Rap-musiikki on kyllä aika hirveää. Itse en sitä voi sietää, mutta kyllä sitä mielestäni saa silti olla olemassa. Kyllä maailmaan musiikkia mahtuu.
Ensimmäinen häiritsevä asia ei liity kylläkään juuri mitenkään musiikkiin. Rap-artistien videot ovat todella, todella hirveitä. Puhun nyt siis näistä MTV-rappareista. Videoiden ideana tuntuisi olevan vähäpukeisten naisten ja artistin uusien autojen ja kultaketjujen esittely. Niin rap-artistin ystävätkin (homiet?) ansaitsevat tietenkin mahdollisimman paljon näkyvyyttä videossa. Videoiden käsikirjoitukseen on käytetty aikaa varmaankin n. kaksi minuuttia. Stylistit ovatkin sitten rehkineet useita miestyövuosia per video.
Toinen inhottava asia on rappareiden asenne. Tai ainakin se, mitä olen siitä selvää saanut. Naisten esineellistäminen ei ole kivaa. Se ei tosin ole rap-muusikoiden keksintö, eiköhän kyseistä ilmiötä esiinny myös niin rock-maailmassa kuin postinkantajienkin keskuudessa.
Harmillista on myös rappareiden täydellinen itseironian puute. Musiikki ei ole kovinkaan vakava asia loppujen lopuksi. Jos olisi, niin birtneyspearsit ja backstreetboysit olisi suljettu vankilaan jo aikoja sitten, kuten Billy Corgan joskus totesi. Tokihan musiikkia pitää tosissaan tehdä, mutta ei vakavissaan, ajattelen minä. Ja olen kenties väärässä.
Kolmas ikävä asia soundimaailma. Jos biisin kantavaa ideaa ei ole pöllitty jostakin 80-luvun pop-iskelmästä, niin se on totetutettu sitten todella pelkistettynä luurankomusiikkina pelkän rumpukoneen ja jonkun tiluttimen avulla. Siihen päälle onkin sitten hyvä ähistä ja puhista.
Sanoituksia en koskaan kuuntele, mutta enpä usko niistä mitään irti saavanikaan.
Tai no Eminemin lyriikkaa on tullut tukiskeltua ihan silkasta mielenkiinnosta. Herran musiikkiahan on hirveää sontaa, mutta on silti sanottava, että kyllä mies sanoittamisen hallitsee. Vaikka sanoissa ei mielestäni juuri mitään järkevää sanomaa olekaan, tai ainakaan mitään sellaista, josta voisin olla samaa mieltä, niin silti Eminem osaa kirjoittaa sanansa todella älykkäästi. Esim. 97´ Bonnie & Clyde on todella hieno sanoitus. Harmi vaan että mies tuo homo- ja naisvihansa vähän turhan innokkaasti esille.
Rap-artistien musiikillisesta osaamisesta, tai musiikillisesta kyvykkyydestä yleensäkin, olen sitä mieltä, että soittotaito ei välttämättä ole minkäänlainen mittari musiikista puhuttaessa. Esim. Dream Theateria inhoan vähintään yhtä paljon kuin rap-musiikkiakin, ja DT:ssä on sentään soittotaitoa keskisuuren sinfoniaorkesterin verran. Biisit ratkaisevat. Mielestäni Yhtye X ei ole parempi kuin Yhtye Y sen vuoksi, että Yhtye X:n kitaristi N soittaa kaksi nuottia enemmän sekunnissa kuin Yhtye Y:n kitaristi M. Se, että joku on opiskellut puolet elämästään musiikkiopistossa ei tee hänestä välttämättä vielä hyvää muusikkoa. Hyvän soittajan ehkä, mutta ei hyvää muusikkoa.
Rap-muusikot jatkakoon elämäänsä ja uraansa ihan rauhassa minun puolestani. He olisivatkin varmasti olleet huolissaan, jos en siunaustani olisi heidän toimilleen antanut.