti neljä kaikilta osin parempaa joukkuetta kuin Suomi tai Tshekki.

Ikäluokan 88' maajoukkuetaival on siis päättynyt: projekti, joka alkoi jo Pohjola leiriltä. U20 pistepörssin kärki näyttää syksyn osalta seuraavalta:
(1) Sakari Salminen 18.6+13=19, (2) Joonas Kemppainen 18.9+5=14,
(3) Nico Aaltonen 15.7+4=11, (4) Ville Lajunen 18.3+7=10, (5) J-M. Juutilainen 11.3+6=9, (6) Joonas Jalvanti 15.1+8=9, (7) Max Wärn 18.4+2=6, (8) Mikko
Kousa 14.2+4=6, (9) Juuso Puustinen 12.4+1=5, (10) Jesse Rohtla 4.1+4=5.
Kaikkiaan maajoukkueessa esiintyi 5 mv., 13 p. ja 25 hyökkääjää yht. 43 pelaajaa.

Positiivisin yllätys oli ehdottomasti Salminen, joka lähes täydessä tuntemattomuudesta nousi vuodessa U20 pistepörssin voittajaksi! Yhdessä Kemppaisen kanssa Ässät saatetaan näillä kavereilla uuteen nousuun, sikäli kuin seurajohto on tilanteen tasalla: pitää näistä pojista kiinni. MM-kisoissa olisin halunnut nähdä Nyholmin, Rohtlan ja Reivosen, jotka harmillisesti olivat loukkaantuneina. Ikäluokan 88' pettymyksiin kuuluvat J-M. Järvinen, Antonen, Snellman - Ilveksen juniorit, joista odotettiin maajoukkueen vastuunkantajia. Tuskin koskaan U20 on niin rajusti muuttunut U18 joukkueesta, vaikka mukana ei ollut poikkeuksellisen paljon nuoremman ikäluokan pelaajia. Vain 9 MM-hopeamitalistia oli kisoissa mukana. Mitä oikein tapahtui näille muille mitalisteille, vai olivatko he jo saavuttaneet kehityksensä huipun tai oliko Helenius pari vuotta sitten suhteessa paljon kovemmassa iskussa. Näin tai näin, kiitos U20 valmentajineen hyvästä yrityksestä. Uuden U20 maajoukkueen rakentaminen alkaakin jo helmikuussa: näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

 

[JuhaZ]

Näinköhän Ruotsi ja USA on nuorten MM-finaalissa? Vielähän tuo on aikaista sanoa, kun toinen ottelu ei ole edes alkanut ja toistakin on pelattu vasta yksi erä. Ruotsi ainakin oli jopa hivenen niskan päällä ekassa erässä Venäjää vastaan. Ihan vauhdikasta, mutta suhteellisen tylsän näköistä peliä, kun molemmat puolustavat niin tarkasti.

 

[heikkik]

Ehnrothilta hirveä imurointi ja Venäjä johtaa 1-0. Ruotsi hallinnut kiekkoa enemmän ja varsinkin Patrik Berglund on ollut vahva. Kekäläinen on varmasti tyytyväinen.

 

[ipamies#41]

Rautakorven pelaajavalinnoissa on muutamia rivipelaajien valitsemisia (esim. Lähde) ja valitsematta jättämisiä (esim. Näppilä), joita kiekosta erilaillla ajatelevat voivat kritisoida. Ainoa Suomen turnausmenestykseen oikeasti vakuttanut erhe oli kuitenkin, ettei viime hetkellä ikäluokkansa staraksi kohonnutta Kalpa-molaria viety Tsekkeihin... tulikuuma superveskari kun voisi voittaa yksittäisiä pelejä vaikka ylihuononkin joukkueen takana.

Tästäkin huolimatta fakta on, että Suomen ikäluokka 1988 on maailman mittakaavassa huipputaidoltaan niin lahjaton, että kuudes sija on puhdasta realismia (kuten kaikki muutkin Suomi-ikäluokat viimeisestä supervuosikerrasta '83 jälkeen laskien). Sääntötulkinnat ovat heikentäneet vielä entisestään mv-pelaamiseen ja uhrautuvaan joukkueena taistelemiseen pelinsä perustavan Suomi-pojan mahdollisuuksia, ja juuri nyt taso ei yksinkertaisesti riitä haastamaan kärkijoukkueita.

Juniorijärjestelmämme ei tuota tarpeeksi laadukasta klassista kiekkotaitoa, kiekollista virtuositeettiä, palloilutaitoa ja -näkemystä. Ja jos jonkun yksittäisen poikkeusyksilön tuottaakin, niin heillä on vastavuoroisesti liian heikot avut fysiikan ja kamppailupelaamisen osalta. Pelin jokaisen osa-alueen hallitsevat, mutta silti klassisen pelaajatyypin edustajiksi luettavat Cherepanovit, Frolikit, van Riemsdykit ja Berglundit uupuvat, kun ei ole kyllin suurta massaa taitoniekkoja, joista tuikiharvinaiset helmet, moniosaajat, voisivat lopulta muodostua ja nousta esille.

