Naisasiat

[Breeze Harbour]

@vilperi oma mielipide on kyllä että älä lähde sinne. Työpaikkaromanssit/seurustelut on pääsääntöisesti tuomittu tuhoon ja sen jälkeen palaaminen "vanhaan" on erittäin vaikeaa, yleensä jompikumpi lähtee siinä vaiheessa kun hommat laitetaan mappi ö:hön. Kunhan tämä korona-aika on ohi ja rupeaa firman viihdepuoli taas pyörimään, niin jos mahdollisuus on, niin ei muuta kun minkille tukkapöllyä, mutta seurusteluhaaveet laittaisin vintille.

Mä en näe asiaa ihan niin synkän negatiivisena, ettei työpaikalta missään nimessä voisi bongata tulevaa elämänkumppaniaan. Harvinaistahan se tietysti on, mutta toisaalta ei kovin moni varmaan tapaa omaa sielunkumppaniaan ensimmäistä kertaa bussipysäkillä tai lenkilläkään ja silti aivan takuulla joku on sen kultansa juuri noissa tilanteissa ensimmäistä kertaa nähnyt.

Ei pitäisi liikaa verrata kenenkään ihastumisia omiin tai lähipiirin kokemuksiin vaikka ne olisivat kovinkin negatiivisia, koska jokaisen elämänpolku on lopulta kuitenkin niin erilainen. Jotkut ihmiset ihan oikeasti rakastuvat palavasti yhteisen työn kautta, ja kuten juuri vaikkapa @Sue n esimerkkitapauksessa, nuoren ujon tytön treffipyyntö kannatti ja nyt pari vuosikymmentä sen treffipyynnön jälkeen hän on edelleen tämän ulos kysymänsä duunikaverin kanssa yhdessä ja perheenkin ovat perustaneet siinä ajassa.

Seisokit ovat noh, onhan se meille uroksille luonnollista kokea sellainen tietynlainen autonominen reaktio aivojen ja paloletkun välillä, kun hieman hemaisevampi ja mahdollisesti erittäin seksikkäästi pukeutunut naarasyksilö kävelee vastaan. Kuitenkin "Looks may deceive" tai jotain sinne päin eli tosiaan, sen haluan vain sanoa itse viime vuonna erään hemaisevan oloisen naiskolleegan charmiin langenneena: tiedän että tuoreeltaan ihastuneena rationaalinen ajattelu on hieman hankalaa ja kaikki saattaa vaikuttaa hieman liiankin täydelliseltä mutta...

@vilperi
Jos et tiedä vielä edes naisen nimeäkään ja työskentelette eri osastoilla, niin ihan ensiksi heti oikeanlaisen tilaisuuden tullen, vedät hetken syvään henkeä ja menet vain rohkeasti esittäytymään hänelle, jonka jälkeen hän luultavasti kertoo vuorostaan oman nimensä.

Ja jos teillä on esimerkiksi kaikilla osastoilla kuitenkin yhteinen ja sama taukotila, ja satutte joskus tämän daamin kanssa sinne samanaikaisesti yhtään lyhyttä hetkeä pitemmäksi hujaukseksi, niin jos pääsette siinä jutun makuun, huomioi naisen kehonkieli kun puhutte. Suut nyt saattaa sanoa välillä hieman mitä sattuu, mutta kehonkieli harvemmin valehtelee.

Jos nyt vielä suorittaisin tähän samalla tietynlaisen loppukaneetin viime syys-talven tapahtumista, nyt kun tunteet eivät ole enää hämärtävässä järjenjuoksua...


Mulla itsellähän tapahtui siis viime vuonna juurikin sillä tavalla (ja vaikka täältäkin varoiteltiin etten vetelisi mutkia suoriksi..), että menin perhana sitten ihastumaan heti uudessa työpaikassani tämmöiseen sinisilmäiseen brunetteen. Sekoitin työkolleegani avuliaisuuden, ystävällisyyden sekä minuun kohdistuneet toistuvat katseet ja kannustavat lauseet romanttisena kiinnostuksena, vaikka kyse oli kaiketi ei sen enempää kuin arkisesta ystävällisyydestä.

Nyt kun vain mietinkin niitä hetkiä jotka vietin hänen läheisyydessään, niin olinhan mä aivan yltä päätä lääpälläni koko mies ja aivan varmasti hän itsekin sai jossain kohtaa mut kiinni siitä, kuinka vilkuilin toistuvasti vaivihkaa hänen suuntaansa aina tilaisuuden tullen...

Mitä lopulta kävi, niin minun soppari tuonne työpaikkaan katkaistiinkin sitten koeajan lopulla hieman ennen joulun pyhiä, joten yhtäkkiä tajusin että me ei oltaisikaan enää työkavereita. Keräsin tuon pettymyksen jälkeen rohkeutta seuraavan noin kuukauden (mulle on todella, TODELLA vaikea puhua kellekään suoraan mun fiiliksistä, sen enempää hyvistä kuin huonoista), kunnes sitten 12. tammikuuta olin heti aamupäivästä päättäväinen, että nyt mä laitan sille sen viestin ja sanon ne asiat jotka mun on vain saatava ulos jotta voin vähintään jatkaa omaa elämääni.

