Aloittaisin analyysin vertailtavien maiden harrastajamääristä. Harrastajamäärät suhteuttaisin nhl-pelaajien lukumäärän ja sitäkin voisi tiivistää vielä peliajan tai tehtyjen tehopisteiden perusteella. Veikkaisin, että tulkinnat ruotsalaisen jääkiekkovalmennuksen paremmuudesta ei olisi ihan noin yksinkertaista suhteutuksen jälkeen. Tosin kyllähän ruotsalaiset meitä parempia monissa asioissa: niillähän on kuninkaat ja juomalaulutkin ja kaikki...
Ruotsalaiseen kiekkokulttuurin on kuulunut iät ja ajat kiekon kontrolloimisen perinne, minkä kirkkain lopputulema on kiertoharjoittelu ja pelitavassa ns. hitaat omanpään lähdöt, joita mm. Jussi Jokinen ja Saku Koivu olympiafinaalin jälkeen sadattelivat. Tälläinen harjoittelukulttuuri oli Suomessakin vallalla 80-luvulla ja osittain vielä 90-luvun alussa, kunnes Turkuun rantautui Jursi ja mullisti kaiken. Jokainen voisi tässä vaiheessa muistella niitä aikoja ja silloista juniorimenestystä.
Väittäisin, että suomalainen kiekkovalmennus on mennyt valtavasti eteenpäin noista ajoista. Luulisimpa, että nykyisellä osaamisella Koivun, Lehtisen ja Peltosen sekä Timosen, Karalahden, Niinimaan ja Bergin vahvistamat joukkueet osattaisiin valmentaa jo mitaleille. Tietysti kriittinen pitää aina olla ja nähdä ne olennaisimmat asiat. Kovien pelien puute varsinkin suhteessa Kanadaan, USA:han ja Venäjään on yksi tekijä, toinen ja itse sanoisin, että jopa isompi on maalintekotaito tai tarkemmin laukaisutaito, jonka heikkenemiselle ei ole tehty kymmenessä vuodessa juuri mitään.
Näihin ja käytyyn keskusteluun liittyen: On se hienoa nähdä kuinka nuori urheilija osaa käsitellä orastavaa menestystä. No onneksi sentään hänen valmentajansa oli hereillä, mikäli ymmärsin nelosen urheiluaamun kommentit oikein...