Mainos

Naisasiat

  • 7 593 359
  • 26 618

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
No joo, tuleehan tuosta pitkälti mieleen omakohtainen kokemus aikanaan, kun yhdessä suhteessani päädyin pettämisajatuksiin ja vaikken koskaan itse tekoon asti päässyt, niin oli mulla jo joku salaseuranhakuilmoitus netissä, että konkreettisiin tekoihin asti se eteni, vaikka ei ollut oikein kanttia sitä toteuttaa. No ei siitä sitten aikaakaan, kun silloinen tyytöystävä sitten ilmoitti pettäneensä ja lähti vielä kyseisen henkilön matkaankin siitä, että se oli sitten samantien sillä selvä.

Vaikka itse en päässyt, enkä edes varmaan olisi kumminkaan pystynyt etenemään hommassa päätyyn asti, niin kyllä tuo jotenkin omanarvontunnon veti aika pohjalle silloin pariksikin vuodeksi. Syytin pitkälti itseäni, että asiat menivät miten menivät, vaikken koskaan toki vastapuolen tyyliä päättää suhde hyvänä pitänytkään. Mutta tuo oli kuitenkin opettavainen kokemus ja ajanjakso, ei siitä mihinkään pääse.

Kyllähän sinä @Outsider olet jo mielestäni analysoinut tuon ihan oikein. Kävit aallonpohjalla, mutta päätit sitoutua olemassaolevaan, mutta siinä kohtaa olisi pitänyt tunnistaa asioiden olevan huonolla tolalla ja sitoutumisen olisi pitänyt olla molemminpuolesta, eli vaimo mukana kehityskeskustelussa.

Kyllä se oma opetus, minkä olen ammentanut tuolta takavuosista on, että jos pettämisajatuksia alkaa tulemaan, niin jokin on siinä kohtaa perseellään. Ja jos toisaalta haluaa, ettei vastapuoli sinua pettäisi (mikä ei koskaan ole omissa käsissä täysin), pitää sen lähteä itsekunnioituksesta ja siitä, että jos kerran haluan rakentaa jutun, jossa niin ei tapahdu, niin silloin ei voi antaa sijaa sellaisille ajatuksille itse. Sen jälkeen loppu on siihen uskomista, että vastapuoli ajattelee samalla tavalla.
 

Jeffrey

Jäsen
Mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ero mitä on ajatuksella, edes jonkinlaisella valmistelulla ja lopullisella valinnalla suorittaa teko. Omasta historiasta löytyy case lähes yksyhteen @Draco n kertoman kanssa. Tuolloin sattui radiosta tulemaan jokin ajankohtaisohjelma jossa käsiteltiin tällaista valmistelu-toteutus analogiaa vähän vakavamman - itsemurhan näkövinkkelistä. Tuosta on jo se kymmenkunta vuotta aikaa joten tässä nyt en mahda kaikkea muistaa. Ohjelman asiantuntijan (joku kallonkutistaja) pääpointtina nimenomaan oli se, että kuinka eri vaiheet prosessissa tulee tunnistaa itse. Ja itselleen olla armollinen ajatuksista ja valmisteluista - koska niistä tekoon on vielä todella pitkä matka. Ehkä tämänkin seurauksena itse en lopulta kokenut omalla kohdalla tätä "pettämisenvalmistelua" kovin pahana asiana, koska se matka itse tekoon oli kuitenkin edelleen hyvin pitkä.

Jokaisella meillä on heikkoja hetkiä ja mieliajatuksia. Haluaisin siis painottaa sitä, etten lähtisi luomaan asiasta suurempaa haloota mikäli tällaisia ajatuksia syntyy. En koe, että jotain olisi suhteessa pakosti pielessä mikäli ajatuksia pettämisestä syntyisi.

Muutenkin, seksuaalisuus ja siihen linkittyvät erilaiset siteet ovat aina ihmissuhdekohtaisia. Olen saanut elämäni aikana temmeltää melko monissa erilaisissa ihmissuhteissa, ja se mustasukkaisuus (joka kuitenkin on pettämisen demonisoinnin taustalla) on aina ihmissuhteesta kiinni. Toisten kanssa ajatukset pienemmästäkin pettämisestä tuntuvat pahemmalta ja toisten kanssa homma taas ei tunnu pahalta vaikka kumppaninsa näkisi aktissa toisen kanssa. Eikä tässä ole edes kyse siitä välittääkö kumppanistaan vai ei. Se onkin sitten hyvä kysymys miksi näin - ja siihen tietänee vastauksen vain nuo korkeammat tahot.
 

Outsider

Jäsen
@Draco
@Jeffrey

En näe tätä mahdollista pettämishommaa tässä minään suurimpana ongelmana, ehkä just siksi, että olen itsekin tullut ihan suht vakavista ajatuksista tähän nykyhetkeen missä niille ei omalla kohdalla ole mitään sijaa. Koen siis, että jos itse olen päässyt niistä ajatuksista yli, niin miksi ei puolisokin omalla kohdallaan. Tämä yhteydenpito oli loppunut jo tuossa pari-kolme viikkoa sitten ja kuulemma alkanut jo tuntua siltä, että oliko se sittenkin ihan merkityksetöntä. Sen verran tuon vastapuolen vaimon kanssa vaihdoin ajatuksia, että ilmeisesti näin oli tosiaan ollut. Ei nyt lähtökohtaisesti kiinnosta sotkea muita omiin ongelmiin, mutta pakko oli varmistaa pitikö tarina paikkansa.
Keskusteluissa tilanne on ollut puolison kertomana 50/50 meidän suhteen jatkon kannalta, mutta mulle tää on välittynyt niin, että jos ennen asian selviämistä mulle oltiin jossain 70/30, niin nyt asiat on kääntynyt kuitenkin päivässä vähintään 30/70, tai ehkä 10/90. Eihän nää ikinä varmaan helppoja paikkoja ole, mutta oon yrittänyt painottaa, että ajattelee nyt sitten rohkeasti itseään, eikä pelkästään lapsia ja yhteistä omaisuutta jne. säätöä vaativaa. Aikaa saa, jos tarvitsee, mutta jos tilanne on se, että sitä ei oikeasti tarvitse, niin sitten vaan kortit tiskiin sieltäkin puolelta.
 
Viimeksi muokattu:

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Joo, hyvin olet käsitellyt ja hyvin mielestäni suhtaudut koko juttuun @Outsider, että tuolla tavalla annat teille ainakin vielä itse mahdollisuuden.

Mutta tavallaan vielä täsmentääkseni oman kirjoitukseni pointtia, että en minä varsinaisesti sitä kadu, että minulla oli noita pettämisaikaita - jälkikäteen ihan sama loopuelämäni kannalta vaikka olisin pettänytkin, koska ei se vastapuoli ollut kuitenkaan sitä, minkä olen ymmärtänyt jälkeenpäin olevan miunlle tärkeää. Ei hänessä ollut niitä asioita, mitä arvostan. Ja vastapuoli teki tekonsa varmaan myös ihan syistä, eikä pelkästä päähänpistosta.