Viestin sisältö oli jotakuinkin sellainen, että kehuin ensin häntä parilla nopealla lauseella työntekijänä ja kuinka arvostin sitä, että hän jeesasi mua niin paljon yhteisinä työpäivinämme. Viestin loppuun luikautin vielä pienen riskilauseen "Oot ihanan huomaavainen ihminen" hymiön kera.

Pian hän vastasi mulle lyhyesti, ainoastaan kiittäen hyvästä palautteesta ja toivotteli mulle sitten hyvät jatkot. Saman tien tuon viestin luettuani tajusin "Jaahas, game over", mutta herrasmiehenä päätin kuitenkin vielä toivotella hänelle hyvät jatkot takaisin. Seuraavana päivänä vilkaisen uudelleen whatsappiin ja tämän naisen profiilikuva onkin yhtäkkiä kadonnut kokonaan, kunnes pian tajuan että hän on luultavasti estänyt minut. Koin sydämessä nopean viiltävän pistoksen ikään kuin joku olisi just veitsellä nopeasti tehnyt siihen haavan.

Tästä on kulunut pian 10 kuukautta, enkä vieläkään täysin tajua, mitä niin kauheaa niissä mun kahessa viestissä oli, että oikein blokata täytyi. En ollut nimittäin aikeissakaan enää yrittää laittaa hänelle toista kertaa viestiä, kun saamani vastaus oli jo niin suora ja selkeä. Toisaalta tekipähän hän ainakin harvinaisen selväksi, että ne pienet mahkut jotka luulin mulla tuohon viestiin asti edelleen olevan, saattoi heittää pysyvästi roskakoppaan.

Jälkiviisaana, jos ihan rehellisiä ollaan, niin taisin lopulta flirttailla aivan väärälle naiselle. Mulla oli jo sen wappikuvan perusteella pieni pelko persuksissa, että hän saattaisi ehkä sittenkin olla varattu nainen ja tuo muuten melko oudolta vaikuttava blokkaus tietyllä tapaa tukisi niitä epäilyjä. Ei sillä että asialla olisi enää mitään merkitystä kummallekaan meistä.

Kirjoitin just pari tuntia sitten itelleni tarinarunon, jossa käsittelin pitkälti näitä samoja fiiliksiä mitä nyt tässäkin viestissä. Kaipa tämmöinen lopullinen jälkipyykki samassa ketjussa, mistä kaikki tavallaan alkoi, oli sitten looginen jatkumo ja kun vilperin kertomukset työihastuksestaan oikeastaan muutenkin tietyllä tapaa herätti mussa ne haudatut muistot viime syksystä uudelleen henkiin...

Toivon voivani tällä omalla stoorillani olla varoittava esimerkki, siitä miten paskasti voi saada turpiinsa jos ihastumispöhinöissään kuuntelee vain ja ainoastaan sydäntään ja sulkee kaikkien ulkopuolisten neuvot ja varoittelut ulkopuolelle.

Sitten taas toisaalta, vaikka tämä oma työihastus tulee jäämään mulle kenties mieleen muistona mun elämäni kaikista pahiten pieleen menneenä rakkauden tavoitteluna, samalla kaikki mitä mä jouduin lopulta omien hölmöjen valintojeni vuoksi käymään läpi ja kohtaamaan, on nöyristänyt mua paljon.

Joten ehkä nyt vihdoin, käytyäni mielessäni tuon trauman aikana niin syvällä masennuksessa, että halusin silloin vain haudata itseni omaan tyhjään suruuni, niin ens kerralla mä kenties tajuan kuunnella järjen ääntä sekä "setien neuvoja" ennen kuin olen halukas kirjaimellisesti uhraamaan varhaisessa ihastumisvaiheessa oman sydämeni kenenkään puolesta (sillä noin mä käytännössä rakkaudensokeana teekentelin itselleni haluavani..)

Huh, jo on kevyempi olo, nyt kun sai viimein kakistettua tän kaiken ulos yksityiskohtien kera. Jos muuten @vilperi luet tämän mun sepustuksen kannesta kanteen, niin älä nyt kuitenkaan järkyty. Voihan olla että sinun työihastuksesi onkin kaikkea mitä mun ei ollut.

Mut että jalat maassa, järki päässä on sellainen hyvä muistisääntö muillekin vastaihastuneille. kun ne hemmetin perhoset vatsassa (ylläribonereista nyt puhumattakaan) yrittävät vaimentaa normaalisti niin paljon rationaalisemman ajattelun.

Sen pituinen se.

 

[vilperi]

No en nyt lähde ketään älypuhelimellani lainaamaan tai tägäämään mutta kirjoitan nyt jotain fiiliksiäni ja ajatuksiani vielä tästä työpaikkaihastuksestani.

Olen alkanut kuuntelemaan paljon Bat&Ryydin kappaleita että saisin jostain vähän lisää pilkettä silmäkulmaan ja huumoria reilusti matkaan mukaan. Kiva muutenkin musan avulla käydä omia tunteitaan läpi mutta kuitenkin sellaisen musan läpi joka on tosiaan aika lailla humoristisempaa.

No joo, kyllä minä koitan tapella tunteitani vastaan koska omasta mielestänikään ei kannata. Mutta se ei ole ihan niin helppoa, työpaikallakin ihastumiseni näkyy varmasti jonkin verran. Ainakin tälle naiselle varmaan. Ja sitten kun eilenkin vilauksilta näin tätä ihanuutta niin elelin kotona sitten ihan pilvilinnoissa. Hyvä ettei sentään vielä jalkoja ole lähtenyt suoraan alta ja varmaan jo muissa ympäristöissä olisin jo jotain konkreettisempaakin yrittänyt naisen suhteen.

