heisenberg196
Jäsen
Tapasin sattumalta loppukeväästä erään ihastuttavan naisen eräässä asiayhteydessä ja siinä ei silmäpelin ja pienen läpän heiton lisäksi ollut mitään ihmeellistä. Kesällä tämä sama nainen sitten tuli tinderissä pariksi ja keskusteltiin paljonkin. Käytiin muutaman kerran pelaamassa tennistä jne. Olen pitänyt itseäni erinomaisena ihmistuntijana, joka aistii vahvasti asioita, mutta hänestä en oikein missään kohtaa saanut mitään otetta. Sattumusten kautta lähdettiin kuitenkin viikon vaellusreissulle Lappiin hiljattain. Viikko oli ihan älyttömän hauska ja mukava, molemmille osapuolille. Omat tunteet tietysti syveni aika vahvasti kun viikon viettää 24/7 toisen kanssa. Ajattelin, että tässä on sielunkumppani ja paras kaveri samassa paketissa.
Uskokaa tai älkää, niin fyysiselle tasolle suhde ei kuitenkaan reissussa edennyt. Kotiinpaluun jälkeisellä viikolla nähtiin ja kaikki oli normaalisti. Lähennyttiin fyysisesti ja yksi yökin nukuttiin loppuviikosta yhdessä. Harrastettiin seksiä eikä siinä mitään, kaikki oli hienosti vielä seuraavana aamuna.
Lauantaina sitten oltiin PK-seudulla hoitamassa asioita, kun oltiin sovittu, että mennään. Kotimatkalla nainen kysyi, että mikä fiilis tästä jutusta. Vastasin, että todella hyvä ja kaikki on ok. Esitin vastakysymyksen, johon vastaus oli: ''Tosi paska fiilis ollut oikeastaan koko viikon. Oon miettinyt tätä juttua ja tuntuu, että ei oo sellaisia tunteita jotka tässä kohtaa pitäisi olla. Tuntuu, ettei tunnu romanttisessa mielessä oikealta.''
Haluaa kuitenkin olla tekemisissä, reissata, vaeltaa yhdessä, mutta ei käsitykseni mukaan halua olla kaverisuhdetta enempää. Mietti, että mikä vika hänessä on kun ei tunnu oikealta, vaikka ''tässä jutussa ja allekirjoittaneessa on teoriassa kaikki mitä voi toivoa.'' Lisäksi mainitsi, että pelottaa, kun ollaan ehkä liian samanlaisia.
Itse sanoin olevani kiitollinen kaikesta mitä olen häneltä saanut ja kokenut. Sanoin, että haluan olla tekemisissä, mutten osaa heti tunteitani heittää roskakoriin. Ei tuollaisia ihmisiä kuitenkaan vastaan tule elämän aikana vastaan paria enempää.
En tiedä onko tämä vain kuvittelua, mutta eräs ystäväni lokeroi tämän jonkunlaiseksi suojautumismekanismiksi.
Voi olla myös sattumaa, mutta eräs hänen hyvä ystävänsä, jonka kanssa allekirjoittanut on joskus heiluttanut peittoa ja ehkä hieman jättänyt roikkumaan, kysyi vaellusviikon jälkeen tältä naiselta, että ''onko sattumaa, että teillä on samanlaisia vaelluskuvia sosiaalisessa mediassa vai olemmeko olleet yhdessä vaeltamassa''.
Nämä naiset olivat sitten sopineet näkemisen nimenomaan tuon yhdessä nukutun yön jälkeiselle päivälle. Lauantaina kysyin naisten tapaamisesta, niin vastaus oli luokkaa ''oli pikavisiitti, ei hirveästi ehditty jutella'' ja aihe ikäänkuin sivuutettiin.
Aikajana siis: sunnuntaina reissukuvia someen -> maanantaina naisen ystävä ja minun entinen ''säätö'' kysyy reissusta ja neidit sopivat tapaamisen -> keskiviikkona yö samassa paikassa, seksiä ja läheisyyttä, kaikki ok -> torstaina ''pikaviisiitti, jossa ei ehditty paljoa jutella'' -> lauantaina ahdistaa ja tuntuu että jotain puuttuu.
Tiedä sitten mitä siellä on puhuttu, mutta vähän palaneen käryä on ilmassa. Itsellä vähän sekavat ajatukset koko jutusta, mutta tällä viikolla pitäisi kuitenkin naisen aloitteesta mennä urheilemaan yhdessä ja mikäs siinä, hieno ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Uskoakseni tunne on molemminpuolinen.
Uskokaa tai älkää, niin fyysiselle tasolle suhde ei kuitenkaan reissussa edennyt. Kotiinpaluun jälkeisellä viikolla nähtiin ja kaikki oli normaalisti. Lähennyttiin fyysisesti ja yksi yökin nukuttiin loppuviikosta yhdessä. Harrastettiin seksiä eikä siinä mitään, kaikki oli hienosti vielä seuraavana aamuna.
Lauantaina sitten oltiin PK-seudulla hoitamassa asioita, kun oltiin sovittu, että mennään. Kotimatkalla nainen kysyi, että mikä fiilis tästä jutusta. Vastasin, että todella hyvä ja kaikki on ok. Esitin vastakysymyksen, johon vastaus oli: ''Tosi paska fiilis ollut oikeastaan koko viikon. Oon miettinyt tätä juttua ja tuntuu, että ei oo sellaisia tunteita jotka tässä kohtaa pitäisi olla. Tuntuu, ettei tunnu romanttisessa mielessä oikealta.''
Haluaa kuitenkin olla tekemisissä, reissata, vaeltaa yhdessä, mutta ei käsitykseni mukaan halua olla kaverisuhdetta enempää. Mietti, että mikä vika hänessä on kun ei tunnu oikealta, vaikka ''tässä jutussa ja allekirjoittaneessa on teoriassa kaikki mitä voi toivoa.'' Lisäksi mainitsi, että pelottaa, kun ollaan ehkä liian samanlaisia.
Itse sanoin olevani kiitollinen kaikesta mitä olen häneltä saanut ja kokenut. Sanoin, että haluan olla tekemisissä, mutten osaa heti tunteitani heittää roskakoriin. Ei tuollaisia ihmisiä kuitenkaan vastaan tule elämän aikana vastaan paria enempää.
En tiedä onko tämä vain kuvittelua, mutta eräs ystäväni lokeroi tämän jonkunlaiseksi suojautumismekanismiksi.
Voi olla myös sattumaa, mutta eräs hänen hyvä ystävänsä, jonka kanssa allekirjoittanut on joskus heiluttanut peittoa ja ehkä hieman jättänyt roikkumaan, kysyi vaellusviikon jälkeen tältä naiselta, että ''onko sattumaa, että teillä on samanlaisia vaelluskuvia sosiaalisessa mediassa vai olemmeko olleet yhdessä vaeltamassa''.
Nämä naiset olivat sitten sopineet näkemisen nimenomaan tuon yhdessä nukutun yön jälkeiselle päivälle. Lauantaina kysyin naisten tapaamisesta, niin vastaus oli luokkaa ''oli pikavisiitti, ei hirveästi ehditty jutella'' ja aihe ikäänkuin sivuutettiin.
Aikajana siis: sunnuntaina reissukuvia someen -> maanantaina naisen ystävä ja minun entinen ''säätö'' kysyy reissusta ja neidit sopivat tapaamisen -> keskiviikkona yö samassa paikassa, seksiä ja läheisyyttä, kaikki ok -> torstaina ''pikaviisiitti, jossa ei ehditty paljoa jutella'' -> lauantaina ahdistaa ja tuntuu että jotain puuttuu.
Tiedä sitten mitä siellä on puhuttu, mutta vähän palaneen käryä on ilmassa. Itsellä vähän sekavat ajatukset koko jutusta, mutta tällä viikolla pitäisi kuitenkin naisen aloitteesta mennä urheilemaan yhdessä ja mikäs siinä, hieno ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Uskoakseni tunne on molemminpuolinen.