Kaitsulle totean ihmettelyni kohdistuvan lähinnä siihen, että mitä tapahtuu suomalaisille huippulupauksille ikävuosina 19-22. Muutaman vuoden takaisista huippulupauksista yksikään ei ole noussut isoon rooliin NHL:ssä ja pikemminkin vain taantuneet verrattuna useimpiin muiden maiden ykköskierroksen varauksiin verrattuna. Se ei käy selityksenä enää, että "suomalaiset kehittyvät myöhemmin".
Niin, esittäppä esimerkkejä näistä taantuneista huippulupauksista. Tuomo Ruudun kehitys ei ole ollut odotetunlainen, mutta hänen loukkantumishistoriallaan on ihme, että hän ylipäätään pelaa nhl:ssä. Jukka Marttilalla oli lähes vastaava recordi loukkantumisten suhteen ja häntä ei tunne enää kukaan, mutta Tuomo onneksi edes jaksaa vielä yrittää. Sanoisin, että Tuomo olisi tällä hetkellä ainakin 30-maalin mies "änärissä" ilman viimeisintä vakavaa loukkaantumistaan saati sitten kolmea viimeisintä... Mikko Koivun kehitys on ollut erittäin lupaavaa viimeiset kaksi-kolme kautta ja mielestäni Lehtonen ja Pitkänen on jo huipulla, vaikkakaan eivät ihan oman pelipaikkansa top 10:lle pärjää, mutta ehkä ei ole realististakaan sitä odottaa, paitsi siinä tapauksessa, että kyseessä olisi seuraava hall of fame kandinaatti ja niitä ei Suomesta kuitenkaan synny kuin yksi siihen vuosikymmeneen max.
Noin yleisesti täällä hävitään voimatasossa varsinkin Pohjois-Amerikkalaisille (futiksessa sama ilmiö on havaittavissa verrattaessa Etelä-Amerikkaan ja Etelä-Eurooppaan), joten siksi on loogista, että se kv-huippu saavutetaan vasta 25-ikävuoden jälkeen, kun kivekset on kunnolla laskeutuneet. Ehkäpä meidän pitäisi alkaa syöttämään hormooneja junioreillemme 15-ikävuoden paikkeilla tai sitten meidän on hankittava heille niitä samoja aurinkolamppuja kuin kasveille.
Ja tiedoksi niille jotka sitä veskari keskustelua vielä jaksavat käydä: Joo, ykkös maalivahti pitäisi olla niin, mutta on niitä stanley cuppejakin voittettu 2. maalivahdilla ja miten muistelisin, että ei se Antsa tainut aloittaa Torinossa johtuen aikaerosta tai jotain... Prkle!
