Tietokonepelit - Suuri Saatana?

tant gredulin · 01.06.2012 klo 22.51

Ampumavälikohtaus Hyvinkäällä -ketjussa sivuttiin 'Suurta Saatanaa', joka eri aikoina on merkinnyt eri asioita. Yleensä kuitenkin jotain, jota kulloinenkin nuoriso tekee, ja jota vanhemmat eivät ymmärrä. Milloin se on ollut rock-musiikki, milloin TV. Tällä hetkellä se taitaa asettua tietokonepelien hahmoon.

Ettei keskustelu peleistä häviäisi, laitan tähän alustukseksi jutun, joka koskee kirjaa nimeltä 'The Demise of Guys: Why Boys Are Struggling and What We Can Do About It'. Kirja ei kerro Suomesta, mutta voisiko se kertoa? Linkki juttun on viestin lopussa, mutta tässä pari täkyä keskustelun aloittamiseksi:

-Research shows guys aren't interested in being husbands, fathers or the head of the household.

-The average boy spends 13 hours a week playing video games. The average girl spends 5. The average young American will spend 10,000 hours playing video games by age 21. That's twice the time it takes to earn a bachelor's degree.

-70 percent of young men surveyed said their generation wouldn't be as smart or innovative as their peers in other First World countries.

Read more: The Demise Of Guys By Philip Zimbardo - Business Insider

Hemingway · 01.06.2012 klo 23.01

Eivät ole suuri saatana, mutta vaikuttavat aivoihin syntyviin malleihin.

Kun näkee kotona isän mättävän äitiä, oppii lapsi herkästi mättämään itsekin niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin.

Kun kuluttaa aikaansa ampuen virtuaalimaailmassa muita ihmisiä, syntyy aivoihin ampumista ja tuhoamista tukevia malleja.

Nämä mallit eivät tietenkään vaikuta mekaanisesti, mutta kun jonkun epäonnisen kohdalla vaikutteet sopivasti kasautuvat, niin tietokonepelit voivat olla yksi vaikuttava tekijä tuhoavaan käytökseen.

tant gredulin · 01.06.2012 klo 23.24

No en nyt ajatellutkaan ihan sitä, lähinnä tavoittelin raflaavalla otsikoinnilla mielipiteitä :)

Aihe on minusta kiinnostava, koska se herättää suuria tunteita ja pelaaminen on suhteellisen yleistä. Ne, jotka pelaamista puolustavat, vetoavat siihen, että pelien on todettu vaikuttavan positiivisesti mm. ongelmien ratkaisukykyyn ja kielitaitoon. Negatiivisista asioista ei juuri puhuta muutoin kuin tällaisten traagisten tapausten yhteydessä ja perustelut jäävät usein mutu-pohjalle. Mutta se, että positiivisia asioita on tunnistettu, tarkoittaa myös sitä, että vaikutuksia on. Eikö?

Pisin Kääpiö 186cm · 01.06.2012 klo 23.42

Kai joku voi tiltata vaikka postimerkkeilystä jos syventyy touhuun niin sanotusti juurta myöten.

Elektroniikkapelit olivat 80-luvun alussa kova sana. Niistä ja esihistoriallisista tv-peleistä nykyinen pc-, konsoli- ja muu pelaaminen on lähtöisin. Nykyjonnet eivät voi muistaa, mutta osa tietää että 30 vuotta sitten elektroniikkapelit olivat kova sana. Siihen aikaan innovoitiin mm. Super Mario ja Donkey Kong. Erityisesti Game & Watch -pelit olivat suosiossa, ne kaksiruutuiset.

Muistan 80-luvun alkupuolelta tilanteen kun juttelin kaverini kanssa sen aikaisista elektroniikkapeleistä. Kaveri oli pelannut olisiko ollut Green Housea parin viikon ajan ehkä 3-4 tuntia joka päivä. Kertoi sitten, että kesken koulupäivän tai missä vaan tilanteessa tulee sellaisia mieleen, että pitää ruiskuttaa myrkkyä jonkin madon eli oikeasti minkä tahansa esineen tai ihmisen päälle ennen kuin kasvit syödään. Naureskeltiin sitten että aika mukaansatempaavia pelejä ovat.

Ted Raikas · 02.06.2012 klo 00.06

Jokaisena aikakautena on aina omat ilmiönsä joita aiemmat sukupolvet ei ymmärrä ja pitävät turmiollisena nuorelle sukupolvelle. Milloin se on ollut rock-musiikki ja milloin kioskikirjallisuus ja nyt tietokone- ja videopelit.

