Nyt on tullut omalla kohdallani aika kääntyä isomman kollektiivin puoleen mysteerin selvittämisessä.
Matchasin pari viikkoa sitten deittipalvelussa erään naisen kanssa. Ihastuin tottakai kauniisiin silmiin, mutta erityisesti daamin kuvaukseen itsestään ja mielenkiinnon kohteistaan. Viestiteltiin tovi ja sovittiin aika nopeasti tapaamista seuraavalle viikolle (hänellä on lapsi, joten se esti sillä viikolla ilmeisesti iltatapaamiset) lounaalle.
Tavattiin lounaalla ja käytiin aika tiivis tunnin keskustelu, ennen kuin hänen piti lähteä työtapaamiseen. Taisi siitä hieman myöhästyäkin, kun ei malttanut lähteä. Siinä noustessamme pöydästä hän kysyi numeroani ja että näkisimmekö uudestaankin - tottakai suostuin, kun olin ehtinyt ajatella samaa itsekin. Siitä sitten aika kevyin askelin kotia kohti. Illalla sitten daamilta tuli viestiä, että oli miettinyt elämäntilanteitamme ja ovatkohan ne liian erilaisia. Itselläni siis on eroni jäljiltä seniori-ikäisiä lemmikkejä, jotka aika usein sitovat kotiin ja pitkät reissut yms. ovat tällä erää vaikeita kuvitella. Sanoin sitten, että tää olisi aika helppo paikka sanoa kiitti ja hyvää jatkoa, mutta mun mielestäni aika harvoin kuitenkin kävelee vastaan tällaista keskusteluyhteyttä, joten olisi aika tuhlausta heittää sitä pois tällaisen takia (varsinkin, kun en yhtään tiedä kauanko nuo karvaiset perheenjäsenet tässä maailmassa ovat). No, tämä ilmeisesti kolahti ja chattailu jatkui useamman tunnin yöhön saakka. Tiesin hänen olevan menossa serkkunsa kanssa terassille seuraavana päivänä, joten toivottelin hauskaa lauantaita ja sovittiin, että katsellaan jos vaikka sunnuntaina nähtäisiin.
Noh, lauantai meni itsellä normijutuissa - salia, muuton valmistelua, lätkämatsia jne. kunnes sitten ysin aikaan puhelin kilahti viestin merkiksi ja hän kyseli mitä teen. Sanoin katsovani matsia eli ei mitään ihmeellistä ja esitin saman kyselyn takaisin, vaikka oletin hänen olevan serkullaan. Jotenkin osasin odottaa jo jatkokysymystä, eli hän sitten pyysi kuin pyysikin minua liittymään sinne seuraksi. Kauaa ei tarvinnut miettiä ja sitten olinkin jo taksissa matkalla viereiseen kaupunginosaan. Saavuin paikalle ja siellä oli serkun lisäksi joku neljäs henkilö, eli pääsin ihan kunnon raadin eteen. Heti eteisessä kohteliaasti tarjottiin juotavaa ja otin lasin viiniä. En juo muutenkaan reilummalla kädellä koskaan, mutta erityisesti nyt halusin pitää katseen pallossa. Hän sitten vähän ehkä harmitteli, kun kerroin etten juurikaan juo ja sanoi olevansa itse hieman huppelissa jo...
Ilta meni aika hyvin ja serkku varsinkin pisti kunnon kysymyspatteria tulille. Huomasin siinä, kuinka pikkuhiljaa daami hivuttautui lähemmäksi ja lähemmäksi, lopulta oli ihan kyljessä kiinni, kunnes sitten yhtäkkiä (kesken vastaukseni taas yhteen kysymykseen) hän suuteli minua. Yllätyin totaalisesti ja olin toki messissä, mutta samalla jotenkin tosi tietoinen siitä, että siinä vieressä kaksi ihmistä tuijottaa mua. Tilanne jäi vähän kesken ja se jäi itseäni harmittamaan, halusin hoitaa ensisuudelman kunnolla, joten seurasin häntä sivummalle ja pistin sitten parastani. Siihen jäätiinkin sitten hetkeksi kiinni toisiimme...
Loppuillasta (noh, yöllä) hän jo sitten nukkui rintaani vasten ja kyseli, josko tulisin hänen luokseen yöksi. Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta jotenkin ajatus seksistä toisen ollessa noin humalassa ei ollut se, miten halusin meidän ensimmäisen kertamme toteutuvan, joten sanoin ettei se ehkä ole hyvä idea ja että olisin kohtapuoliin lähdössä kotiini, hänen jäädessä serkulleen yöksi. Saattelin hänet sitten makuuhuoneeseen ja siellä hän kertoi hyvin suorasanaisesti haluavansa seksiä kanssani. Totesin vaan, että halut ovat molemminpuoliset, mutta en halua sitä näin. Autoin häntä riisuutumaan päällivaatteistaan ja siinä vaivihkaa hän yritti kuoriutua kaikista vaatteistaan, mutta pidin kiinni herrasmieslinjasta ja autoin häntä pitämään ne päällään. Tässä kohtaa hän vielä toisti monta kertaa, että halusi minun jäävän hänen viereensä yöksi (mutta sänky oli siis serkun, joten ei se olisi toiminut), mutta sanoin olevani siinä hetken aikaa hänen vierellään ja lähteväni sitten. Toistin siinä moneen kertaan, että mielelläni näkisin kyllä seuraavana päivänä uudelleen. Lähdin hetken päästä hänen pyynnöstään hakemaan varuiksi ämpäriä sängyn vierelle, mutta juutuin serkun tentattavaksi parvekkeelle ja kun tulin takaisin, hän oli sammunut, joten suutelin häntä otsalle ja lähdin.
Seuraavana aamuna laitoin hänelle viestiä kysyäkseni, mikä on fiilis ja olisiko kahvi rannassa mitään. Vastauksena tuli, että nyt taitaa hävettää liikaa, eikä pysty. Olin ihan helvetin pettynyt, mutta vastasin vaan "ok". Myöhemmin kyselin vielä, että josko sittenkin ja hänen vastauksensa oli luokkaa "taidan passaa, kiitti kysymästä". Päivä kului ja itseäni vitutti/ihmetytti, kun fiilis tuntui kääntyneen täysin. Laitoin sitten illemmalla viestiä et mikä juttu, mokasinko jotenkin tai loukkasinko hänen tunteitaan, kun annoin pakit. Vastauksena tuli kauhistelua, että mitä hän olikaan tullut ehdotelleeksi ja sanoi, ettei ole juttutuulella, mutta palaillaan. Sanoin, että tämä ok, mutta halusin vain tsekata, että kaikki ok ja tarvittaessa tuoda jotain safkaa tms. Sovittiin sitten, että ollaan kuulolla.
Kului pari päivää täyttä radiohiljaisuutta ja sitten eilen laittelin viestiä, että miten menee, onko jo toipunut viikonlopusta jne. Kysyin myös, milloin nähtäisiin seuraavan kerran. Ja tähän hän vastasi, että ensi viikolla hän on perjantaina keskustassa, joten voitaisiin taas mennä lounaalle.
Arvoisa raati, mitä helvettiä?
Onko tässä nyt ihan jumalaton morkkis päällä ja sen pakoilua vai tuliko hän paljastaneeksi korttejaan vähän liikaa ja haluaa nyt jotenkin himmailla ja katsoa, miten reagoin? Vai olinko viikonloppuna vain läheisyyden kaipuun pika-apu ja siellä on ehkä muitakin kundeja kiikarissa? Hän siis moneen kertaan teroitti, ettei halua tuhlata aikaa toivottomiin tapauksiin ja tapaa vain hyvin spesiaaleja tyyppejä toistamiseen. Otin tämän silloin plussana itselleni, että olin kuitenkin siinä tilanteessa, jossa tavataan jo toistamiseen.
Oon itse ollut pitkän (12v) parisuhteen jälkeen n. 1,5v sinkkuna ja nyt tuntui siltä jo heti sen perjantaisen tapaamisen jälkeen, että kolahti ja lujaa. Olin/olen suoraan sanottuna ihan pähkinöissäni ja ihmeissäni mielestäni ihan mielettömästä naisesta. Mutta pohdin tässä itsekseni, että mistä helvetistä hänen kohdallaan on kyse. En todellakaan aio antaa kenenkään kohdella itseäni paskasti, mutta toisaalta mietin, että hätkähtikö hän itsekin yhteydemme voimakkuutta (vai onko koko yhteys vain omaa mielikuvitustani)? Eli kannattaako yrittää kovemmin, antaa koko homman olla vai mennä vaan chillisti sinne sovitulle lounastapaamiselle ensi viikolla?