Jos nyt tällä linjalle lähdetään niin kuinka monta oikeasti ikäluokassaan dominoivaa pelaajaa Suomi on "tuottanut"? Siis koskaan. Teemu Selänne, siinä se olikin. Toki on ollut hyviä pelaajia kuten Jari Kurri, Jere Lehtinen, Teppo Numminen ja Kimmo Timonen.
Mutta yksikään näistäkään ei ole ollut dominoiva tai lähelläkään jotain Erik Karlssonin tasoa puolustajista. Siis NHL:n paras puolustaja. Ruotsi näitä on tuottanut Karlssonia ennen Lidströminkin. Siis ennen heidän uudistumistaan.
Se on faktaa että Suomi on tasossa tippunut parhaista vuosista, mutta jotenkin vertailu siihen että aiemmin oltaisiin tuotettu ikäluokkiaan dominoivia pelaajia jatkuvasti on ihan puppua. Toki joku Aki Berg varattiin alhaisella numerolla, mutta ei Selänteen lisäksi Suomi ole tuottanut yhtään vastaavaa pelaajaa NHL:n. Siis pelaajaa joka olisi omalla pelipaikallaan sarjan paras tai edes lähellä sitä. Pl. maalivahdit.
Ei, ei ja ei. Ihan supertähtiluokan pelaajia meiltä on tullut toki verrattain vähän mutta tähän lienee syynä myös se pelaajamassa. Ihan jos katsotaan, vaikka Torinon tai World Cupin joukkuetta, niin silti mielestäni voidaan sanoa ihan helposti, ettei Suomi juurikaan hävinnyt materiaalissa esimerkiksi Ruotsille.
Enemmänkin näen sen melkoisena suorituksena, että 5 miljoonan ihmisen kansa on saanut aikaan pelaajia kuten Selänne, Timonen, Lehtinen, Koivut, Kiprusoff, Sami Kapanen, Bäckström, Tikkanen, Kurri, Numminen, Olli Jokinen, Pitkänen jne. Meidän "kakkostason" NHL-miehemme ovat olleet luokkaa Sami Salo, Toni Lydman, Janne Laukkanen, Mikko Eloranta, Juha Ylönen, Niklas Hagman, Jussi Jokinen, Antero Niittymäki, Kari Lehtonen, Ruudut, Christian Ruuttu jne.
Teemu Selänne on voittanut Calder Trophy ja Maurice Richard Trophyn, Lehtinen useamman Selke Trophyn, Kiprusoff Vezinan ja Timonen ollut vähintäänkin siellä Norriksen kulmilla. Kyseessä on siis ihan maailman kirkkaimpia tähtiä, ei mitään "hyviä" pelaajia.
Jokaisessa ikäluokassa on aina kuitenkin se yksi timantti ja otin siksi esiin Erik Karlssonin ja Sami Vatasen, koska nämä ovat hyvin vertailukelpoisia maidensa ykköstähtinä puolustajina. Jos Vatanen on Suomessa jo täydellisen dominoiva, niin kertoohan se jotain jos jo MM-tasolla vastaan tulee ongelmia, eikä hän siellä pääse enää sille tasolle, että voi pelejä ratkoa. Kaikki on siis suhteessa sen pelaajan profiiliin.
Tällä hetkellä tilanne on karusti se, että ei tule tähtiä, eikä tule kakkostason tai edes kolmostason pelaajia. Ehkä voidaan jossitella, että Jori Lehterä pelaisi hajaminuutteja NHL:ssä, jos KHL ei olisi olemassa mutta olen aika varma, että näin ei ole vaan suunta olisi ennemminkin Elitserien tai Sveitsi.
Olen edelleen myös sitä mieltä, että pelaajat tyyppiluokkaa Kimmo Rintanen, Petteri Nummelin, Tomi Kallio, Timo Pärssinen, Jukka Hentunen, Niko Kapanen, Marko Kiprusoff yms ovat kaikki pelillisiltä lahjoiltaan parempia kuin nykyiset saman profiilin pelaajat. Nämä ovat siis liian hyviä SM-Liigaan mutta liian huonoja NHL:ään, pystyvät kuitenkin MM-tasolla pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja jopa dominoimaan siellä, kuten Nummelin.
Viime vuosien johtavat nuoret pelaajat ovat enemmänkin yhden vahvuuden miehiä. Jori Lehterä esimerkiksi oli aivan ylivoimainen Tapparassa pelatessaan, mutta se taso ei riittänyt mihinkään edes EHT-turneella. Nythän Lehterä on vetämässä sitten huikeaa kautta KHL:ssä. Mikäli luistelu ei ole merkittävästi parantunut, niin tuskin hän ikinä tekee mitään tulosta NHL:ssä.
Mielestäni on jotenkin absurdia että aina näissä keskusteluissa käy niin että nähdään asiat kuten halutaan. Eli esim. Selänne tai joku vanhempi pelaaja on "vanhan järjestelmän ansiota" ja sitten nykyiset pelaajat jotka pääsevät huipulle taas ovat "nykyisestä systeemistä huolimatta".
Tärkein tekijä on aina pelaaja itse. Tämä tuntuu monelta unohtuvan. Monelle tuntuu olevan selvää että poistetaan Nuori Suomi, niin kuin itsestään meillä on 15 Selännettä NHL:ssä ja 10 Erik Kalrssonin tasoista pakkia. Vaan ei se mene niin. On paljon asioita mitä pitäisi korjata ja siltikään ei välttämättä tule näitä pelaajia edes sitä yhtä. Koska tekijä on pelaaja itse. Valmentaja&olosuhteet voivat tukea ja auttaa pelaajaa, ne voivat myös heikentää kehitystä(jos ovat huonot), mutta pelaaja on aina itse SE tekijä.
Nykyiset pelaajat eivät edes pääse huipulle, siinä on se yksi ongelma. Futismiehenä tiedät hyvin, että ongelmat siellä ovat hyvin samansuuntaisia, vaikka Suomi siinä lajissa onkin kääpiö. Ei ole pysytty muun maailman kehityksen kelkassa vaan juututtu paikoilleen. Sitten on hyvä selitellä afrikkalaisilla ja itä-blokilla.
Tärkein tekijä todellakin on pelaaja itse. Mutta pelaaja kehittyy sellaiseksi kuin se ympäristö ja kulttuuri hänet opettaa, ellei hänellä ole esimerkiksi isää tai äitiä joka päättää tehdä asiat toisin. Meinaatko, että Roman Eremenko pelaisi tuolla tasolla jos hän olisi kolunnut Suomen juniorijärjestelmät samoin kuin muut? Ei ikipäivänä.
Jari Litmasesta ja Miklu Forssellista ylistetään näiden omaehtoista harjoittelua vapaa-ajalla. Tämäkään ei ole kulttuurista irrallinen asia, vaan nämä kaverit todennäköisesti ovat halunneet pelata koko ajan ja voittaa matseja. Kaikki pelaa-oloissa se vaatii aivan poikkeusyksilön, että hän lähtee tuota kivistä tietä kulkemaan. Järjestelmän huiput jäävät muualla jalkoihin ja valittavat kun vaatimustaso tulee Italiassa kulttuurishokkina.