Minun on vaikea nähdä pelejä minään laukaisimena väkivaltaisille teoille. Sitä en kiistä, etteikö niistä voisi olla haittatekijäksi esim. sosiaalisen kasvun kannalta, olkoonkin, että monet nykypelit on moninpelejä. Mielestäni on täyttä ongelmien väistelyä osoittaa syyttävää sormea kulttuurin tuotoksille, joihin myös videopelit kuuluu, väittäkööt vanhempi polvi mitä haluaa. Muutenkin pelien kirjo on valtava, eikä kaikki perustu väkivallalla mässäilylle. Joissain tapauksissa väkivallalle on jopa perustelut tai sitä ei suositella ja siitä on seuraamuksia. Tai sillä halutaan kuvata juuri kaikkea mielettömyyttä.

No sinänsä epävalideja asioita mitä pelit itsessään haluaa kertoa. Ne ei joka tapauksessa ole mikään yksittäinen syy, mutta totta kai valmiiksi heikolla pohjalla menevällä ne voivat ruokkia negatiivisuutta ja inspiroida. Samoin kuin elokuvat, musiikki, kirjallisuus, filosofia, uskonto, poliittiset mielipiteet, taide... lista on loputon.

Eli tietokonepelit eivät ole suuri saatana. Ne on parhaimmillaan loistavaa ajanvietettä joka kehittää loogista ajattelua ja koordinaatiokykyjä. Lisäksi ne voi olla taidetta ja innovatiivista tarinankerrontaa. Odotan sitä päivää kun pelitkin hyväksytään vakavastiotettavaksi kulttuuriksi ja taiteenmuodoksi. Toisaalta sama asia on vielä hakusessa sellaisellakin taiteenlajilla kuin sarjakuva monessa paikkaa, vaikka suuntaa parempaan onkin näkynyt.

Evil · 02.06.2012 klo 00.14

Mie olen just sitä ensimmäistä pelisukupolvea. Kun olin ala-asteella niin tuli Commodoret ja nämä elektroniikkapelit sun muut. Koskaan en ollut niistä kiinnostunut pätkääkään. Ei mulla ollut niitä ikinä, vaikka faijakin yritti että haluaisinko kuusnelosen synttärilahjaksi niin sanoin että en. Mieluummin vaikka uudet stereot tai lahjakortti Kesporttiin.

Nyt sitten aikuisena ukkona olen jonniin verran pelaillut NHL:ää ja FIFAa pleikkarilla ja ymmärrän että koukuttaahan ne. Kivaa puuhaa, mutta ei sitä jaksa montaa tuntia eikä usein. Sormet kipeytyy ja silmissä harittaa. Väkivaltaiseksi en ole tullut vaikka Scott Stevensinä olen hakannut Lindroseilta ja Forsbergeilta tajun kankaalle kymmeniä kertoja. Lenseämmäksi vaan muutun vuosi vuodelta.

aquanqua · 02.06.2012 klo 02.48

Jokainen terveillä aivoilla varustettu ihminen, joka on saanut vanhemmiltaan/huoltajiltaan asiallisen kasvatuksen ja käynyt peruskoulun(ala-aste tai eskarikin riittänee) osaa erottaa oikean elämän tietokonepeleistä, elokuvista yms. viihteestä.

Tärkeää on se, että vanhemmat ovat läsnä, keskustelevat ja käsittelevät näitä asioita lastensa kanssa silloin, kun se on ajankohtaista. Lastenkasvatuksen laiminlyönti on vaarallista - ei videopelit tai elokuvat.

Jääkoneenkuljettaja · 02.06.2012 klo 04.23

aquanqua kirjoitti:
Jokainen terveillä aivoilla varustettu ihminen, joka on saanut vanhemmiltaan/huoltajiltaan asiallisen kasvatuksen ja käynyt peruskoulun(ala-aste tai eskarikin riittänee) osaa erottaa oikean elämän tietokonepeleistä, elokuvista yms. viihteestä.

Tärkeää on se, että vanhemmat ovat läsnä, keskustelevat ja käsittelevät näitä asioita lastensa kanssa silloin, kun se on ajankohtaista. Lastenkasvatuksen laiminlyönti on vaarallista - ei videopelit tai elokuvat.

