Kiitos tästä vastauksesta. Listaamasi asiat ovat tunnettuja ja tosia mutta itse näen nekin seurauksena jostain. Se mikä kiinnostaa on syy, miksi noin on päässyt käymään.
Nuori Suomi-ideologia on MINUN mielestäni vahvasti läsnä myös noissa asioissa joko suoraan tai epäsuorasti. Osahan noista asioista on puhtaasti sisältöasioita.
Mutta esimerkiksi se toitottamani kilpailun saaminen takaisin urheiluun liittyy myös noihin seikkoihin ihan olennaisesti. Voittamisesta on mielestäni tullut jossain vaiheessa mörkö, ja tähän usein viitataan sillä, että junnukoutsit peluuttavat liian taktisesti ja jollain tavalla kahlitsevat pelaajien kehitystä.
Taitoharjoittelu on myös sisältökysymys jääkiekon sisällä, yksi syyllinen toki siihen miksi aikanaan jo tuli niitä "kolmosketjun" NHL-miehiä, ts. maailman parhaita kolmosketjun pelaajia. Näinhän Suomen jääkiekkoa aikanaan luonnehdittiin Suomessa. Muistaakseni taannoin keskusteltiin juuri siitä, että nuorissa huomioidaan yksilö liian huonosti ja pyritään hakemaan menestystä liikaa joukkuepelin kautta. Se on ihan totta mutta kilpailun kieltäminen ja kaikki pelaa oli kuitenkin väärä johtopäätös lääkkeeksi. Sisältöä olisi voinut kehittää myös muulla tavoin. Tätä olen pyrkinyt pohtimaan sillä, että tuon ajan heikossa taitoharjoittelussa kasvaneet pelaajamme pääsivät NHL:ssä edelleen tietylle tasolle.
Nyt kun yleinen konsensus tuntuu olevan, että taitoharjoittelu on kunnossa (eli kaiken järjen mukaan pitäisi tulla parempia pelaajia, lähtökohta lienee, että muut asiat ovat pysyneet samalla tasolla) niin on vähintäänkin outoa, että "Sami Vatanen" dominoi Suomessa päästäkseen farmiin.
Yhteiskunnan asenne kilpailuun ja menestymiseen on minun mielestäni myöskin negatiivinen, eikä se koske pelkästään toki urheilua. Tämänkin voi joissain aloissa nähdä osasyynä Nuori Suomen yleistymiseen ja yleensä siihen, että se on päässyt juurtumaan urheilun sisälle. Tänä päivänä on suorastaan muotia kauhistella kilpailuyhteiskuntaa ja oravanpyörää. Ihmiset eivät jaksa ja kaikkea muuta. Tiedän sen, että omassa ikäluokassani on asennetta jossa esimerkiksi työnteolle naureskellaan, se on minusta käsittämätöntä. Lapsille kaiken pitää olla kivaa jne.
Vaikka edellä mainittu menee jo melko kauas asian varsinaisesta ytimestä, niin tulee ymmärtää se ero Nuori Suomessa massojen liikuttajana ja toisaalta urheilun ja Nuori Suomi-ajattelun perustavaa laatua olevat erot. Nuori Suomi ei ole pelkästään jääkiekon sisällä, vaan vaikuttanut myös jalkapallon toimintaan, ja mahdollisesti muuallekin.
Urheilussa on tietty logiikka ja Nuori Suomi-ideologiassa on tietty logiikka ja minä olen vankasti sitä mieltä, että nämä eivät kohtaa. Urheilu ei ole sosiaalidemokraattista toimintaa, vaan siinä katsotaan kuka on nopein, vahvin ja taitavin, ja tälle hurrataan.
Tässä ketjussa on myös esitetty puheenvuoroja siitä onko huippu-urheilu ylipäätään tarpeellista ja jos on niin mihin sitä tarvitaan. Mielestäni tämäkin on väärä lähtökohta sillä käytäntö osoittaa joka päivä, että ihmiset haluavat sekä tehdä huippu-urheilua tai olla osana sitä, maksavan katsojan muodossa. Tämä asia tuntuu jatkuvasti väijyvän taustalla, niin tässä keskustelussa, kuin myös siinä, että pitäisikö Suomessa urheilija-apurahat jakaa pienemmälle joukolle, sellaisille joilla on aito mahdollisuus menestyä.
Minä lähden siitä, että Nuori Suomi ja urheilu on kertakaikkiaan nähtävä kahtena erillisenä asiana. Nuori Suomi voi auttaa jollain tasolla siinä, että lapset saadaan liikkumaan ja liittymään seuroihin. Antaa siis jonkinlaista liikunnallista peruskasvatusta ja pyrkiä levittämään niitä humaaneja "liikunnallisia" arvoja. Tämähän olisi oikeasti koulujen tehtävä yksinkertaisesti pistää ne muksut hikoilemaan.
Jos palaamme lopuksi jääkiekon huippupelaajatuotantoon, niin kaikki lienevät kuitenkin yhtä mieltä siitä, että se taso on tullut alas ja lujaa. Verrokkina Ruotsi on ihan hyvä, vaikka siellä hieman enemmän asukkaita onkin. Ruotsalainen asennoituminen urheiluun on asia josta meidän tulisi ottaa oppia.
Esimerkki ajatuskulku:
Syy: ?
Seuraus: joukkue (valmentaja) haluaa voittaa otteluita
Seuraus: pelataan/harjoitellaan joukkueena, taktiikka suuressa roolissa
Seuraus: pelaajien taitotaso on alhainen
Seuraus: pelaajat eivät pysty aikuisena kilpailemaan johtuen alhaisesta taitotasosta
Johtopäätös: ei anneta pelaajille tarpeeksi vapauksia, yksilöharjoittelu heikkoa, valmentaja kahlitsee pelaajien luovuutta ja kehittymismahdollisuuksia.
Ratkaisumalli: kielletään tai rajoitetaan joukkueena pelaamista ja taktiikkaa, kielletään pitkät syötöt, ilmassa annetut syötöt, "roiskaisut". Tavoitteena parantaa taitotasoa ja lisätä ottelutilanteiden haastavuutta pelaajalle.
Minusta tämä looginen ajatusmalli tökkii, eikä tämä ole ainoa asia. Ja ihan saman tapaisella ajatusmallilla Nuori Suomi on tuotu poistamaan "huonojen valmentajien"-syndroomaa joka kuulemman ilmeni liiallisena voittamisen haluna.
Onko kukaan pysähtynyt kertaakaan pohtimaan MIKSI nämä valmentajat ovat halunneet voittaa?