Naisasiat

[Hera80]

@vilperi se on tietenkin totta, että jossain vaiheessa on syytä tehdä herrasmiesmäinen aloite, mikäli haluat päästä asiassa eteenpäin. Ja sekin on totta, että mitä pikemmin niin sen parempi. Mutta mutta. Sinun elämänmakuisia tekstejä paljon lukeneena sanoisin, että nautiskele vielä hetki yllättävistä seisokeista ja endorfiinin tunteesta aivoista vatsanpohjaan. Jäbä kun on yleensä stressannut aivan kaikesta, niin nautiskele nyt vaikka läpi marraskuun tästä huumasta, joka selvästi vie ajatuksesi pois niistä arkipäivän stressinaiheuttajista. Pakit kun ehdit saamaan myöhemminkin.

 

[Breeze Harbour]

@vilperi Minäkin rohkaisen sinua kysymään naista kahville. Osaat varmasti tehdä sen niin kauniisti ja fiksusti, että vaikka hän olisikin varattu tai muutoin kieltäytyisi, molemmat selviäisitte kuivin jaloin. Kun minua on kohteliaasti lähestytty, en ole kokenut sitä kiusalliseksi vaan se on ilahduttanut, vaikka olenkin ollut varattu ja siksi kieltäytynyt. Vonkaajat ja wannabefrederikit on eri asia, mutta sellaista kuvaa en sinusta mitenkään saa. :)

Ehkä taustalla vaikuttaa se, että aikoinaan ehdin ihailla kaukaa uutta työkaveria ruhtinaalliset puolitoista viikkoa. Olen hirmu ujo, mutta hänen kohdallaan tuli käsittämätön fiilis, että tämä kortti kannattaa katsoa. En tiennyt hänestä nimeä, en siviilisäätyä, en käytännössä yhtään mitään, kun kävelin hänen luokseen ja pyysin kahville. Hän lähti. Siitä on 16 vuotta, ja sama mies sekä jälkikasvumme heräilevät tuolla juuri.

En vieläkään käsitä, mistä sain silloin rohkeuden ja miksi hän rakastui harmaahiireen, joka silloin olin, mutta onneksi uskalsin kysyä. Rohkeasti vain, ja jollei tärppää, niin eteenpäin! :)

Ihana viesti. Pakko silti tunnustaa että kävi hiukan naurattamaan kun @vilperi puhui tuossa yllä seisokeista ja eiköhän tän sun viestis nopein tykkääjä ollut... @Veijari

 

[Beltran]

Nyt tulee vähemmän jännä naisasia kysymyksen muodossa. Nimittäin, olen jo hyvissä ajoin alkanut miettimään joululahjaa naiselle joka on minulle kovin rakas, nimittäin omalle vaimolleni.

Taustatiedoksi sellaista että emme ole mikään kuherruskuukautta elelevä tuore pari vaan meillä on taustallamme pitkä yhteinen taival. Lahja olisi kiva ostaa tarpeeseen ja vaimoni tarvitsee suunnilleen samaa mitä nyt keski-ikäinen suomalainen nainen tarvitsee eli ei mitään. Ei ole myöskään mitään pidempiaikaista haavetta "tuollainen tavara olisi kiva saada" vaan jos joku arjessa välttämätön tavara tarvitaan niin me ostamme sellainen. Vaatettahan tietysti tarvitaan ja voisin varmastikin ostaa esim yöpuvun mutta taisin ostaa sellaisen jo viime jouluksi. Lahjan ostaminen ei ole hirveän helppoa.

Mulla on lievänä ideana lahjakortti, esim 200€ arvoinen. Olisiko huono? Olen aina inhonnut lahjakorttien ideaa esim siksi että eikös ole selkeämpää antaa vastaava summa rahana jolloin sen voi käyttää muuallakin kuin vain jossakin tietyssä kaupassa. Mutta rahan antaminen lahjana vaimolle on ideana kelvoton. Ja jos annan sen lahjakortin niin sen pitäisi olla johonkin koruliikkeeseen, Marimekolle tai vastaavaan, minusta joku "Prisma" on liian arkipäiväinen vaikka varmaan sieltä saa suunnilleen samat tavarat kuin koru- tai astiakaupastakin. Kommentit ovat tervetulleita, samoin otan ilolla vastaan kaikki hyvät ideat.

Loppuun se että itselle joululahjan ostaminen olisi tosi helppoa. Tex Willereitä ja muuta vastaavaa miehille mieluisaa luettavaa löytyy kaupoista yllättävänkin paljon. Onhan naisillekin omat "reginansa" mutta suhteessa niiden laatu ei ole samalla tasolla kuin texwillereiden.

 

[Hera80]

@Beltran heitän nyt ihan ilmaan tietämättä sen enempää, että aika moni keski-ikäinen nainen nauttii hieronnasta, kun paikkoja jo vähän kolottaa. Joku hierontalahjakortti?

 

[Veijari]

Nyt tulee vähemmän jännä naisasia kysymyksen muodossa. Nimittäin, olen jo hyvissä ajoin alkanut miettimään joululahjaa naiselle joka on minulle kovin rakas, nimittäin omalle vaimolleni.

Taustatiedoksi sellaista että emme ole mikään kuherruskuukautta elelevä tuore pari vaan meillä on taustallamme pitkä yhteinen taival. Lahja olisi kiva ostaa tarpeeseen ja vaimoni tarvitsee suunnilleen samaa mitä nyt keski-ikäinen suomalainen nainen tarvitsee eli ei mitään.

Miten olisi jos ostaisit hänelle ”omaa aikaa” vaikka rentouttavan vartalohieronnan, kasvo- ja/tai jalkahoidon muodossa johonkin kylpylään? Oma vaimo ainakin arvostaisi tällaista enemmän kuin jotain materiaa.
Edit. Hera ehti ensin.

 

[Hera80]

@Veijari näköjään vähän samoilla linjoilla ton lahja-idean kanssa

 

[Beltran]

@Beltran heitän nyt ihan ilmaan tietämättä sen enempää, että aika moni keski-ikäinen nainen nauttii hieronnasta, kun paikkoja jo vähän kolottaa. Joku hierontalahjakortti?

Miten olisi jos ostaisit hänelle ”omaa aikaa” vaikka rentouttavan vartalohieronnan, kasvo- ja/tai jalkahoidon muodossa johonkin kylpylään? Oma vaimo ainakin arvostaisi tällaista enemmän kuin jotain materiaa.
Edit. Hera ehti ensin.

Kiitos ideasta, otan vahvaan harkintaan. Myös minun vaimoni tykkäisi varmasti hieronta- tms lahjakortista.

Miksi itse en edes ajatellut tällaista: syy on siinä että en ole ikinä käynyt minkäänlaisessa hieronnassa, en ole kokenut tarpeelliseksi. Olen perusterve ja harrastan liikuntaa. Tiedän että ei ole hyvä perustelu jättää hieronnat väliin mutta se on syy.

 

[mikko600]

Kiitos ideasta, otan vahvaan harkintaan. Myös minun vaimoni tykkäisi varmasti hieronta- tms lahjakortista.

Miksi itse en edes ajatellut tällaista: syy on siinä että en ole ikinä käynyt minkäänlaisessa hieronnassa, en ole kokenut tarpeelliseksi. Olen perusterve ja harrastan liikuntaa. Tiedän että ei ole hyvä perustelu jättää hieronnat väliin mutta se on syy.

Hyvään alusvaateliikkeeseen lahjakortti on aina hyvä valinta.

 

[Beltran]

Hyvään alusvaateliikkeeseen lahjakortti on aina hyvä valinta.

Enpäs turhaan esittänyt kysymystäni juuri täällä. Taas yksi mainio idea lisää, kiitos!

 

[Snakster]

@Beltran Kyllä joku koru aina toimii, eikä se ostaminenkaan niin vaikeaa ole, kun otat referenssit haltuun. Eli otat salaa kuvan muutamasta hänen eniten käyttämästään korusta ja menet hyvän valikoiman omaavaan kultasepänliikkeeseen ja sanot, että olet pihalla kuin lumiukko, mutta tällaisista hän on yleensä pitänyt. Kylkeen joku tuoksu, jota itsekin mielelläsi nuuhkit hämyisinä hetkinä.

 

[Trimmer]

@vilperi oma mielipide on kyllä että älä lähde sinne. Työpaikkaromanssit/seurustelut on pääsääntöisesti tuomittu tuhoon ja sen jälkeen palaaminen "vanhaan" on erittäin vaikeaa, yleensä jompikumpi lähtee siinä vaiheessa kun hommat laitetaan mappi ö:hön. Kunhan tämä korona-aika on ohi ja rupeaa firman viihdepuoli taas pyörimään, niin jos mahdollisuus on, niin ei muuta kun minkille tukkapöllyä, mutta seurusteluhaaveet laittaisin vintille.

 

[Sue]

@Beltran Naiselta ääni hieronnalle, kasvo- tai jalkahoidolle sekä alusvaatelahjakortille. Laadukkaat alusvaatteet maksavat hunajaa, mutta 200 euron lahjakortti antaisi mahdollisuuden valita kerrankin sitä kauneinta, hinnasta viis.

Kultasepänliikkeeseen jos päädyt, jättäisin valinnanvapauden lahjan saajalle.

Tuoksua ei kannata ostaa, jollei hänellä ole vakiotuoksua, jota käyttää. Parfyymin valinta summissa on kiusallinen riski, koska pullossa hurmaava tuoksu voi muuttua iholla karmaisevaksi. Mikäli vakiotuoksu on, muista tsekata versioista Eau de Parfum, ei Eau de Toilette. Edellinen on kalliimpi, mutta kestää iholla pidempään ja on ylellinen. :)

 

[BOL]

Hyvä lahja naiselle aina, on lahja kauneushoitolaan. Sovit kosmetologin kanssa, että hän lyö lahjakortille vain summan ja aikaa varatessa lahjansaaja saa itse valita, mitä haluaa. Tämä ei ikinä mene pieleen. Vaikka nikottelisikin alussa, että mitäs menit tällaiseen rahaa tuhlaamaan, kun on ”turhaa”, en tiedä yhtään naista, joka ei olisi nauttinut hoidosta ja ollut ärtyisä hoidon jälkeen. Päinvastoin. Harva ihminen oikeasti tarvitsee enää nykyaikana mitään tavaraa, mutta moni ostaa paljon kaikkea ihan vain omaksi ilokseen. Eikä se ilo sitten kovin kauan kestä, koska sille ei oikeasti ollut tarvetta. Me hukumme turhaan rojuun ja maailma siinä sivussa. Harvaa kuitenkaan harmittaa jälkikäteen, että itselle tuli poikkeuksellisen hyvä olo, eikä vastaavaa tunnetta oikein yksin saa aikaan.

Sitä paitsi, ostamalla suomalaista palvelua, tuet työllisyyttä. Win-win-win-win. Apua hyvän hoitolan löytymiseen ja suosituksia kannattaa kysyä vaikka vaimon ystäviltä, näissäkin nimittäin voi mennä pieleen.

 

[Breeze Harbour]

@vilperi oma mielipide on kyllä että älä lähde sinne. Työpaikkaromanssit/seurustelut on pääsääntöisesti tuomittu tuhoon ja sen jälkeen palaaminen "vanhaan" on erittäin vaikeaa, yleensä jompikumpi lähtee siinä vaiheessa kun hommat laitetaan mappi ö:hön. Kunhan tämä korona-aika on ohi ja rupeaa firman viihdepuoli taas pyörimään, niin jos mahdollisuus on, niin ei muuta kun minkille tukkapöllyä, mutta seurusteluhaaveet laittaisin vintille.

Mä en näe asiaa ihan niin synkän negatiivisena, ettei työpaikalta missään nimessä voisi bongata tulevaa elämänkumppaniaan. Harvinaistahan se tietysti on, mutta toisaalta ei kovin moni varmaan tapaa omaa sielunkumppaniaan ensimmäistä kertaa bussipysäkillä tai lenkilläkään ja silti aivan takuulla joku on sen kultansa juuri noissa tilanteissa ensimmäistä kertaa nähnyt.

Ei pitäisi liikaa verrata kenenkään ihastumisia omiin tai lähipiirin kokemuksiin vaikka ne olisivat kovinkin negatiivisia, koska jokaisen elämänpolku on lopulta kuitenkin niin erilainen. Jotkut ihmiset ihan oikeasti rakastuvat palavasti yhteisen työn kautta, ja kuten juuri vaikkapa @Sue n esimerkkitapauksessa, nuoren ujon tytön treffipyyntö kannatti ja nyt pari vuosikymmentä sen treffipyynnön jälkeen hän on edelleen tämän ulos kysymänsä duunikaverin kanssa yhdessä ja perheenkin ovat perustaneet siinä ajassa.

Seisokit ovat noh, onhan se meille uroksille luonnollista kokea sellainen tietynlainen autonominen reaktio aivojen ja paloletkun välillä, kun hieman hemaisevampi ja mahdollisesti erittäin seksikkäästi pukeutunut naarasyksilö kävelee vastaan. Kuitenkin "Looks may deceive" tai jotain sinne päin eli tosiaan, sen haluan vain sanoa itse viime vuonna erään hemaisevan oloisen naiskolleegan charmiin langenneena: tiedän että tuoreeltaan ihastuneena rationaalinen ajattelu on hieman hankalaa ja kaikki saattaa vaikuttaa hieman liiankin täydelliseltä mutta...

@vilperi
Jos et tiedä vielä edes naisen nimeäkään ja työskentelette eri osastoilla, niin ihan ensiksi heti oikeanlaisen tilaisuuden tullen, vedät hetken syvään henkeä ja menet vain rohkeasti esittäytymään hänelle, jonka jälkeen hän luultavasti kertoo vuorostaan oman nimensä.

Ja jos teillä on esimerkiksi kaikilla osastoilla kuitenkin yhteinen ja sama taukotila, ja satutte joskus tämän daamin kanssa sinne samanaikaisesti yhtään lyhyttä hetkeä pitemmäksi hujaukseksi, niin jos pääsette siinä jutun makuun, huomioi naisen kehonkieli kun puhutte. Suut nyt saattaa sanoa välillä hieman mitä sattuu, mutta kehonkieli harvemmin valehtelee.

Jos nyt vielä suorittaisin tähän samalla tietynlaisen loppukaneetin viime syys-talven tapahtumista, nyt kun tunteet eivät ole enää hämärtävässä järjenjuoksua...


Mulla itsellähän tapahtui siis viime vuonna juurikin sillä tavalla (ja vaikka täältäkin varoiteltiin etten vetelisi mutkia suoriksi..), että menin perhana sitten ihastumaan heti uudessa työpaikassani tämmöiseen sinisilmäiseen brunetteen. Sekoitin työkolleegani avuliaisuuden, ystävällisyyden sekä minuun kohdistuneet toistuvat katseet ja kannustavat lauseet romanttisena kiinnostuksena, vaikka kyse oli kaiketi ei sen enempää kuin arkisesta ystävällisyydestä.

Nyt kun vain mietinkin niitä hetkiä jotka vietin hänen läheisyydessään, niin olinhan mä aivan yltä päätä lääpälläni koko mies ja aivan varmasti hän itsekin sai jossain kohtaa mut kiinni siitä, kuinka vilkuilin toistuvasti vaivihkaa hänen suuntaansa aina tilaisuuden tullen...

Mitä lopulta kävi, niin minun soppari tuonne työpaikkaan katkaistiinkin sitten koeajan lopulla hieman ennen joulun pyhiä, joten yhtäkkiä tajusin että me ei oltaisikaan enää työkavereita. Keräsin tuon pettymyksen jälkeen rohkeutta seuraavan noin kuukauden (mulle on todella, TODELLA vaikea puhua kellekään suoraan mun fiiliksistä, sen enempää hyvistä kuin huonoista), kunnes sitten 12. tammikuuta olin heti aamupäivästä päättäväinen, että nyt mä laitan sille sen viestin ja sanon ne asiat jotka mun on vain saatava ulos jotta voin vähintään jatkaa omaa elämääni.

Viestin sisältö oli jotakuinkin sellainen, että kehuin ensin häntä parilla nopealla lauseella työntekijänä ja kuinka arvostin sitä, että hän jeesasi mua niin paljon yhteisinä työpäivinämme. Viestin loppuun luikautin vielä pienen riskilauseen "Oot ihanan huomaavainen ihminen" hymiön kera.

Pian hän vastasi mulle lyhyesti, ainoastaan kiittäen hyvästä palautteesta ja toivotteli mulle sitten hyvät jatkot. Saman tien tuon viestin luettuani tajusin "Jaahas, game over", mutta herrasmiehenä päätin kuitenkin vielä toivotella hänelle hyvät jatkot takaisin. Seuraavana päivänä vilkaisen uudelleen whatsappiin ja tämän naisen profiilikuva onkin yhtäkkiä kadonnut kokonaan, kunnes pian tajuan että hän on luultavasti estänyt minut. Koin sydämessä nopean viiltävän pistoksen ikään kuin joku olisi just veitsellä nopeasti tehnyt siihen haavan.

Tästä on kulunut pian 10 kuukautta, enkä vieläkään täysin tajua, mitä niin kauheaa niissä mun kahessa viestissä oli, että oikein blokata täytyi. En ollut nimittäin aikeissakaan enää yrittää laittaa hänelle toista kertaa viestiä, kun saamani vastaus oli jo niin suora ja selkeä. Toisaalta tekipähän hän ainakin harvinaisen selväksi, että ne pienet mahkut jotka luulin mulla tuohon viestiin asti edelleen olevan, saattoi heittää pysyvästi roskakoppaan.

Jälkiviisaana, jos ihan rehellisiä ollaan, niin taisin lopulta flirttailla aivan väärälle naiselle. Mulla oli jo sen wappikuvan perusteella pieni pelko persuksissa, että hän saattaisi ehkä sittenkin olla varattu nainen ja tuo muuten melko oudolta vaikuttava blokkaus tietyllä tapaa tukisi niitä epäilyjä. Ei sillä että asialla olisi enää mitään merkitystä kummallekaan meistä.

Kirjoitin just pari tuntia sitten itelleni tarinarunon, jossa käsittelin pitkälti näitä samoja fiiliksiä mitä nyt tässäkin viestissä. Kaipa tämmöinen lopullinen jälkipyykki samassa ketjussa, mistä kaikki tavallaan alkoi, oli sitten looginen jatkumo ja kun vilperin kertomukset työihastuksestaan oikeastaan muutenkin tietyllä tapaa herätti mussa ne haudatut muistot viime syksystä uudelleen henkiin...

Toivon voivani tällä omalla stoorillani olla varoittava esimerkki, siitä miten paskasti voi saada turpiinsa jos ihastumispöhinöissään kuuntelee vain ja ainoastaan sydäntään ja sulkee kaikkien ulkopuolisten neuvot ja varoittelut ulkopuolelle.

Sitten taas toisaalta, vaikka tämä oma työihastus tulee jäämään mulle kenties mieleen muistona mun elämäni kaikista pahiten pieleen menneenä rakkauden tavoitteluna, samalla kaikki mitä mä jouduin lopulta omien hölmöjen valintojeni vuoksi käymään läpi ja kohtaamaan, on nöyristänyt mua paljon.

Joten ehkä nyt vihdoin, käytyäni mielessäni tuon trauman aikana niin syvällä masennuksessa, että halusin silloin vain haudata itseni omaan tyhjään suruuni, niin ens kerralla mä kenties tajuan kuunnella järjen ääntä sekä "setien neuvoja" ennen kuin olen halukas kirjaimellisesti uhraamaan varhaisessa ihastumisvaiheessa oman sydämeni kenenkään puolesta (sillä noin mä käytännössä rakkaudensokeana teekentelin itselleni haluavani..)

Huh, jo on kevyempi olo, nyt kun sai viimein kakistettua tän kaiken ulos yksityiskohtien kera. Jos muuten @vilperi luet tämän mun sepustuksen kannesta kanteen, niin älä nyt kuitenkaan järkyty. Voihan olla että sinun työihastuksesi onkin kaikkea mitä mun ei ollut.

Mut että jalat maassa, järki päässä on sellainen hyvä muistisääntö muillekin vastaihastuneille. kun ne hemmetin perhoset vatsassa (ylläribonereista nyt puhumattakaan) yrittävät vaimentaa normaalisti niin paljon rationaalisemman ajattelun.

Sen pituinen se.

 

[vilperi]

No en nyt lähde ketään älypuhelimellani lainaamaan tai tägäämään mutta kirjoitan nyt jotain fiiliksiäni ja ajatuksiani vielä tästä työpaikkaihastuksestani.

Olen alkanut kuuntelemaan paljon Bat&Ryydin kappaleita että saisin jostain vähän lisää pilkettä silmäkulmaan ja huumoria reilusti matkaan mukaan. Kiva muutenkin musan avulla käydä omia tunteitaan läpi mutta kuitenkin sellaisen musan läpi joka on tosiaan aika lailla humoristisempaa.

No joo, kyllä minä koitan tapella tunteitani vastaan koska omasta mielestänikään ei kannata. Mutta se ei ole ihan niin helppoa, työpaikallakin ihastumiseni näkyy varmasti jonkin verran. Ainakin tälle naiselle varmaan. Ja sitten kun eilenkin vilauksilta näin tätä ihanuutta niin elelin kotona sitten ihan pilvilinnoissa. Hyvä ettei sentään vielä jalkoja ole lähtenyt suoraan alta ja varmaan jo muissa ympäristöissä olisin jo jotain konkreettisempaakin yrittänyt naisen suhteen.

Mutta onko se nyt niin vakavaa jos nauttii vain alkuun tästä ihastumisen tunteesta. Kun on tuonut paljon muutakin hyvää elämääni jo nyt. Olen rohkeampi työpaikallanikin (paitsi tämän ihastuksen seurassa), olen iloisempi ja positiivisempi, vireystila noussut ihan selkeästi. En saanut edes tuossa kolmeen yöhön kunnolla nukuttua niin silti en ollut kovin väsynyt vaan jaksoin vetää ihan täysillä. Ja sitten olen ihan vapaaehtoisesti lähdössä elämäntaparemonttiin.

Ja jostain syystä nyt katselee muitakin naisia sillä silmällä taas. Hakee kai jo nyt mahdolliselle pettymykselle uutta korviketta? Tämä ajatustapa ihan tervettäkin ettei liikaa roikukaan tuossa yhdessä ihanassa naisessa kiinni vaan muistaa että arvokaloja vedessä piisaa. Kun en tosiaan vielä tiedä edes tämän tietyn naisen siviilistatusta.

Onko sitä oltava niin vakava? Vaan voi vähän leikkiä tunteillaan ja fiiliksillään. Tähän tunteilla leikkimiseen voisi kuulua tämän tietyn naisen katselukin sopivissa (ei kiinni jäävissä paljastavissa) paikoissa. Jos tästä ei seuraa se että työpaikalla aletaan kuitenkin juoruamaan, pahimmassa tapauksessa nauramaan tai sitten jos tämä nainen alkaakin vastaamaan tunteisiini. Siinä ei sitten toki enää vain leikitäkään.

Mutta kun elämä on nyt jo niin nautinnollista tämän ihastumisen takia joten miksi särkeä heti unelmiaan? Päivittäin joutuu nykyään runkkaamaankin ja ajatukset pyörii tuossa tietyssä naisessa.

Mutta järki päässä ja pilkettä silmäkulmassa. Niillä keinoilla yritän mennä eteenpäin. Ja sitten kotona vaan tätä hämmästelyä, kuinka voi olla noin kuuma pakkaus?

 

[heavy]

Viestin sisältö oli jotakuinkin sellainen, että kehuin ensin häntä parilla nopealla lauseella työntekijänä ja kuinka arvostin sitä, että hän jeesasi mua niin paljon yhteisinä työpäivinämme. Viestin loppuun luikautin vielä pienen riskilauseen "Oot ihanan huomaavainen ihminen" hymiön kera.

Pian hän vastasi mulle lyhyesti, ainoastaan kiittäen hyvästä palautteesta ja toivotteli mulle sitten hyvät jatkot. Saman tien tuon viestin luettuani tajusin "Jaahas, game over", mutta herrasmiehenä päätin kuitenkin vielä toivotella hänelle hyvät jatkot takaisin. Seuraavana päivänä vilkaisen uudelleen whatsappiin ja tämän naisen profiilikuva onkin yhtäkkiä kadonnut kokonaan, kunnes pian tajuan että hän on luultavasti estänyt minut. Koin sydämessä nopean viiltävän pistoksen ikään kuin joku olisi just veitsellä nopeasti tehnyt siihen haavan.

Tästä herää ihmetystä että mistä sait naisen numeron? Jos hän antoi sen itse sinulle viestittelyä varten, tuollainen blokkaaminen on tietysti outoa, mutta jos kuitenkin hankit sen jotenkin stalkkaamalla Fonectasta tms., niin blokkaus on aivan looginen ja ymmärrettävä reaktio.

 

[Beltran]

@Beltran Naiselta ääni hieronnalle, kasvo- tai jalkahoidolle sekä alusvaatelahjakortille. Laadukkaat alusvaatteet maksavat hunajaa, mutta 200 euron lahjakortti antaisi mahdollisuuden valita kerrankin sitä kauneinta, hinnasta viis.

Kultasepänliikkeeseen jos päädyt, jättäisin valinnanvapauden lahjan saajalle.

Tuoksua ei kannata ostaa, jollei hänellä ole vakiotuoksua, jota käyttää. Parfyymin valinta summissa on kiusallinen riski, koska pullossa hurmaava tuoksu voi muuttua iholla karmaisevaksi. Mikäli vakiotuoksu on, muista tsekata versioista Eau de Parfum, ei Eau de Toilette. Edellinen on kalliimpi, mutta kestää iholla pidempään ja on ylellinen. :)

Kiitos tästäkin. Näiden viestien myötä olen vakuuttunut siitä että päädyn lahjakorttiin, en lähde kokeilemaan onneani kultasepänliikkeeseen tai hajuvesiostoksille.

 

[Beltran]

Hyvä lahja naiselle aina, on lahja kauneushoitolaan. Sovit kosmetologin kanssa, että hän lyö lahjakortille vain summan ja aikaa varatessa lahjansaaja saa itse valita, mitä haluaa. Tämä ei ikinä mene pieleen. Vaikka nikottelisikin alussa, että mitäs menit tällaiseen rahaa tuhlaamaan, kun on ”turhaa”, en tiedä yhtään naista, joka ei olisi nauttinut hoidosta ja ollut ärtyisä hoidon jälkeen. Päinvastoin. Harva ihminen oikeasti tarvitsee enää nykyaikana mitään tavaraa, mutta moni ostaa paljon kaikkea ihan vain omaksi ilokseen. Eikä se ilo sitten kovin kauan kestä, koska sille ei oikeasti ollut tarvetta. Me hukumme turhaan rojuun ja maailma siinä sivussa. Harvaa kuitenkaan harmittaa jälkikäteen, että itselle tuli poikkeuksellisen hyvä olo, eikä vastaavaa tunnetta oikein yksin saa aikaan.

Sitä paitsi, ostamalla suomalaista palvelua, tuet työllisyyttä. Win-win-win-win. Apua hyvän hoitolan löytymiseen ja suosituksia kannattaa kysyä vaikka vaimon ystäviltä, näissäkin nimittäin voi mennä pieleen.

Hyviä pointteja. Mietin myös työllisyyskysymystäni, kotipaikkakunnallani on koruliike ja joitakin hierojia, joista mulla on vain google-tieto. Ihanteellista olisi jos voisin työllistää paikallista yrittäjää mutta kenties se on haettava lähipaikkakunnalta. Yritän jututtaa paikallisia jospa he osaisivat suositella jotakin.

 

[Breeze Harbour]

@heavy työpaikan yhteisestä whatsapp-ryhmästä, jollainen "onneksi" satuttiin luomaan syksyn aikana uuden esimiehen toimesta.

 

[Malkkinen]

@heavy työpaikan yhteisestä whatsapp-ryhmästä, jollainen "onneksi" satuttiin luomaan syksyn aikana uuden esimiehen toimesta.

Menee vähän asian vierestä, kun ei ole naisasiaa. Mutta onpa harvinaisen typerä temppu esimieheltä luoda joku työpaikan whatsapp-ryhmä, josta joutuu lukemaan työkavereiden juttuja vapaa-ajalla. Vapaa-aika on nimenomaan sitä varten, ettei tarvitse miettiä työasioita.

 

[Barney]

@Beltran Jatkoajan ajaton klassikko eli "rahaa kirjekuoressa" taitaa vielä puuttua ehdotettujen lahjojen joukosta. Parhaitenhan tuo toimii jonkun pitkään stalkatun naisen iskemiseen, mutta en minä näe mitään syytä sille, että miksi tuo ei toimisi myös lahjaksi vaimolle.

 

[Draco]

@Beltran Jatkoajan ajaton klassikko eli "rahaa kirjekuoressa" taitaa vielä puuttua ehdotettujen lahjojen joukosta. Parhaitenhan tuo toimii jonkun pitkään stalkatun naisen iskemiseen, mutta en minä näe mitään syytä sille, että miksi tuo ei toimisi myös lahjaksi vaimolle.

Siksi, että sitä rahaa pitää antaa muutenkin, niin ei vaimo näe sitä silloin mitenkään spesiaalina.

 

[Turha Kaukalo]

@heavy työpaikan yhteisestä whatsapp-ryhmästä, jollainen "onneksi" satuttiin luomaan syksyn aikana uuden esimiehen toimesta.

Aika tyly eukko jos sut blokkas. Mitään et menettänyt, sanoisin.

 

[Temptation]

Menee vähän asian vierestä, kun ei ole naisasiaa. Mutta onpa harvinaisen typerä temppu esimieheltä luoda joku työpaikan whatsapp-ryhmä, josta joutuu lukemaan työkavereiden juttuja vapaa-ajalla. Vapaa-aika on nimenomaan sitä varten, ettei tarvitse miettiä työasioita.

Riippunee varmaan ihan työpaikasta, mutta kyllä meillä on sen verran hyvä porukka kasassa, että käydään usein bissellä/klubilla työkavereiden kanssa. Oikeastaan työpaikalla on jopa kaksi whatsap-ryhmää - virallinen, jossa ei ehkä niin paljoa vapaa-ajan perseilyä tapahdu, kuin sitten myös epävirallinen perseilychatti, jonne luonnollisestikaan ei kutsuttu mitään korkeimpia esimiehiä/muita ananas perseessä-tyyppejä. Eikö muilla ole samanlaista :D?

 

[Eikka86]

Riippunee varmaan ihan työpaikasta, mutta kyllä meillä on sen verran hyvä porukka kasassa, että käydään usein bissellä/klubilla työkavereiden kanssa. Oikeastaan työpaikalla on jopa kaksi whatsap-ryhmää - virallinen, jossa ei ehkä niin paljoa vapaa-ajan perseilyä tapahdu, kuin sitten myös epävirallinen perseilychatti, jonne luonnollisestikaan ei kutsuttu mitään korkeimpia esimiehiä/muita ananas perseessä-tyyppejä. Eikö muilla ole samanlaista :D?

Ainakin kaikissa palvelualojen paikoissa noita oli silloin kun niissä toimin, parhaimmillaan toimivat hyvin ja ovat hyödyksi mutta pahimmillaan ovat kamalia.

Noin periaatteesta aina hiljensin kaikki tulkaa töihin ja mielellään jo eilen tyyppiset kanavat aina heti, varsinkin jos ei ollut soveliasta niistä poistua. Ymmärrän noista koituvan vitutuksen hyvin jos toimeentulo riippuu edes osaksi extraamisesta.

Vuoron sisällä tiedon vaihtoon ja tiettyjen muutosten informoimiseen tarkoitetut kanavat oli hyviä ja tarpeellisia, tuommoisia oli vain edellisiä paljon vähemmän.

Ennen tuota keksintöä oli tekstariringit ja ne vasta syvältä olikin, tuolla WA sentäs on mahdollista todeta asiat eikä tarvi kysellä.

Naisasioihin sen verran että aika normaalia, kohta suottaapi vaikka saada tai suottaapi olla saamatta.