Törkeää! Eihän se nyt noin voi mennä. Kyllähän tässä nyt täytyy saada keskusteluakin aikaan, eikä vain todeta itsestäänselvyyksiä.

Elektroniikkapelejä pelattiin silloin 80-luvulla kyllä. Ennen "kuusnepaa" muistan oikein hyvin sen huikaisevan tenniksen, jota varten oli noin 7kg "konsoli" raahattava TV:n ääreen ja kytkettävä. Sitä graafisen ulosannin määrää, sekä sitä pelattavuuden multiorgasmia jonka ruuvattavasta ohjaimesta sai ei koskaan enää toisteta...

Kyllä se niin on, että varmasti joku on joskus jossain pelannut tietokonepelejä. Joku siitä joukosta on varmasti tehnyt jotain väärää.

Vade retro satana ja seuraavaa tekosyytä odottelemaan.

Sateentekijä · 02.06.2012 klo 04.33

Kyllä, taas voisi sanoa, että kaikkihan pitäisi kieltää, kun lähdetään tälle linjalle.

Väkivaltaiset vanhemmat ja masennus lienevät isoimmat jutut Suomessa, kun ajatellaan, että mistä näitä pekkaericauvisia pukkaa.

Toinen iso asia on se, kun tukea ja turvaa ei saa mistään ja ei oikeasti uskalleta hakea, kun ajatellaan, että enhän minä mitään tarvitse. Asenne on tämän elämän yksi isoimmista asioista... aurinkon ja veden lisäksi.

Musiikki tarvitsee lyhyen, MUTTA ERITTÄIN TÄRKEÄN KAPPALEEN. Kukapa täysjärkinen ei musiikista pitäisi ja varsinkin hyvästä sellaisesta? Noh, minäpä tiedän... nuoli osoittaa tattikujalla asuvaa mikkomallikasta, joka tekee työtä kuin hevonen ja vetää itsensä burnouttiin.

Musiikki ja sähkö ovat ihmishistorian kaksi kenties suurinta keksintö, kun miettii sitä uskomatonta hyötyä, mitä näistä kahdesta on saatu. Sähkö on tietysti tuonut kaiken elektroniikan tähän meidän palloomme. Musiikki nyt vain on sellaista taidetta, että minua hävettäisi mennä johonkin Kiasmaan katselemaan jotain epämääräisiä piirroksia... toki varmaan sielläkin ihan hienoja maalauksia, but you get a point.

Suomalaisissa minua ihmetyttää, naurattaa ja välillä jopa säälittää se, kuinka kaavamaisia suomalaiset ovat. Tämä koskee erityisesti keski-ikäisiä, mutta on sitä kaikenlaista ihmesakkia kyllä nuorissakin ja vähän vanhemmissakin.

Saisivat suomalaiset ottaa OIKEASTI oppia ja mallia ruotsalaisista, tanskalaisista ja norjalaista...

mutta ei, keskiverto suomalaista vituttaa jokainenkin pieni stressi ja työhän on se pahin stressipallo... äkkiä jonnekin taimaaseen polttamaan niska ja sitten haetaankin Kelalta kaikenmaailman sairaanhoitokorvauksia (naurettavista pikkusummista, ei kun Kelahan niin joo korvaa automaattisesti nämä hammaslääkärikäynnit julkisella, yms. hoitokäynnit. Niin ja sitten ihmetellään, kun ollaan velkainen maa, kun valtion apukone ruokkii suomalaisia) ja lääkärit antavat kuin ilmaiseksi noita lääkärintodistuksia, joilla suomalainen saa sitten sitä sairauspäivärahaa... kun rahat on loppu, kun kaikki on mennyt kaljaan... lompakkokin varmaan hävinnyt.

Miettikää nyt, miten helpoksi tämä meidän kansaneläkelaitos eli lyhennettynä KELA on tehnyt suomalaisten elämän. Niin ja suomalaiset eivät osaa venytellä... se on yksi iso juttu myös, kun on selät ja kädet rikki.

EDIT: KELA maksoi viime vuonna ihan käsittämättömän summan suomalaisille... se oli ihan naurettava luku... Suomi on vaivaisen porukan maa, josta onneksi myös vastapainoksi löytyy toki myös paljon lahjakkuutta, mutta negatiivisuus on Suomessa juttu, jota palvotaan.. kun jotain vältellään, niin pelko kasvaa...

ei suomalainen uskalla näyttää tunteita... vertaa johonkin usain bolttiin... geenilahjakkuus on uskomaton, mutta katsokaa kaverin olemusta...

siinä missä joku Pitkämäki jännittää jotain kengän nauhojen sitomista... niin, noh, jätän kertomatta.