Että se, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisi ollut myöntää jo ajoissa, että tuo juttu ei tule kestämään, sen sijaan, kun pelkäsi erota ja rupesi sitten miettimään muunlaisia ulospääsyjä tilanteesta. Mutta ei sitä silloin vielä osannut oikein tietää itseään ja mikä toisaalta on itselle hyvä, kun ajatellaan kumppania. Teillä varmaan tässä suhteessa eri, kun on lapsetkin jne. Mutta samaan ajatteluun siinä tullaan, että on tiedettävä mikä on itselle hyvä, kuten jo viestitit hänellekin, että ajattele itseäsi.
 

Outsider

Jäsen
Joo, hyvin olet käsitellyt ja hyvin mielestäni suhtaudut koko juttuun @Outsider, että tuolla tavalla annat teille ainakin vielä itse mahdollisuuden.

Mutta tavallaan vielä täsmentääkseni oman kirjoitukseni pointtia, että en minä varsinaisesti sitä kadu, että minulla oli noita pettämisaikaita - jälkikäteen ihan sama loopuelämäni kannalta vaikka olisin pettänytkin, koska ei se vastapuoli ollut kuitenkaan sitä, minkä olen ymmärtänyt jälkeenpäin olevan miunlle tärkeää. Ei hänessä ollut niitä asioita, mitä arvostan. Ja vastapuoli teki tekonsa varmaan myös ihan syistä, eikä pelkästä päähänpistosta.

Että se, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisi ollut myöntää jo ajoissa, että tuo juttu ei tule kestämään, sen sijaan, kun pelkäsi erota ja rupesi sitten miettimään muunlaisia ulospääsyjä tilanteesta. Mutta ei sitä silloin vielä osannut oikein tietää itseään ja mikä toisaalta on itselle hyvä, kun ajatellaan kumppania. Teillä varmaan tässä suhteessa eri, kun on lapsetkin jne. Mutta samaan ajatteluun siinä tullaan, että on tiedettävä mikä on itselle hyvä, kuten jo viestitit hänellekin, että ajattele itseäsi.

Joo meillä tosiaan arvot kai sinänsä kohtaa edelleen ja oikeastaan ikinä ei ole ollut mitään isompia riitoja tms., mutta jotenkin vaan ajauduttiin kuitenkin vähän erilleen vuosien saatossa, kun yli kymmenen yhteistä vuotta on jo takana ja kumpikaan ei osannut reagoida tähän asiaan ilmeisesti riittävän ajoissa. Tässä tämä toinen mies oli tullut nyt kuvioihin samaan aikaan kun me oltiin nyt viimein otettu asiaa ihan isomminkin yhdessä esille ja sen takia se nyt itsestä tuntuukin pahalta, että omat fiilikset/luulot oli, että nyt ollaan oikeesti menossa sinne minne pitääkin ja kaiken lisäksi vieläpä aika pienillä muutoksilla. Ja näin se oli kai puolison mielestäkin, mutta sitten kun tuo kuvio tapahtui, niin nyt kaikki kuitenkin onkin mietinnän alla. Lasten takia tosiaan vaikea paikka varsinkin mulle ja ne tässä tietysti estää nyt sen etäisyyden ottamistakin, että niitä ajatuksia saisi selvitellä mikäli sille enää tarvetta on.

Naurattaa kun miettii miten olisin itseasiassa vielä ihan hetki sitten voinut kirjoittaa tästä aiheesta ihan toisenlaisen viestin ja kertoa miten kaikki kääntyikin vielä hyväksi viime kesän aallonpohjasta ja miten onnellinen siitä olen.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Naurattaa kun miettii miten olisin itseasiassa vielä ihan hetki sitten voinut kirjoittaa tästä aiheesta ihan toisenlaisen viestin ja kertoa miten kaikki kääntyikin vielä hyväksi viime kesän aallonpohjasta ja miten onnellinen siitä olen.

Joo, pakko sanoa, että aika erikoinen tilanne, jos suhde tulee päätökseensä tunnelmissa, jossa siinä menee paremmin, kuin pitkiin aikoihin. Ei oikein loogista, mutta ei kai se rakkaus sitten joskus ole. Ei kai tuota näe kuin ajan kanssa. Vaimosi täytyy pystyä miettimään asiat obejktiivisesti, eikä toivottavasti jotenkin nyt tee päätöskiä sen perusteella, että joku toinen on kuviossa ja tuntuu juuri nyt paremmalta vaihtoehdolta. Pitäisi vähän nähdä pitemmällekin.

Mutta kerro nyt sitten miten kävi, kun jossain vaiheessa selkenee.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Karkkikaupassakin on yksi maku ylitse muiden. Mutta kuinka moni syö vuodesta toiseen vain sitä yhtä ja samaa? Melko harva, sillä eihän suhteet kanna läpi elämän kuin poikkeustapauksissa ja jos kantaa, niin niistäkin suurin osa väljähtäneitä joista nuoltu suosikkimaun sokerikuorute pois jo aikaa sitten.
Kaikille syntyy houkutus katsoa myös viereisen hyllyn tarjontaa. Sitten ollaan valinnan äärellä, mitä haluaa. Maistaa hetken makeaa, joka tuskin on yhtä herkullista kuin aiempi, mutta ainakin sokerikuorute edelleen löytyy. Vaiko nuolla lopulta puuta. Ei sekään huono asia ole, onhan ainakin juuret maassa ja paikka johon maatua ja mädäntyä - yhdessä.
Elämä on valintoja.
 

Outsider

Jäsen
Nyt on perhe sitten viety mummolaan ja ovat alkuun siellä ja varmaan välissä jossain hotellissa tai airbnb:ssä. Hankala tilanne yrittää nyt järjestää toiselle omaa aikaa, kun en pysty töiden puolesta olla yksin lasten kanssa ja toisaalta, eihän lasten äiti saa sitä omaa aikaa, jos lapset on jatkuvasti mukana. Toivottavasti tää kuvio nyt kuitenkin auttais, että tulee joku selkeä suunta mitä kohti pyrkiä. Yritin vielä lopuks sanoa, että en todellakaan odota mitään valmista ratkaisua, jos vielä päädytään jatkamaan, vaan töitä on varmasti paljon edessä. Ristiriitaiset tunteet, kun nyt tää kevät/alkuvuosi meni kuitenkin niin hienosti, mutta toisaalta tiedän nyt, että toisella on ollut eroaikeita jo pitkän aikaa ainakin ajoittain, mutta ei ole halunnut rikkoa perhettä. Jotenkin haluis siis uskoa, että toivoa on, mutta piru toisella olkapäällä kuiskuttelee, että tää ajan ottaminen on nyt vaan pakollinen ohjelmanumero tähän paikkaan. Sekin harmittaa, että nyt jälkikäteen peilattuina se erilleen ajautuminen vaikuttais olleen tosi pieni homma korjata, mutta minkä sitä enää menneille voi. Nyt on ainakin sitten tähän paikkaan määrittelemätön aika mullakin sitä omaa aikaa, mitä niin kovasti olen aiemmin halunnut.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Nyt on tullut omalla kohdallani aika kääntyä isomman kollektiivin puoleen mysteerin selvittämisessä.

