Naisasiat

[Pr0ninjaturtle]

Haluaisitko kertoa vähän tarkemmin, mikä tuossa oli alentuvaa paskaa? Tuollaisenaan kommenttisi jää aika irralliseksi, eikä siinä ole oikein mitään sisältöä.

Ihan omiin kokemuksiin nämä perustuvat, ei ole tarvinnut mitään olkiukkoja rakennella. Siitä olen toki pahoillani, jos meni tunteisiin. Ehkä sekin kertoo jostain.

No.

naisiin tutustuminen on tuonut minulle paljon kaikkea uutta ja kiinnostavaa.

Tästä piti tehhä tämmönen itestäänselvyys, että jopa naisiin tutustuessa voi tuoda uutta ja kiinnostavaa.

Eivätkä ne naisten kiinnostuksen kohteet ole aina niin erilaisia kuin miesten, vaikka ne eivät tykkäisikään istua sohvalla kalsareissa ja kalja kädessä katsomassa lätkää. Työkavereinakin naiset ovat yleensä hyviä, ja uskallan yleistää omalla kokemuksellani, koska työskentelen naisvaltaisella alalla.

Taas tässä lähetään semmosella oletuksella, että naiset on joku irrallinen ryhmä, mutta ihan hyvin niittenki kanssa voi toimia. Yllätys yllätys.
Ja muutenki teksti on hyvin alentuva ja siinä ajatellaan naisia kärjistetysti naisina, eikä ihmisinä, jos saat yhtään kiinni, mitä tatkotan?

Ja siis mie en koe olevani mikään kovinkaan feministi, mutta jopa mulla sattu silmään tämä teksti, kuinka se ruokkii juuri semmosta sukupuolten vastakkainasettelua, jolle ei ole enää yhtään enempää tarvetta. Toki jos olet tarkotuksella kirjottanu sen kellarissa asuneen peräkammarin pojan, joka on vasta saanu ensikosketuksensa naisiin, silmin, niin sitten pisteet sulle, loistava kirjoitus.

 

[nummenkallio]

Toki jos olet tarkotuksella kirjottanu sen kellarissa asuneen peräkammarin pojan, joka on vasta saanu ensikosketuksensa naisiin, silmin, niin sitten pisteet sulle, loistava kirjoitus.

Vähän sitäkin siinä tavoiteltiin, mutta en tajunnut, että siitä voisi joku noin pahasti loukkaantua. Lähtökohta oli juuri kritisoida tuollaisten ihmisten suhtautumista. Myöskään en huomannut, että naiset olisivat kirjoituksesta hirveästi loukkaantuneet, joten uskallan olettaa, että asiat ovat edelleen noin.

Tästä piti tehhä tämmönen itestäänselvyys, että jopa naisiin tutustuessa voi tuoda uutta ja kiinnostavaa.

Niin, mitä pahaa tuossa on? Toin esiin omia kokemuksiani. Kun tutustut naisiin, niin voit saada sitä kautta jotain uutta ja kiinnostavaa. Pitäisikö tuosta nyt jonkun loukkaantua? Nostakaa nyt käsi pystyyn, jos jotain loukkaa. Mistä lähtien myönteiset kommentit ovat olleet loukkaavia?

Kirjoituksen tarkoituksena oli puolustaa naisia ja arvostella naisia vihaavia miehiä, mutta näköjään tästäkin voi loukkaantua ja tämänkin voi tulkita väärin. Ja vähän laajemminkin oli tarkoituksena avata sitä, että ei se sukupuoli määritä vielä ketään kovin paljon, ja tärkeintä on kiinnostus ja uteliaisuus toista kohtaan. Jos haluat parisuhdetta, ole oikeasti kiinnostunut siitä toisesta.

Ja nyt rasti seinään: yksikään nainen ei ole tästä loukkaantunut. Sinäkin olet käsittääkseni miesoletettu. Tämän myötä voin siis olettaa, että viestini meni kyllä muuten aika hyvin perille.

 

[Pr0ninjaturtle]

Vähän sitäkin siinä tavoiteltiin, mutta en tajunnut, että siitä voisi joku noin pahasti loukkaantua. Lähtökohta oli juuri kritisoida tuollaisten ihmisten suhtautumista. Myöskään en huomannut, että naiset olisivat kirjoituksesta hirveästi loukkaantuneet, joten uskallan olettaa, että asiat ovat edelleen noin.


Niin, mitä pahaa tuossa on? Toin esiin omia kokemuksiani. Kun tutustut naisiin, niin voit saada sitä kautta jotain uutta ja kiinnostavaa. Pitäisikö tuosta nyt jonkun loukkaantua? Nostakaa nyt käsi pystyyn, jos jotain loukkaa. Mistä lähtien myönteiset kommentit ovat olleet loukkaavia?

Kirjoituksen tarkoituksena oli puolustaa naisia ja arvostella naisia vihaavia miehiä, mutta näköjään tästäkin voi loukkaantua ja tämänkin voi tulkita väärin. Ja vähän laajemminkin oli tarkoituksena avata sitä, että ei se sukupuoli määritä vielä ketään kovin paljon, ja tärkeintä on kiinnostus ja uteliaisuus toista kohtaan. Jos haluat parisuhdetta, ole oikeasti kiinnostunut siitä toisesta.

Ja nyt rasti seinään: yksikään nainen ei ole tästä loukkaantunut. Sinäkin olet käsittääkseni miesoletettu. Tämän myötä voin siis olettaa, että viestini meni kyllä muuten aika hyvin perille.

Minkä helvetin takia mie loukkantuisin jonku random nimimerkin kirjotteluista? Kukaan ole puhunu mistään loukkaantumisesta, vaan siitä kuinka alentuva teksti tuo oli.

Tarkotus avata, ettei sukupuoli määritä? Sitten kuitenki puhutaan, kuinka naisiin tutustumalla voi saada elämään jotain uutta ja kiinnostavaa. Tuosta tekstistä saa kuvan, että se olis joku yllätys. Kai nyt jokanen tietää, että ku tutustuu uusiin ihmisiin, olipa ne sitten mitä sukupuolta tahansa, on suuri mahollisuus saada elämään jotain uutta ja kiinnostavaa.
Se nyt jotenki olet kääntäny kaiken sen loukkaavuuden kautta kattomiseksi, ekkä näe, kuinka alentuvia muutama kohta on.

 

[nummenkallio]

Minkä helvetin takia mie loukkantuisin jonku random nimimerkin kirjotteluista? Kukaan ole puhunu mistään loukkaantumisesta, vaan siitä kuinka alentuva teksti tuo oli.