Thorkildsen naureskelee takana ja heittää kultaan. Menipäs se nyt jotenkin mielenkiintoisesti boltista thorkildseniin. No, so what.

---

Se luku oli jotain miljoonan luokkaa, mitä Kela maksaa suomalaisille... se on ihan naurettavaa, että valtio palvelee sairaanhoitokorvauksia suomalaisille... kaikki tehdään helpoksi... pelätään kaikkea... stressiä... jotain menee suuhun... naurettavaa!!!!!

Hemingway · 02.06.2012 klo 10.15

aquanqua kirjoitti:
Jokainen terveillä aivoilla varustettu ihminen, joka on saanut vanhemmiltaan/huoltajiltaan asiallisen kasvatuksen ja käynyt peruskoulun(ala-aste tai eskarikin riittänee) osaa erottaa oikean elämän tietokonepeleistä, elokuvista yms. viihteestä.

Älyllisesti näin, mutta ei kokemuksellisesti. Eivät kai jotkut armeijatkaan kouluttaisi sotilaitaan totuttamalla näitä väkivaltaan, jos se ei mihinkään vaikuttaisi.

Wod · 02.06.2012 klo 10.44

Hemingway kirjoitti:
Eivät ole suuri saatana, mutta vaikuttavat aivoihin syntyviin malleihin.

Kun näkee kotona isän mättävän äitiä, oppii lapsi herkästi mättämään itsekin niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin.

Kun kuluttaa aikaansa ampuen virtuaalimaailmassa muita ihmisiä, syntyy aivoihin ampumista ja tuhoamista tukevia malleja.

Nämä mallit eivät tietenkään vaikuta mekaanisesti, mutta kun jonkun epäonnisen kohdalla vaikutteet sopivasti kasautuvat, niin tietokonepelit voivat olla yksi vaikuttava tekijä tuhoavaan käytökseen.

Vähän samoilla linjoilla ollaan. Jos kotona näkee pienestä pitäen vanhempien tappelevan niin varmasti joissain tapauksissa vaikuttaa vanhempana nämä asiat. Joko fyysisenä tai henkisenä käytöksenä.

Jostain luin, että lapset ovat oppineet englanti pelien avulla. Eli ei ne aina pahasta ole. Myös jos pelaa paljon ja ei tee muuta ainakin pysyy pois pahoilta teiltä nuorena. Onko se sitten hyvä, että jumitat kotona pelien parissa etkä nää ystäviäsi on tietenkin toinen asia.

Varmasti vaikuttaa pelit jossain määrin ampumistapauksissa, mutta itseäni ainakin naurattaa, että aina kaivetaan ne saatanan pelit heti esiin. "Hän pelasi sitä ja sitä ja oli räiskintää ja sitä ja sitä". Pitääkö näille jutuille sitten joku syy saada tavalla tai toisella. Tai siis tottakai niille pitää saada syy, mutta jotenki tuntuu, että tämä pelikortti vedetään nykyään aina esiin.

tant gredulin · 02.06.2012 klo 10.56

Tuossa linkitetyssä jutussa sanottiin, että keskiverto nuori käyttää pelaamiseen 10 000 tuntia ennen kuin täyttää 21 vuotta. 10 000 pelituntia sisältää moninkertaisen määrän toistoja, ja toistothan ovat oppimisen kannalta tärkeitä.

Samalla tietysti ajakäyttö jo sinänsä on pois kaikesta muusta, joka voisi tasapainottaa kehitystä aikuisuutta kohti.

Hemingway · 02.06.2012 klo 11.02

Wod kirjoitti:
Varmasti vaikuttaa pelit jossain määrin ampumistapauksissa, mutta itseäni ainakin naurattaa, että aina kaivetaan ne saatanan pelit heti esiin.