Matchasin pari viikkoa sitten deittipalvelussa erään naisen kanssa. Ihastuin tottakai kauniisiin silmiin, mutta erityisesti daamin kuvaukseen itsestään ja mielenkiinnon kohteistaan. Viestiteltiin tovi ja sovittiin aika nopeasti tapaamista seuraavalle viikolle (hänellä on lapsi, joten se esti sillä viikolla ilmeisesti iltatapaamiset) lounaalle.

Tavattiin lounaalla ja käytiin aika tiivis tunnin keskustelu, ennen kuin hänen piti lähteä työtapaamiseen. Taisi siitä hieman myöhästyäkin, kun ei malttanut lähteä. Siinä noustessamme pöydästä hän kysyi numeroani ja että näkisimmekö uudestaankin - tottakai suostuin, kun olin ehtinyt ajatella samaa itsekin. Siitä sitten aika kevyin askelin kotia kohti. Illalla sitten daamilta tuli viestiä, että oli miettinyt elämäntilanteitamme ja ovatkohan ne liian erilaisia. Itselläni siis on eroni jäljiltä seniori-ikäisiä lemmikkejä, jotka aika usein sitovat kotiin ja pitkät reissut yms. ovat tällä erää vaikeita kuvitella. Sanoin sitten, että tää olisi aika helppo paikka sanoa kiitti ja hyvää jatkoa, mutta mun mielestäni aika harvoin kuitenkin kävelee vastaan tällaista keskusteluyhteyttä, joten olisi aika tuhlausta heittää sitä pois tällaisen takia (varsinkin, kun en yhtään tiedä kauanko nuo karvaiset perheenjäsenet tässä maailmassa ovat). No, tämä ilmeisesti kolahti ja chattailu jatkui useamman tunnin yöhön saakka. Tiesin hänen olevan menossa serkkunsa kanssa terassille seuraavana päivänä, joten toivottelin hauskaa lauantaita ja sovittiin, että katsellaan jos vaikka sunnuntaina nähtäisiin.

Noh, lauantai meni itsellä normijutuissa - salia, muuton valmistelua, lätkämatsia jne. kunnes sitten ysin aikaan puhelin kilahti viestin merkiksi ja hän kyseli mitä teen. Sanoin katsovani matsia eli ei mitään ihmeellistä ja esitin saman kyselyn takaisin, vaikka oletin hänen olevan serkullaan. Jotenkin osasin odottaa jo jatkokysymystä, eli hän sitten pyysi kuin pyysikin minua liittymään sinne seuraksi. Kauaa ei tarvinnut miettiä ja sitten olinkin jo taksissa matkalla viereiseen kaupunginosaan. Saavuin paikalle ja siellä oli serkun lisäksi joku neljäs henkilö, eli pääsin ihan kunnon raadin eteen. Heti eteisessä kohteliaasti tarjottiin juotavaa ja otin lasin viiniä. En juo muutenkaan reilummalla kädellä koskaan, mutta erityisesti nyt halusin pitää katseen pallossa. Hän sitten vähän ehkä harmitteli, kun kerroin etten juurikaan juo ja sanoi olevansa itse hieman huppelissa jo...

Ilta meni aika hyvin ja serkku varsinkin pisti kunnon kysymyspatteria tulille. Huomasin siinä, kuinka pikkuhiljaa daami hivuttautui lähemmäksi ja lähemmäksi, lopulta oli ihan kyljessä kiinni, kunnes sitten yhtäkkiä (kesken vastaukseni taas yhteen kysymykseen) hän suuteli minua. Yllätyin totaalisesti ja olin toki messissä, mutta samalla jotenkin tosi tietoinen siitä, että siinä vieressä kaksi ihmistä tuijottaa mua. Tilanne jäi vähän kesken ja se jäi itseäni harmittamaan, halusin hoitaa ensisuudelman kunnolla, joten seurasin häntä sivummalle ja pistin sitten parastani. Siihen jäätiinkin sitten hetkeksi kiinni toisiimme...

Loppuillasta (noh, yöllä) hän jo sitten nukkui rintaani vasten ja kyseli, josko tulisin hänen luokseen yöksi. Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta jotenkin ajatus seksistä toisen ollessa noin humalassa ei ollut se, miten halusin meidän ensimmäisen kertamme toteutuvan, joten sanoin ettei se ehkä ole hyvä idea ja että olisin kohtapuoliin lähdössä kotiini, hänen jäädessä serkulleen yöksi. Saattelin hänet sitten makuuhuoneeseen ja siellä hän kertoi hyvin suorasanaisesti haluavansa seksiä kanssani. Totesin vaan, että halut ovat molemminpuoliset, mutta en halua sitä näin. Autoin häntä riisuutumaan päällivaatteistaan ja siinä vaivihkaa hän yritti kuoriutua kaikista vaatteistaan, mutta pidin kiinni herrasmieslinjasta ja autoin häntä pitämään ne päällään. Tässä kohtaa hän vielä toisti monta kertaa, että halusi minun jäävän hänen viereensä yöksi (mutta sänky oli siis serkun, joten ei se olisi toiminut), mutta sanoin olevani siinä hetken aikaa hänen vierellään ja lähteväni sitten. Toistin siinä moneen kertaan, että mielelläni näkisin kyllä seuraavana päivänä uudelleen. Lähdin hetken päästä hänen pyynnöstään hakemaan varuiksi ämpäriä sängyn vierelle, mutta juutuin serkun tentattavaksi parvekkeelle ja kun tulin takaisin, hän oli sammunut, joten suutelin häntä otsalle ja lähdin.

Seuraavana aamuna laitoin hänelle viestiä kysyäkseni, mikä on fiilis ja olisiko kahvi rannassa mitään. Vastauksena tuli, että nyt taitaa hävettää liikaa, eikä pysty. Olin ihan helvetin pettynyt, mutta vastasin vaan "ok". Myöhemmin kyselin vielä, että josko sittenkin ja hänen vastauksensa oli luokkaa "taidan passaa, kiitti kysymästä". Päivä kului ja itseäni vitutti/ihmetytti, kun fiilis tuntui kääntyneen täysin. Laitoin sitten illemmalla viestiä et mikä juttu, mokasinko jotenkin tai loukkasinko hänen tunteitaan, kun annoin pakit. Vastauksena tuli kauhistelua, että mitä hän olikaan tullut ehdotelleeksi ja sanoi, ettei ole juttutuulella, mutta palaillaan. Sanoin, että tämä ok, mutta halusin vain tsekata, että kaikki ok ja tarvittaessa tuoda jotain safkaa tms. Sovittiin sitten, että ollaan kuulolla.