Tarkotus avata, ettei sukupuoli määritä? Sitten kuitenki puhutaan, kuinka naisiin tutustumalla voi saada elämään jotain uutta ja kiinnostavaa. Tuosta tekstistä saa kuvan, että se olis joku yllätys. Kai nyt jokanen tietää, että ku tutustuu uusiin ihmisiin, olipa ne sitten mitä sukupuolta tahansa, on suuri mahollisuus saada elämään jotain uutta ja kiinnostavaa.
Se nyt jotenki olet kääntäny kaiken sen loukkaavuuden kautta kattomiseksi, ekkä näe, kuinka alentuvia muutama kohta on.

Miehän sanoin jo. Mie menin siinä alussa niiden poikamiesten pään sisälle. Sit mie tulin sieltä pois.

Miusta sie oot nyt hermostunut ihan liikaa asioista. Se on joku siun omassa päässä, joka nyt mättää, kiusaa ja saa aikaan reaktioita.

Mie en varmasti tiiä siun sukupuolta, vissiin sie oot mies, mutta kyl mie hankalan ihmisen tunnistan aina. Mie en ikinä voinut uskoo, miten paljon raivoo miun joku kirjoitus voisi saada aikaan.

Meehä sie nyt nukkumaa ja herää paremmal mielel huomen. Ja kun sie Barcelonan kannattaja oot, niin kerroha sie miulle, miten paljon sie oot siellä Camp Noulla ollu. Tai ootsie nähny Messii. Mie vastaan kyl molempii.

 

[Pr0ninjaturtle]

Miehän sanoin jo. Mie menin siinä alussa niiden poikamiesten pään sisälle. Sit mie tulin sieltä pois.

Miusta sie oot nyt hermostunut ihan liikaa asioista. Se on joku siun omassa päässä, joka nyt mättää, kiusaa ja saa aikaan reaktioita.

Mie en varmasti tiiä siun sukupuolta, vissiin sie oot mies, mutta kyl mie hankalan ihmisen tunnistan aina. Mie en ikinä voinut uskoo, miten paljon raivoo miun joku kirjoitus voisi saada aikaan.

Meehä sie nyt nukkumaa ja herää paremmal mielel huomen. Ja kun sie Barcelonan kannattaja oot, niin kerroha sie miulle, miten paljon sie oot siellä Camp Noulla ollu. Tai ootsie nähny Messii. Mie vastaan kyl molempii.

No antaa olla, ei ole niin sydämen asia, että jaksasin enempää alkaa tinkaamaan.
Barcasta menny vähän maku Iniestan ja Xavin jälkeen, rikkoo liikaa ffp:tä ja tämä super league seikkailu murensi pohjaa entisestään. Messiki veronkiertoineen ja kiukkutteluineen menettäny vähän hohtoa, vaikka maailman paras hyökkääjä ainaki vielä ennen oliki :)

 

[Fiftie]

Linkki: https://twitter.com/laamalainen/status/1389202195174891520

Ei varsinaisesti kuulu tähän keskusteluun ehkä, mutta miten mä oon käsittäny "friendzonen" aina sillä, että on kaks ihmistä jotka on romanttisesti ollut kiinnostuneet toisista, mutta sitten vaikkapa nainen ei enää olekkaan, mutta haluaa olla kuitenkin kaveri. Eli käytännössä on antanut "kaverikortin" toiselle osapuolelle.

En koskaan ole ajatellut tai ajattele, että nainen ois seksiä velkaa, koska ei tietenkään ole, mutta jotenkin sain käsityksen tuosta että sitten kiinnostaa vaan toisessa seksi, jos ei oo toisen kaveri. En itse välttämättä pystyisi jonkun kaveriks jäämään, jos oon ihan rakastunut toiseen ja se toinen yks kaks ei ookkaan musta yhtään kiinnostunu romanttisesti. Ehkä nyt sitten vaan ymmärrän tuon väärin.

 

[Jeffrey]

Linkki: https://twitter.com/laamalainen/status/1389202195174891520

Ei varsinaisesti kuulu tähän keskusteluun ehkä, mutta miten mä oon käsittäny "friendzonen" aina sillä, että on kaks ihmistä jotka on romanttisesti ollut kiinnostuneet toisista, mutta sitten vaikkapa nainen ei enää olekkaan, mutta haluaa olla kuitenkin kaveri. Eli käytännössä on antanut "kaverikortin" toiselle osapuolelle.

Näinhän se on. Tämä henkilö ymmärtänyt jotain nyt pahasti väärin. Paha itse sanoa onko tämä "voidaanko kuitenkin olla kavereita" sitaatti yleisempi naisen vai miehen suusta. Epäilisin yleisestiottaen, että naisen. Tämä perustuu ajatusmalliin siitä, että jättäjä lienee useammin nainen, ja jättäjä pehmittää tällä sanomaansa. Samalla ehkä naisilla on kapeampi ystäväpiiri jos kaikkia kahvikavereita ei mukaan lasketa, ja myös muutoin miehelle lienee hankalampaa olla ystävä henkilön kanssa josta olisi halunnut enemmänkin.

 

[Fiftie]

Näinhän se on. Tämä henkilö ymmärtänyt jotain nyt pahasti väärin. Paha itse sanoa onko tämä "voidaanko kuitenkin olla kavereita" sitaatti yleisempi naisen vai miehen suusta. Epäilisin yleisestiottaen, että naisen. Tämä perustuu ajatusmalliin siitä, että jättäjä lienee useammin nainen, ja jättäjä pehmittää tällä sanomaansa. Samalla ehkä naisilla on kapeampi ystäväpiiri jos kaikkia kahvikavereita ei mukaan lasketa, ja myös muutoin miehelle lienee hankalampaa olla ystävä henkilön kanssa josta olisi halunnut enemmänkin.

Varmasti näin. En minä ainakaan oo ajatellu niin, että toisesta kun on romanttisesti kiinnostunu, niin se on vaan pelkkää seksin halua toisen kanssa. Kyllä siihen omassa maailmassa paljon muutakin kuuluu. Tuonne twitteriin nyt en uskalla sanallakaan asiasta kommentoida.

 

[Murkula]

Linkki: https://twitter.com/laamalainen/status/1389202195174891520

Ei varsinaisesti kuulu tähän keskusteluun ehkä, mutta miten mä oon käsittäny "friendzonen" aina sillä, että on kaks ihmistä jotka on romanttisesti ollut kiinnostuneet toisista, mutta sitten vaikkapa nainen ei enää olekkaan, mutta haluaa olla kuitenkin kaveri. Eli käytännössä on antanut "kaverikortin" toiselle osapuolelle.

En koskaan ole ajatellut tai ajattele, että nainen ois seksiä velkaa, koska ei tietenkään ole, mutta jotenkin sain käsityksen tuosta että sitten kiinnostaa vaan toisessa seksi, jos ei oo toisen kaveri. En itse välttämättä pystyisi jonkun kaveriks jäämään, jos oon ihan rakastunut toiseen ja se toinen yks kaks ei ookkaan musta yhtään kiinnostunu romanttisesti. Ehkä nyt sitten vaan ymmärrän tuon väärin.