Minua itkunsekaisesti naurattaa, kun monimutkaisella ongelmalla ruvetaan tekemään politiikkaa ja ideologiaa. Ampumistapausten jälkeen monenkarvaisia asiantuntijoita ja ideologeja ryömii esiin koloistaan. Usein heidän puheissaan on asiaa, mutta se, että monimutkaiseen ongelmaan esitetään yksi yksinkertainen selitys, pistää vituttamaan.

redlate · 03.06.2012 klo 12.09

Sateentekijä kirjoitti:
nuoli osoittaa tattikujalla asuvaa mikkomallikasta, joka tekee työtä kuin hevonen ja vetää itsensä burnouttiin.

Jumalauta! Jätkä tietää missä mä asun. Tosin teen kovin leppoista puhetyötä ja burnout on aika pirun kaukana.

Lisäksi vielä pelaan satunnaisesti tietokoneella ja kuuntelen heavy metal-musiikkia.Elokuviakin katson. Olen siis potentiaalinen massamurhaaja.

jussi_j · 03.06.2012 klo 17.29

Näkisin, että ahkera pelaaminen on vaikuttannut käytökseeni. Tuli Leisure suite Larrya sen verran ohjailtua piparin suuntaan, että jäi itellekin aktiivi haku päälle.

sampio · 03.06.2012 klo 22.23

En sen enempää ota kantaa siihen, tappaako joku pelien vaikutuksesta vai ei, mutta aika paljon nuo nuoriin kuitenkin ihan välittömästi vaikuttavat. Positiivisena se, että tutkitusti varsinkin poikien englannin taito on parantunut vuosien saatossa. Sitten taas käytönnössä pelaamisen varjopuolet näkyvät kouluissa unenpuutteen johdannaisina - keskittymiskyvyttömyytenä, äreytenä, väsymyksenä (kyllä) ja vaikkapa pääkipuna. Jotkut yläkouluikäiset lähinnä leijuvat sillä, että ovat pelanneet neljään saakka ja tulleet kouluun kolmen tunnin yöunilla. Eihän tuollainen pidemmän päälle voi olla vaikuttamatta kehitykseen. Ymmärrän kyllä, ettei tuollainen ole säännöllistä kaikilla pelaajilla, mutta varsin usein sitä luokassa kuulee. Siinä sitten kasvatusvinkkejä jakamaan itseään puolet vanhemmille tyypeille, kun vanhemmat eivät itse tajua asiaa. Kumma juttu, että hermanni ei osaa käyttäytyä tunnilla, kun kotona se niin kiltisti omassa huoneessaan viihtyy.

#76 · 04.06.2012 klo 18.27

Odotan innolla että lapset kasvaa ja voidaan porukalla pelata niin lautapelejä kuin pleikkaa tai tietokoneella. Liki koko ikäni pelannut erilaisia pelejä ja miksi lopettaa hyvää tapaa? Tyttö pelaa jo angry birdsiä mun puhelimella ja kokeillut jo lautapelejäkin. Pelaajan alkua havaittavissa.

cottonmouth · 04.06.2012 klo 19.20

sampio kirjoitti:
Siinä sitten kasvatusvinkkejä jakamaan itseään puolet vanhemmille tyypeille, kun vanhemmat eivät itse tajua asiaa. Kumma juttu, että hermanni ei osaa käyttäytyä tunnilla, kun kotona se niin kiltisti omassa huoneessaan viihtyy.

Toisaalta eikös tämä juuri kerro siitä, että ongelma ei ole suoraan peleissä vaan kotona ja kasvatuksessa yleensä?

tant gredulin · 04.06.2012 klo 19.37

Tässä vielä yksi kirjoitus ohuesti asiaa sivuten: Nuoret miehet jakautuvat yhytyjiin | Taloussanomat

Yleensä syrjäytyminen mielletään taloudelliseksi, mutta Henrikssonin mukaan nuorilla on myös henkistä identiteettisyrjäytymistä, johon ei ainakaan heti liity taloudellisia ongelmia. Tällainen syntyy tarkoituksettomuuden tunteesta.

– Henkisesti syrjäytynyt ei koe riittäviä arvostuksen ja merkityksen kokemuksia, joita ihminen välttämättä tarvitsee.

Henrikssonin mukaan tällaisilla nuorilla ei ole keinoja käsitellä esimerkiksi pettymyksiä, ja he saattavat purkaa tunteensa tuhoavaan tai impulsiiviseen toimintaan kuten vastikään Hyvinkäällä tapahtui.

– Yhtenä tekijänä voivat vaikuttaa nettimaailma ja väkivaltapelit, hän lisää ja korostaa sanaa yhtenä.

Silkkeri · 04.06.2012 klo 19.59

Uskoisin, että tietokonepeleillä on kyllä suhteellisen suora vaikutus kansanterveyteen, valitettavasti. Omistin lapsena Commodore 64:sen, myöhemmin Super Nintendon ja lopulta PlayStationin ja vasta tuossa teini-iässä pelaaminen alkoi olla isompi osa elämää, ts. se aika mitä ennen tuli vietettyä ulkona, menikin ruudun edessä istumiseen. Tuntuu, että nykyään lapset ja nuoret elävät jatkuvasti tuota vaihetta, jossa pelaaminen, elokuvat ja musiikki vievät valtaosan vapaa-ajasta. Tämän näkee esimerkiksi millä tahansa futiskentällä tai lätkäkaukaloissa, jotka olivat vielä 15-20 vuotta sitten täynnä lapsia ja nuoria, mutta nykyisellään paljon vähemmän.

Vastuu tietenkin on ensisijaisesti vanhemmilla. Ongelma ehkä onkin siinä, että nuoret aikuiset (jotka nyt niitä lapsia hankkivat) ovat kasvaneet nuoruutensa 2000-luvun alussa, jolloin tietokoneella istuskelu otti yhä pysyvämpää jalansijaa vapaa-ajankäytössä. Jos vanhemmat eivät koskaan ole itse liikkuneet tarpeeksi, eivät he osaa lapsillensakaan sitä opettaa. Ongelma ei ole peleissä, mutta pelaaminen (ja nykyinen tietotekniikka/viihde-elektroniikkakulttuuri yleensäkin) valitettavasti vahvistaa yhteiskunnallisia lieveilmiöitä kuten ylipainoisuutta ja syrjäytyneisyyttä. Tämä siis tietokone/konsolipelejä rakastavana ihmisenä. Positiivisia puolia on myös paljon, koordinaation ja sorminäppäryyden kehittymisestä kielitaitoon ja ongelmanratkontaan.

Pelaaminen jostain syystä otetaan esille aina, kun joku ampuu jonkun jossain. Tätä syy-yhteyttä sotapelien ja kouluammuntojen yms. välille yritetään toistuvasti hakea, mutta keskustelu hautautuu kaikessa järjettömyydessään onneksi hyvin nopeasti. Täysin käsittämätöntä, miten jotkut jaksavat päivitellä virtuaalista ammuskelua pikseliaseilla. Varsinkin, kun oma rakas valtiomme opettaa nuorisolle aseenkäyttöä, ampumista ja sodankäyntiä ihan oikeilla aseilla ja kansan siunaamana tälläkin hetkellä tuhansille teineille. Tekopyhää paskaa.

cottonmouth · 04.06.2012 klo 20.05

Tuossa jutussa pisti silmään myös:

Niin urheilu- kuin vaikkapa musiikkiharrastuskin voi kääntyä itseään vastaan. Ei ole tavatonta, että valmentaja kehuu lasta, jos hän osallistuu puolikuntoisena ja lääkärin suosituksesta huolimatta joukkueensa otteluun tai sovittuun kilpailuun.

– Tämä maailma on erityisen vaarallinen lapsille, jotka ovat liikunnallisesti lahjakkaita, Rimpelä sanoo.

Nämä väkivaltaan sortuvat "pelaajat" (Missään ei kai ole ollut tietoa siitä kuinka paljon esim. tämä Hiltunen pelasi. Vain maininta siitä, että saittui tykkäämään BF3:sta FB:ssa.) ovat kuitenkin lopulta todella marginaalissa ja ongelmat ovat enemmän sampion mainitsemaa tasoa esim. koulumaailmassa. Tällöinkin, uskallan edelleen väittää, löytyy se perussyy aivan varmasti muualta kuin peleistä.

Major Julli · 04.06.2012 klo 20.29

Jatkoajan vanhemmille yksinkertainen ohje: konsoleihin family-asetukset ja peliajan ajastin päälle, tietokoneeseen salasana. Sen jälkeen sovitaan minä päivinä ja montako tuntia lapsi pelaa. Tällä saat aikaan pari hyvää asiaa:

1) pelaamisesta ei tule lapselle ihmisoikeutta
2) lapsi oppii ettei kaikkea voi saada
3) jos lapsi menee sitten kavereilleen pelaamaan niin ainakin tekee jotain porukalla eikä yksinään kotona
4) harvoilla (=kallisarvoisilla) pelitunneilla on helppo lahjoa ja kiristää jos tilanne joskus sitä vaatii
5) tulee halvemmaksi kun pelien läpipelaamisen menee kalenteripäivinä huomattavan paljon aikaa - uusia pelejä ei tarvita joka viikko

scholl · 04.06.2012 klo 20.33

tant gredulin kirjoitti:
Ampumavälikohtaus Hyvinkäällä -ketjussa sivuttiin 'Suurta Saatanaa', joka eri aikoina on merkinnyt eri asioita. Yleensä kuitenkin jotain, jota kulloinenkin nuoriso tekee, ja jota vanhemmat eivät ymmärrä. Milloin se on ollut rock-musiikki, milloin TV. Tällä hetkellä se taitaa asettua tietokonepelien hahmoon.

Mielestäni tietokonepeleissä on hyviäkin puolia. Siinä opitaan terveellä tavalla kilpailuhenkisyyttä jne. Ainakin minun nuoruudessani oli ihan kätevää pelata broidia vastaan C64:n modeemsocceria, ei sen kummallisempaa kuin pöytälätkän pelaaminen, mikä ei ollut myöskään vaarallista. Sama koskee decathlonin pelaamista niin että nahat lähtivät käsistä. Sitä pelattiin usein kavereiden kanssa koulun jälkeen jonkun himassa. Ei ollut vaarallista. Sama koskee Summer Gamesia. Sitä oli hauska pelata ja opin ulkoa kaikkien mukana olleiden maiden kansallislaulutkin. Tuskin siinä on mitään vaarallista, että oppii esim. seiväshypyn tekniikkaa. Pitstop pelin muistan myöskin. Siinä piti oppia käymään vaihdattamassa renkaat, jotteivat ne räjähdä. Ei ollut vaarallinen peli myöskään.

Ei ole pakko harrastaa sotapelejä, vaan vanhemmat voivat hankkia lapsilleen kunnollisia pelejä tai sitten ostaa käytettynä C64, siinä ei ollut hazardipelejä.

scholl · 04.06.2012 klo 20.36

Major Julli kirjoitti:
5) tulee halvemmaksi kun pelien läpipelaamisen menee kalenteripäivinä huomattavan paljon aikaa - uusia pelejä ei tarvita joka viikko

miksi peli pitää pelata läpi? Itse pelasin one-on-one koripallopeliä, Summer Gamesia, jotain surkeata futispeliä, missä joutui aina olemaan joku 4. divisioonan Bury ja muutamaa muuta peliä useita vuosia. Esim. 10 ottelua voi pelata aina uudestaan, ei haittaa vaikka ottelu loppuu. Sitten voi aloittaa aina uudestaan sen ottelun. Vertaa harrastuksiin ulkona. Voit käydä lenkillä vaikka joka päivä samalla reitillä, jos tahdot. Samahan se on tietokoneella. Jos pelaat kaverisi kanssa tietokonetennistä niin tänään voitat sinä, huomenna ehkä hän jne. Jokainen pelikerta on erilainen.

tant gredulin · 04.06.2012 klo 20.45

cottonmouth kirjoitti:
Tällöinkin, uskallan edelleen väittää, löytyy se perussyy aivan varmasti muualta kuin peleistä.

En yhtään epäile etteikö näin ole. Aihe vain nousi jälleen kerran esiin, joten ajattelin nostaa sen tännekin, ruodittavaksi.

Jutussa oli mielenkiintoisia pointteja, kuten pettymysten kestäminen. Nykyään puhutaan 'curling-vanhemmuudesta', joka pyrkii poistamaan pettymykset lapsosen tieltä, ja sillä tavoin vaikeuttaa aikuistumista. Jos ei koe pettymyksiä, kuinka voi asettua sellaisen asemaan, joka kokee niitä?

-Olennainen osa kehitystä ovat sosiaaliset taidot, jotka ovat yhä tärkeämpiä. Myös nämä pojat oppivat yleensä hitaammin kuin tytöt.

Sosiaalisesti taitava ihminen on oppinut tunnistamaan mielensä ja elimistönsä viestit, ymmärtämään niitä ja sanoittamaan ne.

– Pitää tajuta oma tilanteensa voidakseen tuntea empatiaa muita kohtaan, Rimpelä sanoo.

Verkkolehden uusimmat jutut

Tietokonepelit - Suuri Saatana?

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Verkkolehden uusimmat jutut