Mutta onko se nyt niin vakavaa jos nauttii vain alkuun tästä ihastumisen tunteesta. Kun on tuonut paljon muutakin hyvää elämääni jo nyt. Olen rohkeampi työpaikallanikin (paitsi tämän ihastuksen seurassa), olen iloisempi ja positiivisempi, vireystila noussut ihan selkeästi. En saanut edes tuossa kolmeen yöhön kunnolla nukuttua niin silti en ollut kovin väsynyt vaan jaksoin vetää ihan täysillä. Ja sitten olen ihan vapaaehtoisesti lähdössä elämäntaparemonttiin.

Ja jostain syystä nyt katselee muitakin naisia sillä silmällä taas. Hakee kai jo nyt mahdolliselle pettymykselle uutta korviketta? Tämä ajatustapa ihan tervettäkin ettei liikaa roikukaan tuossa yhdessä ihanassa naisessa kiinni vaan muistaa että arvokaloja vedessä piisaa. Kun en tosiaan vielä tiedä edes tämän tietyn naisen siviilistatusta.

Onko sitä oltava niin vakava? Vaan voi vähän leikkiä tunteillaan ja fiiliksillään. Tähän tunteilla leikkimiseen voisi kuulua tämän tietyn naisen katselukin sopivissa (ei kiinni jäävissä paljastavissa) paikoissa. Jos tästä ei seuraa se että työpaikalla aletaan kuitenkin juoruamaan, pahimmassa tapauksessa nauramaan tai sitten jos tämä nainen alkaakin vastaamaan tunteisiini. Siinä ei sitten toki enää vain leikitäkään.

Mutta kun elämä on nyt jo niin nautinnollista tämän ihastumisen takia joten miksi särkeä heti unelmiaan? Päivittäin joutuu nykyään runkkaamaankin ja ajatukset pyörii tuossa tietyssä naisessa.

Mutta järki päässä ja pilkettä silmäkulmassa. Niillä keinoilla yritän mennä eteenpäin. Ja sitten kotona vaan tätä hämmästelyä, kuinka voi olla noin kuuma pakkaus?

 

[heavy]

Viestin sisältö oli jotakuinkin sellainen, että kehuin ensin häntä parilla nopealla lauseella työntekijänä ja kuinka arvostin sitä, että hän jeesasi mua niin paljon yhteisinä työpäivinämme. Viestin loppuun luikautin vielä pienen riskilauseen "Oot ihanan huomaavainen ihminen" hymiön kera.

Pian hän vastasi mulle lyhyesti, ainoastaan kiittäen hyvästä palautteesta ja toivotteli mulle sitten hyvät jatkot. Saman tien tuon viestin luettuani tajusin "Jaahas, game over", mutta herrasmiehenä päätin kuitenkin vielä toivotella hänelle hyvät jatkot takaisin. Seuraavana päivänä vilkaisen uudelleen whatsappiin ja tämän naisen profiilikuva onkin yhtäkkiä kadonnut kokonaan, kunnes pian tajuan että hän on luultavasti estänyt minut. Koin sydämessä nopean viiltävän pistoksen ikään kuin joku olisi just veitsellä nopeasti tehnyt siihen haavan.

Tästä herää ihmetystä että mistä sait naisen numeron? Jos hän antoi sen itse sinulle viestittelyä varten, tuollainen blokkaaminen on tietysti outoa, mutta jos kuitenkin hankit sen jotenkin stalkkaamalla Fonectasta tms., niin blokkaus on aivan looginen ja ymmärrettävä reaktio.

 

[Beltran]

@Beltran Naiselta ääni hieronnalle, kasvo- tai jalkahoidolle sekä alusvaatelahjakortille. Laadukkaat alusvaatteet maksavat hunajaa, mutta 200 euron lahjakortti antaisi mahdollisuuden valita kerrankin sitä kauneinta, hinnasta viis.

Kultasepänliikkeeseen jos päädyt, jättäisin valinnanvapauden lahjan saajalle.

Tuoksua ei kannata ostaa, jollei hänellä ole vakiotuoksua, jota käyttää. Parfyymin valinta summissa on kiusallinen riski, koska pullossa hurmaava tuoksu voi muuttua iholla karmaisevaksi. Mikäli vakiotuoksu on, muista tsekata versioista Eau de Parfum, ei Eau de Toilette. Edellinen on kalliimpi, mutta kestää iholla pidempään ja on ylellinen. :)

Kiitos tästäkin. Näiden viestien myötä olen vakuuttunut siitä että päädyn lahjakorttiin, en lähde kokeilemaan onneani kultasepänliikkeeseen tai hajuvesiostoksille.

 

[Beltran]

Hyvä lahja naiselle aina, on lahja kauneushoitolaan. Sovit kosmetologin kanssa, että hän lyö lahjakortille vain summan ja aikaa varatessa lahjansaaja saa itse valita, mitä haluaa. Tämä ei ikinä mene pieleen. Vaikka nikottelisikin alussa, että mitäs menit tällaiseen rahaa tuhlaamaan, kun on ”turhaa”, en tiedä yhtään naista, joka ei olisi nauttinut hoidosta ja ollut ärtyisä hoidon jälkeen. Päinvastoin. Harva ihminen oikeasti tarvitsee enää nykyaikana mitään tavaraa, mutta moni ostaa paljon kaikkea ihan vain omaksi ilokseen. Eikä se ilo sitten kovin kauan kestä, koska sille ei oikeasti ollut tarvetta. Me hukumme turhaan rojuun ja maailma siinä sivussa. Harvaa kuitenkaan harmittaa jälkikäteen, että itselle tuli poikkeuksellisen hyvä olo, eikä vastaavaa tunnetta oikein yksin saa aikaan.

Sitä paitsi, ostamalla suomalaista palvelua, tuet työllisyyttä. Win-win-win-win. Apua hyvän hoitolan löytymiseen ja suosituksia kannattaa kysyä vaikka vaimon ystäviltä, näissäkin nimittäin voi mennä pieleen.

Hyviä pointteja. Mietin myös työllisyyskysymystäni, kotipaikkakunnallani on koruliike ja joitakin hierojia, joista mulla on vain google-tieto. Ihanteellista olisi jos voisin työllistää paikallista yrittäjää mutta kenties se on haettava lähipaikkakunnalta. Yritän jututtaa paikallisia jospa he osaisivat suositella jotakin.

 

[Breeze Harbour]

@heavy työpaikan yhteisestä whatsapp-ryhmästä, jollainen "onneksi" satuttiin luomaan syksyn aikana uuden esimiehen toimesta.

 

[Malkkinen]

@heavy työpaikan yhteisestä whatsapp-ryhmästä, jollainen "onneksi" satuttiin luomaan syksyn aikana uuden esimiehen toimesta.

Menee vähän asian vierestä, kun ei ole naisasiaa. Mutta onpa harvinaisen typerä temppu esimieheltä luoda joku työpaikan whatsapp-ryhmä, josta joutuu lukemaan työkavereiden juttuja vapaa-ajalla. Vapaa-aika on nimenomaan sitä varten, ettei tarvitse miettiä työasioita.

 

[Barney]

@Beltran Jatkoajan ajaton klassikko eli "rahaa kirjekuoressa" taitaa vielä puuttua ehdotettujen lahjojen joukosta. Parhaitenhan tuo toimii jonkun pitkään stalkatun naisen iskemiseen, mutta en minä näe mitään syytä sille, että miksi tuo ei toimisi myös lahjaksi vaimolle.

 

[Draco]

@Beltran Jatkoajan ajaton klassikko eli "rahaa kirjekuoressa" taitaa vielä puuttua ehdotettujen lahjojen joukosta. Parhaitenhan tuo toimii jonkun pitkään stalkatun naisen iskemiseen, mutta en minä näe mitään syytä sille, että miksi tuo ei toimisi myös lahjaksi vaimolle.

Siksi, että sitä rahaa pitää antaa muutenkin, niin ei vaimo näe sitä silloin mitenkään spesiaalina.

 

[Turha Kaukalo]

@heavy työpaikan yhteisestä whatsapp-ryhmästä, jollainen "onneksi" satuttiin luomaan syksyn aikana uuden esimiehen toimesta.

Aika tyly eukko jos sut blokkas. Mitään et menettänyt, sanoisin.

 

[Temptation]

Menee vähän asian vierestä, kun ei ole naisasiaa. Mutta onpa harvinaisen typerä temppu esimieheltä luoda joku työpaikan whatsapp-ryhmä, josta joutuu lukemaan työkavereiden juttuja vapaa-ajalla. Vapaa-aika on nimenomaan sitä varten, ettei tarvitse miettiä työasioita.

Riippunee varmaan ihan työpaikasta, mutta kyllä meillä on sen verran hyvä porukka kasassa, että käydään usein bissellä/klubilla työkavereiden kanssa. Oikeastaan työpaikalla on jopa kaksi whatsap-ryhmää - virallinen, jossa ei ehkä niin paljoa vapaa-ajan perseilyä tapahdu, kuin sitten myös epävirallinen perseilychatti, jonne luonnollisestikaan ei kutsuttu mitään korkeimpia esimiehiä/muita ananas perseessä-tyyppejä. Eikö muilla ole samanlaista :D?

 

[Eikka86]

Riippunee varmaan ihan työpaikasta, mutta kyllä meillä on sen verran hyvä porukka kasassa, että käydään usein bissellä/klubilla työkavereiden kanssa. Oikeastaan työpaikalla on jopa kaksi whatsap-ryhmää - virallinen, jossa ei ehkä niin paljoa vapaa-ajan perseilyä tapahdu, kuin sitten myös epävirallinen perseilychatti, jonne luonnollisestikaan ei kutsuttu mitään korkeimpia esimiehiä/muita ananas perseessä-tyyppejä. Eikö muilla ole samanlaista :D?

Ainakin kaikissa palvelualojen paikoissa noita oli silloin kun niissä toimin, parhaimmillaan toimivat hyvin ja ovat hyödyksi mutta pahimmillaan ovat kamalia.

Noin periaatteesta aina hiljensin kaikki tulkaa töihin ja mielellään jo eilen tyyppiset kanavat aina heti, varsinkin jos ei ollut soveliasta niistä poistua. Ymmärrän noista koituvan vitutuksen hyvin jos toimeentulo riippuu edes osaksi extraamisesta.

Vuoron sisällä tiedon vaihtoon ja tiettyjen muutosten informoimiseen tarkoitetut kanavat oli hyviä ja tarpeellisia, tuommoisia oli vain edellisiä paljon vähemmän.