Nuo on noita, ihan yhtä hyvin voi väittää että ilman kavereita oleva nainen uhriutuu kun mies on sille kaveruuden velkaa.

Ensimmäinen pitkä suhde alkoi jotenkin noin, kun silloin just täysi-ikäinen tyttö ehdotti kaverikorttia. Sanoin sille, että en etsi kavereita koska niitä minulla on valehtelematta kymmeniä ja kaksi täydellistä ystävääkin.
Ei se nainen ollut seksiä velkaa enkä minä kaveruutta. Asia oli vaan niin että hän ei halunnut muuta ja minä halusin, mutta en halunnut uutta kaveria ilman sen enempää. Kumman syy? Niin, ei kummankaan.
4,5 vuotta sitten kuitenkin oltiin "kavereita" ja nussittiin kun kanit mutta se ei ollut tässä se pointti. Vaan kummallakin on ihan oma tahto eikä toisen tarvitse toisen tahdosta mitään johtopäätöksiä vedellä.

 

[Outsider]

En tiiä muistaako kukaan viimevuotisia kirjoituksiani, ku nolona taisin mennä poistamaankin ne jälkikäteen, mutta nyt voinee todeta, että hienosti meni tämä keissi. Tosiaan sillon pyörittelin hetken jotain eroajatuksia, kun tapasin yhden naisen kenen kanssa olisi ollut mahdollisuuksia johonkin sutinaan ja toisaalta oma parisuhde oli pitempään tuntunut jo siltä, että ollaanko me enää mitään muuta kuin kämppiksiä ja vanhempia. No täältähän tuli asiantuntevia neuvoja siitä, että asia esille oman puolison kanssa ja siitä eteen päin. Sen naisen unohdin, enkä ollut siihen missään yhteydessä, mutta tietenkin olin tyhmä enkä ottanut asiaa ihan suoraan kotona esiin, vaan lähdin ainoastaan pikkuhiljaa panostamaan suhteeseen, kun ajattelin asiaa ja tajusin, että ei mulle oikeasti mikään muu ole kokonaisuutena tärkeämpää. No siitähän homma lähti sitten menemään hyvään suuntaan, tai ainakin luulin niin. Pikkuhiljaa touhuttiin yhdessä kaikenlaista pitkästä aikaa ja tuntui, että kaikilla on kivaa ja makkarissakin homma luisti loistavasti, niin eipä ollut enää tietoakaan siitä puuttuvasta läheisyydestä siltäkään osin. Jotenkin vaan sitten alkoi kuitenkin tulla kaikkia pieniä merkkejä vastaan mitkä pisti epäilemään onko tässä nyt joku pielessä. Tavallaan meni päivä päivältä paremmin, mutta samalla oli jotain outoa. Jos olisin kirjoittanut noita juttuja, niin olisin saanut varmaan jonkun hullun tai stalkkerin maineen ja jouduin kyllä itsekin miettimään mitä nyt oikein sekoilen, mutta lopulta oli sitten pakko kuitenkin tänään ottaa asia esille, kun laskin riittävän monta kertaa 1+1+1+1 ja selvisihän se sitten, että nyt ei sitten enää tässä vaiheessa osaakaan oikein suhtautua tähän nykyiseen minuun niin kuin oli itse toivonut ja sattumalta tässä keväällä somessa oli tullut vanha tuttavuus vastaan mikä oli sekoittanut pään kokonaan. Tämä homma nyt oli ilmeisesti kaatunut pari viikkoa sitten ennen samaan sänkyyn asti pääsemistä, kun vastapuoli oli jäänyt aikeistaan kiinni omalle vaimolleen, mutta kovasti olisi haluja ollut ja nyt pitäisi saada omaa aikaa kuitenkin selvittääkseen ajatuksia. Vähän tuntuu pahalta, kun asia tuli täysin puskista, kun itse luulin eläväni nyt päivä päivältä about parasta aikaa ikinä ja olin korviani myöten rakastunut uudelleen puolisooni, mutta mitäpä tuosta sinänsä mieltään pahoittamaan, kun olin itsekin toisaalta vähän pienemmässä mittakaavassa haaveillut aikanaan toisesta. Tämä esiin tullut tapaus ei siis ole mulle mikään kynnyskysymys minkään suhteen, mutta sen verran nyt kuitenkin selvisi ajatuksia, että eiköhän tässä ole isojako edessä. Kyllä tietysti annan aikaa, mutta siltä se rivien välistä kuulosti, että ilman lapsia se olis heti morjes. No ei mikään tietysti ole varmaa tässä vaiheessa, mutta omat kortit oli pöydässä jo ennestään ja all-in, niin kattellaan miten käy. Paska tsägä, että tää meni tähän, mutta oma vika. Muistakaa avata suunne ajoissa, älkääkä kuvitelko että asiat hoituu itsestään. Paino sanalla ajoissa, kyllä mekin tässä keväällä viimein puhuttiin miksi hommat oli mun puolelta mennyt niin kuin oli ja luulin, että sen jälkeen oltiinkin löydetty taas toisemme. Too late too late, kuten Lemmy lauloi.

 

[Sanainen arkku]

