Finnishninja: "Ajattele rapparia, joka huastaa savvoo, tae kyssyy ookko nää oolusta?"
Näin sen pitäisi mennä. Sitten, kun tällaisen voi tehdä vakavalla naamalla, rapista on lähtenyt ylimääräinen asenne ja jäljelle on jäänyt se, mitä se on.
MikeM: "Teesini on, että rap-musiikki on mustaa musiikkia, jota mustat ihmiset tekevät pieteetillä..."
Minun teesini on se, että rap on yksi musiikin alalajeista eikä esittäjällä pitäisi olla merkitystä.
MikeM: "Markoolio ei siis ole rap-musiikkia."
Itse lasken rap-musiikiksi (tai sen johdannaiseksi) mm. RATM:n, joten tod. näk. joudun laskemaan myös Markoolion räppäriksi (vaikken ole kaverilta koskaan mitään kuullutkaan). Ymmärrän toki, että alan harrastajalle rap ja hip hop on jakautunut varsin moneen eri alalajiin ja tyylipuhtaita jonkin alalajin esittäjiä on vähän, mutta kyllähän samalla tavalla moni muukin musiikkilaji on melkoisen jakautunut - tai oikeammin, mikä tahansa taiteenlaji.
MikeM: "...markoolion ja fintelligensin tapaiset tyypit ainoastaan apinoivat hip hopia pukeutumisellaan ja maneereillaan ilman sen kummempaa sanomaa."
Näinpä. Allekirjoitan täysin. Myös monen muun kuin rap-artistien suhteen.
Yläpesä: "Kaikkein taitavimmat ja osaavimmat jättävät liian tavaran ja vauhdin pois ja pelkistävät."
Mutta sanotaan sillä tavalla, että vasta osatessaan soittaa myös "liikaa" tavaraa "liialla" vauhdilla. Et voi jättää pois jotain sellaista, mitä et ole koskaan osannutkaan... Kyllä esimerkiksi Steve Vai ja Stevie Ray Vaughan pelkistävät biisejään, mutta muistavat kyllä aika usein esitellä myös sellaisia vaikeasti hallittavia tekniikoita, joista tavallinen "sumusormi" pystyy lähinnä näkemään märkiä unia... :-)
Tyylillä voi tehdä sekä täyttä että pelkistettyä tavaraa, mutta jos pelkistämisen syy on se, ettei osaa, niin harvoin onnistuu - poikkeuksiakin varmasti löytyy.
Yläpesä: "On sanottu että kolmisointubluesia höyläävät kahdenlaiset soittajat: ne jotka eivät vielä osaa mitään muuta ja ne jotka osaavat jo kaiken."
Erittäin hyvin sanottu.
Yläpesä: "Nopeuden ylistäminen kitaran kohdalla ei ehkä tunnu itsestäänselvältä typeryydeltä..."
Koska se ei ole sitä. Kaiken lähtökohta on kuitenkin vankka välineen hallinta eli käden motoriikka.
Yläpesä: "...mutta jos saman periaatteen ulottaa rumpaliin (olipa se ultranopea)..."
Myös rumpali "mittauttaa" tekniikkansa toimivuutta nopeudella. Kyllä jokainen rumpali jossain vaiheessa kehityskaarta alkaa kokeilemaan, kuinka monta basarin iskua minuuttiin tarvitaan, että sekoaa rytmistä.
Yläpesä: "...tai vokalistiin (se lausui niin nopeasti etten saanut mitään selvää - sen täytyy olla maailman paras!) niin pitäisi aueta ajatuksen mahdottomuus."
Vokalisti "mittauttaa" tekniikkaansa yleensä sillä, kuinka korkealle ja matalalle pääsee. Tokihan suun "käyntinopeudella" on jonkin verran merkitystä, jotta pystyy tarvittaessa suoltamaan lyriikkaa ulos ilman että kieli nyrjähtää.
Nopeus tai ääniala ei automaattisesti tietenkään tarkoita tyylikästä, mutta teknisesti hallittua se tarkoittaa aina ja joka tapauksessa se tarkoittaa sitä, että toteutuksessa ei tarvitse tehdä kompromisseja. Harvoin kuuntelen jotain biisiä vain sen takia, että se on teknisesti hyvin soitettu (nopeasti tai laajalla äänialueella), mutta yleensä tämmöinen biisi kolisee muutenkin.
Puhdasta raiskausta ja kuolemaan tuomittavaa on sitten se, että tehdään coveri jostain sellaisesta biisistä, johon oma tekniikka tai tyylitaju ei riitä. Itkettää ja vihastuttaa kuunnella sen yhden räppärin monotonista versiota siitä Jimmy Pagen "Come With Me" -biisistä.
BTW, Britney Spears näyttää osoittavan sen verran tyylitajua, että on ottanut coverikseen "I Love Rock'n'Roll" -biisin ja jättänyt sen vieläpä alkuperäiseen muotoonsa (paitsi että kitara taustalla on äärimmäisen vaimea). Vahinko vaan, että Britneyltä puuttuu äänestä potku... Ehkä siksi biisissä on melko korostunut rumpu.