Kisojen jälkipuinneissa on tullut esille myös toinen merkittävä tekijä. Tämän päivän suomalaiset pelaajat kypsyvät omalle huipputasolleen kilpailjoitaan vanhemmalla iällä. Epäilemättä taustalla on liian heikot kansalliset sarjat ja liian vähälle jäävät (jää)harjoitus- ja pelitunnit optimaalisessa kehitysiässä. U-20 vaiheessa suomalaisten huippujen takamatka maailman valioihin onkin vielä suurempi kuin uran huipulla. Toisin oli vielä 2003, kun MM-joukkueessa Kanadaan matkasi ikäisekseen poikkeuksellisen kypsiä pelaajia, kuten T.Ruutu ja Joni Pitkänen. Liiton kouluttajien tulisi tarkkaan analysoida heidän aikalaistensa junioriurien vaiheet.

 

[heikkik]

Ruotsi ansaitusti jatkoajalla loppuotteluuun. Ruotsin vuosikymmenen kestänyt mitaliton putki nuorten MM-kisoissa meni sitten poikki, koska tuomisina on ainakin hopeamitali.

Suomalaisten kannattaisi mennä opintomatkalle Ruotsiin, sillä sieltä on tulossa uusi huippupelaajien sukupolvi korvaamaan eläköityviä sundineita ja lidströmejä.

Ruotsalaisten parhaana palkittiin Patrik Berglund ja venäläisillä maalivahti Bobrovski. Molemmat palkinnot menivät kohdalleen, vaikka ruotsalaisilla olisi yhtä hyvin voinut nimetä tasoitusmaalin hienolla suorituksella tehneen Robin Figrenin tai jatkoaikamaalin tekijän Mikael Backlundin. Venäläisistä Tihonovin poika erottui taas kerran edukseen.

 

[kovalev]

Helvetin kova joukkue Ruotsilla ja ansaittu voitto, vaikka en kokonaan ottelua nähnytkään. Toivottavasti vievät koko turnauksen.

 

[Dieppe]

Heja Sverige!

Ottelua en nähnyt, mutta lopputulos on loistava. Länsinaapurilla on kasassa huippujengi. Vaikka mieluiten olisin nähnyt pikkuleijonat finaalissa, en silti osaa olla kateellinen Ruotsalaisille. Ja onhan se upeaa kun venäjää viedään.

 

[kovalev]

Ottelua en nähnyt, mutta lopputulos on loistava. Länsinaapurilla on kasassa huippujengi. Vaikka mieluiten olisin nähnyt pikkuleijonat finaalissa, en silti osaa olla keteellinen Ruotsalaisille. Ja onhan se upeaa kun venäjää viedään.

Sinun erikoisalaasi taitaakin olla näkemättömien otteluiden kommentointi, mutta hyvä, että tulos tyydyttää.

 

[Master Chief]

Näköjään U-20 jengissä osattiin tänäkin vuona töpeksiä. MM. eilisessä Iltalehdessä Kalpan Mika Järvinen kommentoi putoamistaan varamieheksi:

"Olihan se alkuun kova pettymys. En vaan tullut toimeen maalivahtivalmentaja Olli-Pekka Äijälän kanssa. Olen kai liian iloinen häneen makuunsa, Järvinen heitti piikin nuorten maajoukkueen valmennustiimin suuntaan."

 

[rossoblu]

Suomalaisten kannattaisi mennä opintomatkalle Ruotsiin, sillä sieltä on tulossa uusi huippupelaajien sukupolvi korvaamaan eläköityviä sundineita ja lidströmejä.

Jatkoajassa ja muuallakin (myös Ruotsissa) on vuosikaudet toitotettu, kuinka suuri ulkomaalaispelaajien määrä romahduttaa omien junioripelaajien tuotannon ja laadun. Taisikin käydä niin, että taso romahti Suomessa.

En väitä, että Ruotsi tasokkaammalla sarjalla olisi kovinkaan paljon lopulta merkitystä (ratkaisevat asiat tapahtuvat aiemmin), mutta olisi silti kiva tietää kuinka paljon Ruotsin joukkueessa on Elitserien-pelaajia. Ainakin vakituisesti pelaavia huippulahjakkuuksia sarja on vienyt varmasti eteenpäin.

 

[stigers]

Tästäkin huolimatta fakta on, että Suomen ikäluokka 1988 on maailman mittakaavassa huipputaidoltaan niin lahjaton, että kuudes sija on puhdasta realismia (kuten kaikki muutkin Suomi-ikäluokat viimeisestä supervuosikerrasta '83 jälkeen laskien).

Mitäpä tästä taas opittiin.
Suurin syy tähän on tietokoneet, jäähallit ja sokerina pohjalle NUORI SUOMI.

 

[Raymond Pearl]

Jatkoajassa ja muuallakin (myös Ruotsissa) on vuosikaudet toitotettu, kuinka suuri ulkomaalaispelaajien määrä romahduttaa omien junioripelaajien tuotannon ja laadun. Taisikin käydä niin, että taso romahti Suomessa.

En väitä, että Ruotsi tasokkaammalla sarjalla olisi kovinkaan paljon lopulta merkitystä (ratkaisevat asiat tapahtuvat aiemmin), mutta olisi silti kiva tietää kuinka paljon Ruotsin joukkueessa on Elitserien-pelaajia. Ainakin vakituisesti pelaavia huippulahjakkuuksia sarja on vienyt varmasti eteenpäin.

Allsvenskanhan on Mestistä tasokkaampi sarja ja mun mielestä erinomainen sisäänajopaikka nuorille lahjakkuuksille. Ruotsalaisten nuorten tie vie kuitenkin liian usein raakileina Pohjois-Amerikan kaukaloihin.

Olisiko erona myös ruotsalaisten valintafilosofian ero meikäläiseen: kiekollista taitoa painotetaan yli kaiken, kun meillä roolituksen nimissä valitaan ennemmin isokokoinen koohottaja tai puujalkainen pleksipurkaja. Ruotsalaiset pyrkivät pitämään kiekkoa ja rakentamaan peliä, kun taas suomalaiseksi pelitavaksi on vakiintunut nöyrä ajokoirakiekko.

Nythän pelattiin Euroopan suurimmissa kaukaloissa ja Kanadakin oli selkeästi panostanut hyvin liikkuviin kiekollisiin pelaajiin, sekä muokanneet pelitapaansa isolle jäälle sopivaksi. Itku yksilötaidon puutteesta saakin välillä kyseenalaisia piirteitä, jos asiasta valittaja itse on tietoisesti sorsinut valinnoissaan ns. taitopelaajia ja vähätellyt tietoisesti juniorisarjassa annettuja näyttöjä maalien ja syöttöjen muodossa.

Edit: Nytkin käytetyn pelitavan meille antama etu on vähentynyt merkittävästi nollatoleranssin myötä, koska lähes tieteelliseksi hierottu kahvaaminen (SJL:n valmentajakurssin sessio X: "Aktiivinen mailahäirintä") on ollut juuri meidän vahvuuksiamme. Pääosa juniorijoukkueistahan alkaa lisäksi olla suurin piirtein samalla viivalla fyysisen kunnonkin osalta, joten urheilullisuuskaan ei ole enää erityinen valttikortti.

Vaikka muuten kohta vuosikymmen on toitotettu Ruotsin juniorituotannon kriisistä ja Elitserienin ulkolaisten suosimisen haittavaikutuksista, niin kummasti sieltä vaan nousee jatkuvalla syötöllä pelimiehiä NHL:n joukkueiden avainpelaajiksi asti. Monet saman aikakauden suomalaiset huippulupaukset sen sijaan ovat jumiutumassa rivipelaajiksi harvoja poikkeuksia lukuunottamatta (maalivahdit, Pitkänen, Ruutu, M. Koivu jne.). Muutenkin suomalaislupaukset usein pudottavat sijoituksiaan varausrankingissa draftin lähestyessä, joten jotain tehdään selkeästi väärin.

 

[Pressiboxi]

Allsvenskanhan on Mestistä tasokkaampi sarja ja mun mielestä erinomainen sisäänajopaikka nuorille lahjakkuuksille. Ruotsalaisten nuorten tie vie kuitenkin liian usein raakileina Pohjois-Amerikan kaukaloihin.

Mestistä pitäisi käyttää Suomessa enemmän junnujen sisäänajoon, sen kai nämäkin kisat osoittavat. Ovat kuitenkin miesten pelejä verrattuna A-junnuliigaan. Ja samalla pelaajille tulisi enemmän minuutteja kuin liigassa, nelosketjun viisiminuuttinen ei ketään kehitä. Esimerkiksi Turkkusessa TuTo tuottaa ison nipun normaalia valmiimpia tulokasliigapelaajia jo ensi kaudeksi tällä metodilla.