En tiiä muistaako kukaan viimevuotisia kirjoituksiani, ku nolona taisin mennä poistamaankin ne jälkikäteen, mutta nyt voinee todeta, että hienosti meni tämä keissi. Tosiaan sillon pyörittelin hetken jotain eroajatuksia, kun tapasin yhden naisen kenen kanssa olisi ollut mahdollisuuksia johonkin sutinaan ja toisaalta oma parisuhde oli pitempään tuntunut jo siltä, että ollaanko me enää mitään muuta kuin kämppiksiä ja vanhempia. No täältähän tuli asiantuntevia neuvoja siitä, että asia esille oman puolison kanssa ja siitä eteen päin. Sen naisen unohdin, enkä ollut siihen missään yhteydessä, mutta tietenkin olin tyhmä enkä ottanut asiaa ihan suoraan kotona esiin, vaan lähdin ainoastaan pikkuhiljaa panostamaan suhteeseen, kun ajattelin asiaa ja tajusin, että ei mulle oikeasti mikään muu ole kokonaisuutena tärkeämpää. No siitähän homma lähti sitten menemään hyvään suuntaan, tai ainakin luulin niin. Pikkuhiljaa touhuttiin yhdessä kaikenlaista pitkästä aikaa ja tuntui, että kaikilla on kivaa ja makkarissakin homma luisti loistavasti, niin eipä ollut enää tietoakaan siitä puuttuvasta läheisyydestä siltäkään osin. Jotenkin vaan sitten alkoi kuitenkin tulla kaikkia pieniä merkkejä vastaan mitkä pisti epäilemään onko tässä nyt joku pielessä. Tavallaan meni päivä päivältä paremmin, mutta samalla oli jotain outoa. Jos olisin kirjoittanut noita juttuja, niin olisin saanut varmaan jonkun hullun tai stalkkerin maineen ja jouduin kyllä itsekin miettimään mitä nyt oikein sekoilen, mutta lopulta oli sitten pakko kuitenkin tänään ottaa asia esille, kun laskin riittävän monta kertaa 1+1+1+1 ja selvisihän se sitten, että nyt ei sitten enää tässä vaiheessa osaakaan oikein suhtautua tähän nykyiseen minuun niin kuin oli itse toivonut ja sattumalta tässä keväällä somessa oli tullut vanha tuttavuus vastaan mikä oli sekoittanut pään kokonaan. Tämä homma nyt oli ilmeisesti kaatunut pari viikkoa sitten ennen samaan sänkyyn asti pääsemistä, kun vastapuoli oli jäänyt aikeistaan kiinni omalle vaimolleen, mutta kovasti olisi haluja ollut ja nyt pitäisi saada omaa aikaa kuitenkin selvittääkseen ajatuksia. Vähän tuntuu pahalta, kun asia tuli täysin puskista, kun itse luulin eläväni nyt päivä päivältä about parasta aikaa ikinä ja olin korviani myöten rakastunut uudelleen puolisooni, mutta mitäpä tuosta sinänsä mieltään pahoittamaan, kun olin itsekin toisaalta vähän pienemmässä mittakaavassa haaveillut aikanaan toisesta. Tämä esiin tullut tapaus ei siis ole mulle mikään kynnyskysymys minkään suhteen, mutta sen verran nyt kuitenkin selvisi ajatuksia, että eiköhän tässä ole isojako edessä. Kyllä tietysti annan aikaa, mutta siltä se rivien välistä kuulosti, että ilman lapsia se olis heti morjes. No ei mikään tietysti ole varmaa tässä vaiheessa, mutta omat kortit oli pöydässä jo ennestään ja all-in, niin kattellaan miten käy. Paska tsägä, että tää meni tähän, mutta oma vika. Muistakaa avata suunne ajoissa, älkääkä kuvitelko että asiat hoituu itsestään. Paino sanalla ajoissa, kyllä mekin tässä keväällä viimein puhuttiin miksi hommat oli mun puolelta mennyt niin kuin oli ja luulin, että sen jälkeen oltiinkin löydetty taas toisemme. Too late too late, kuten Lemmy lauloi.

Some on perseestä. Tsemppiä.

 

[Outsider]

Some on perseestä. Tsemppiä.

No tavallaan oon somesta yleisesti samaa mieltä, mutta ei se nyt tässä tapauksessa mikään pääsyyllinen ole, vaan ne ongelmat on ollut paljon syvemmällä ja pitkään. Ilman niitä ei varmasti tommostakaan olis ikinä tapahtunut, kun kyseessä on tosiaan muuten ollut hyvä ja toisia kunnioittava suhde ilman mitään riitelyitä jne. Mut se on semmosta, ku on niin juntti, että ei osaa käsitellä/puhua oikein mistään tärkeistä asioita kenenkään kanssa sillon ku olis pitänyt. Kyllä tän asian esilleotto oli nytkin ihan helvetin vaikeeta, kun vaihtoehto olis ollut toisaalta jatkaa sitä samaa itsestä hienoa aikaa mikä vielä eilen oli menossa. Mut joskus se on kai vaan uskallettava, vaikka lopputulos ei olisikaan toivottu.

 

[Draco]

No joo, tuleehan tuosta pitkälti mieleen omakohtainen kokemus aikanaan, kun yhdessä suhteessani päädyin pettämisajatuksiin ja vaikken koskaan itse tekoon asti päässyt, niin oli mulla jo joku salaseuranhakuilmoitus netissä, että konkreettisiin tekoihin asti se eteni, vaikka ei ollut oikein kanttia sitä toteuttaa. No ei siitä sitten aikaakaan, kun silloinen tyytöystävä sitten ilmoitti pettäneensä ja lähti vielä kyseisen henkilön matkaankin siitä, että se oli sitten samantien sillä selvä.

Vaikka itse en päässyt, enkä edes varmaan olisi kumminkaan pystynyt etenemään hommassa päätyyn asti, niin kyllä tuo jotenkin omanarvontunnon veti aika pohjalle silloin pariksikin vuodeksi. Syytin pitkälti itseäni, että asiat menivät miten menivät, vaikken koskaan toki vastapuolen tyyliä päättää suhde hyvänä pitänytkään. Mutta tuo oli kuitenkin opettavainen kokemus ja ajanjakso, ei siitä mihinkään pääse.

Kyllähän sinä @Outsider olet jo mielestäni analysoinut tuon ihan oikein. Kävit aallonpohjalla, mutta päätit sitoutua olemassaolevaan, mutta siinä kohtaa olisi pitänyt tunnistaa asioiden olevan huonolla tolalla ja sitoutumisen olisi pitänyt olla molemminpuolesta, eli vaimo mukana kehityskeskustelussa.

Kyllä se oma opetus, minkä olen ammentanut tuolta takavuosista on, että jos pettämisajatuksia alkaa tulemaan, niin jokin on siinä kohtaa perseellään. Ja jos toisaalta haluaa, ettei vastapuoli sinua pettäisi (mikä ei koskaan ole omissa käsissä täysin), pitää sen lähteä itsekunnioituksesta ja siitä, että jos kerran haluan rakentaa jutun, jossa niin ei tapahdu, niin silloin ei voi antaa sijaa sellaisille ajatuksille itse. Sen jälkeen loppu on siihen uskomista, että vastapuoli ajattelee samalla tavalla.

 

[Jeffrey]

Mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ero mitä on ajatuksella, edes jonkinlaisella valmistelulla ja lopullisella valinnalla suorittaa teko. Omasta historiasta löytyy case lähes yksyhteen @Draco n kertoman kanssa. Tuolloin sattui radiosta tulemaan jokin ajankohtaisohjelma jossa käsiteltiin tällaista valmistelu-toteutus analogiaa vähän vakavamman - itsemurhan näkövinkkelistä. Tuosta on jo se kymmenkunta vuotta aikaa joten tässä nyt en mahda kaikkea muistaa. Ohjelman asiantuntijan (joku kallonkutistaja) pääpointtina nimenomaan oli se, että kuinka eri vaiheet prosessissa tulee tunnistaa itse. Ja itselleen olla armollinen ajatuksista ja valmisteluista - koska niistä tekoon on vielä todella pitkä matka. Ehkä tämänkin seurauksena itse en lopulta kokenut omalla kohdalla tätä "pettämisenvalmistelua" kovin pahana asiana, koska se matka itse tekoon oli kuitenkin edelleen hyvin pitkä.