Kului pari päivää täyttä radiohiljaisuutta ja sitten eilen laittelin viestiä, että miten menee, onko jo toipunut viikonlopusta jne. Kysyin myös, milloin nähtäisiin seuraavan kerran. Ja tähän hän vastasi, että ensi viikolla hän on perjantaina keskustassa, joten voitaisiin taas mennä lounaalle.

Arvoisa raati, mitä helvettiä?

Onko tässä nyt ihan jumalaton morkkis päällä ja sen pakoilua vai tuliko hän paljastaneeksi korttejaan vähän liikaa ja haluaa nyt jotenkin himmailla ja katsoa, miten reagoin? Vai olinko viikonloppuna vain läheisyyden kaipuun pika-apu ja siellä on ehkä muitakin kundeja kiikarissa? Hän siis moneen kertaan teroitti, ettei halua tuhlata aikaa toivottomiin tapauksiin ja tapaa vain hyvin spesiaaleja tyyppejä toistamiseen. Otin tämän silloin plussana itselleni, että olin kuitenkin siinä tilanteessa, jossa tavataan jo toistamiseen.

Oon itse ollut pitkän (12v) parisuhteen jälkeen n. 1,5v sinkkuna ja nyt tuntui siltä jo heti sen perjantaisen tapaamisen jälkeen, että kolahti ja lujaa. Olin/olen suoraan sanottuna ihan pähkinöissäni ja ihmeissäni mielestäni ihan mielettömästä naisesta. Mutta pohdin tässä itsekseni, että mistä helvetistä hänen kohdallaan on kyse. En todellakaan aio antaa kenenkään kohdella itseäni paskasti, mutta toisaalta mietin, että hätkähtikö hän itsekin yhteydemme voimakkuutta (vai onko koko yhteys vain omaa mielikuvitustani)? Eli kannattaako yrittää kovemmin, antaa koko homman olla vai mennä vaan chillisti sinne sovitulle lounastapaamiselle ensi viikolla?
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Pärde , sanoisin, että kysymyksessä on puhdas morkkis. Muisti ehkä vähän myös mennyt, joten joutunee miettimään, mitä kaikkea onkaan tullut sanottua.

Mun neuvoni on, että unohda koko ilta. Tai ota sieltä matkaan vain ne itsetuntoa hivelevät jutut ja fiilikset, mutta unohda kaikki muu. Ja sano se daamille. Ja sitten asiasta ei enää koskaan keskustella. Nainen luultavasti ottaa asian vielä uudelleen (ja uudelleen) puheeksi, mutta vastaat vain johdonmukaisesti, että sun mielestäsi siinä ei ollut mitään erikoista eikä siitä tarvitse keskustella enää, kaikille sattuu ylilyöntejä ja muuta diibadaabaa. Kyllä se siitä loppuu, kun käsittää, että olet sanojesi mittainen mies. Pitää vaan jaksaa jauhaa samaa levyä. Toivotan onnea matkaan, toivottavasti pääsette tästä nopeasti yli ja hommat natsaa.

Ps. Toimit todella miehekkäästi ja arvostettavasti naisen seksivonkailujen kanssa. Ja muutenkin koko kirjoituksesi tapahtumista oli sellainen, että kunnioitan suuresti.
 

Metukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
@Pärde Itseäni tuossa karsastaa se, että sinut tuodaan toisille treffeille serkun ja kaverin luo tentattavaksi. Lisäksi tuo välttely kostean illan jälkeen antaa myös kuvan, että nainen voi olla varsin arvaamaton ja oikukas. Olen ollut sellaisessa suhteessa ja se on helvetin kuluttavaa ja raskasta. Taustalla voi myös olla jotain alkoholi- tai mielenterveysongelmaa.
Ole varovainen. Tiedän ettei tunteet ja järki kulje aina tasatahtia, mutta kyseessä voi myös olla luoti joka kannattaa väistää.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Pärde Itseäni tuossa karsastaa se, että sinut tuodaan toisille treffeille serkun ja kaverin luo tentattavaksi. Lisäksi tuo välttely kostean illan jälkeen antaa myös kuvan, että nainen voi olla varsin arvaamaton ja oikukas. Olen ollut sellaisessa suhteessa ja se on helvetin kuluttavaa ja raskasta. Taustalla voi myös olla jotain alkoholi- tai mielenterveysongelmaa.
Ole varovainen. Tiedän ettei tunteet ja järki kulje aina tasatahtia, mutta kyseessä voi myös olla luoti joka kannattaa väistää.

Ihan hyviä pointteja, mutta ei nyt ehkä yhden kerran jälkeen kannata maalata pirujakaan seinille. Jos naisella on lapsi eikä vaikuta esim. ulkoisesti siltä, että hörppy maistuu, kysymyksessä voi olla ihan puhtaasti vahinkokännit. Esim. moni on käkkinyt koronavuoden aikana pääasiassa himassa ja jos ei ole tissutteluun taipuvainen ja juo vain sosiaalisissa tilanteissa, toleranssi voi olla laskenut. Tai sitten on vain ollut niin hauskaa, että lasia on täytetty tiuhaan tahtiin tai hän on juonut muiden tahdissa, eikä oma pää kestä alkoholia ihan niin hyvin kuin muilla. Syitä voi olla monenlaisia. Itse kuitenkin sanoisin, että naisen morkkisten perusteella hän ainakin suhtautuu omaan mokailuunsa vakavasti. Voi toki olla tapakin, jos usein menee överiksi, mutta mun ensifiilikset kertoivat kyllä jostain muusta. Eihän ihmisistä tiedä juuri mitään muuta kuin mitä haluavat näyttää tai kertoa, ennen kuin on ihan oikeasti tutustuttu. Ja jos olet suunnitellut eteneväsi rauhassa muutenkin, ei tuossa nyt näytä normaalia suurempaa riskiä mun mielestäni olevan.

Mitä sitten tulee serkkuun ja ystäviin, niin onhan tuollainen käytös vähän typerää, mutta meitä on moneen junaan. Ja ehkä alkoholilla oli siinäkin näppinsä pelissä? Hyvä puoli on se, että sinusta on puhuttu ja mä tulkitsen niin, että vain hyvää. Ja ystävillä on paha tapa olla ylisuojelevia, varsinkin, jos menneisyydessä on joku käyttäytynyt ystävää kohtaan huonosti. Itse tarkkailisin tilannetta ihan normaaliin tapaan, enkä tekisi tästä yhdestä vihkoon menneestä tapaamisesta vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toki, jos useammin tulee WTF-fiiliksiä, niin sitten kannattaa miettiä uudelleen.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Ihan hyviä pointteja, mutta ei nyt ehkä yhden kerran jälkeen kannata maalata pirujakaan seinille. Jos naisella on lapsi eikä vaikuta esim. ulkoisesti siltä, että hörppy maistuu, kysymyksessä voi olla ihan puhtaasti vahinkokännit. Esim. moni on käkkinyt koronavuoden aikana pääasiassa himassa ja jos ei ole tissutteluun taipuvainen ja juo vain sosiaalisissa tilanteissa, toleranssi voi olla laskenut. Tai sitten on vain ollut niin hauskaa, että lasia on täytetty tiuhaan tahtiin tai hän on juonut muiden tahdissa, eikä oma pää kestä alkoholia ihan niin hyvin kuin muilla. Syitä voi olla monenlaisia.

Minulle jäi sellainen kuva, että reilu vuosi on kykitty himassa aika tiiviisti etätöitä tehden ja nyt oli lapseton viikonloppu hyvine keleineen läheisen ystävän kanssa. Toki mainitsi, että välillä hänellä on tapana vähän irrotella tällä tavoin, mutta muutoin minulle on tässä lyhyessä ajassa välittynyt kyllä kuva tunnollisesta ihmisestä, jolla on homma hanskassa. Itse joskus nuoruudessani deittailin tyttöä, jota pullo vei ja sellaista vibaa ei nyt välittynyt, mutta toki kyseessä tuore tuttavuus eikä vielä voi varmuudella sanoa.

Mitä sitten tulee serkkuun ja ystäviin, niin onhan tuollainen käytös vähän typerää, mutta meitä on moneen junaan. Ja ehkä alkoholilla oli siinäkin näppinsä pelissä? Hyvä puoli on se, että sinusta on puhuttu ja mä tulkitsen niin, että vain hyvää.

Nyt asiaa ja tuota serkun (joka on siis ilmeisen läheinen) käytöstä miettiessä tuli mieleen, että olisikohan tuo kutsu ollut lähtöisin sieltä serkun suunnalta? Ajatuksena ehkä juuri tarkistaa potentiaalinen uusi tuttavuus. Ja pienessä hiprakassa ehkä tehty päätös.

Kiitokset kummallekin - @BOL ja @Metukka - hyvistä näkökulmista. Tosiaan omissa ajatuksissa jymähtää helposti omien kelojen kierteille. Kun kuulee vähän toisenlaista kantaa, niin koko kuvio näyttäytyy hieman toisessa valossa ja ehkä jollain tapaa loogiseltakin. Päätin jo odotella seuraavaan tapaamiseen, ehkä laittaa huolettoman viestin viikonloppuna.
 

Outsider

Jäsen
Laitetaanpas taas päivitystä omaan tilanteeseen. Aivan kuten viime kerrallakin, niin olisin ihan äskettäin voinut kirjoittaa taas täysin erilaisen viestin, mutta nyt on taas hommat ihan levällään. Saatiin tosiaan pienen breikin aikana toukokuun alussa asiat "kuntoon" ja päätettiin jatkaa yhdessä. Siitä asti ollut varmaan paras kesä ikinä, mutta nyt sitten satuinkin kuulemaan kun oma puoliso puhui kaverinsa kanssa puhelimessa ja vaikka tiedän, että salakuuntelu on perseestä, niin en voinut oikein muutakaan. Kuulin siis, että olivat nähneet ihan hiljaittain tämän toisen miehen kanssa ja vaikka mitään ei ollut edelleenkään tapahtunut, niin edelleen vaan kuulemma haluja olisi kovasti ja käsitin, että vastapuoli on se mikä ei ole vielä ollut valmis menemään "loppuun asti". En kertonut, että kuulin ihan noin paljon, mutta otin asian kuitenkin nyt puheeksi ja kyselin siitä, että eikö yhteydenpidon pitänyt olla loppu. Kuulemma ovat viestitelleet edelleen harvoin, mutta se on vaan ihan kuulumisten vaihtoa ja edelleen hän on varma, että haluaa olla minun kanssa ja siitä toisesta jutusta ei olisi tullut, eikä tule mitään. Miten helvetissä tässä nyt pitäisi edetä, kun toisaalta vakuutuin kyllä eilen siitä, että haluaa edelleen olla kanssani, kun keskusteltiin asiasta, mutta jotainhan tuolla on edelleen oltava taustalla mikä kyllä nakertaa omaa luottamusta. Tuntuu, että pitäisi vaan antaa ajan kulua ja odottaa, että homma siitä unohtuu, mutta toisaalta ihan helvetin hankalaa, kun ei ole 100% luottamusta toiseen. Tekisi mieli pyytää näyttämään niitä "vähäisiä" viestittelyjä, mutta olen aika varma, että se ei käy ja mitä sitten siitä eteenpäin. Tuntuu vaan siltä, että jos niissä ei muka ole mitään muuta kuin kuulumisten vaihtoa, niin miksi niitä ei saisi nähdä. Ei kiinnostaisi sotkea muita ihmisiä omiin asioihin, mutta vähän tekisi mieli kysyä tältä toiselta mieheltäkin, että mitä hän meinaa tällaisella touhulla, kun sielläkin on kotona vaimo ja lapset. Sen verran on selvinnyt, että tämä mies on siis oman puolisoni kesäheila jostain 15v takaa, eivätkä sen kummemmin edes tunne toisiaan, mutta joku nyt vaan vetää edelleen yhteen, kun sattumalta somessa tapasivat. Mun mielestä aikuisilla ihmisillä saa olla kavereita tms. ihmissuhteita sen verran kun tarvitsee, eikä toisella ole niihin puuttumista, mutta tuntuu se helvetin oudolta, että mitä sellaista tämän miehen kanssa pitää edelleen viestitellä edes harvoin, mitä ei voisi hoitaa oikeiden kavereiden tai vaikka minun kanssa.
 

Spire

Jäsen
@Outsider käsitinkö oikein että puolisosi valehtelee tai ei myönnä nähneensä hiljattain tätä vanhaa kesäheilaa? Kyllähän tuo pahalta vaikuttaa kaikenkaikkiaan... En osaa antaa mitään neuvoja, tsemppiä kuitenkin ja kerro miten tilanne etenee. Pääsit kuitenkin itse pettämisajatuksista yli, niin luulisi että puoliso pääsee myös.
 

Outsider

Jäsen
@Outsider käsitinkö oikein että puolisosi valehtelee tai ei myönnä nähneensä hiljattain tätä vanhaa kesäheilaa? Kyllähän tuo pahalta vaikuttaa kaikenkaikkiaan... En osaa antaa mitään neuvoja, tsemppiä kuitenkin ja kerro miten tilanne etenee. Pääsit kuitenkin itse pettämisajatuksista yli, niin luulisi että puoliso pääsee myös.

En tiedä voiko sanoa valehtelemiseksi, mutta ei siis ole kertonut siitä, enkä itse ole kertonut, että tiedän asiasta. Mainitsin siis vaan, että tiedän viestittelyn jatkuneen. Sepä tässä juuri on, että haluaisin uskoa, että hän pääsee siitä yli kerran itsekin pääsin, mutta toisaalta tuntuu vaan niin erikoiselta tuo edelleen jatkuva yhteydenpito. Puhuttiin kyllä siitä miltä asia minusta tuntuu ja kerroin että itsellä on vähän sellainen fiilis, että onko se kuitenkaan ohi ja odotellaanko siinä vaikka sitä, jos vastapuoli ostaisikin eron omasta suhteestaan tms., mutta mistään tällaisesta ei kuulemma ole kyse.
 

teppana

Jäsen
Onpa hankalan kuuloinen tilanne. Itse varmaan sanoisin vaan ihan suoraan, että tein väärin ja jäin kuuntelemaan kahdenkeskistä keskustelua. Siinä selvisi, että tilanne toisen miehen kanssa on erilainen kuin puoliso antaa ymmärtää.



