En tiiä muistaako kukaan viimevuotisia kirjoituksiani, ku nolona taisin mennä poistamaankin ne jälkikäteen, mutta nyt voinee todeta, että hienosti meni tämä keissi. Tosiaan sillon pyörittelin hetken jotain eroajatuksia, kun tapasin yhden naisen kenen kanssa olisi ollut mahdollisuuksia johonkin sutinaan ja toisaalta oma parisuhde oli pitempään tuntunut jo siltä, että ollaanko me enää mitään muuta kuin kämppiksiä ja vanhempia. No täältähän tuli asiantuntevia neuvoja siitä, että asia esille oman puolison kanssa ja siitä eteen päin. Sen naisen unohdin, enkä ollut siihen missään yhteydessä, mutta tietenkin olin tyhmä enkä ottanut asiaa ihan suoraan kotona esiin, vaan lähdin ainoastaan pikkuhiljaa panostamaan suhteeseen, kun ajattelin asiaa ja tajusin, että ei mulle oikeasti mikään muu ole kokonaisuutena tärkeämpää. No siitähän homma lähti sitten menemään hyvään suuntaan, tai ainakin luulin niin. Pikkuhiljaa touhuttiin yhdessä kaikenlaista pitkästä aikaa ja tuntui, että kaikilla on kivaa ja makkarissakin homma luisti loistavasti, niin eipä ollut enää tietoakaan siitä puuttuvasta läheisyydestä siltäkään osin. Jotenkin vaan sitten alkoi kuitenkin tulla kaikkia pieniä merkkejä vastaan mitkä pisti epäilemään onko tässä nyt joku pielessä. Tavallaan meni päivä päivältä paremmin, mutta samalla oli jotain outoa. Jos olisin kirjoittanut noita juttuja, niin olisin saanut varmaan jonkun hullun tai stalkkerin maineen ja jouduin kyllä itsekin miettimään mitä nyt oikein sekoilen, mutta lopulta oli sitten pakko kuitenkin tänään ottaa asia esille, kun laskin riittävän monta kertaa 1+1+1+1 ja selvisihän se sitten, että nyt ei sitten enää tässä vaiheessa osaakaan oikein suhtautua tähän nykyiseen minuun niin kuin oli itse toivonut ja sattumalta tässä keväällä somessa oli tullut vanha tuttavuus vastaan mikä oli sekoittanut pään kokonaan. Tämä homma nyt oli ilmeisesti kaatunut pari viikkoa sitten ennen samaan sänkyyn asti pääsemistä, kun vastapuoli oli jäänyt aikeistaan kiinni omalle vaimolleen, mutta kovasti olisi haluja ollut ja nyt pitäisi saada omaa aikaa kuitenkin selvittääkseen ajatuksia. Vähän tuntuu pahalta, kun asia tuli täysin puskista, kun itse luulin eläväni nyt päivä päivältä about parasta aikaa ikinä ja olin korviani myöten rakastunut uudelleen puolisooni, mutta mitäpä tuosta sinänsä mieltään pahoittamaan, kun olin itsekin toisaalta vähän pienemmässä mittakaavassa haaveillut aikanaan toisesta. Tämä esiin tullut tapaus ei siis ole mulle mikään kynnyskysymys minkään suhteen, mutta sen verran nyt kuitenkin selvisi ajatuksia, että eiköhän tässä ole isojako edessä. Kyllä tietysti annan aikaa, mutta siltä se rivien välistä kuulosti, että ilman lapsia se olis heti morjes. No ei mikään tietysti ole varmaa tässä vaiheessa, mutta omat kortit oli pöydässä jo ennestään ja all-in, niin kattellaan miten käy. Paska tsägä, että tää meni tähän, mutta oma vika. Muistakaa avata suunne ajoissa, älkääkä kuvitelko että asiat hoituu itsestään. Paino sanalla ajoissa, kyllä mekin tässä keväällä viimein puhuttiin miksi hommat oli mun puolelta mennyt niin kuin oli ja luulin, että sen jälkeen oltiinkin löydetty taas toisemme. Too late too late, kuten Lemmy lauloi.