Jokaisella meillä on heikkoja hetkiä ja mieliajatuksia. Haluaisin siis painottaa sitä, etten lähtisi luomaan asiasta suurempaa haloota mikäli tällaisia ajatuksia syntyy. En koe, että jotain olisi suhteessa pakosti pielessä mikäli ajatuksia pettämisestä syntyisi.

Muutenkin, seksuaalisuus ja siihen linkittyvät erilaiset siteet ovat aina ihmissuhdekohtaisia. Olen saanut elämäni aikana temmeltää melko monissa erilaisissa ihmissuhteissa, ja se mustasukkaisuus (joka kuitenkin on pettämisen demonisoinnin taustalla) on aina ihmissuhteesta kiinni. Toisten kanssa ajatukset pienemmästäkin pettämisestä tuntuvat pahemmalta ja toisten kanssa homma taas ei tunnu pahalta vaikka kumppaninsa näkisi aktissa toisen kanssa. Eikä tässä ole edes kyse siitä välittääkö kumppanistaan vai ei. Se onkin sitten hyvä kysymys miksi näin - ja siihen tietänee vastauksen vain nuo korkeammat tahot.

 

[Outsider]

@Draco
@Jeffrey

En näe tätä mahdollista pettämishommaa tässä minään suurimpana ongelmana, ehkä just siksi, että olen itsekin tullut ihan suht vakavista ajatuksista tähän nykyhetkeen missä niille ei omalla kohdalla ole mitään sijaa. Koen siis, että jos itse olen päässyt niistä ajatuksista yli, niin miksi ei puolisokin omalla kohdallaan. Tämä yhteydenpito oli loppunut jo tuossa pari-kolme viikkoa sitten ja kuulemma alkanut jo tuntua siltä, että oliko se sittenkin ihan merkityksetöntä. Sen verran tuon vastapuolen vaimon kanssa vaihdoin ajatuksia, että ilmeisesti näin oli tosiaan ollut. Ei nyt lähtökohtaisesti kiinnosta sotkea muita omiin ongelmiin, mutta pakko oli varmistaa pitikö tarina paikkansa.
Keskusteluissa tilanne on ollut puolison kertomana 50/50 meidän suhteen jatkon kannalta, mutta mulle tää on välittynyt niin, että jos ennen asian selviämistä mulle oltiin jossain 70/30, niin nyt asiat on kääntynyt kuitenkin päivässä vähintään 30/70, tai ehkä 10/90. Eihän nää ikinä varmaan helppoja paikkoja ole, mutta oon yrittänyt painottaa, että ajattelee nyt sitten rohkeasti itseään, eikä pelkästään lapsia ja yhteistä omaisuutta jne. säätöä vaativaa. Aikaa saa, jos tarvitsee, mutta jos tilanne on se, että sitä ei oikeasti tarvitse, niin sitten vaan kortit tiskiin sieltäkin puolelta.

 

[Draco]

Joo, hyvin olet käsitellyt ja hyvin mielestäni suhtaudut koko juttuun @Outsider, että tuolla tavalla annat teille ainakin vielä itse mahdollisuuden.

Mutta tavallaan vielä täsmentääkseni oman kirjoitukseni pointtia, että en minä varsinaisesti sitä kadu, että minulla oli noita pettämisaikaita - jälkikäteen ihan sama loopuelämäni kannalta vaikka olisin pettänytkin, koska ei se vastapuoli ollut kuitenkaan sitä, minkä olen ymmärtänyt jälkeenpäin olevan miunlle tärkeää. Ei hänessä ollut niitä asioita, mitä arvostan. Ja vastapuoli teki tekonsa varmaan myös ihan syistä, eikä pelkästä päähänpistosta.

Että se, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisi ollut myöntää jo ajoissa, että tuo juttu ei tule kestämään, sen sijaan, kun pelkäsi erota ja rupesi sitten miettimään muunlaisia ulospääsyjä tilanteesta. Mutta ei sitä silloin vielä osannut oikein tietää itseään ja mikä toisaalta on itselle hyvä, kun ajatellaan kumppania. Teillä varmaan tässä suhteessa eri, kun on lapsetkin jne. Mutta samaan ajatteluun siinä tullaan, että on tiedettävä mikä on itselle hyvä, kuten jo viestitit hänellekin, että ajattele itseäsi.

 

[Outsider]

Joo, hyvin olet käsitellyt ja hyvin mielestäni suhtaudut koko juttuun @Outsider, että tuolla tavalla annat teille ainakin vielä itse mahdollisuuden.

Mutta tavallaan vielä täsmentääkseni oman kirjoitukseni pointtia, että en minä varsinaisesti sitä kadu, että minulla oli noita pettämisaikaita - jälkikäteen ihan sama loopuelämäni kannalta vaikka olisin pettänytkin, koska ei se vastapuoli ollut kuitenkaan sitä, minkä olen ymmärtänyt jälkeenpäin olevan miunlle tärkeää. Ei hänessä ollut niitä asioita, mitä arvostan. Ja vastapuoli teki tekonsa varmaan myös ihan syistä, eikä pelkästä päähänpistosta.

Että se, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisi ollut myöntää jo ajoissa, että tuo juttu ei tule kestämään, sen sijaan, kun pelkäsi erota ja rupesi sitten miettimään muunlaisia ulospääsyjä tilanteesta. Mutta ei sitä silloin vielä osannut oikein tietää itseään ja mikä toisaalta on itselle hyvä, kun ajatellaan kumppania. Teillä varmaan tässä suhteessa eri, kun on lapsetkin jne. Mutta samaan ajatteluun siinä tullaan, että on tiedettävä mikä on itselle hyvä, kuten jo viestitit hänellekin, että ajattele itseäsi.

Joo meillä tosiaan arvot kai sinänsä kohtaa edelleen ja oikeastaan ikinä ei ole ollut mitään isompia riitoja tms., mutta jotenkin vaan ajauduttiin kuitenkin vähän erilleen vuosien saatossa, kun yli kymmenen yhteistä vuotta on jo takana ja kumpikaan ei osannut reagoida tähän asiaan ilmeisesti riittävän ajoissa. Tässä tämä toinen mies oli tullut nyt kuvioihin samaan aikaan kun me oltiin nyt viimein otettu asiaa ihan isomminkin yhdessä esille ja sen takia se nyt itsestä tuntuukin pahalta, että omat fiilikset/luulot oli, että nyt ollaan oikeesti menossa sinne minne pitääkin ja kaiken lisäksi vieläpä aika pienillä muutoksilla. Ja näin se oli kai puolison mielestäkin, mutta sitten kun tuo kuvio tapahtui, niin nyt kaikki kuitenkin onkin mietinnän alla. Lasten takia tosiaan vaikea paikka varsinkin mulle ja ne tässä tietysti estää nyt sen etäisyyden ottamistakin, että niitä ajatuksia saisi selvitellä mikäli sille enää tarvetta on.

Naurattaa kun miettii miten olisin itseasiassa vielä ihan hetki sitten voinut kirjoittaa tästä aiheesta ihan toisenlaisen viestin ja kertoa miten kaikki kääntyikin vielä hyväksi viime kesän aallonpohjasta ja miten onnellinen siitä olen.

 

[Draco]

Naurattaa kun miettii miten olisin itseasiassa vielä ihan hetki sitten voinut kirjoittaa tästä aiheesta ihan toisenlaisen viestin ja kertoa miten kaikki kääntyikin vielä hyväksi viime kesän aallonpohjasta ja miten onnellinen siitä olen.

Joo, pakko sanoa, että aika erikoinen tilanne, jos suhde tulee päätökseensä tunnelmissa, jossa siinä menee paremmin, kuin pitkiin aikoihin. Ei oikein loogista, mutta ei kai se rakkaus sitten joskus ole. Ei kai tuota näe kuin ajan kanssa. Vaimosi täytyy pystyä miettimään asiat obejktiivisesti, eikä toivottavasti jotenkin nyt tee päätöskiä sen perusteella, että joku toinen on kuviossa ja tuntuu juuri nyt paremmalta vaihtoehdolta. Pitäisi vähän nähdä pitemmällekin.

Mutta kerro nyt sitten miten kävi, kun jossain vaiheessa selkenee.

 

[Keskiviiva]

Karkkikaupassakin on yksi maku ylitse muiden. Mutta kuinka moni syö vuodesta toiseen vain sitä yhtä ja samaa? Melko harva, sillä eihän suhteet kanna läpi elämän kuin poikkeustapauksissa ja jos kantaa, niin niistäkin suurin osa väljähtäneitä joista nuoltu suosikkimaun sokerikuorute pois jo aikaa sitten.
Kaikille syntyy houkutus katsoa myös viereisen hyllyn tarjontaa. Sitten ollaan valinnan äärellä, mitä haluaa. Maistaa hetken makeaa, joka tuskin on yhtä herkullista kuin aiempi, mutta ainakin sokerikuorute edelleen löytyy. Vaiko nuolla lopulta puuta. Ei sekään huono asia ole, onhan ainakin juuret maassa ja paikka johon maatua ja mädäntyä - yhdessä.
Elämä on valintoja.

 

[Outsider]

Nyt on perhe sitten viety mummolaan ja ovat alkuun siellä ja varmaan välissä jossain hotellissa tai airbnb:ssä. Hankala tilanne yrittää nyt järjestää toiselle omaa aikaa, kun en pysty töiden puolesta olla yksin lasten kanssa ja toisaalta, eihän lasten äiti saa sitä omaa aikaa, jos lapset on jatkuvasti mukana. Toivottavasti tää kuvio nyt kuitenkin auttais, että tulee joku selkeä suunta mitä kohti pyrkiä. Yritin vielä lopuks sanoa, että en todellakaan odota mitään valmista ratkaisua, jos vielä päädytään jatkamaan, vaan töitä on varmasti paljon edessä. Ristiriitaiset tunteet, kun nyt tää kevät/alkuvuosi meni kuitenkin niin hienosti, mutta toisaalta tiedän nyt, että toisella on ollut eroaikeita jo pitkän aikaa ainakin ajoittain, mutta ei ole halunnut rikkoa perhettä. Jotenkin haluis siis uskoa, että toivoa on, mutta piru toisella olkapäällä kuiskuttelee, että tää ajan ottaminen on nyt vaan pakollinen ohjelmanumero tähän paikkaan. Sekin harmittaa, että nyt jälkikäteen peilattuina se erilleen ajautuminen vaikuttais olleen tosi pieni homma korjata, mutta minkä sitä enää menneille voi. Nyt on ainakin sitten tähän paikkaan määrittelemätön aika mullakin sitä omaa aikaa, mitä niin kovasti olen aiemmin halunnut.

 

[Pärde]

Nyt on tullut omalla kohdallani aika kääntyä isomman kollektiivin puoleen mysteerin selvittämisessä.

Matchasin pari viikkoa sitten deittipalvelussa erään naisen kanssa. Ihastuin tottakai kauniisiin silmiin, mutta erityisesti daamin kuvaukseen itsestään ja mielenkiinnon kohteistaan. Viestiteltiin tovi ja sovittiin aika nopeasti tapaamista seuraavalle viikolle (hänellä on lapsi, joten se esti sillä viikolla ilmeisesti iltatapaamiset) lounaalle.

Tavattiin lounaalla ja käytiin aika tiivis tunnin keskustelu, ennen kuin hänen piti lähteä työtapaamiseen. Taisi siitä hieman myöhästyäkin, kun ei malttanut lähteä. Siinä noustessamme pöydästä hän kysyi numeroani ja että näkisimmekö uudestaankin - tottakai suostuin, kun olin ehtinyt ajatella samaa itsekin. Siitä sitten aika kevyin askelin kotia kohti. Illalla sitten daamilta tuli viestiä, että oli miettinyt elämäntilanteitamme ja ovatkohan ne liian erilaisia. Itselläni siis on eroni jäljiltä seniori-ikäisiä lemmikkejä, jotka aika usein sitovat kotiin ja pitkät reissut yms. ovat tällä erää vaikeita kuvitella. Sanoin sitten, että tää olisi aika helppo paikka sanoa kiitti ja hyvää jatkoa, mutta mun mielestäni aika harvoin kuitenkin kävelee vastaan tällaista keskusteluyhteyttä, joten olisi aika tuhlausta heittää sitä pois tällaisen takia (varsinkin, kun en yhtään tiedä kauanko nuo karvaiset perheenjäsenet tässä maailmassa ovat). No, tämä ilmeisesti kolahti ja chattailu jatkui useamman tunnin yöhön saakka. Tiesin hänen olevan menossa serkkunsa kanssa terassille seuraavana päivänä, joten toivottelin hauskaa lauantaita ja sovittiin, että katsellaan jos vaikka sunnuntaina nähtäisiin.

Noh, lauantai meni itsellä normijutuissa - salia, muuton valmistelua, lätkämatsia jne. kunnes sitten ysin aikaan puhelin kilahti viestin merkiksi ja hän kyseli mitä teen. Sanoin katsovani matsia eli ei mitään ihmeellistä ja esitin saman kyselyn takaisin, vaikka oletin hänen olevan serkullaan. Jotenkin osasin odottaa jo jatkokysymystä, eli hän sitten pyysi kuin pyysikin minua liittymään sinne seuraksi. Kauaa ei tarvinnut miettiä ja sitten olinkin jo taksissa matkalla viereiseen kaupunginosaan. Saavuin paikalle ja siellä oli serkun lisäksi joku neljäs henkilö, eli pääsin ihan kunnon raadin eteen. Heti eteisessä kohteliaasti tarjottiin juotavaa ja otin lasin viiniä. En juo muutenkaan reilummalla kädellä koskaan, mutta erityisesti nyt halusin pitää katseen pallossa. Hän sitten vähän ehkä harmitteli, kun kerroin etten juurikaan juo ja sanoi olevansa itse hieman huppelissa jo...

Ilta meni aika hyvin ja serkku varsinkin pisti kunnon kysymyspatteria tulille. Huomasin siinä, kuinka pikkuhiljaa daami hivuttautui lähemmäksi ja lähemmäksi, lopulta oli ihan kyljessä kiinni, kunnes sitten yhtäkkiä (kesken vastaukseni taas yhteen kysymykseen) hän suuteli minua. Yllätyin totaalisesti ja olin toki messissä, mutta samalla jotenkin tosi tietoinen siitä, että siinä vieressä kaksi ihmistä tuijottaa mua. Tilanne jäi vähän kesken ja se jäi itseäni harmittamaan, halusin hoitaa ensisuudelman kunnolla, joten seurasin häntä sivummalle ja pistin sitten parastani. Siihen jäätiinkin sitten hetkeksi kiinni toisiimme...

Loppuillasta (noh, yöllä) hän jo sitten nukkui rintaani vasten ja kyseli, josko tulisin hänen luokseen yöksi. Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta jotenkin ajatus seksistä toisen ollessa noin humalassa ei ollut se, miten halusin meidän ensimmäisen kertamme toteutuvan, joten sanoin ettei se ehkä ole hyvä idea ja että olisin kohtapuoliin lähdössä kotiini, hänen jäädessä serkulleen yöksi. Saattelin hänet sitten makuuhuoneeseen ja siellä hän kertoi hyvin suorasanaisesti haluavansa seksiä kanssani. Totesin vaan, että halut ovat molemminpuoliset, mutta en halua sitä näin. Autoin häntä riisuutumaan päällivaatteistaan ja siinä vaivihkaa hän yritti kuoriutua kaikista vaatteistaan, mutta pidin kiinni herrasmieslinjasta ja autoin häntä pitämään ne päällään. Tässä kohtaa hän vielä toisti monta kertaa, että halusi minun jäävän hänen viereensä yöksi (mutta sänky oli siis serkun, joten ei se olisi toiminut), mutta sanoin olevani siinä hetken aikaa hänen vierellään ja lähteväni sitten. Toistin siinä moneen kertaan, että mielelläni näkisin kyllä seuraavana päivänä uudelleen. Lähdin hetken päästä hänen pyynnöstään hakemaan varuiksi ämpäriä sängyn vierelle, mutta juutuin serkun tentattavaksi parvekkeelle ja kun tulin takaisin, hän oli sammunut, joten suutelin häntä otsalle ja lähdin.

Seuraavana aamuna laitoin hänelle viestiä kysyäkseni, mikä on fiilis ja olisiko kahvi rannassa mitään. Vastauksena tuli, että nyt taitaa hävettää liikaa, eikä pysty. Olin ihan helvetin pettynyt, mutta vastasin vaan "ok". Myöhemmin kyselin vielä, että josko sittenkin ja hänen vastauksensa oli luokkaa "taidan passaa, kiitti kysymästä". Päivä kului ja itseäni vitutti/ihmetytti, kun fiilis tuntui kääntyneen täysin. Laitoin sitten illemmalla viestiä et mikä juttu, mokasinko jotenkin tai loukkasinko hänen tunteitaan, kun annoin pakit. Vastauksena tuli kauhistelua, että mitä hän olikaan tullut ehdotelleeksi ja sanoi, ettei ole juttutuulella, mutta palaillaan. Sanoin, että tämä ok, mutta halusin vain tsekata, että kaikki ok ja tarvittaessa tuoda jotain safkaa tms. Sovittiin sitten, että ollaan kuulolla.

Kului pari päivää täyttä radiohiljaisuutta ja sitten eilen laittelin viestiä, että miten menee, onko jo toipunut viikonlopusta jne. Kysyin myös, milloin nähtäisiin seuraavan kerran. Ja tähän hän vastasi, että ensi viikolla hän on perjantaina keskustassa, joten voitaisiin taas mennä lounaalle.

Arvoisa raati, mitä helvettiä?

Onko tässä nyt ihan jumalaton morkkis päällä ja sen pakoilua vai tuliko hän paljastaneeksi korttejaan vähän liikaa ja haluaa nyt jotenkin himmailla ja katsoa, miten reagoin? Vai olinko viikonloppuna vain läheisyyden kaipuun pika-apu ja siellä on ehkä muitakin kundeja kiikarissa? Hän siis moneen kertaan teroitti, ettei halua tuhlata aikaa toivottomiin tapauksiin ja tapaa vain hyvin spesiaaleja tyyppejä toistamiseen. Otin tämän silloin plussana itselleni, että olin kuitenkin siinä tilanteessa, jossa tavataan jo toistamiseen.

Oon itse ollut pitkän (12v) parisuhteen jälkeen n. 1,5v sinkkuna ja nyt tuntui siltä jo heti sen perjantaisen tapaamisen jälkeen, että kolahti ja lujaa. Olin/olen suoraan sanottuna ihan pähkinöissäni ja ihmeissäni mielestäni ihan mielettömästä naisesta. Mutta pohdin tässä itsekseni, että mistä helvetistä hänen kohdallaan on kyse. En todellakaan aio antaa kenenkään kohdella itseäni paskasti, mutta toisaalta mietin, että hätkähtikö hän itsekin yhteydemme voimakkuutta (vai onko koko yhteys vain omaa mielikuvitustani)? Eli kannattaako yrittää kovemmin, antaa koko homman olla vai mennä vaan chillisti sinne sovitulle lounastapaamiselle ensi viikolla?

 

[BOL]

@Pärde , sanoisin, että kysymyksessä on puhdas morkkis. Muisti ehkä vähän myös mennyt, joten joutunee miettimään, mitä kaikkea onkaan tullut sanottua.

Mun neuvoni on, että unohda koko ilta. Tai ota sieltä matkaan vain ne itsetuntoa hivelevät jutut ja fiilikset, mutta unohda kaikki muu. Ja sano se daamille. Ja sitten asiasta ei enää koskaan keskustella. Nainen luultavasti ottaa asian vielä uudelleen (ja uudelleen) puheeksi, mutta vastaat vain johdonmukaisesti, että sun mielestäsi siinä ei ollut mitään erikoista eikä siitä tarvitse keskustella enää, kaikille sattuu ylilyöntejä ja muuta diibadaabaa. Kyllä se siitä loppuu, kun käsittää, että olet sanojesi mittainen mies. Pitää vaan jaksaa jauhaa samaa levyä. Toivotan onnea matkaan, toivottavasti pääsette tästä nopeasti yli ja hommat natsaa.

Ps. Toimit todella miehekkäästi ja arvostettavasti naisen seksivonkailujen kanssa. Ja muutenkin koko kirjoituksesi tapahtumista oli sellainen, että kunnioitan suuresti.

 

[Metukka]

@Pärde Itseäni tuossa karsastaa se, että sinut tuodaan toisille treffeille serkun ja kaverin luo tentattavaksi. Lisäksi tuo välttely kostean illan jälkeen antaa myös kuvan, että nainen voi olla varsin arvaamaton ja oikukas. Olen ollut sellaisessa suhteessa ja se on helvetin kuluttavaa ja raskasta. Taustalla voi myös olla jotain alkoholi- tai mielenterveysongelmaa.
Ole varovainen. Tiedän ettei tunteet ja järki kulje aina tasatahtia, mutta kyseessä voi myös olla luoti joka kannattaa väistää.

 

[BOL]

@Pärde Itseäni tuossa karsastaa se, että sinut tuodaan toisille treffeille serkun ja kaverin luo tentattavaksi. Lisäksi tuo välttely kostean illan jälkeen antaa myös kuvan, että nainen voi olla varsin arvaamaton ja oikukas. Olen ollut sellaisessa suhteessa ja se on helvetin kuluttavaa ja raskasta. Taustalla voi myös olla jotain alkoholi- tai mielenterveysongelmaa.
Ole varovainen. Tiedän ettei tunteet ja järki kulje aina tasatahtia, mutta kyseessä voi myös olla luoti joka kannattaa väistää.

Ihan hyviä pointteja, mutta ei nyt ehkä yhden kerran jälkeen kannata maalata pirujakaan seinille. Jos naisella on lapsi eikä vaikuta esim. ulkoisesti siltä, että hörppy maistuu, kysymyksessä voi olla ihan puhtaasti vahinkokännit. Esim. moni on käkkinyt koronavuoden aikana pääasiassa himassa ja jos ei ole tissutteluun taipuvainen ja juo vain sosiaalisissa tilanteissa, toleranssi voi olla laskenut. Tai sitten on vain ollut niin hauskaa, että lasia on täytetty tiuhaan tahtiin tai hän on juonut muiden tahdissa, eikä oma pää kestä alkoholia ihan niin hyvin kuin muilla. Syitä voi olla monenlaisia. Itse kuitenkin sanoisin, että naisen morkkisten perusteella hän ainakin suhtautuu omaan mokailuunsa vakavasti. Voi toki olla tapakin, jos usein menee överiksi, mutta mun ensifiilikset kertoivat kyllä jostain muusta. Eihän ihmisistä tiedä juuri mitään muuta kuin mitä haluavat näyttää tai kertoa, ennen kuin on ihan oikeasti tutustuttu. Ja jos olet suunnitellut eteneväsi rauhassa muutenkin, ei tuossa nyt näytä normaalia suurempaa riskiä mun mielestäni olevan.

Mitä sitten tulee serkkuun ja ystäviin, niin onhan tuollainen käytös vähän typerää, mutta meitä on moneen junaan. Ja ehkä alkoholilla oli siinäkin näppinsä pelissä? Hyvä puoli on se, että sinusta on puhuttu ja mä tulkitsen niin, että vain hyvää. Ja ystävillä on paha tapa olla ylisuojelevia, varsinkin, jos menneisyydessä on joku käyttäytynyt ystävää kohtaan huonosti. Itse tarkkailisin tilannetta ihan normaaliin tapaan, enkä tekisi tästä yhdestä vihkoon menneestä tapaamisesta vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toki, jos useammin tulee WTF-fiiliksiä, niin sitten kannattaa miettiä uudelleen.

 

[Pärde]

Ihan hyviä pointteja, mutta ei nyt ehkä yhden kerran jälkeen kannata maalata pirujakaan seinille. Jos naisella on lapsi eikä vaikuta esim. ulkoisesti siltä, että hörppy maistuu, kysymyksessä voi olla ihan puhtaasti vahinkokännit. Esim. moni on käkkinyt koronavuoden aikana pääasiassa himassa ja jos ei ole tissutteluun taipuvainen ja juo vain sosiaalisissa tilanteissa, toleranssi voi olla laskenut. Tai sitten on vain ollut niin hauskaa, että lasia on täytetty tiuhaan tahtiin tai hän on juonut muiden tahdissa, eikä oma pää kestä alkoholia ihan niin hyvin kuin muilla. Syitä voi olla monenlaisia.

Minulle jäi sellainen kuva, että reilu vuosi on kykitty himassa aika tiiviisti etätöitä tehden ja nyt oli lapseton viikonloppu hyvine keleineen läheisen ystävän kanssa. Toki mainitsi, että välillä hänellä on tapana vähän irrotella tällä tavoin, mutta muutoin minulle on tässä lyhyessä ajassa välittynyt kyllä kuva tunnollisesta ihmisestä, jolla on homma hanskassa. Itse joskus nuoruudessani deittailin tyttöä, jota pullo vei ja sellaista vibaa ei nyt välittynyt, mutta toki kyseessä tuore tuttavuus eikä vielä voi varmuudella sanoa.

Mitä sitten tulee serkkuun ja ystäviin, niin onhan tuollainen käytös vähän typerää, mutta meitä on moneen junaan. Ja ehkä alkoholilla oli siinäkin näppinsä pelissä? Hyvä puoli on se, että sinusta on puhuttu ja mä tulkitsen niin, että vain hyvää.

Nyt asiaa ja tuota serkun (joka on siis ilmeisen läheinen) käytöstä miettiessä tuli mieleen, että olisikohan tuo kutsu ollut lähtöisin sieltä serkun suunnalta? Ajatuksena ehkä juuri tarkistaa potentiaalinen uusi tuttavuus. Ja pienessä hiprakassa ehkä tehty päätös.

Kiitokset kummallekin - @BOL ja @Metukka - hyvistä näkökulmista. Tosiaan omissa ajatuksissa jymähtää helposti omien kelojen kierteille. Kun kuulee vähän toisenlaista kantaa, niin koko kuvio näyttäytyy hieman toisessa valossa ja ehkä jollain tapaa loogiseltakin. Päätin jo odotella seuraavaan tapaamiseen, ehkä laittaa huolettoman viestin viikonloppuna.