Itsellä on myös jonkinlainen tilanne tässä ollut päällä jo hetken aikaa. Erosin tosiaan about vuosi sitten 10 vuoden parisuhteesta. Siinä tuli sitten uusi ihminen itselle mukaan kuvioihin ja ihastumista tapahtui molemminpuolin. Nyt on jo hetken aikaa tuntunut siltä, että ehkä haluaisinkin olla yksin. Tämä uusi (tai useamman kuukauden kuitenkin) parisuhteen osapuoli taas on ihan pelottavan rakastunut. Olen antanut mielestäni aika selvät vinkit ja ihan suoraankin sanonut, että en tiedä nappaako juuri nyt. Mutta jotenkin tämä nainen ei vaan irroita otettaan. Olen hänen mielestään hänelle se elämän rakkaus, perhettä pitäisi perustaa ja minun pitäisi nyt vaan hänen kanssaan yhdessä taistella tämä hankala hetki läpi.

Päällisin puolin tuossa tosiaan olisi hieno puoliso sekä äiti tuleville lapsille. Omistautunut, ahkera, kaunis ja ehdottoman uskollinen niin tunne-elämässä kuin arjessakin. Järki sanoo että nyt teppana otat tästä itsellesi vaimon ja kasvatatte yhdessä perheen. Mutta jostain syystä sitä samanlaista tunteen paloa ei minulla ole kuin hänellä. Se jopa vähän harmittaa, koska en usko samanlaista naista eteeni kovin usein tulevan. Kouluttautunut, älykäs, empaattinen ja uskollinen. Kaunis, urheilullinen sekä terveitä elämäntapoja viettävä.

Silti, olen kesälomaa viettämässä yksin kämpillä enkä hänen luonaan vaikka on sinne usein jo pyytänyt.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Itsellä on myös jonkinlainen tilanne tässä ollut päällä jo hetken aikaa. Erosin tosiaan about vuosi sitten 10 vuoden parisuhteesta. Siinä tuli sitten uusi ihminen itselle mukaan kuvioihin ja ihastumista tapahtui molemminpuolin. Nyt on jo hetken aikaa tuntunut siltä, että ehkä haluaisinkin olla yksin. Tämä uusi (tai useamman kuukauden kuitenkin) parisuhteen osapuoli taas on ihan pelottavan rakastunut. Olen antanut mielestäni aika selvät vinkit ja ihan suoraankin sanonut, että en tiedä nappaako juuri nyt. Mutta jotenkin tämä nainen ei vaan irroita otettaan. Olen hänen mielestään hänelle se elämän rakkaus, perhettä pitäisi perustaa ja minun pitäisi nyt vaan hänen kanssaan yhdessä taistella tämä hankala hetki läpi.

Päällisin puolin tuossa tosiaan olisi hieno puoliso sekä äiti tuleville lapsille. Omistautunut, ahkera, kaunis ja ehdottoman uskollinen niin tunne-elämässä kuin arjessakin. Järki sanoo että nyt teppana otat tästä itsellesi vaimon ja kasvatatte yhdessä perheen. Mutta jostain syystä sitä samanlaista tunteen paloa ei minulla ole kuin hänellä. Se jopa vähän harmittaa, koska en usko samanlaista naista eteeni kovin usein tulevan. Kouluttautunut, älykäs, empaattinen ja uskollinen. Kaunis, urheilullinen sekä terveitä elämäntapoja viettävä.

Pakko sanoa, että jos fiilikset eivät ole mukana, niin ei siitä väkisin mitään tule ja hieman epäreilua se on toista osapuolta kohtaankin. Olin itse aika lailla samassa tilanteessa syksyn/talven, kun tapasin naisen, jonka kanssa oli hyvin mutkatonta viettää aikaa ja vaikka hänestä tulikin minulle todella tärkeä ihminen, niin jokin siitä tunnepuolesta puuttui eikä sellaista täydellistä paloa omalta osaltani ollut. Tuskailin asian kanssa pitkään tutkiskellen omia ajatuksia ja podin hieman syyllisyyttä, koska molemmat meistä lähestyvät neljää kymppiä ja tietyt haaveet alkavat olla kohta viimeisten mahdollisuuksien varassa. En tiedä yhtään, minkä ikäisiä olet(te), mutta jos hänellä on perhehaaveita, niin sellaisten tiellä ei tulisi seistä, jos on itse epävarma.

Ehkä paras ratkaisu olisi, jos voisitte pysyä jollain tapaa ystävinä ja ajan kanssahan tilanne saattaa muuttua? Mutta rationaalisella päättelyllä ei oman kokemukseni mukaan tunnepuolta pakoteta tällaisissa asioissa.
 
4

444

Onpa hankalan kuuloinen tilanne. Itse varmaan sanoisin vaan ihan suoraan, että tein väärin ja jäin kuuntelemaan kahdenkeskistä keskustelua. Siinä selvisi, että tilanne toisen miehen kanssa on erilainen kuin puoliso antaa ymmärtää.



Itsellä on myös jonkinlainen tilanne tässä ollut päällä jo hetken aikaa. Erosin tosiaan about vuosi sitten 10 vuoden parisuhteesta. Siinä tuli sitten uusi ihminen itselle mukaan kuvioihin ja ihastumista tapahtui molemminpuolin. Nyt on jo hetken aikaa tuntunut siltä, että ehkä haluaisinkin olla yksin. Tämä uusi (tai useamman kuukauden kuitenkin) parisuhteen osapuoli taas on ihan pelottavan rakastunut. Olen antanut mielestäni aika selvät vinkit ja ihan suoraankin sanonut, että en tiedä nappaako juuri nyt. Mutta jotenkin tämä nainen ei vaan irroita otettaan. Olen hänen mielestään hänelle se elämän rakkaus, perhettä pitäisi perustaa ja minun pitäisi nyt vaan hänen kanssaan yhdessä taistella tämä hankala hetki läpi.

Päällisin puolin tuossa tosiaan olisi hieno puoliso sekä äiti tuleville lapsille. Omistautunut, ahkera, kaunis ja ehdottoman uskollinen niin tunne-elämässä kuin arjessakin. Järki sanoo että nyt teppana otat tästä itsellesi vaimon ja kasvatatte yhdessä perheen. Mutta jostain syystä sitä samanlaista tunteen paloa ei minulla ole kuin hänellä. Se jopa vähän harmittaa, koska en usko samanlaista naista eteeni kovin usein tulevan. Kouluttautunut, älykäs, empaattinen ja uskollinen. Kaunis, urheilullinen sekä terveitä elämäntapoja viettävä.