Ennen tuota keksintöä oli tekstariringit ja ne vasta syvältä olikin, tuolla WA sentäs on mahdollista todeta asiat eikä tarvi kysellä.

Naisasioihin sen verran että aika normaalia, kohta suottaapi vaikka saada tai suottaapi olla saamatta.

 

[Murkula]

Mulla on lievänä ideana lahjakortti, esim 200€ arvoinen. Olisiko huono?

Ei olisi. Kun mietit mihin sen lahjakortin ostat. Kerran maksoin omalle vaimolle tatuoinnin kun oli siitä mutissut vähän väliä ja lopulta sainkin uuden kuvan itselleni.
Itellä on tilanne että vaimon syntymäpäivä on 27.12. ja aina on tuplaongelma.
Mutta kauneushoitolan lahjakortit ei mene koskaan ohi.
Toinen aika varma on kultasepän liike, mutta kerran kävi niinkin että muistin ostaneeni aikaisemmin suht ison kultaketjun rouvalle ja löysin siihen näyttävän kultaisen riipuksen jonka sitten ostin. Kotimatkalla muistin että, vittu, se ketjuhan on exän kaulassa eikä auttanut kuin siltä vielä asia varmistaa ja seuraavana päivänä ajella liikkeelle ketjuostoksiin. Sai rouva ainakin riittävän arvokkaan lahjuksen.

Mutta omat top 2.
Kauneushoitola
Korut

 

[Kaspo]

Aika tyly eukko jos sut blokkas. Mitään et menettänyt, sanoisin.

Vaikea näiden kirjoitusten perusteella on erityisen tylyksi julistaa.

Tilannehan on hänen puolellaan voinut olla näin kärjistettynä vaikka sellainen, että on ollut 3 vuotta onnellisessa parisuhteessa ja kesähäitä pukkaa suunnitelmissa. Sitten työpaikalla joku uusi tyyppi tuijottaa joka paikassa ja hymyilee hermostuneena.

Lopulta se uusi tyyppi poistuu työpaikalta ja laittaa kuukauden päästä vihjailevan viestin ilman, että olisi pyytänyt kasvokkain numeroa.

Näitä kannattaa miettiä sen toisen puolelta myös. Olisiko kuitenkin ihan perus mukava tyyppi joka on ehkä hieman kokenut ahdistavaksi tämän kiinnostuksen?

 

[Breeze Harbour]

Vaikea näiden kirjoitusten perusteella on erityisen tylyksi julistaa.

Tilannehan on hänen puolellaan voinut olla näin kärjistettynä vaikka sellainen, että on ollut 3 vuotta onnellisessa parisuhteessa ja kesähäitä pukkaa suunnitelmissa. Sitten työpaikalla joku uusi tyyppi tuijottaa joka paikassa ja hymyilee hermostuneena.

Lopulta se uusi tyyppi poistuu työpaikalta ja laittaa kuukauden päästä vihjailevan viestin ilman, että olisi pyytänyt kasvokkain numeroa.

Näitä kannattaa miettiä sen toisen puolelta myös. Olisiko kuitenkin ihan perus mukava tyyppi joka on ehkä hieman kokenut ahdistavaksi tämän kiinnostuksen?

Ihan hyvä näkökanta. Enpä tullut miettineeksi tällaista vaihtoehtoa, mutta onhan tuokin totta kai täysin mahdollista. Jotenkin olin tuolloin vain niin typerän naiivi, etten tullut edes miettineeksi etukäteen mitään tuollaista.

Se fiilis jota vaille olin jäänyt ennen viestin laittamista jo viikoiksi oli ollut mulle niin kertakaikkisen euforinen, että olin valmis kääntämään jokaisen mahdollisen kiven päästäkseni takaisin siihen tunnetilaan.

Mutta niin, sikäli kuitenkin aivan turha blokkaus hänen puolelta että olin käytännössä lyönyt jo hanskat tiskiin saatuani häneltä niinkin helposti rivien välistä luettavissa olevan vastauksen kuin sain. Toisaalta tuo hänen reagointinsa nopeutti kyllä pitkässä juoksussa omaa ylitsepääsemistä.

Oon mä kyllä jälkikäteen välillä miettinyt, että jos todella olisikin ollut sitten näin, että flirttailin tietämättäni varatulle leidille, niin on mahtanut olla inhottavaa, ehkä jopa ahdistavaa se mun silloinen käytös tämän naisen omasta POV:sta katsoen, jolloin lähtöni lienee ollut lähinnä helpotus.

Toisaalta jos asian laita olisikin ollut näin, ja kun hän varmasti huomasi että heitin koko ajan pientä flirttiä aina tilaisuuden tullen, hän olisi voinut vain ihan suoraan pyytää mua lopettamaan. Kyllä mä oisin silloin jättänyt hänet rauhaan saman tien.

En mä todellakaan pure ja toisaalta suora puhe menee mulle monesti perille kaikista parhaiten. Oon välillä tosi huono ottamaan vastaan tai tulkkaamaan mitään vihjailuita tai epäsuoria viittauksia.

Mutta joo, oon antanut hänelle anteeksi aikapäiviä sitten ja päivä kerrallaan yritän päästä koko tragediasta yli, vaikkakaan tuskin tulen ikinä unohtamaan kuinka pohjalla kävin vuodenvaihteessa. Tällä hetkellä menee kuitenki jo paljon paremmin, ihmisrintamalla ja yleisestikin. Yritän ja aion jatkossa käyttäytyä vähemmän omahyväisesti muita kohtaan. Elämä kuljettaa ja virheet opettaa, onneksi.

 

[korkki]

Riippunee varmaan ihan työpaikasta, mutta kyllä meillä on sen verran hyvä porukka kasassa, että käydään usein bissellä/klubilla työkavereiden kanssa. Oikeastaan työpaikalla on jopa kaksi whatsap-ryhmää - virallinen, jossa ei ehkä niin paljoa vapaa-ajan perseilyä tapahdu, kuin sitten myös epävirallinen perseilychatti, jonne luonnollisestikaan ei kutsuttu mitään korkeimpia esimiehiä/muita ananas perseessä-tyyppejä. Eikö muilla ole samanlaista :D?

Edelleen asian vierestä, mutta kyllä meilläkin on täällä useampiakin whatsapp -ryhmiä. Mun on esimerkiksi helppo tiedottaa alaisia jos tulee jotain asiaa koko porukalle kerralla. Sähköposti kun ei kaikkia tavoita (työpaikan postiin ei päästä kuin työpaikalta).

Tietty joskus voi joillekin tulla vahinkoja niin kuin eräs oli laittanut ryhmään missä on muutama naistoimihenkilö jotain alastomia naisia sisältäviä videoita. Siltä oli sitten työkaveri kysynyt että "mahtoiko mennä oikeaan ryhmään" ja aika nopeasti nuo videot sieltä katosi, mutta epäillään että "vahinko" ehti tapahtua.

 

[vilperi]

Näitä kannattaa miettiä sen toisen puolelta myös. Olisiko kuitenkin ihan perus mukava tyyppi joka on ehkä hieman kokenut ahdistavaksi tämän kiinnostuksen?

Joo, minulla vähän samanlainen tilanne varmaan nyt käynyt valitettavasti tämän ihastukseni kanssa. Sainkin jo viestejä tuolla Kierrätyskeskuksen puolella tähän asiaan ja niissä oli varmaan lopulta totuuden siementä mukana.

Eilen kävi nimittäin vähän hassusti tämän ihastuksen kanssa. Minä säpsähdin hänet nähdessäni ja nyt kävi niin valitettavasti että hän säpsähti ihan samalla tavalla takaisin. Mitä todennäköisemmin olen nyt sitten pelästyttänyt tämän naisen? Mitä on vaikea muuten naisen olemuksesta tunnistaa sillä ei tuo muuten ole tuntunut pistävän pahitteeksi pientä katseluani ja ihastumisen merkkejäni. On niin ystävällinen muuten aina minullekin kuitenkin. Ja vaikkei näitä merkkejä muuten kannattaisi liikaa yrittää tunnistaa ja analysoida mutta vaikuttaahan tuo nainen puhuvan minulle huomattavasti kuuluvammalla äänellä kuin muille työpaikalla.

Pieni sisäinen optimisti sanoo että naisella onkin tunteita minua kohtaan vähän ja siksi hänkin hermoilee. Tai on vielä vähän epävarma fiiliksistään, kun tässä on kuitenkin sekin asetelma että olen naista hieman nuorempi.

No, el saisi liikaa analysoidakaan näitä juttuja. Ja täytyisi hieman varmasti rauhoittua mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty sillä olen nyt melko vahvasti ihastunut. Onhan tässä vaaran merkitkin olemassa, ettei tulisi kovia pettymyksiä.

Ja eilen tuli paska fiilis kun enhän minä tätä naista säikäyttää ja ahdistaa halunnut. Kaikkea muuta. Eilen kyllä näin taas sattumalta tämän naisen ihanan pyllynkin kyllä. Menin keittiöstä ulos ja hän jutteli vähän kauempaa selkä minuun päin työkaverinsa kanssa. Enhän minä hakenut katsekontaktia naisen pyllyyn vaan silmäni osuivat sattumalta siihen. Mutta voi luoja, mikä takalisto tällä naisella! Yksi ihastumiseni syistä taisi ollakin just tämä mahtava peräsin.

Ja niin kuin jo kirjoitin tuonne Kierrätyskeskukseen niin aika moni näistä tämän naisen näkemisistä on ollut ihan viatonta, kun satutaan olemaan samalla työpaikalla niin joskus hän tulee vaan väkisinkin vastaan. Kannattaako tässä nyt niin raadollinenkaan olla itseäänkään kohtaan?

Pilkettä silmäkulmaan vaan, ei tämä kai ihan nyt niin vakavaakaan ole? Pientä kiusottelua silloin tällöin ja jos siltä näyttää niin sitten se treffiehdotus? Ja kotona sitten runsaampaa runkkaamista ja flesun käyttöä.

 

[Turha Kaukalo]

Vaikea näiden kirjoitusten perusteella on erityisen tylyksi julistaa.

No camoon nyt. Kannustin viestissäni nuorta yrittäjää! Muistan ihan hyvin viime syksyn ja mitä silloin oli.

Piissiä ja luuvia!

 

[teppana]

Ilman muuta täällä saa vapaasti jutella ja purkaa tuntojaan. Mutta alkaa nämä "ihana työkaverin peräsin osui silmiini ja kuola vaan valui, rakastuin" setit olemaan enemmän creepyn puolella kuin minkään tervehenkisen ihastuksen.

Jos kiinnostaa, menkää kysymään treffeille. Mitä pidempään asiaa haudotte sen todennäköisemmin ette saa myöntävää vastausta. Vaikka nainen ei treffeille lähtisikään, on ainakin helpompi siirtyä stalkkaamaan seuraavaa persettä.

 

[MacRef]

Johan nyt on taas ajatuksia ja pohdintoja. Sen verran pitkiä kommentteja vaativia, että melkein jätän kommentoimatta, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Saattaa olla osin poukkoilevaa ajatuksenjuoksua, anteeksi jos on vaikea saada selvää.

Vaikea näiden kirjoitusten perusteella on erityisen tylyksi julistaa.

Tilannehan on hänen puolellaan voinut olla näin kärjistettynä vaikka sellainen, että on ollut 3 vuotta onnellisessa parisuhteessa ja kesähäitä pukkaa suunnitelmissa. Sitten työpaikalla joku uusi tyyppi tuijottaa joka paikassa ja hymyilee hermostuneena.

Lopulta se uusi tyyppi poistuu työpaikalta ja laittaa kuukauden päästä vihjailevan viestin ilman, että olisi pyytänyt kasvokkain numeroa.

Näitä kannattaa miettiä sen toisen puolelta myös. Olisiko kuitenkin ihan perus mukava tyyppi joka on ehkä hieman kokenut ahdistavaksi tämän kiinnostuksen?

Ihan hyvä näkökanta. Enpä tullut miettineeksi tällaista vaihtoehtoa, mutta onhan tuokin totta kai täysin mahdollista. Jotenkin olin tuolloin vain niin typerän naiivi, etten tullut edes miettineeksi etukäteen mitään tuollaista.

Se fiilis jota vaille olin jäänyt ennen viestin laittamista jo viikoiksi oli ollut mulle niin kertakaikkisen euforinen, että olin valmis kääntämään jokaisen mahdollisen kiven päästäkseni takaisin siihen tunnetilaan.

Mutta niin, sikäli kuitenkin aivan turha blokkaus hänen puolelta että olin käytännössä lyönyt jo hanskat tiskiin saatuani häneltä niinkin helposti rivien välistä luettavissa olevan vastauksen kuin sain. Toisaalta tuo hänen reagointinsa nopeutti kyllä pitkässä juoksussa omaa ylitsepääsemistä.

Oon mä kyllä jälkikäteen välillä miettinyt, että jos todella olisikin ollut sitten näin, että flirttailin tietämättäni varatulle leidille, niin on mahtanut olla inhottavaa, ehkä jopa ahdistavaa se mun silloinen käytös tämän naisen omasta POV:sta katsoen, jolloin lähtöni lienee ollut lähinnä helpotus.

Kaspo tiivisti asioita aika hyvin tuossa. Breeze, et vieläkään ehkä hyväksy kaikkia tosiasioita. Pohdit, että jos olikin varattu tms. Yhtä hyvin ongelma voi olla se, että et todellakaan tehnyt mitään peliliikkeitä. Onneksi olet kuitenkin oikeaan suuntaan menossa monissa pohdinnoissasi.

Vuosi sitten kertoilit nostaneesi efforttia seuraavalla tasolle ja homma ei silti edennyt. Kerroit mm. että teitte puolin ja toisin pieniä rakkauden tekoja arjen keskellä.

Nyt kerroit, että ensimmäisen normaalin työpaikkakeskustelun ulkopuolelle ulottuvan viestin tai ylipäänsä kontaktin otit viestillä noin kolme viikkoa sen jälkeen, kun työsuhteesi oli päättynyt. Ja tuossakaan viestissä et pyytänyt ihan vaan kahville tai kävelylle tai jotain, minkä myötä olisitte ehkä päätyneet tapaamaan toisenne ja voineet aloittaa jonkinlaista tutustumista toisiinne. Sen sijaan enempi vähempi vihjaillen kerroit hänen olevan ihanan huomaavainen. En yhtään ihmettele, että blokkasi sut. Jos ja kun oli havainnut sinun häneen olevan ihastunut, mutta et koko työssäoloaikana saanut mitään Lähtisitkö kanssani kahville -tyyppistä kysymystä aikaiseksi vaan vasta tammikuussa viestin, missä kerroit jotain omituisia kehuja hänestä. Kyllähän normaali ihminen moista lähestymistä pitää vähän omituisena.

@vilperi Ensimmäisistä asiaan liittyvistä viesteistäsi sain sen kuvan, että jollain tapaa tunnet kyseistä naista työpiireissä jo. Sittemmin kerroit, että et edes tiedä naisen nimeä ja jos nyt oikein ymmärrän, niin ette tyyliin edes keskustela normaaleja työasioita tai asioista, mitä työkavereiden kesken työpaikalla jutellaan. Nainen on tällä hetkellä enempi sellainen haaveiden kohde, ja olet vain nähnyt häntä työpaikallasi?

Sooloseksin suhteen voit toki fantasioida vaikka mitä, mutta noin niin kuin ihmissuhdemielessä nyt jäitä hattuun. Ei mitään kahvikutsuja tms. vielä vaan otat ja alat ihan ensin vähän juttelemaan ko. naiselle siellä töissä. Aloitat tervehtimällä, huomenta, päivää tai mikä on sopiva. Jossain kohtaa esittäydyt: Hei, olen vilperi! Töissä tuolla keittiöllä. (Jos siis nainen ei keittiöllä ole töissä vaan jollain toisella osastolla.) Jne.

Ihan sitten vinkkinä kertoisin myös sen, että ei ehkä kannattaisi kertoa seisokeista ja masturboinneista noin avoimesti. Ainakaan siten, että vielä kerrot harrastavasi moista ko. nainen mielessä. Sinutkin (nimim. vilperi) pystyy yhdistämään palstalla kertomasi perusteella oikean elämän henkilöön, luultavasti myös toisin päin niin, että oikean elämän henkilön pystyy yhdistämään nimimerkkiisi. Jos nyt nainen olisi osaava tiedonhakija verkossa olevista tiedoista, niin ei välttämättä ole osakkeita kohottavia kirjoituksia ihan kaikki nuo yksityiskohdat.

 

[Breeze Harbour]

@MacRef tldr; ihan sama nykyhetken kannalta mitä silloin tapahtui. Menneet on menneitä ja juna puksuttaa kohti vuotta 2021.

 

[mikko600]

Ja ihan yleisesti. Ei täällä kukaan vittuillakseen anna vinkkejä tai mielipiteitään. Jokainen on joskus ollut ihastunut ideaan toisesta, eikä siihen todellisuuteen. Ja jos/kun huomaa toisesta nimimerkistä että nyt keulii, on ihan tarpeen välillä myös muistuttaa realiteeteista. Ne ovat ihan vaan vinkkejä.

 

[MacRef]

@MacRef tldr; ihan sama nykyhetken kannalta mitä silloin tapahtui. Menneet on menneitä ja juna puksuttaa kohti vuotta 2021.

Asia on juurikin noin ja hyvä niin. Iso syy sille, että otin tapaustasi nyt esille, on nuo vilperin kertomat ihastustuntemukset. Jotain samankaltaisuutta näen tilanteissa ja senkin vuoksi yritän jotain vinkkiä antaa. Kuten mikko600 totesi, ei täällä, ainakaan pelkästään (hyvähenkisesti?) vittuilla, vaan monen viestit perustuvat myös omaan kokemukseen ja sitä myöten elämänkokemukseen perustuvia vinkkejä koitetaan osata kertoa.

 

[Breeze Harbour]

Asia on juurikin noin ja hyvä niin. Iso syy sille, että otin tapaustasi nyt esille, on nuo vilperin kertomat ihastustuntemukset. Jotain samankaltaisuutta näen tilanteissa ja senkin vuoksi yritän jotain vinkkiä antaa. Kuten mikko600 totesi, ei täällä, ainakaan pelkästään (hyvähenkisesti?) vittuilla, vaan monen viestit perustuvat myös omaan kokemukseen ja sitä myöten elämänkokemukseen perustuvia vinkkejä koitetaan osata kertoa.

Kyllä kyllä. Olen ehdottomasti myös samaa mieltä, että näissä vilperin viimeaikaisissa työpaikkakertomuksissa on aistittavissa hieman samoja vivahteita kuin niissä omissa vuodentakaisissa tarinoinneissa. Ei sentään ole ollut mitään "kohtalon määrittämiä ensitapaamisia perjantai 13. päivänä", mutta osapuilleen kuitenkin. Vähintäänkin osittain samankaltaisia tunteiden sumuverhossa kirjoitettuja ruusunpunaisia viestejä omasta uudesta ihastuksesta.

Hiukan outo fiilis kieltämättä ollut lukea ikään kuin "samoja tarinoita" ulkopuolisena jonkun toisen kirjoittamana ja kuten aikaisemmin kirjoitin, niin jollain tapaa herätti niitä haudattuja muistoja henkiin jotka olin halunnut jo unohtaa. Toisaalta sen verran pitkä viesti tuli vielä viime talven tapahtumista tiivistettyä edelliselle sivulle, että kaipa tämmöinen jälkipyykki oli mullekin lopulta tarpeen.

Toivon ihan veli @vilperi n itsensäkin takia, että ottaisi ensin nyt jonkin aikaa ihan iisisti tehden tähän naiseen aluksi tuttavuutta työpaikalla niillä keinoilla jotka ovat käytettävissä. Sitten kun ne tunneryöpyt ja seisokit alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan ja ollaan takaisin rationaalisen ajattelun/päätöksenteon tasolla, jos fiilis naisesta on silloin yhä yhtä positiivisen hyvä, niin ei muuta kuin kahvittelu/lounastamispyyntöä tiskiin jollaista itse en saanut ikinä kakistettua ulos. Varmaankin koska kasasin aivan hirveät paineet niskaani onnistumisesta, että pelkäsin sitä mahdollista pettymystä aivan liiankin kanssa.

 

[Turha Kaukalo]

Onkohan muhun koskaan ihastuttu? Sanoin eilen kiitos, kun neiti toi kahvin pöytään. Varmaan lähti siitä sitten vessaan runkkaamaan. No toivottavasti ei. Tämä Jatkoajan kupla nääs joskus vääristää. Tulee mieleen Frendeistä, kun pojilla oli pornokanava käytössä ja toinen ihmetteli, että hän meni pankkiin eikä kassanainen pyytänyt holviin panemaan. Siinä oli paras hetki se, kun talonmies kertoi päivästä, kun pornokanava katkesi: "It was a sad day."