 

[Raymond Pearl]

Rautakorven pelaajavalinnoissa on muutamia rivipelaajien valitsemisia (esim. Lähde) ja valitsematta jättämisiä (esim. Näppilä), joita kiekosta erilaillla ajatelevat voivat kritisoida. Ainoa Suomen turnausmenestykseen oikeasti vakuttanut erhe oli kuitenkin, ettei viime hetkellä ikäluokkansa staraksi kohonnutta Kalpa-molaria viety Tsekkeihin... tulikuuma superveskari kun voisi voittaa yksittäisiä pelejä vaikka ylihuononkin joukkueen takana.

"Pelaajamme kaipaavat enemmän kovia pelejä", mutta jätän kuitenkin rannalle ainoan kovista peleistä kokemusta saaneen ja hyviä näyttöjä antaneen kaverin. Otan ennemmin vain koti- tai ulkomaan juniorisarjoissa tahkonneen kaverin, koska se on ollut maajoukkueessa ennenkin? Ristiriitaista puhetta?

 

[kauppatieteilijä]

TSN

Tietääkö joku, mihin aikaan pronssi- ja kultapeli alkavat (siis luonnollisesti Suomen aikaa) TSN:ltä (siis netti-tv)?

Ps. Pakko myöntää, että Kanada oli jenkkejä vastaan vakuuttava...en tosin silti huutanut wohoota kertaakaan.

 

[Kaitsu]

Olisiko erona myös ruotsalaisten valintafilosofian ero meikäläiseen: kiekollista taitoa painotetaan yli kaiken, kun meillä roolituksen nimissä valitaan ennemmin isokokoinen koohottaja tai puujalkainen pleksipurkaja. Ruotsalaiset pyrkivät pitämään kiekkoa ja rakentamaan peliä, kun taas suomalaiseksi pelitavaksi on vakiintunut nöyrä ajokoirakiekko.
...
Vaikka muuten kohta vuosikymmen on toitotettu Ruotsin juniorituotannon kriisistä ja Elitserienin ulkolaisten suosimisen haittavaikutuksista, niin kummasti sieltä vaan nousee jatkuvalla syötöllä pelimiehiä NHL:n joukkueiden avainpelaajiksi asti. Monet saman aikakauden suomalaiset huippulupaukset sen sijaan ovat jumiutumassa rivipelaajiksi harvoja poikkeuksia lukuunottamatta (maalivahdit, Pitkänen, Ruutu, M. Koivu jne.). Muutenkin suomalaislupaukset usein pudottavat sijoituksiaan varausrankingissa draftin lähestyessä, joten jotain tehdään selkeästi väärin.

Aloittaisin analyysin vertailtavien maiden harrastajamääristä. Harrastajamäärät suhteuttaisin nhl-pelaajien lukumäärän ja sitäkin voisi tiivistää vielä peliajan tai tehtyjen tehopisteiden perusteella. Veikkaisin, että tulkinnat ruotsalaisen jääkiekkovalmennuksen paremmuudesta ei olisi ihan noin yksinkertaista suhteutuksen jälkeen. Tosin kyllähän ruotsalaiset meitä parempia monissa asioissa: niillähän on kuninkaat ja juomalaulutkin ja kaikki...

Ruotsalaiseen kiekkokulttuurin on kuulunut iät ja ajat kiekon kontrolloimisen perinne, minkä kirkkain lopputulema on kiertoharjoittelu ja pelitavassa ns. hitaat omanpään lähdöt, joita mm. Jussi Jokinen ja Saku Koivu olympiafinaalin jälkeen sadattelivat. Tälläinen harjoittelukulttuuri oli Suomessakin vallalla 80-luvulla ja osittain vielä 90-luvun alussa, kunnes Turkuun rantautui Jursi ja mullisti kaiken. Jokainen voisi tässä vaiheessa muistella niitä aikoja ja silloista juniorimenestystä.

Väittäisin, että suomalainen kiekkovalmennus on mennyt valtavasti eteenpäin noista ajoista. Luulisimpa, että nykyisellä osaamisella Koivun, Lehtisen ja Peltosen sekä Timosen, Karalahden, Niinimaan ja Bergin vahvistamat joukkueet osattaisiin valmentaa jo mitaleille. Tietysti kriittinen pitää aina olla ja nähdä ne olennaisimmat asiat. Kovien pelien puute varsinkin suhteessa Kanadaan, USA:han ja Venäjään on yksi tekijä, toinen ja itse sanoisin, että jopa isompi on maalintekotaito tai tarkemmin laukaisutaito, jonka heikkenemiselle ei ole tehty kymmenessä vuodessa juuri mitään.

Näihin ja käytyyn keskusteluun liittyen: On se hienoa nähdä kuinka nuori urheilija osaa käsitellä orastavaa menestystä. No onneksi sentään hänen valmentajansa oli hereillä, mikäli ymmärsin nelosen urheiluaamun kommentit oikein...