heisenberg196
Jäsen
Anteeksi haastaminen, mutta mitä asioiden laajempaa näkemistä se on, että vaikenet kuoliaaksi teidän suhteenne selvät ongelmakohdat ja teeskentelet siten, ettei niitä ole olemassa? En tarkoittanut, että sinun pitäisi sanoa kiitos ja näkemiin, vaan nostaa ongelmakohdat esiin. Sinuna miettisin, mikä järki koko jutussa on, jos sinun johtopäätökseni minun viestistäni oli, että teiden erkaneminenhan siitä tulisi. Ei tästä tule sitten koskaan parisuhdetta aisaa kannattelemalla ja laajemmalla ymmärtämiselläkään.
Juuri sitä, ettei tarvitsisi jälkiviisastella. Että ratkaisut ovat rationaalisia ja perusteltuja. Kahta asiaa ei saa takaisin: Ammuttuja luoteja ja sanottuja sanoja, joten yritän olla sanomatta mitään, mitä voisin katua. Olen kuitenkin varma, että eniten tulisin katumaan sanomattomia asioita, jotka mielessä on. Kiitos viestistä.
Jos se toinen osapuoli sanoo näin, niin peli on valitettavasti menetetty. Tunteet eivät tule siitä muuttumaan, vaikka niitä miten päin selittäisi. Jos toisen kanssa haluaa oikean parisuhteen, niin siinä tunteessa ei ole mitään epäselvää, se on täysin varmaa. Pahoittelut, kun tämä kuulostaa tosi raa´alta, mutta joskus olen itsekin tuossa tilanteessa ollut, välillä antavana ja välillä ottavana osapuolena.
Ei tosiasioiden kertomista tarvitse pahoitella. Ehkä sitä on hieman lapsenuskoisesti ajatellut kaikkea muuta, vaikka ensimmäinen intuitio asiasta oli viestisi kaltainen. Todennäköisesti asia on kuitenkin juuri kuten kirjoitit. Täällä asioista kirjoittaminen on helppoa, kun vastaukset ovat objektiivisia. Omille ystäville asioista puhuminen on helppoa, mutta täällä asiat nähdään ilman puolueellisuutta, joka on hienoa ja antoisaa.
Kun puhutaan noista kaverisuhteista niin ihan yleisellä tasolla voisi kysyä että:
a) jos olet sinkku, niin onko sinulla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ilman intiimisuhdetta
Vastaan kohtaan a). On muutamia kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ilman intiimisuhdetta, mutta ystäviä on yksi.
Pystytkö tekemään asiasta jonkun johtopäätöksen?
Mä näen tämän siten, että nainen on vähän heikolla itsetunnolla varustettu, joka hakee hyväksyntää vähän joka puolelta. Naiset saa Tinderissä yms. paikoissa aika paljon yhteydenottoja. Kun miehiltä tulee treffipyyntöjä liukuhihnalta on aina mahdollista katsoa, jos joku seuraava kokelas olisi "vielä parempi". Miehiltä saatu huomio hivelee huonoa itsetuntoa. Nainen ei kuitenkaan näe syytä antaa sulle reilusti pakkeja, sillä miksi niitä tarvitsisi antaa, kun sulta saa (itsetunnolleen niin tärkeää) huomiota. Friend-zone käy siis hänelle varsin hyvin. (Tavallaan olet jo saanut pakit, mutta vähän toisella tavalla kuin yleensä ne saat).
Sä olet valitettavasti friend-zonella, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vaihtoehdot:
1. Hyväksyt tilanteen ja jatkat matkaa.
2. Et hyväksy tilannetta, vaan "käyt hyökkäykseen" valloittaaksesi tuon naisen. Vaihtoehto 2. on siinä mielessä huono, että jos se onnistuu, (eli olet lähes sairaan kiinnostunut naisesta, mustasukkainen, nainen saa kaiken huomiosi) on kohteesi naisella ongelma, jonka kanssa kukaan ns. "normimies" ei halua olla. Näitäkin naisia on, -siis, jotka haluavat, että ovat miehen huomion kohteena 100 % ajasta (joku ihme prinsessasyndrooma). Sitten, kun elämä tasaantuu ensihuuman jälkeen, nämä huomionkipeät naiset alkavat itse mustasukkaisiksi, koska itsetunto ei alunperin ole ollut kondiksessa, (mihin huomio katosi, eikö se enää rakasta?) . [Nämä huomionkipeät naiset onnistuvat muuten joka kerta saamaan itselleen hyvin samantapaisen miehen, ja sitten ihmettelevät, miten joka kerta niiden miehet ovat niin mustasukkaisia tms, sama juttu myös miehillä, tämä ei koske vain naisia.] Suositus: jatka matkaa.
Tämän voin osittain allekirjoittaa. En kuitenkaan usko, että huono itsetunto on hänen ongelmana, vaan yleinen kysymysmerkkinä ja tuuliviirinä oleminen. Esimerkiksi, että mitä työtä haluaa tehdä, missä haluaa asua jne. Jonkunlainen itsensä etsiminen vastapuolella on käynnissä, koska elämä ei ihan käsikirjoitetusti sitten tainnut mennäkkään. Nimimerkillä ''nuorena perhe, lapset, vakituinen työpaikka jne.'' (joita ei siis nyt ole.)
Em. asiat voivat tietysti itsetuntoon vaikuttaa voimakkaastikin, joten siinä mielessä olet täysin oikeassa.
Ole rehellinen. Rehellinen niin itsellesi kuin sille naisellekin. Yhtään huonommaksi tilanne ei sillä tavalla muutu. Paremmaksi se voi muuttua, koska saatat hyvin saada vastauksia kysymyksiisi. Ja jos et saa tai vastaukset ovat epämääräisen ympäripyöreitä, niin tiedät, että hän ei pysty olemaan täysin rehellinen sinulle. Ja itse en ainakaan kykenisi olemaan edes ystävyyssuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka en tietäisi olevan rehellinen kaikesta. Sukupuolesta riippumatta.
Voi olla, että saat myös sellaisia vastauksia, joita et haluaisi, tyyliin ”joo mulla on vähän säätöä ton Sepon kanssa, joka kuvassa näkyy”, mutta edelleen: se on aina parempi vaihtoehto kuin hirttäytyä vapaaehtoisesti löysään silmukkaan.
Aion olla rehellinen, mutta en aio esittää kysymyksiä. Ei minua kiinnosta kysyä, että tapaileeko muita, koska se on melko itsestäänselvää. Aion kertoa kohteliaasti tilanteesta, että itselle ystävyysleikit alkavat käydä mahdottomaksi, koska tunteita ja välittämistä on liikaa, ja koska kumpikaan (lue: minä) ei tälläisestä epämääräisestä kaverisuhteesta hyödy. Lupasin silloin aiemmin tehdä parhaani tämän ystävänä olemisen suhteen, mutta käsi on nostettava pystyyn - En pysty.
Pitää vielä miettiä, että miten asiani esitän, mutta ratkaisu on selkeä.