Silti, olen kesälomaa viettämässä yksin kämpillä enkä hänen luonaan vaikka on sinne usein jo pyytänyt.
Eipä noilla mainitsemillasi seikoilla oikein tänä päivänä ole merkitystä, jos tunne ei ole täysin mukana. Kuulostaa ehkä enemmän sellaiselta löysässä hirressä roikottamiselta, jos toinen haluaa sitoutua enemmänkin ja on suunnilleen jättämässä ehkäisynkin jo pois lisääntymissuunnitelmia tehdessään ja toinen empii, että haluaisiko ylipäänsä mitään vai ei.
Kuitenkin näkisin, että tuossa on myös itsetutkiskelun paikka. Onko jotain käsittelemättömiä traumoja tai tekemätöntä surutyötä, mikä estää tempautumasta täysillä mukaan uuteen. Nuo ovat täysin inhimillisiä seikkoja, joilla on suuri merkitys uuden suhteen rakentamisen kannalta. Itselläni meni kolme vuotta eron jälkeen pitkästä parisuhteesta, että olin valmis myös henkisesti lähteä rakentamaan uutta suhdetta, vaikka potentiaalisia kumppaneita oli ”tarjolla” myös ennen sitä. Vaati ihan julmetusti duunia kaivaa tunnelukkoja ja traumoja esille, helvetillisen määrän kyyneliä ja itsensä armahtamista. Kaikilla tilanne ei toki ole sama ja itse olin eron jälkeen ihan totaalisen romuna, kun elämä oli liian kietoutunut ”meidän” ja parisuhteen ympärille sen sijaan, että olisin elänyt juuri omaa elämääni. Nykyään osaan kuitenkin jo kantaa itseni ja ottaa vastuun omista valinnoistani, ja tätä ei olisi ilman eroa todennäköisesti tapahtunut. Mutta pointti siis on, että vaikka juuri nyt voi tuntua siltä, että ei ehkä haluaisi sitoutua juuri häneen, niin se voi myös muuttua. Tärkeintä olisi kohdata toinen osapuoli asiassa rehellisesti ja avoimesti, käydä asiaa rohkeasti ja luottavaisesti hänen kanssaan läpi. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta se olisi vain ja ainoastaan reilua teitä molempia kohtaan. Pahin, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on antaa tilanteen jatkua ennallaan ja antaa molempien elää siinä illuusiossa, että tilanne on kestävällä pohjalla. Se on toki se helpoin ratkaisu, mutta ei missään tapauksessa hyvä ratkaisu.
 

BaronFIN

Jäsen
@Outsider

Tuo on kuin omasta elämästäni 10v sitten.
Silloin puolisollani oli tiivistä yhteydenpitoa 2000 luvun aikaiseen kesäheilaansa. Olin tästä yhteydenpidosta tietoinen (joo, stalkkasin kun muuten totuutta tullut ulos), mutta kaikki kiellettiin loppuun asti ”ollaan vaan ystäviä” jne… kun todellisuudessa kettu kävi kolossa.

Tämä kuvio aukesi kokonaisuudessaan vasta vuosia myöhemmin ja kävin istumassa myös ihan terapiassa asiasta ja tässä tulee elämän opetus:

Punnitse mikä riittää sinulle. Pistä toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät asiat: perhe, lapset, ekonomistaloudellinen asema, puolison hyvät puolet ja sitten toiseen vaakakuppiin tämän ”käärmemäisyys”, mahdollinen vaihtelunhalu ja mitä muuta onkaan ja katso mihin tämä pohdinta riittää.

Yhdessäolo on tyystin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jokainen tekee omat valintansa. Toista ei vain voi omistaa. Nyt on yksi heila ja tulevaisuudessa voi olla toinen tai kolmaskin. Toki itse haluaisi olla aina se ykkönen ja mielenkiintoisin, mutta elämä aina mene täydellisesti. Ja kyllä, saa vituttaa, mutta mieti maailma miltä se näyttäisi toisin päin ja konkretisoi se myös. Ole valmis viemään oma näkemyksesi vaikka päätyyn asti, niin saat rauhan itsesi kanssa.

Vaikka olemme olleet 25 vuotta yhdessä, niin vaikka tämä loppuisi ensi viikolla, niin elämä voittaisi kuitenkin. Tällöin toiseen ei tarvitse ripustautua ja takertua ja toisellakin on silloin tilaa hengittää ja olla. Ja jos toinen tekee toisenlaisen valinnan, niin sitten tekee. Ja se olisi tehnyt se muutoinkin vaikka vieressä ruikuttaisin muuta.
 

Outsider

Jäsen
@Outsider

Tuo on kuin omasta elämästäni 10v sitten.
Silloin puolisollani oli tiivistä yhteydenpitoa 2000 luvun aikaiseen kesäheilaansa. Olin tästä yhteydenpidosta tietoinen (joo, stalkkasin kun muuten totuutta tullut ulos), mutta kaikki kiellettiin loppuun asti ”ollaan vaan ystäviä” jne… kun todellisuudessa kettu kävi kolossa.

Tämä kuvio aukesi kokonaisuudessaan vasta vuosia myöhemmin ja kävin istumassa myös ihan terapiassa asiasta ja tässä tulee elämän opetus:

Punnitse mikä riittää sinulle. Pistä toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät asiat: perhe, lapset, ekonomistaloudellinen asema, puolison hyvät puolet ja sitten toiseen vaakakuppiin tämän ”käärmemäisyys”, mahdollinen vaihtelunhalu ja mitä muuta onkaan ja katso mihin tämä pohdinta riittää.

Yhdessäolo on tyystin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jokainen tekee omat valintansa. Toista ei vain voi omistaa. Nyt on yksi heila ja tulevaisuudessa voi olla toinen tai kolmaskin. Toki itse haluaisi olla aina se ykkönen ja mielenkiintoisin, mutta elämä aina mene täydellisesti. Ja kyllä, saa vituttaa, mutta mieti maailma miltä se näyttäisi toisin päin ja konkretisoi se myös. Ole valmis viemään oma näkemyksesi vaikka päätyyn asti, niin saat rauhan itsesi kanssa.

Vaikka olemme olleet 25 vuotta yhdessä, niin vaikka tämä loppuisi ensi viikolla, niin elämä voittaisi kuitenkin. Tällöin toiseen ei tarvitse ripustautua ja takertua ja toisellakin on silloin tilaa hengittää ja olla. Ja jos toinen tekee toisenlaisen valinnan, niin sitten tekee. Ja se olisi tehnyt se muutoinkin vaikka vieressä ruikuttaisin muuta.

Aika pitkälti noita asioita olen itsekin pyöritellyt päässäni. Siis sen, että tein mitä vaan, niin toinen kyllä pettää tai lähtee, jos niin haluaa. Toistaiseksi ei ole tehnyt kumpaakaan ja on vakuuttanut, että ei ole tekemässäkään, niin mikäs tässä olisi jatkaa tätä hienosti alkanutta kesää. Lähinnä kai tässä on ongelma se, että miten saan oman luottamukseni toiseen nyt kuntoon. Puhuttiin kyllä vielä tänäänkin viimeksi tästä asiasta, ja saatiin avattua asioita puolin ja toisin, mutta yhteisymmärrystä nyt ei täysin löytynyt. Omasta mielestäni olisi ollut järkevää näyttää sitä viestittelyä minulle, jos se on vaan kuulumisten vaihtoa, mutta tämä ei käynyt, koska ne on yksityisiä asioita, eikä kuulemma auttaisi mitään. Kerroin myös, että ainakaan itse en näe mitään järkeä siinä yhteydenpidossa, jos sillä ei ole tarkoitus ruokkia mitään tulevaisuuden kuvitelmia. Tästä oli puolisokin samaa mieltä, mutta ei nyt silti sanonut suoraan, että se nytkään tähän loppuisi. Se tässä varmaan eniten nyt aiheutti itselle ihmetystä, että käsitin, että ”melkein pettäminen” oli omalle puolisolle tosi paha paikka ja asia mikä painoi kovasti sillon kun tilanne saatiin selvitettyä, koska ei itse näe itseään pettämässä, enkä minäkään. Mutta nyt sitten taustalla on kuitenkin ilmeisesti ihan puhtaasti haluja seksiin, vaikka tilanne muuten onkin sellainen, että molemmat haluaisivat pitää nykyiset parisuhteensa ja tiedostavat, että tuo kuvio ei johda mihinkään, kun se on jo molempien puolisoidenkin tiedossa. Mutta ei tässä tosiaan taida kauheasti muita vaihtoehtoja olla kuin jatkaa eteenpäin ja katsoa mihin päädytään. Muuten tosiaan tuntuu, että molemmin puolin meidän välillä kaikki on nyt paremmin kuin koskaan, joten aika laajalla tunneskaalalla tässä mennään.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Eräs nainen, jonka kanssa olemme ihan vaan kavereita on nyt jostain saanut päähänsä, että minulle voi vuodattaa kaikki sydänsurut ja muut tunnepuolen ongelmat.

Tämä alkaa melko turhauttavaksi käymään. Tykkään kyllä hänen kanssaan hengata ja jutella asioista. On tosi mukava ihminen ja näin tykkään hänestä, mutta toisaalta hän on myös hyvin dramaattinen ja on ilmeisesti jotain sellaisia tunnepuolen solmuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin lähde spekuloimaan.

Mutta tämä, että minulle pitää vuodattaa se, kun jonkun miehen kanssa on mennyt homma poikki alkutekijöihinsä, niin minkä ihmeen takia minun tämä pitää tietää? Ystävyys on ihan jees, mutta tällainen rupeaa olemaan hyvin häiritsevää. Tiedän joo, että ystävyyteen kuuluu nämäkin asiat, mutta silloin kun itsellä on olo, kuin olisi saavi, johon vain käydään kaatamassa oma paha olo, niin en siitä kauheasti diggaile.

Olenko nyt ihan kusipää?
 
Viimeksi muokattu:

Temptation

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Aktivoiduin tässä itsekin kesän kunniaksi ja rintama alkoikin jo ylikuumenemaan, halukkaita treffailuja useampikin edessä. Ajattelin, että jätän juhannuksen jälkeiselle viikolle eli tälle, kerkeää vielä hulinoimaan poikain kanssa kunnolla ilman naisjuttuja.

Altistuin vkl aikana jollekin EM-kisaturistille ja tänään napsahti 14vrk karanteeni. Jees. Ihan tyypillistä meikäläiselle, sinkkuilu ei vaan päästä irti. Otti nyt näemmä kovemmat keinot samaan tahtia kuin minäkin.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Eräs nainen, jonka kanssa olemme ihan vaan kavereita on nyt jostain saanut päähänsä, että minulle voi vuodattaa kaikki sydänsurut ja muut tunnepuolen ongelmat.

Tämä alkaa melko turhauttavaksi käymään. Tykkään kyllä hänen kanssaan hengata ja jutella asioista. On tosi mukava ihminen ja näin tykkään hänestä, mutta toisaalta hän on myös hyvin dramaattinen ja on ilmeisesti jotain sellaisia tunnepuolen solmuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin lähde spekuloimaan.

Mutta tämä, että minulle pitää vuodattaa se, kun jonkun miehen kanssa on mennyt homma poikki alkutekijöihinsä, niin minkä ihmeen takia minun tämä pitää tietää? Ystävyys on ihan jees, mutta tällainen rupeaa olemaan hyvin häiritsevää. Tiedän joo, että ystävyyteen kuuluu nämäkin asiat, mutta silloin kun itsellä on olo, kuin olisi saavi, johon vain käydään kaatamassa oma paha olo, niin en siitä kauheasti diggaile.

Olenko nyt ihan kusipää?
Toisaalta olet kusipää mutta toisaalta et.
Mietipä asiaa siltä kantilta että tämä nainen luottaa sinun todella paljon jos avautuu asioista sinulle. Kokee sinut varmasti luotettavana ihmisenä johon hän voi tukeutua. Totta kai vuodatukset on raskaita varsinkin jos niitä on kovin usein.
Jospa voit ikäänkuin saada oppia omaan elämääsi naisen vuodatuksista?
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ystävyys on ihan jees, mutta tällainen rupeaa olemaan hyvin häiritsevää. Tiedän joo, että ystävyyteen kuuluu nämäkin asiat, mutta silloin kun itsellä on olo, kuin olisi saavi, johon vain käydään kaatamassa oma paha olo, niin en siitä kauheasti diggaile.

Ylläolevat kommentit ovat kaikki hyviä ja totta, mutta ehkä tässä vähän on kyse naisten ja miesten välisistä eroista kaverikeskusteluissakin. Tai pitäisikö vaan yleistää ihmisten välisistä eroista aikoina, jolloin joku voi pahoittaa mielensä tällaisista eri sukupuolten esittämisestä eriävässä valossa. Mutta poitti on kuitenkin se, että oman kokemukseni mukaan tuollaiset joka lyhkäisenkin suhteen puimiset on kuitenkin naisten keskuudessa yleisempiä.

Itse taas en ole koskaan mitään suhdeasioita lähtenyt kavereiden kanssa perkaamaan, joista ei vielä edes voi sanoa, että tuleeko siitä mitään. Se on mielestäni ihan turhaa omasta ja kaverin näkökulmasta. Kaverin näkökulmasta voi miettiä, että mitä hänen sitten pitäisi siihen sanoa. Voivotella ja antaa sympatiaa tai sitten toisaalta jotain ohjeita, että missä meni pieleen?

Omasta näkökulmasta en kaipaa mitään ohjeita noissa asioissa, vaan olen oman itseni kuskin paikalla meni miten meni. Jotten lopputuloksena, että mitä noita ruotimaan. Mutta ehkä toisten ihmisten pitää käsitellä tunnetilojaan juttelemalla noista asioista. Se on ihan fine, niin kauan kuin kaveria kiinnostaa kuunnella.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös