No räppäänkö minä, no räppää vaan...

  • 12 600
  • 210

rapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kolarin Turmio
Viestin lähetti finnishninja

Runot ovat runoja, räp on räppiä. Jos lokerointi olisi näin yksinkertaista, niin Eino Grönkin voisi olla ruonoilija...
Kyseeseen tässä kohdassa tullee termi lyriikka, jota yleensä käytetään hieman laajemmassa kontekstissa. Jos Eino Grön tekee lyriikkansa itse (en tiedä tekeekö) ja ne ovat esteettisesti jotakuta miellyttäviä, niin mikäs siinä. Taitavaa lyyrikkoa voidaan siten kai kutsua runoilijaksi. Nimittihän Jim Morrisonkin itsensä Amerikkalaiseksi Runoilijaksi.

Viestin lähetti finnishninja

Jos verrataan ..
VIELÄ KERRAN... ei ollut tarkoitus verrata, vaan keskustella räpistä ja rääppäilijöistä!

JA

Oletan että et halua olla mukana itse keskustelussa, mutta jotain täytyy saada sanoa. Voisit käyttää tilan ja tilaisuuden hyväksesi ja esittää jotain järkevämpää. Pelkkä kivien heittely ei nosta tasoa - pikemminkin päinvastoin.

Siis jos ei pidä räpistä, räppäilijöistä ja vielä kehtaa nostaa pientä keskustelua asiasta niin on ahdasmielinen...
Sori, mutta tämä on surullinen asenne. Lähinnä tulee mieleeni paskahuusin takana pälyilevä huppupää joka ei päässyt koulun futisjengiin.
Joo, nimenomaan, siis keskustelua. Ei vittuilua tai puskista huutelua. Tällä asenteellisella "keskustelunavauksellasi" olet lähinnä aiheuttanut huvittuneita reaktioita.
Jos sinua oikeasti kiinnostaa tietää rapin historiasta tai kuuluisista alan ihmisistä, saisit tietoa mistä tahansa itseään kunnioittavasta musiikkihistoriikista.

Rapilla on juurensa. Populaarikulttuurin ilmiönä rap hakee vertaistaan ja samalle suosion ja syvyyden asteelle pääsee ehkä muuan nimellä "rock n' roll" kulkeva nuorisokulttuurin suuntaus. Molemmat ovat syntyjään luonnollisia, dynaamisia, yhteiskunnallisia historiallisia ilmiöitä ja pohjautuvat afrikkalaisiin rytmeihin. Rapin historia ajoittuu katsantokannasta riippuen siis joko jonnekin kivikauden Afrikkaan, 50-60-luvuille (Stockhausen, Detroit-house, konerytmit, sämpläys) tai mahdollisesti varsinaisen ilmiön syntysijoille 70-luvun loppuun (Dj-kulttuuri New Yorkin kaduilla, Grandmaster flash, Sugarhill gang etc.). Mainitsemasi ns. gänstä-räp on kohtalaisen uusi alan tyylisuuntaus (NWA, 90-luvun alku) ja edustaa - kuten sanottua, varsinkin tätä nykyä - kovin pientä siivua alan myynnistä. Mittasuhteet ja käsitteen hämäryys on suunnilleen analogiassa kuten progen suhde rokkiin.


Rap-musiikki on muuten aikoja sitten (jossain 1996 tienoilla) ohittanut countryn amerikkojen myydyimpänä musiikkityylinä.

Arvostettua - ja jos sallitte, hyvää - rappia ja hiphoppia tehdään kuin tehdäänkin myös Amerikkojen ulkopuolella ja ilman ghettoasennetta kuten Ranskassa (MC Solaar, vieläpä ranskaksi)
tai vaikkapa Japanissa (mainio Ilosaarivieras DJ Krush, tosin newyorkilaistunut).

Viestin lähetti finnishninja

Osoittaako ahdasmielisyyttä? Haluan kysyä kuin monta avomielistä räppäävää roikkupersettä täältä löytyy jolla on listalla jotain vastaavaa?
Okei, räp vetää teinejä. Näen siinä suuren vaaran että he sulkevat silmänsä kaikelta ympärillä olevalta, vannomalla näinkin tylsän ja masentavan jutun kuin räpin nimeen.

Yhä: Räp on perseestä. Ja niin kauan kunnes joku kertoo mitä hyvää siinä on.
Hmph. Jos minulta kysyt, musiikkimaun "leveys" (olkoonkin että skaala on niinkin leveä kuin erilaisia rockyhtyeitä) ei välttämättä kerro mitään ihmisen asenteellisuudesta. Word, sanat puhuvat.

Nuorisokulttuuri vetää teinejä, mitä sitten? Teinit ovat ykskantaisia ja äärimmäisiä mielipiteissään, mitä uutta? Teinien mielipiteet on mahdollisesti pöllitty joltain muulta, mitä uutta? Sinä et tajua jonkun musiikkimakua, ketä kiinnostaa?
Kuuntelen jonkun verran räppiä, joo. Kuuntelen myös aika paljon kaikkea muuta. En ole enää (iältäni) teini. Mitä sitten?
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti finnishninja
Myös minä olen usein ollut sitä mieltä, että sydämellä tehty musiikki on jotain, jolle tulee nostaa hattua ja sitä pitää arvostaa. Todellisuus on tosin toista. Raha panee monen muusikon unohtamaan vanhat kapinalliset periaatteensa ja ostamaan nuotteja, joilla hän oli aikaisemmin valmis pyyhkimään tai tiputtamaan ne loiskepaperiksi.

Minua on usein mietityttänyt tämä musiikin kaupallisuus ja sen kritisoiminen. Useastihan kuitenkin musiikki tehdään juuri kaupallisella mielellä, sillä jostainhan sen artistinkin on elettävä. En pidäkään kaupallista musiikkia mitenkään tuomittavana asiana. En jaksa edes miettiä musiikkia kuunnellessa, että onkos tämä nyt kaupallista musaa vai ei. Usein kyllä sitten kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä niistä artisteista joita enemmän kuuntelen huomaa, että jonkunlainen rakkaus sitä musiikintekoa kohtaan on olemassa, vaikkakin hän myisi ziljoona plattaa. Yleensähän pidempään pinnalla olleet artistit ovat tällaisia.

Toisaalta jos pohtii jotain Madonnaa ilmiönä, niin hän on mielestäni niin kaupallistanut tuon musiikkinsa kuin vain voi, mutta pitkään on ollut jo pinnalla. Jos vertaa jotain alkuaikojen tuotantoa nykyiseen niin eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Taidettiin eksyä jo hieman aiheesta, mutta ei kait sillä niin väliä. :D
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti finnishninja
Vaikka heidän kulttuurinsa onkin vanha, niin sen ei tarvitse olla sen takia hyvä tai meille sopiva. Mainitsinkin jo aikaisemmin jenkkilästä tulevan kaman. Sillä on taipumus iskeä suomalaiseen teiniin helposti. Jos Usama Bin Laden räppäisi omalla kielellään, niin kuinka moni olisi kiinnostunut?

Taas eksyn itse aiheesta, mutta eräs hyvä ystäväni asui joku aikaa sitten Jenkeissä, eteläisessä osavaltiossa, ja takasin tullessaan hänellä oli vino kantrilevyjä, joita sitten kiinnostuneena lainasin ja kuuntelin. Avoinhan pitää erilaisille musiikkityyleille olla. Löysin viidestä levystä yhden biisin, joka oli ihan kohtuullinen, loput olivat mielestäni aivan hirveitä. Tämän todettuani hänelle, tokaisi hän takaisin:"Ei sitä oikeastaan voi ymmärtää, jollei ole sielä asunut."

Samaisesta syystä ystäväni ei voi sietää vissiin minun saksalaista rock/punk/hip hop -kokoelmaa. Toisaalta siinä on vielä tuo kielimuuri. (toisaalta Rammstein on lyönyt itsensä myös muualla läpi, kuin saksan kielisissä maissa).

Ehkä sillä omalla kokemuspiirillä on myös musiikkimaussa aika iso rooli. Jos ei ole elänyt tämän hetken nuorison parissa, kokenut sitä nuorisokulttuuria, on vaikea ymmärtää missä siitä kaikesta on kyse. Aivan samoin oli varmasti aikoinaan esim. punkin ollessa suositumpaa. Eiköhän heitä vanhemmat, yhteiskuntaan omasta mielestään paremmin sopeutuneet, karsastaneet riikinkukonnäköisiä ihmetyksiä.

Mielestäni nuorisokulttuurin yksi tehtävä on aina ollut vanhemman sukupolven järkyttäminen. Siinä tuntuu omalta osaltaan hip hop onnistuneen.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti Timi


Minua on usein mietityttänyt tämä musiikin kaupallisuus ja sen kritisoiminen. Useastihan kuitenkin musiikki tehdään juuri kaupallisella mielellä, sillä jostainhan sen artistinkin on elettävä. En pidäkään kaupallista musiikkia mitenkään tuomittavana asiana. En jaksa edes miettiä musiikkia kuunnellessa, että onkos tämä nyt kaupallista musaa vai ei. Usein kyllä sitten kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä niistä artisteista joita enemmän kuuntelen huomaa, että jonkunlainen rakkaus sitä musiikintekoa kohtaan on olemassa, vaikkakin hän myisi ziljoona plattaa. Yleensähän pidempään pinnalla olleet artistit ovat tällaisia.

Toisaalta jos pohtii jotain Madonnaa ilmiönä, niin hän on mielestäni niin kaupallistanut tuon musiikkinsa kuin vain voi, mutta pitkään on ollut jo pinnalla. Jos vertaa jotain alkuaikojen tuotantoa nykyiseen niin eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Taidettiin eksyä jo hieman aiheesta, mutta ei kait sillä niin väliä. :D

Muusikoiden ja artistien urahan alkaa usein omalla musiikilla, tai sydämen lähellä olevien kappaleiden soittamisella. Homma toimii hyvin niin kauan kun harjoitellaan faijan autotallissa ja asutaan kotona. Ihan oikein, iän karttuessa on punnittava asioita uudelleen ja monen kohdalla on edessä joko musisoinnin lopettaminen, tai sitten on tanssittava levy-yhtiön pillin mukaan.

Yksi esimerkki tulee mieleen, kamu on erään Leningrad Cowboysissä soittavan jäsenen tuttu. Tämä muusikko sanoi kerran: "Voi vittu mä oon sitten tähän hommaan tympiintynyt". Joo, ihan ymmärrettävää, mutta elääkin pitäisi.

Kaupallisuudessa ei ole tosiaankaan mitään rikollista. Luulen että jokainen meistä rallattelee joskus jonkun ihan vaan rahan takia tehdyn kipaleen tahdissa.

Joo, nimenomaan, siis keskustelua. Ei vittuilua tai puskista huutelua. Tällä asenteellisella "keskustelunavauksellasi" olet lähinnä aiheuttanut huvittuneita reaktioita.
Olen lukenut suurella mielenkiinnolla kaikki reaktiot - myös sinun, jonka luin suurella mielenkiinnolla. Huomaan tosin, että myös sinulla on tarve hieman tehostaa sanaa pikku vittuilulla:)
Vanha sananlasku: "Sävy on raaka mutta sydämellinen".
 

odwaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kepa ja Pena
Onpa ollut muuten harvinaisen mielenkiintoinen keskustelu...
finnishninja:
Minä pidän rokista, hyllyssäni on paljon klassista musiikkia. Myös paljon instrumentaalia löytyy. Kotona on aina musiikki päällä, stereot, netiltä, MTV, MTV2, VHI, jne. Minulla on jäsenkortti jazzklubille. Kuuntelen paljon Suomi-rokkia. Olen kolunnut festareita, Tulivuorirokista Montreux jazziin. Konsertteja: Mike Oldfield, Metallica, Van Morrison, AC-DC, D.A.D, Bonnie Rait, Ray Charles, Bryan Adams, Stevie Wonder, Whitney Houston, Mike Stern, Status Quo, Deep Purple, Rammstein, Camel, Jean-Michel Jarre, Jukka Tolonen, Wigwam, Popeda, Chigaco Express + 50 muuta...
Osoittaako ahdasmielisyyttä? Haluan kysyä kuin monta avomielistä räppäävää roikkupersettä täältä löytyy jolla on listalla jotain vastaavaa?
Minä, minä! Minä olen ns. roikkuperse, eli käytän löysiä vaatteita. Jopa kirjoitan lyriikoita. Musiikkia kuuntelen paljon ja enimmäkseen räpäytystä. Suosikeistani löytyy kuitenkin heviä (Metallica, ennen kaikkea Iron Maiden+Bruce Dickinson), reggaeta (Bob Marley), jotain ihme funk-disko-hömppää (ts. Jamiroquai) jne. jne..
Ja sitä paitsi nuo pahimmat "roikkuperseet" ovat noita limpbizkit-faneja joiden mielestä Fred Durst on maailman paras räpäyttäjä. Ei "nu-metal" kuitenkaan ihan infernaalista ole...

Ande:
Elvis Presley nousi hiljattain Brittilistan kaikkienaikojen ykköstilojen yksinvaltiaaksi ohittaen The Beatles - laulu ja soitinyhtyeen listaykkösten määrässä 18 - 17.
Jos joku Eminem tai muu rap-artisti on 30-vuodenkin päästä ykkösenä ja edelleen suosiossa, niin nostan heille hattuani, vaikka en juuri hattuja käytäkään - paitsi talvella pipoa, mutta en suinkaan sisällä.
No, se nähdään kolmenkymmenen vuoden päästä, mutta rap-musiikkia on ollut olemassa nykymuodossaan n. 20 vuotta ja listoilla se on viihtynyt n. puolet siitä ajasta. Ja suuri osa kymmenen vuoden takaisista "tähdistä" on suosittuja vieläkin, esim. Snoop Dogg, ex-NWA:n Dr Dre ja Ice Cube.

Se, miksi en arvosta kaikenmaailman Anssikeloja, Spice Girlsejä, Scatmaneita ja Back Street Boyseja (lue: nykymassamusiikkia, joka jollain pirullisella konstilla ujuttaa itsensä ihmisten rahapusseille, on jokusen vuoden huipulla, mutta kuolee lopulta omaan mahdottomuuteensa) on heidän järkyttävä tapansa käyttää niinkin hienoa jumalan lahjaa - kuin musiikkia - vain rahastusmielessä ja oman edun tavoittelussa.
Mutta mitä se liittyy rap-musiikkiin? Takethatit, spicegirlsit ja muut tyttö-/poikabändit ovat tuotteita sekä muoti-ilmiöitä ja kuolevat nopeasti. Rap taas pohjautuu ihan aitoihin ilmiöihin(myönnetään, Jenkeissä) ja se on ennemminkin oma alakulttuurinsa kuin mitään massamusiikkia.

Vilpertti: mies puhuu asiaa!

PS. Jos haluatte kuulla hyvää räpäytystä, kuunnelkaa vaikka Wyclef Jeanin Da Cypha tai Ice Cuben Until We Rich. Suomalaisista esim. Seremoniamestarin Pysähtyy&kysyy tai Flegmaatikkojen Jos vain mitenkään mahdollista.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti Timi


Taas eksyn itse aiheesta, mutta eräs hyvä ystäväni asui joku aikaa sitten Jenkeissä, eteläisessä osavaltiossa, ja takasin tullessaan hänellä oli vino kantrilevyjä, joita sitten kiinnostuneena lainasin ja kuuntelin. Avoinhan pitää erilaisille musiikkityyleille olla. Löysin viidestä levystä yhden biisin, joka oli ihan kohtuullinen, loput olivat mielestäni aivan hirveitä. Tämän todettuani hänelle, tokaisi hän takaisin:"Ei sitä oikeastaan voi ymmärtää, jollei ole sielä asunut."


Minä pidän countrystä ja suunnilleen samalla tavalla kuin sinäkin, elikkä sitä saa kuunnella paljon, ennenkuin tulee vastaan kappale josta pitää. Siinä musiikissa on tosin se hyvä puoli, että se on monesti äänenlaadultaa loistavaa kamaa. Monet Hi-Fi lehdet käyttävät juuri countryä testatessaan uusia kamoja.
Samaa voisi oikeastaan sanoa humpasta. Jos sitä lähtisi tyrkyttämään jenkkilään, niin todennäköisesti sitä saisi veivata aika paljon, ennenkuin ensimmäinen John syttyisi.

Nyt kun ollaan hieman sivussa... ajelin hieman pidempää matkaa pari viikkoa sitten (2000 km). Takapenkillä istui kolleegani Irakilainen tyttö-ystävä, jolle kelpasi vain arabialainen musiikki. Kohteliaina ja hänen viihtyvyydestään huolehtivaisina sallimme tietysti tämän ja kova-äänisistä tuli solkenaan vanhoja 70-luvun diskohittejä arabialaisin tekstein. Tämä on myös loistava esimerkki siitä, että johonkin musiikkiin täytyy syntyä, muuten se ei iske.
[Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että suunnittelin sulakkeen irti nykäisemistä jossain hyvässä tilanteessa...]
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti odwaz
Onpa ollut muuten harvinaisen mielenkiintoinen keskustelu...
Minä, minä! Minä olen ns. roikkuperse, eli käytän löysiä vaatteita. Jopa kirjoitan lyriikoita. Musiikkia kuuntelen paljon ja enimmäkseen räpäytystä. Suosikeistani löytyy kuitenkin heviä (Metallica, ennen kaikkea Iron Maiden+Bruce Dickinson), reggaeta (Bob Marley), jotain ihme funk-disko-hömppää (ts. Jamiroquai) jne. jne..

Siis, vedämme pään täyteen kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sinun olohuoneessasi, sinun ammentaessa musiikkia ämyrien täydeltä ja seuraavan kerran minun (naapurit ovat tottuneet):cool:

Istuin muuten kerran Kreikassa erään vanhan ystäväni luona. Hänellä on vain reggaeta hyllyssään. Sitä tuli... ilta kuudesta aamu neljään... Myös reggae on kamaa, jota pitää kuunnella paljon ennen kuin törmää hyviin kappaleisiin. Niitä tosin on paljon, todella paljon!
 

rapster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kolarin Turmio
...Joo, minä puolestani suosittelen aina vaan ja uudestaan Rootsin Things fall apart-levyä. Aikaisemmat levyt loistavaa Philadelphialaista orgaanista hiphoppia kun tämä on nähdäkseni yhtyeen loistokkaan uran huippukohta sisältäen monia loistoralleja, mm. Erykah Badun kanssa veisattu "You got me" jonka kaikki ovat varmasti kuulleetkin. Hiton kaukana siitä hajottavasta gänstäilystä, jota parhaimmillaan eli siis koomisimmillaan edustaa Ice-T ja Original gangsta-albumi. Whacha think all the guns is fo', heh.
Myös (varsinkin vanhemman) Outkastin kuunteleminen tekee itse kullekin vain hyvää.
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti finnishninja
Yksi esimerkki tulee mieleen, kamu on erään Leningrad Cowboysissä soittavan jäsenen tuttu. Tämä muusikko sanoi kerran: "Voi vittu mä oon sitten tähän hommaan tympiintynyt". Joo, ihan ymmärrettävää, mutta elääkin pitäisi.


Levyllä tuollaista tympiintymistä on vaikea yleensä huomata, ainakin jos kyseessä on joku Cowboyssien tyylinen iso bändi, mutta livenä sellainen tulee selkeämmin esille. Esim. joku Bruce Springsteen on tehnyt musaa iät ja ajat, mutta jaksaa vetää sellaisia maratonkeikkoja, mutta joillain keikoilla tulee sellainen fiilis, että bändi on loppuunpalanut. Silloin tulee helposti mieleen, että miksikäs minäkään tästä lipustani mitään maksoin.

Kaupallisuudessa ei ole tosiaankaan mitään rikollista. Luulen että jokainen meistä rallattelee joskus jonkun ihan vaan rahan takia tehdyn kipaleen tahdissa.


Aivan varmasti, sillä usein tulee kuunneltua radiota ja silloin nuo biisit jäävät väkisinkin soimaan päähän. Aikaisemmin tässä ketjussa joku mainitsi, että rapin rytmit eivät jää mieleen. Itse olin mökillä viime viikolla ja se on sen verran syrjässä, että kaupassa täytyy käydä autolla jne. ja joka kerta kun olin autossa niin tuli Eminemin Without Me ja se kyllä jäi jumputtamaan päähän ja huomasin useasti hyräilevän sitä taustaa.


Olen lukenut suurella mielenkiinnolla kaikki reaktiot - myös sinun, jonka luin suurella mielenkiinnolla.


Mielestäni useasti ketju kannattaa avata pienellä provosoinnilla, ainakin Vapaassa keskustelussa. Tällöin saadaan paljon mielenkiintoisempaa keskustelua, kunhan porukka ei ala vastailla näihin provoihin typerästi. Hyvä kirjoittaja vastaa asiallisesti, perustellen ja mahdollisesti hieman piikitellen takaisin.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti Timi


[/B]

Aivan varmasti, sillä usein tulee kuunneltua radiota ja silloin nuo biisit jäävät väkisinkin soimaan päähän. Aikaisemmin tässä ketjussa joku mainitsi, että rapin rytmit eivät jää mieleen. Itse olin mökillä viime viikolla ja se on sen verran syrjässä, että kaupassa täytyy käydä autolla jne. ja joka kerta kun olin autossa niin tuli Eminemin Without Me ja se kyllä jäi jumputtamaan päähän ja huomasin useasti hyräilevän sitä taustaa.


[/B]

Mielestäni useasti ketju kannattaa avata pienellä provosoinnilla, ainakin Vapaassa keskustelussa. Tällöin saadaan paljon mielenkiintoisempaa keskustelua, kunhan porukka ei ala vastailla näihin provoihin typerästi. Hyvä kirjoittaja vastaa asiallisesti, perustellen ja mahdollisesti hieman piikitellen takaisin. [/B]

Unohdan aina mainita.. minä rällättelin yhteenaikaan kovasti Leila K:n räppiä nimeltä "Got To Get". Meinasin ihan unohtaa keskustelun huumassa että onhan sitä meikäjäppinenkin diggaillut VÄHÄN räppiä... Leila muuten on lähtenyt slummista (tosin Göteborgista eikä jenkeistä) ja herättänyt kovasti huomiota oman tien valinnallaan. Lue vaikka hieman lisää.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että keskustelu saa hieman väriä pienestä rassauksesta. Jotkut vaan ottaa niin tottavie nokkiin kun alkaa hieman kaivelemaan heidän hiekkalaatikollaan:D

Jaaha.. täytyypä alkaa tutustumaan Odwatzin vinkkeihin ja ladata hieman kotiin...:cool:
 

Swift

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Philadelphia Eagles, Flyers
Viestin lähetti Timi


En jaksa uskoa, että lyriikoilla tai viihteellä olisi mitään tekemistä sen kanssa, alkaako nuori käyttää huumeita. Eiköhän jokainen sen päätöksen tee ihan itse.

No minä taas uskon juuri siihen, että tuo rap provosoi ja rohkaisee käyttämään huumeita, ja varsinkin nuorempaa väestöä. Biiseissähän kokoajan, tai ainakin Gangsta-räppärit ylistävät huumeita ja niiden vaikutusta.

Enkä usko siihenkään, että jokainen valintansa tekee sen itse, koska huumeisiin voi jäädä koukkuun vaikkei haluaisikaan ja helposti jääkin.
 

D2

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Minkähän takia juuri hiphop-lyriikat herättävät niin paljon kohua, vaikka oikeastaan jokaisessa musiikkityylissä on väkivaltaisia/huumeita käsitteleviä lyriikoita? Ne gangsta rap-lyriikat ovat aika kevyttä kamaa johonkin "Nyrkillä tapettavaan huoraan" verrattuna, kaikella kunnioituksella Impaled Nazarenea kohtaan. ;)
Ja jos joku on niin arvostelukyvytön, että rupeaa toteuttamaan biiseissä mainittuja asioita, niin hän varmasti löytää noita virikkeitä muualtakin. Ei niiden hiphop-levyjen mukana mitään huumeita saa.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti odwaz



PS. Jos haluatte kuulla hyvää räpäytystä, kuunnelkaa vaikka Wyclef Jeanin Da Cypha tai Ice Cuben Until We Rich. Suomalaisista esim. Seremoniamestarin Pysähtyy&kysyy tai Flegmaatikkojen Jos vain mitenkään mahdollista.

Hei roikkuperse...
Juuri nyt pyörii Wyclef Jeanin "Two wrongs". Ihan kiva biisi, jopa niin kiva, että se jää kovalevylle - mutta! Eihän tää mitään räppiä oo!
Latasin myös Wish You Were Here. Aivan oikein, Pink Floydin biisi, tosin ihan ok versio, mutta ei sekään minusta mitään räppiä! Melkein enemmän reggaeta! Mainitsemiasi kappaleita en löytänyt Kazaata käyttämällä.
Sama Ice Cuben kanssa. Testasin kappaletta nimeltä "Predator". :(
Fintelligens: "Seremoniamestari". Pientä yritystä havaittavissa musisoinnissa, mutta lopputulos :( Piti heti panna Don Patrollin "a wire, a deal and the devil" päälle, muuten olisin alannut deppaamaan...
Flegmaatikot: "Me kruisaillaan" ei... nyt riitti opintomatka tällä kertaa.

Räp on perseestä.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Re: Re: No räppäänkö minä, no räppää vaan...

Viestin lähetti Lukkolainen


Marcoolio räppäri?:D No okspraight sovitaan näin...

Noh.. räppäriksi he häntä kyllä kutsuvat...:eek:
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Tunnustus...

Parhaimmat jatkoaikalaiset. Roikkuperseet ja tiukkaperseet. Nyt on tosipaikka, sillä välähti mieleeni jotain aivan kamalaa... Minä nimittäin olen vannonut jo monta vuotta Waltarin nimeen. Asia valkeni minulle juuri kun valitsin illan teemaa.

Laskeeko joku Waltarin räpiksi? Jos näin on, niin meikällä on aika varmaan lähtee housukauppaa kohti...
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti Swift
No minä taas uskon juuri siihen, että tuo rap provosoi ja rohkaisee käyttämään huumeita, ja varsinkin nuorempaa väestöä. Biiseissähän kokoajan, tai ainakin Gangsta-räppärit ylistävät huumeita ja niiden vaikutusta.


Kieltämättä rap-musiikissa on aina silloin tällöin huumeista juttua, mutta niinhän on ollut kaikessa musiikissa kautta aikojen. Bob Dylan esim. kirjoitteli huumeista. Poimin erään rivin Dr. Dren Let's Get High biisistä:

Yeah -- I just took some Ecstasy
Ain't no tellin what the side effects could be
All these fine bitches equal sex to me
plus I got this bad bitch layin next to me
No doubt, sit back on the couch
Pants down, rubber on, set to turn that ass out

Eihän noi mitenkään kaksisia sanoituksia ole, mutta en oikein usko kenenkään täysi järkisen vetävän Ecstasyä sen vuoksi, että Dre on tuollaista räpäyttänyt. Jonkun verran voisi nyt luottaa nuorisoomme, että he eivät olisi aivan noin aivopestävissä. Se, että joku vetää huumeita ja kuuntelee rappia ei tarkoita, että tämä musiikki tai sen sanoitukset olisivat syyllisiä siihen.

Enkä usko siihenkään, että jokainen valintansa tekee sen itse, koska huumeisiin voi jäädä koukkuun vaikkei haluaisikaan ja helposti jääkin.

Hmm.. nyt en oikein ymmärtänyt. Eikö koukkuun jääminen vaadi ainakin sen ensimmäisen kokeilun? Jokainen voi siis sanoa ei, silloin kun sitä tarjotaan.
 

Spencer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Auschwitz Motorsport
Swift repäisi:
"No minä taas uskon juuri siihen, että tuo rap provosoi ja rohkaisee käyttämään huumeita, ja varsinkin nuorempaa väestöä. Biiseissähän kokoajan, tai ainakin Gangsta-räppärit ylistävät huumeita ja niiden vaikutusta.

Enkä usko siihenkään, että jokainen valintansa tekee sen itse, koska huumeisiin voi jäädä koukkuun vaikkei haluaisikaan ja helposti jääkin."


Juuh, RÄP on itse saatana. Räp pakottaa lapset juomaan verta. Itseasiassa, räppiä kuuntelemalla saa isommat kivekset.
Huumeetkin ovat saatanasta. Niiden käyttöön ei voi itse vaikuttaa, vaan ne suorastaan hypähtävät lapsosen elimistöön. Kaikki lökäpöksyt on kyllästetty huumeilla. Kaikki wannaberäppineekerit ovat homonarkkareita.
Haikara tuo lapset.
 

Cube

Jäsen
Viestin lähetti Timi


Kieltämättä rap-musiikissa on aina silloin tällöin huumeista juttua, mutta niinhän on ollut kaikessa musiikissa kautta aikojen. Bob Dylan esim. kirjoitteli huumeista. [/B]

Cypress Hill on varmaan tassa "genressa" hallitsija.. Black Sundaylta loytyy mm. seuraavat biisit: 'I Wanna Get High', 'Insane in the Brain', 'Legalize it' ja 'Hits from the Bong'.
Uusimman levyn nimi on Stoned Raiders.
 

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Okei, nyt unohdat Finnishninja Leila K:t ja Waltarit -> ei rappia vaan poppia ;)

Jos pysähdytään hetkeksi kotimaahan niin tsekkaa seuraavat biisit ja kerro mitä olit mieltä. Eli kaikki samalta artistilta...

Avain: Punainen tiili (myös levyn nimi on sama, joten älä sekota, kuten sinulla taisi tuossa aikaisemmin käydä Seremoniamestarin kanssa eli siinä joku tarkoitti ks. herran biisiä, ei fintelligensin biisiä seremoniamestari ;) ) /Älä hämäänny vaikka mukana on vasemmistonäkökulmaa ynnä tzzzadin murretta, kuten Ervatsalo asian mainitsisi.

Avain: Yhdes iltaan / osaa se räppärikin herkistyä oikeassa tilanteessa

Avain: Markus / ja sitten vähän vakavampi aihe, tulkitse ite
 

Cube

Jäsen
Viestin lähetti Swift


No minä taas uskon juuri siihen, että tuo rap provosoi ja rohkaisee käyttämään huumeita, ja varsinkin nuorempaa väestöä. Biiseissähän kokoajan, tai ainakin Gangsta-räppärit ylistävät huumeita ja niiden vaikutusta.

Tuomitsetko alkoholia kasittelevat/ylistavat biisit yhta jyrkasti?

Viestin lähetti Swift

Enkä usko siihenkään, että jokainen valintansa tekee sen itse, koska huumeisiin voi jäädä koukkuun vaikkei haluaisikaan ja helposti jääkin.

Totta. Heroiinin sun muiden vahvojen huumeiden kohdalla karkaa homma helposti kasista yhdelta jos toiseltakin. Mutta jollain tavalla sekin kierre on omatoimisesti aloitettu.
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti Cube
Cypress Hill on varmaan tassa "genressa" hallitsija.. Black Sundaylta loytyy mm. seuraavat biisit: 'I Wanna Get High', 'Insane in the Brain', 'Legalize it' ja 'Hits from the Bong'.
Uusimman levyn nimi on Stoned Raiders.

Mitenköhän unohdin Cypress Hillin kokonaan. En ole vähään aikaan CH:ta kuunnellut, joskus sitä tuli kuunneltua aika paljonkin. Mielestäni se on hyvää musaa ja sitä on kiva kuunnella, mutta joskus alkoi ottaa jopa päähän tuo uhoaminen. Esim. A to the K oli mielestäni muuten hyvä biisi, mutta sitten kun tuli kuunneltuja sanoja, niin aika lapsellista uhoa se on. En tiedä onko tuo sitten sitä ghetto elämää yleisessä muodossa, mutta nuo biisit suorastaan pursuavat miehistä uhoa.

Tuosta uhoamisesta tuli mieleeni Everlastin ja Eminemin sanailu. En itseasiassa tiedä mistä kaikki alkoi. Taisi olla joku Everlastin haastattelu, jossa hän mainitsi, että ei pidä tuosta Eminemin tyylistä, kun hän kuittailee omasta äidistään. Siitä sitten Eminem veti herneen nenään ja teki biisin Everlastista jossa pilkattiin Everlastia. Everlast sitten teki vastabiisin jne. Hassua uhoamista, jota on hauska tarkkailla. Kalevalassahan jo laulettiin vastustajaa suohon..
 

peruna

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK
Avain on mielenkiintoinen artisti tai oikeastaan hauska. Avainhan on aivan ilmiselvä kommari. No hän laulaa tietenkin yhteiskunnan "vääryyksistä" Tätä sitten myydän kaupoisa ja soitetaan radiossa
Hauskaa tässä on se, kun pikku-skidit rupee kuuntelee sitä ja ajattelee, että hei tää on siisti. Niin mitä sitten tapahtuu? Kysynkin nyt teiltä voiko joku sanoa, että 12-15 vuotias normaali lapsi ajatella kommunismia rationaalisesti miettien sen hyviä, huonoja ja mahdottomia puolia. Itse uskon, että ei voi. Mitä se tekee lapselle ja yhteiskunnalle, kun se kuulee vääriä totuuksia.

Yleensäkin suomalaisessa rap musiikissa on se vika, että uhotaan liikaa (Petri Nygård) tai puhutaan asioista, joista ei tiedetä(avain yms). Muutenkin suomalaiset pitäisi tutustua vähän paremmin päätöksentekoihin.

Suomi ei ole hyvinvointivaltio
 

odwaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kepa ja Pena
Viestin lähetti peruna
Avain on mielenkiintoinen artisti tai oikeastaan hauska. Avainhan on aivan ilmiselvä kommari. No hän laulaa tietenkin yhteiskunnan "vääryyksistä" Tätä sitten myydän kaupoisa ja soitetaan radiossa
Hauskaa tässä on se, kun pikku-skidit rupee kuuntelee sitä ja ajattelee, että hei tää on siisti. Niin mitä sitten tapahtuu? Kysynkin nyt teiltä voiko joku sanoa, että 12-15 vuotias normaali lapsi ajatella kommunismia rationaalisesti miettien sen hyviä, huonoja ja mahdottomia puolia. Itse uskon, että ei voi. Mitä se tekee lapselle ja yhteiskunnalle, kun se kuulee vääriä totuuksia.

Yleensäkin suomalaisessa rap musiikissa on se vika, että uhotaan liikaa (Petri Nygård) tai puhutaan asioista, joista ei tiedetä(avain yms).
Tuskinpa Avaimen kommunismi - tai oikeastaan vasemmistolaisuus - vaikuttaa hirveästi lapsiin/nuoriin. Ja vaikka vaikuttaisikin siinä vaiheessa, niin luultavasti vanhemmiten aletaan ajattelemaan myös omilla aivoilla. Ja mistä SINÄ tiedät, ettei Avain tiedä asioista mitään? Myönnetään, Avain on huippulakimiehen poika, mutta siltikin..

Nygård on perseestä. Piste.
 

acidjam

Jäsen
Suosikkijoukkue
AC Milan
Oooh...

Tjoo.. lusikka soppaan.

Räppi noin yleensä ottaen on nykyään täsmäase massateinien vanhempien kukkaroita vastaan. Nykyään kuunnellakseen räppiä tarvitaan näkemäni mukaan löysät housut ja paita, jossa lukee Kani. Kovasti minua huvittaa kun pikkujannut huutelevat kadulla toisilleen "Vitun feikki, ei MicMac ole oikea hiphopmerkki!" ja vastaavaa. Siitä on todellakin, ehkä tahtomattaan, tullut kauppakanava. Wu-Tangit sun muut myyvät vaatteitaan ja levyillä on yksi maxmartinin tekemä biisi, josta tehdä "hieno" musiikkivideo ja myydään koko roska käypään hintaan.

Yleensäottaen en räpistä juuri pidä, valemusiikkia kun on, mutta poikkeukset kuten 2pac, Mobb Deep, Afu-Ra ja pari muuta menevät joskus ihan mukavana taustamusiikkina. Syvällisempää kuuntelua ne eivät kaikessa uhossaan juuri kestä. Afu-Ra tosin tekee tässä poikkeuksen. Myös tämä Vilpertin aikoinaan pakkosyöttämä Deltron 3030 on ihan rentoa ja hyvää. Tosin tähän sisälle pääseminen vei n. 10 kuuntelukertaa.

Tämän new-wave massasonnan kaikkine P Diddyineen, Eminemeineen jne. tyrmään melko suoralta kädeltä. Siis heidän musiikkinsa, bisnesmiehinä he todellakin ovat mitä fiksuimpia.

Loppuun perunalle:

- Hoh.. "väärä totuus". Tätä en ala itse määrittelemään, eikä sinunkaan pitäisi alkaa määrittelemään mikä on väärää ja oikeaa politiikassa.

- Luuletko, että Petri Nygård tekee tuota tosissaan. Petri Nygård on rinnastettavissa Jatkoaikaa muinoin viihdyttäneeseen Tunkkiin. Hän on onnistunut duunissaan, kun muut ärsyyntyvät.

Ja fiksu jannu muutenkin: ottaa idiooteilta rahat pois, rahat pois niiltä junteilta, pitävät tuota ostamisen arvoisena. Hänen musiikkinsahan on todellakin paskaa, mutta mies joka myy paskaa kultalevyn(?) verran on tuskin ihan turha. Hienosti onnistunut ja markkinoitu trolli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös