Naisasiat

[Keskiviiva]

Tuota... ei. Ihmisillä on kädellisistä paksuin penis kokoon verrattuna, ei muuta.

Juuri noin. Paksu sen vuoksi koska nimenomaan naisen vagina on kovilla leveyssuunnassa kun synnyttää vauvaa, joilla suhteettoman suuri pää kropan kokoon nähden.

 

[Hera80]

Tiedättekö miksi ihmisillä on eläinkunnan lajeista suurin penis kropan kokoon nähden?

Johtuu suuresta päästä/suurista aivoista.
Nainen kun synnyttää lapsen, niin suurin ponnistus on helkutin suuren vauvan pään ulos saaminen. Tämä aiheuttaa puolestaan sen, että naisen vaginan täytyy olla varsin tilava ja venyvä. Joka puolestaan aiheuttaa sen, että miehen sukuelimen täytyy olla kropan kokoon nähden melko suuri (verrattuna muihin lajeihin) jotta nainen kokee tyydytyksen tunteita seksin aikana ja laji saa jatkumoa.

Jos meillä olisi pienempi pää, niin myös penis olisi tämän yhtälön myötä pienempi.

Tämän jälkeen en harrasta seksiä enää ikinä. Kiitos kuitenkin hauskasta ja opettavaisesta viestistä.

 

[Pekko Pelikaani]

Tiedättekö miksi ihmisillä on eläinkunnan lajeista suurin penis kropan kokoon nähden?

Johtuu suuresta päästä/suurista aivoista.
Nainen kun synnyttää lapsen, niin suurin ponnistus on helkutin suuren vauvan pään ulos saaminen. Tämä aiheuttaa puolestaan sen, että naisen vaginan täytyy olla varsin tilava ja venyvä. Joka puolestaan aiheuttaa sen, että miehen sukuelimen täytyy olla kropan kokoon nähden melko suuri (verrattuna muihin lajeihin) jotta nainen kokee tyydytyksen tunteita seksin aikana ja laji saa jatkumoa.

Jos meillä olisi pienempi pää, niin myös penis olisi tämän yhtälön myötä pienempi.

Darwin kiinnostui merirokosta.

Miehen penis olisi 13 metriä pitkä, jos se olisi yhtä suuri kuin merirokon lisääntymiselin.

Tästä eläimellisestä ihmeestä kertoo filosofian maisteri Minttu Heimovirta, joka työskentelee Ylessä luontotoimittajana sekä Puoli seitsemän -ohjelman toimittajana.

”Merirokon penis on eläinkunnan suurin suhteellisesti mitattuna”, Heimovirta vahvistaa.

Merirokko on äyriäinen, joka elää myös Itämeren pohjoisosissa.

Kuten Mikko600 jo korjasikin niin kädellisistä ihmisellä suurin suhteutettuna kokoon.
Ja olsihan se aika kauheeta vetää 13m letkua mukanaan :)

 

[vilperi]

Minulla oli laulun sanojen mukaan ihana aamu eilen. Menin töihin iltavuoroon eli kymmeneen, näin heti tämän ihastukseni kohteen käytävällä kun menin työpaikalle sisälle. Olin niin maahan tallottu ja ahdistelustakin melkein jo syytetty että en itse sanonut naiselle ensin sillä kertaa edes huomenta.

Olin aikeissa jättää hänet omaan rauhaansa, mutta erittäin isoksi yllätyksekseni ja onnekseni nainen sanoi huomenet ensin ja sitten alkoi tekemään tikusta asiaa, niin kuin tuttavuutta yleensä hierotaan. Olin niin onnellinen että en muista naurahdinko vähän ilosta jopa tämän naisenkin kuullen. En vain pystynyt peittämään sitä iloani.

Minulle tuo merkitsi paljon. Tulee tästä jutusta mitä tahansa ja on nainen sitten lopulta millä ajatuksilla mukana niin oli hienoa että nainen teki aloitteen tutustumisen hieronnalle ja aloitti puhumisen. Minun päässäni tuosta olisi vain paisunut niin iso ongelma ja varmaan vielä parin kuukaudenkin päästä olisin miettinyt miten alan hieromaan tuttavuutta tämän naisen kanssa. Arvostan hyvin paljon naisen aloitteellisuutta. Nyt on jää murrettu varmasti, voi olla vähän vapautuneemmin naisenkin seurassa ja heittää keskustelua sinnekin suuntaan välillä.

Tänään oli myös erittäin miellyttävä aamupalatuokio töissä. Olin töissä työkaverini kanssa ja menin istumaan toki niin että näin samalla siinä taas ihastukseni touhuamassa töidensä parissa. Vilkuilin häntä sivusilmällä ja yritin näyttää että näin fiksusti kuitenkin juttelen työkaverinikin kanssa. Mutta en vain pystynyt olemaan vilkuilemattakaan samalla ja tulihan minulle pieni, ujo hymykin välillä huulille. Nautin salaisesti niin paljon siitä ajasta mitä saan nähdä ihastumisen kohdettani ja olla hänen lähistöllään.

Voi olla että petän itseäni ja teen hallaa itselleni mutta uskallan nyt ottaa pienen riskin tässä asiassa ja katsoa mitä tästä seuraa. Haluaisin kuitenkin sen verran paljon tuon tason naisen elämääni että pieni riski on paikallaan. Kun ei tämä nyt niin epätoivoiseltakaan näytä. Enää ainakaan kun on juttuakin alettu jo enemmän heittää.

Nyt on töistä pari vapaapäivää taas mutta kyllä minä töissäkin mielelläni nyt viihtyisin. Kun näen niin paljon kuitenkin tätä upeaa naista. Melkein ikävä tulee kun en näe häntä nyt. Mutta iso juttu on että ei tarvitse häntä ihailla ihan niin salaisestikaan enää vaan uskon että tunteeni ovat tulleet kyllä naiselle selväksi. Se sitten on ajan kysymys näyttääkö nainen vihreää valoa ja on samoilla linjoilla. Nyt vain lisää small talkia siihen suuntaan välillä tosiaan. Lähestyminen kun on nyt varmasti huomattavasti helpompaa naisen tekemän aloitteen vuoksi.

Ja mitä menetän jos tässä tulee turpaan? Vähän aikaa taas vituttaa kunnes taas muistan että voi sitä yrittää sitten muitakin naisia. Ja maineeseen voi tulla työpaikalla pieni lovi mutta koska olen edes maineestani niin paljoa välittänyt?

 

[MacRef]

...Olin niin maahan tallottu ja ahdistelustakin melkein jo syytetty että en itse sanonut naiselle ensin sillä kertaa edes huomenta...

Ja mitä menetän jos tässä tulee turpaan? Vähän aikaa taas vituttaa kunnes taas muistan että voi sitä yrittää sitten muitakin naisia. Ja maineeseen voi tulla työpaikalla pieni lovi mutta koska olen edes maineestani niin paljoa välittänyt?

Alku on pitkälti sinun omaa tulkintaasi, ei sinua ahdistelusta (mielestäni) kukaan ole syyttänyt.

Loppuosaan: et mitään. Kuvio ei selviäkään ilman, että katsot sen läpi.

 

[vilperi]

Alku on pitkälti sinun omaa tulkintaasi, ei sinua ahdistelusta (mielestäni) kukaan ole syyttänyt.

No tuossa oli minun osaltanl huumoriakin mukana. Sellainen minä olen, osittain pilkettä silmäkulmassa ja huumorillakin otan asioita. Luulen että näistä ominaisuuksista on naisenkin valloittamisessa hyötyä. Vähän huumorillakin liioittelin asioita.

Mutta sen tiedän nyt että haluan kääntää tosiaan tämän kortin. Tuli mitä tuli. Olen vain niin ihastunut.

 

[Palstalegenda]

Jospa nyt kerrataan perusteet tässä kohtaa.

Linkki: https://youtu.be/jJExMAPl4UI

Pillua aloittelijoille – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

Katsoin koko elokuvan varmistaakseni, ettei mitään pornografiaa ole tullut linkitetyksi.

Se on neliminuuttinen opetuselokuva naisen sukupuolielimistä ja seksuaalisuudesta.[1] Elokuva voitti vuonna 2016 Animatricks-animaatiofestivaalin kotimaisten elokuvien sarjan.

"Onneksi olkoon, olet tuottanut naiselle suurta nautintoa, voit olla itsestäsi ylpeä."

 

[Breeze Harbour]

Sen viime syksyisen rakkaudensokean harhailun jälkeen ja työihastuksen suremisesta yli päästyäni päätin ottaa tänä vuonna iisimmän otteen rakkauselämää kohtaan, enkä edes etsiä rakkautta paikoista, joissa sitä ei selvästikään mulle ole.

Tunnustan kylläkin salaa toivoneeni keväällä jotain pientä kesäromanssin poikasta tälle vuodelle. Ja noh, olihan mulla yksi pieni ihastuminen siinä heinäkuun kynnyksellä, joka jatkui vielä alkusyksylle. Lopulta kuitenkin jäätiin tämän leidin kanssa jumiin friend stagelle. Toisaalta elämme aika erilaisia elämiä eri päivärytmissä ja vielä aivan eri puolella Helsinkiä.

Itselläkään ei sitten kaiketi lopulta riittänyt enää mielenkiinto yrittää väen väkisin sopia mitään kahdenkeskistä tapaamista niiden kesäisten muutaman yrityksen tehtyä vesiperän. Sen verran "jääräpäinen" romantikko kuitenki olen, että vielä loka-marras vaihteeseen asti jaksoin joten kuten yrittää ja osoittaa olevani tästä naisesta edelleen kiinnostunut.

Jos vielä kiinnostumiseni alkukuukausina koin hänen olleen vastavuoroisesti kiinnostunut minun elämästäni (hän saattoi usein kysyä esim. mitä mieltä olen jostain/mitä syön jne.) niin lokakuun aikana en kokenut saavani enää juurikaan vastakaikua, jolloin omakin mielenkiintoni alkoi hiljalleen kuolemaan.

En kyllä koe tulleeni friendzonatuksi, sillä lopulta tajusin etten itsekään taida kuitenkaan haluta hänen kanssa mitään ystävyttä enempää. Hyvin olemme edelleen puheväleissä, ja oikeastaan luulen että hän on lopulta tässä kohtaa melko samoilla linjoilla kuin itsekin, vaikka vielä kesällä viestitellessämme pieni kipinän poikanen saattoi välillämme olla ja odottaa liekinheitintä, jota kumpikaan ei koskaan tuonut...


Myönnän olevani välillä hieman huono ilmaisemaan tuntemuksiani tai kertomaan muille suoraan mitä haluan. Liian usein asiat menee mulla pyörittelyksi ja kiertoilmaisujen latelemiseksi toivoen, että joku osaisi lukea minun ajatuksia... Luulen että loppupeleissä mulle sopivin kumppani olisikin sellainen nainen, jolle tunteiden ilmaiseminen toiselle ihmiselle sanoin tulee niin luonnostaan että lopulta hän saa omankin "appelsiinini kuoriutumaan".

Mitä tähän hetkeen tulee, niin kävin hiljattain toissa viikolla pituudeltaan lyhyen, joskin sanallisesti rikkaan ja erittäin mielenkiintoisen privakeskustelun whatsappissa erään lähistöllä asustavan naishenkilön kanssa, jota en oikeastaan vielä juurikaan kovin henkilökohtaisella tasolla tunne. Mulla jäi tuon keskustelun pohjalta hänestä kuitenkin erittäin positiivinen kuva ja taisipa hän jäädä hieman ajatuksiini...

Päätin nimittäin viime viikolla kokeilla, josko löytäisin hänet pelkkä etunimi ja yhteinen harrastus apuna somesta ja löysinhän minä. Vasta salapoliisin työni jälkeen hiffasin sen että hänhän on, ei ainoastaan ensivaikutelmalta melko mukavan oloinen vaan oikeastaan "yllättävällä tavalla" viehättäväkin.

Mulla pyöri parisen viikkoa sitten taas Tinderin lataaminen mielessä ja olen itseasiassa tällä viikolla menossa leikkauttamaan vihdoin tukkanikin, jotenkin ajoituskin olisi mitä sopivin. Nyt on kuitenkin ollut kasvamassa sellanen fiilis, että tässä naisessa voisi olla sitä kuuluisaa "tyttöystäväpotentiaalia". Pitää varmaan käyttää seuraava tilaisuus jossa piilee pienikin tekosyy mennä juttelemaan jotain, jotta voi ottaa lisää selvää tästä potentiaalin paikkaansapitävyydestä...

Kyllähän mulla on vielä tekemistä itsenikin kanssa, enkä ole edes satavarma kaipaanko juuri nyt uutta naista elämääni? Toisaalta jos juuri tämä nainen myöhemmin osoittautuisikin siksi "yhdeksi miljoonasta" mulle, niin en mä tietenkään halua poissulkeakaan tällä hetkellä mitään. On kyllä melkoisen mielenkiintoinen daami, jolla on lisäksi valloittavan upea hymy ja sanotaanko, että värisävyltään perusmassasta erottuvat silmät joka lisäsi tietysti entisestään kiinnostustani, kuitenkin silmiin kiinnitän aina ensiksi huomioni vastakkaisessa sukupuolessa.

Saas nyt nähdä mitä seuraavaksi. Sen tiedän että aion tehdä mikä on tehtävä vähintään tutustuakseni häneen hieman paremmin. Mitä sitten sen jälkeen, en edes mieti vielä niin pitkälle. Mutta varmasti on ainakin tehnyt ihan hyvää mulle, että kuluneena vuonna on ollut jo suhteessa enemmän näitä tällaisia realistisia romanttisia kiinnostuksia päässä kehitettyjen fantasiatarinoiden yli.

 

[Malkkinen]

@Breeze Harbour en ala koko viestiä lainaamaan, mutta siis: olet toissaviikolla whatsappaillut neidin kanssa, viime viikolla stalkannut neidin facebookista ja nyt tällä viikolla on tehtävä mitä on tehtävä tutustuaksesi neitiin paremmin. Ja tämä on mielestäsi sellainen realistinen romanttinen kiinnostus?

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour en ala koko viestiä lainaamaan, mutta siis: olet toissaviikolla whatsappaillut neidin kanssa, viime viikolla stalkannut neidin facebookista ja nyt tällä viikolla on tehtävä mitä on tehtävä tutustuaksesi neitiin paremmin. Ja tämä on mielestäsi sellainen realistinen romanttinen kiinnostus?

Meni nyt vähän ohi se todellinen kysmys tässä joten tyydyn vastaamaan vaan selvennykseksi että joo, haluaisin ehdottomasti tutustua häneen paremmin ja yhteisen harrastuksen kautta en pidä tätä mahdottomana ajatuksena. Pidätkö sinä?

EDIT: Missäköhän kohtaa mun viestiä puhuin tästä viikosta? Väitän jopa että sanoja "tällä viikolla" ei löyty koko viestistä joten saat luultavasti etsiä niitä siitä maailman tappiin.

EDIT2: Höhöö, eikun niin joo. Sanoinhan mä itseasiassa meneväni tällä viikolla leikkauttamaan fledani. Perään sitten tokaisin jotakuinkin että freesin tukan kanssa voisi hyvin lähteä Tinderin maailmaan. Ei tällä hiustenleikkuulla ole tosin mitään suoranaista liittymäkohtaa enää kahden viimeisen kappaleen kanssa, tämä kyseinen nainen kun ei tullut eteeni Tinderissä vaan toista kautta.

 

[Malkkinen]

Meni nyt vähän ohi se todellinen kysmys tässä joten tyydyn vastaamaan vaan selvennykseksi että joo, haluaisin ehdottomasti tutustua häneen paremmin ja yhteisen harrastuksen kautta en pidä tätä mahdottomana ajatuksena. Pidätkö sinä?

EDIT: Missäköhän kohtaa mun viestiä puhuin tästä viikosta? Väitän jopa että sanoja "tällä viikolla" ei löyty koko viestistä joten saat luultavasti etsiä niitä siitä maailman tappiin.

Joo se tällä viikolla oli ihan oma olettamus, koska muutenhan se menee vielä pidemmälle.

Miksi se keskustelu siellä whatsappissa loppui? Miksi siellä ei selvinnyt yhteinen harrastus, vaan se piti facebookista stalkata?

Edit. Sinulla menee joka kerta ihme defenssit päälle kun sinun naisasioita ihmettelee. En millään pahalla ota asioihisi kantaa, ihmettelen vain.

 

[Breeze Harbour]

Edit. Sinulla menee joka kerta ihme defenssit päälle kun sinun naisasioita ihmettelee. En millään pahalla ota asioihisi kantaa, ihmettelen vain.

Olet oikeassa. Osaan suhtautua melko tulisieluisestikin viesteihin, joissa koen että minut ymmärretään tahalteen väärin. Nyt kun olen vetänyt syvään henkeä pari kertaa niin tajuan että ymmärsit toki väärin mutta et kaiketi tahaltesi. Pahoittelut reaktiostani.

Miksi se keskustelu siellä whatsappissa loppui? Miksi siellä ei selvinnyt yhteinen harrastus, vaan se piti facebookista stalkata?

Ja tässä kohtaa oli ilmeisesti se väärinymmärryksesi joka johti minut väärinymmärtämään väärinymmärryksesi kuittailuna. En siis olisi ikinä päätynyt alun alkaenkaan lähestymään tätä naista privaviestillä, ellei hän yhteisen harrastuksen kautta olisi samassa ryhmächatissa, josta keskustelu tavallaan ensiksi alkoi.

En olisi ilman tätä ko. jakamaamme harrastusta todennäköisesti osannut edes etsiä häntä facesta. Tai no sanotaanko, että samannimisiä naisia saattaa ihan "jokunen" asua stadissa ja siksikin menin ihan suoraan etsimään hänen etunimeään tähän harrastukseen liittyvän fb-ryhmän jäsenistä ja siellä hän oli.

Niin ja se keskustelu loppui muutamien vaihdettujen näkemysten jälkeen ihan luonnollisesti. Keskustelun jatkaminen siinä kohtaa olisi tuntunut pakottamiselta ja mulle se varmaan vaikein oppitunti romanttisen elämän taipaleella on nimenomaan ollut lakata pakottamasta asiota tapahtumaan oman pillini mukaan ja "pelata pelejä" ihastuksieni kanssa.

Tässä palaamme ensimmäisen laittamani viestin ensimmäiseen kappaleeseen...

En tällä hetkellä varsinaisesti pidä seurustelua ykkösprioriteettina elämässäni ja olen oppinut kuluneena vuonna aika hyvin nauttimaan sinkkuudesta. Jos nyt siitä huolimatta silläkin rintamalla tapahtuu jotain liikehdintää lähikuukausina esimerkiksi juuri tähän nykyiseen kiinnostavaan neitoon tutustamalla, niin sitten tapahtuu. En ota stressiä suuntaan tai toiseen.

 

[MacRef]

...mulle se varmaan vaikein oppitunti romanttisen elämän taipaleella on nimenomaan ollut lakata pakottamasta asiota tapahtumaan oman pillini mukaan ja "pelata pelejä" ihastuksieni kanssa.

Älä mieti noita asioita heti romanttisen elämän asioina. Tai oikeastaan, mieti vaan, mutta tee nopeasti se liike, että kysyt sitä ihmistä jotenkin ulos. Kahville, kävelylle, leffaan (pääseekö sinne korona-aikana), jotain, missä pääset tutustumaan ihmiseen ihan livenä ja oikeassa elämässä. Nopeasti siinä huomaa, että onko sille ensiajatukselle mitään syytä ollut ja voiko edes omasta mielestä homma edetä sille romanttiselle asteelle. Jos toinen ei syty edes lähtemään, niin oletpahan kysynyt ja voit siirtyä seuraavaan. Jos lähtee, niin hyvä ja hänkin voi kerran parin jälkeen todeta, että ei kipinöi ja se oli siinä. Taas, tulipahan käytyä ja sitten tietää, että ei se edennyt. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Netissä stalkkaam... somessa se homma ei vain toimine, tosin en näistä nykynuorison toimintamalleista ihan varmuudella tiedä.

 

[Breeze Harbour]

@MacRef stalkkaaminen on niin kovin ruma sana... Ymmärrän toki että joku voisi kutsua tuota minunkin toimintaani stalkkaamiseksi. Mulla on hieman (turhankin) utelias luonne ja totta puhuen somesta ei ole kovin vaikea löytää etsimäänsä, jos on edes pari vihjettä apuna.

Muuten kyllä allekirjoitan koko viestisi sisällön.

 

[Keskiviiva]

Naiseni, joka tottunut saamaan aiemmilta kumppaneilta kakkoseen ja minulta saa vain ykköseen, huusi viime yönä seksin aikana 'kuningasmuna, paras muna ikinäkoskaanmilloinkaan'.

Kai se on viimein uskottava, että asian tiimoilta ei ole ongelmaa.

 

[Introexpertti]

Naiseni, joka tottunut saamaan aiemmilta kumppaneilta kakkoseen ja minulta saa vain ykköseen, huusi viime yönä seksin aikana 'kuningas muna, paras muna ikinäkoskaanmilloinkaan'.

Kai se on viimein uskottava, että asian tiimoilta ei ole ongelmaa.

Mulle kukaan noin oo koskaan huutanu. Saisko sitä lainaan?

 

[ZayWest]

Naiseni, joka tottunut saamaan aiemmilta kumppaneilta kakkoseen ja minulta saa vain ykköseen, huusi viime yönä seksin aikana 'kuningas muna, paras muna ikinäkoskaanmilloinkaan'

Kuka häntä uitti viime yönä kakkoseen?

 

[WildCore]

Itse olen aina käyttänyt partnereillani suukapulaa, joten en ole kanssa vastaavaa kuullut. Silmät heillä sitten vastaavasti ovat kyllä huutaneet nautinnosta.
Tai kauhusta.


Suusta tulee muutenkin kaikkea törkyä, joten kapula suussa pitää synnit mahassa.

 

[penaz]

Mulle kukaan noin oo koskaan huutanu. Saisko sitä lainaan?

Voi olla, että lainaaminen ei auttaisi, jos sulla ei ole kuningasmunaa.

 

[Introexpertti]

Mulle kukaan noin oo koskaan huutanu. Saisko sitä lainaan?

Voi olla, että lainaaminen ei auttaisi, jos sulla ei ole kuningasmunaa.

Mistä sen voi ennalta tietää? Eli ei se auta jollei koita.

 

[Dynamo]

Mitäs jos penaz menisit ensi alkuun vaikka pyyhettä heiluttamaan Partakusin luokse?

 

[Laiskiainen]

Jaa täältä löytyy tällainenkin ketju, joten taidan jorista tähän vähän siitä, mitä mielenpäällä on viime aikoina liikkunut, kun en näillä viitsi kavereitakaan määräni enempää kuormittamaan. Ajatukset saattavat kuulostaa naiiveilta, tai lapsellisilta, mutta kerrottakoon, että tämä kirjoitus on tässä tapauksessa valitettavasti kotoisin 21-vuotiaan yliopistossa opiskelevan lukihäiriöisen ( kirjoitusvirheet yms) miehen näppäimistöltä.



Jos avaan ihan ensin vähän omaa ajatusmaailmaani ennen itse asiaa, niin olen aina ollut monessa asiassa aika idealistinen, ja koettanut parhaani mukaan tehdä aina oikein ja olla kaikkia kohtaan mahdollisimman kiva ja reilu. Tällä elämänasenteella mulla onkin mennyt omasta mielestä elämässä oikein hyvin. Uskoisin, että olevani pidetty kaveri ja, että tutut ei puhu paskaa selän takana ainakaan ihan ylettömiä määriä. Tällä tavalla elämällä mä oon myös päätyny yliopistoon opiskelemaan itseäni kiinnostavaa alaa, ja muutenkaan mulla ei objektiivisesti katsottuna pitäisi olla aihetta valittaa yhtään mistään. Valitettavasti ihminen kuitenkin tuppaa haluamaan itselleen aina jotakin, jota ei ole, mikä siis on mun tapauksessa tarkoittaa tyttöystävää

Mun ongelma on kuitenkin siinä, että jostain ihmeen syystä ihastun kehenkään todella harvoin ja hitaahkosti. Kun tähän lisätään mun ajatukset siitä, että haluaisin olla yhdessä vain sellaisen naisen kanssa, josta todella välitän ja toinen osapuoli välittäisi takaisin. Tästä syystä oon aina tuntenu itseni vaan hirveäksi paskiaiseksi, silloin kun olen yrittänyt lähestyä jotain tuntemattomia naikkosia baareissa esim kaverien painostuksen seurauksena ( ennen Koronaa) Ei sillä, että olisin jotenkin olettanut niiden naisten todella lämpenevän, mutta silti. Tältä pohjalta on siis varmaan aika selvää, jo ihan todennäköisyyksienkin puolesta, että olen naisten kanssa olemisesta ”siinä” mielessä käytännössä täysin kokematon. Muutaman vuoden ajan mä olinkin asian kanssa ihan sinut ja aattelin, että eihän elämässä kukaan vois saada kaikkea, kun tässä muuten elämä on oikein kivaa ja järjestyksessä.

Viime talvena kuitenkin ihastuin yhteen samaa ainetta opiskelevaan saman ikäiseen naiseen, ja mulla oli ideana koittaa sitten yrittää kuulostella vastapuolen fiiliksiä tulevissa bileissä ja muissa tapahtumissa, kunnes korona tuli väliin. Nyt menneen syksyn aikana mun puolelta olemassa ollu ihastuminen tavallaan palasi, tai vahvistui, kun tietokone arpoi meidät muutaman kerran tekemään paritehtäviä, ja lopulta päätin sitten ottaa härkää sarvista ja koittaa lähestyä tätä naista. Tiivistetysti Lopputulos tälle manööverille oli ystävälliset pakit, kun olin päättänyt kertoa syyn toimintaani, jonka siis tein kun olin varma, siitä, ettei kiinnostus ole molemminpuolista. Näistä pakeista, tai tästä naisesta mulla ei ole yhtään pahaa sanaa, sen sijaan se ongelma, johon toivoisin apua enemmän elämän kokemusta omaavilta palstalaisilta on ajatus, johon olen nyt toistuvasti törmännyt näin pari kuukautta noiden pakkien jälkeen.



Tajusin nimittäin, että tämä pakit antanut nainen oli elämäni kolmas ihastus, joten tasaisen tappavalla vauhdilla ehdin hyvässä lykyssä valmistua ennen, kun tapaan seuraavan kerran jonkun, joka kolahtaa, ja sen ikäisenä en oikein voisi moittia naisia, jos eivät haluaisi alkaa mihinkään minun ikäiseni miehen kanssa, jolla on tässä asiassa teinipojan kokemuspohja. Joten se itse kysymys tässä mun romaanissani on se, että onko tässä yhtään mitään muuta tehtävissä, kun hyväksyä, että näillä ”aivokytkennöillä” tulen tarpomaan tätä elon polkua aika pitkään yksinäni

Tähän loppuun totean vielä, että Tinder on muutamaan kertaan kokeiltu, ja todella masentavaksi havaittu, ja etten missään nimessä oleta saavani naisia kiinnostumaan itsestäni minkään ”Mukava jätkä-Karman voimalla”. Lisäksi etenkin täällä opiskelupaikkakunnalla suurin osa kavereista ja tutuista on naispuolisia, jo pelkästään oppiaineen ja koko tiedekunnan sukupuolijakauman vuoksi.

No tulipahan kirjoitettua sitten tällainen vuodatus, mutta jos ei muuta, niin tulinpahan ainakin yrittäneeksi sanallistaa tätä ajatusten sekamelskaa. Kiitos ja Anteeksi!

 

[mikko600]

Jaa täältä löytyy tällainenkin ketju, joten taidan jorista tähän vähän siitä, mitä mielenpäällä on viime aikoina liikkunut, kun en näillä viitsi kavereitakaan määräni enempää kuormittamaan. Ajatukset saattavat kuulostaa naiiveilta, tai lapsellisilta, mutta kerrottakoon, että tämä kirjoitus on tässä tapauksessa valitettavasti kotoisin 21-vuotiaan yliopistossa opiskelevan lukihäiriöisen ( kirjoitusvirheet yms) miehen näppäimistöltä.



Jos avaan ihan ensin vähän omaa ajatusmaailmaani ennen itse asiaa, niin olen aina ollut monessa asiassa aika idealistinen, ja koettanut parhaani mukaan tehdä aina oikein ja olla kaikkia kohtaan mahdollisimman kiva ja reilu. Tällä elämänasenteella mulla onkin mennyt omasta mielestä elämässä oikein hyvin. Uskoisin, että olevani pidetty kaveri ja, että tutut ei puhu paskaa selän takana ainakaan ihan ylettömiä määriä. Tällä tavalla elämällä mä oon myös päätyny yliopistoon opiskelemaan itseäni kiinnostavaa alaa, ja muutenkaan mulla ei objektiivisesti katsottuna pitäisi olla aihetta valittaa yhtään mistään. Valitettavasti ihminen kuitenkin tuppaa haluamaan itselleen aina jotakin, jota ei ole, mikä siis on mun tapauksessa tarkoittaa tyttöystävää

Mun ongelma on kuitenkin siinä, että jostain ihmeen syystä ihastun kehenkään todella harvoin ja hitaahkosti. Kun tähän lisätään mun ajatukset siitä, että haluaisin olla yhdessä vain sellaisen naisen kanssa, josta todella välitän ja toinen osapuoli välittäisi takaisin. Tästä syystä oon aina tuntenu itseni vaan hirveäksi paskiaiseksi, silloin kun olen yrittänyt lähestyä jotain tuntemattomia naikkosia baareissa esim kaverien painostuksen seurauksena ( ennen Koronaa) Ei sillä, että olisin jotenkin olettanut niiden naisten todella lämpenevän, mutta silti. Tältä pohjalta on siis varmaan aika selvää, jo ihan todennäköisyyksienkin puolesta, että olen naisten kanssa olemisesta ”siinä” mielessä käytännössä täysin kokematon. Muutaman vuoden ajan mä olinkin asian kanssa ihan sinut ja aattelin, että eihän elämässä kukaan vois saada kaikkea, kun tässä muuten elämä on oikein kivaa ja järjestyksessä.

Viime talvena kuitenkin ihastuin yhteen samaa ainetta opiskelevaan saman ikäiseen naiseen, ja mulla oli ideana koittaa sitten yrittää kuulostella vastapuolen fiiliksiä tulevissa bileissä ja muissa tapahtumissa, kunnes korona tuli väliin. Nyt menneen syksyn aikana mun puolelta olemassa ollu ihastuminen tavallaan palasi, tai vahvistui, kun tietokone arpoi meidät muutaman kerran tekemään paritehtäviä, ja lopulta päätin sitten ottaa härkää sarvista ja koittaa lähestyä tätä naista. Tiivistetysti Lopputulos tälle manööverille oli ystävälliset pakit, kun olin päättänyt kertoa syyn toimintaani, jonka siis tein kun olin varma, siitä, ettei kiinnostus ole molemminpuolista. Näistä pakeista, tai tästä naisesta mulla ei ole yhtään pahaa sanaa, sen sijaan se ongelma, johon toivoisin apua enemmän elämän kokemusta omaavilta palstalaisilta on ajatus, johon olen nyt toistuvasti törmännyt näin pari kuukautta noiden pakkien jälkeen.



Tajusin nimittäin, että tämä pakit antanut nainen oli elämäni kolmas ihastus, joten tasaisen tappavalla vauhdilla ehdin hyvässä lykyssä valmistua ennen, kun tapaan seuraavan kerran jonkun, joka kolahtaa, ja sen ikäisenä en oikein voisi moittia naisia, jos eivät haluaisi alkaa mihinkään minun ikäiseni miehen kanssa, jolla on tässä asiassa teinipojan kokemuspohja. Joten se itse kysymys tässä mun romaanissani on se, että onko tässä yhtään mitään muuta tehtävissä, kun hyväksyä, että näillä ”aivokytkennöillä” tulen tarpomaan tätä elon polkua aika pitkään yksinäni

Tähän loppuun totean vielä, että Tinder on muutamaan kertaan kokeiltu, ja todella masentavaksi havaittu, ja etten missään nimessä oleta saavani naisia kiinnostumaan itsestäni minkään ”Mukava jätkä-Karman voimalla”. Lisäksi etenkin täällä opiskelupaikkakunnalla suurin osa kavereista ja tutuista on naispuolisia, jo pelkästään oppiaineen ja koko tiedekunnan sukupuolijakauman vuoksi.

No tulipahan kirjoitettua sitten tällainen vuodatus, mutta jos ei muuta, niin tulinpahan ainakin yrittäneeksi sanallistaa tätä ajatusten sekamelskaa. Kiitos ja Anteeksi!

Hyvin kirjoitat, ei huomaa että on lukihäiriötä taustalla jne. Ole itsellesi armollinen, turha stressata asioista noin. Jokainen ihastuminen ei johda rakkaustarinaan. Sun ongelmat mä näkisin enemmän itsetuntopuolella. Ota tapaaminen vähänkään kiinnostavan naisen kanssa vain sinä yhtenä tapaamisensa. On se sitten yhdet treffit tai viidennet. Stressittä ja turhia miettimättä eteenpäin. Ole oma itsesi ja arvosta myös itseäsi, kyllä sen naiset huomaavat.

 

[Hippi Hiiri]

@Breeze Harbour @Laiskiainen ja muut nuoret sankarit,

laitatte energiaa vääriin asioihin, kun mietitte jonkin yksittäisen tilanteen signaaleita tai sitä kelpaatteko te nyt sitten sille ihanalle ihastuksellenne. Laittakaa aikanne sen sijaan itsenne kehittämiseen niissä asioissa, joihin teillä on intohimoa. Naiset tulevat perästä. Toki jos intohimon kohde on vaikka KTM-opiskelu ja vitullisen tilin teko, se saattaa ammentaa suuremman naisjoukon seksuaalista kiinnostusta kuin Warhammer-hahmojen keräily. Kuitenkin se että keräätte tyytyväisenä ja ylpeinä Warhammer-hahmojanne herättää enemmän kunnioitusta naisissa kuin se että tuhlaatte aikaanne whatsapp-viestien rivivälien lukemiseen ja yleiseen nöyristelyyn.

Naisten iskemisessä 99 % työstä on tehty ennen kuin näette koko naisesta vielä vilaustakaan. Annan esimerkin: kävin jokunen vuosi sitten parhaaseen pilluttelutatsiaikaani joukkueen kanssa vieraspelireissulla syömässä. Huomasin erittäin näpsäkän kimalaisen tiskin takana. Tällä palstalle analysoinnin kuningasasemassa oleva jutustelu naisen kanssa koostui seuraavista vuorosanoista ja pitkästä katseesta: "moi, buffa ja bisse, kiitos."

Meni pari päivää ja sain FB:ssä viestiä tuolta naiselta. Hän siis kaivoi nimeni selville jostakin ja otti yhteyttä puolen Suomen yli. Laittakaa oma pää kuntoon, niin voitte sen jälkeen keskittyä miettimään mitä TE haluatte naiselta.

 

[Walrus21]

Tajusin nimittäin, että tämä pakit antanut nainen oli elämäni kolmas ihastus, joten tasaisen tappavalla vauhdilla ehdin hyvässä lykyssä valmistua ennen, kun tapaan seuraavan kerran jonkun, joka kolahtaa, ja sen ikäisenä en oikein voisi moittia naisia, jos eivät haluaisi alkaa mihinkään minun ikäiseni miehen kanssa, jolla on tässä asiassa teinipojan kokemuspohja. Joten se itse kysymys tässä mun romaanissani on se, että onko tässä yhtään mitään muuta tehtävissä, kun hyväksyä, että näillä ”aivokytkennöillä” tulen tarpomaan tätä elon polkua aika pitkään yksinäni

Ensi alkuun pitää tuoda esille, että tuossa iässä mitään ei ole menetetty. Valtaosa ihmisistä pariutuu vasta siinä kolmenkympin korvilla (tai myöhemmin), eikä niissä suhteissa juuri ketään kiinnosta sinun aiemmat kokemukset tai niiden vähyys. Moni voi jopa kokea viehättävänä, ettet ole humputellut menemään viikonlopusta toiseen, vaan olet keskittynyt sinua kiinnostaviin asioihin.

Kannattaa myös tunnistaa omat vahvuudet. Esim. tuo ihastumisen vaikeus voi toimia eduksesi, koska osaat tarkastella ihmisissä muitakin kuin tunneperäisiä ominaisuuksia. Tällä tavalla voit väistää pahimmat virhearviot, joihin joku muu saattaisi ensihuumassa sortua. Parinvalinta on kuitenkin lopulta aikamoista laskelmointia, kun puhutaan pitkistä suhteista.

Toisekseen, tekstistäsi välittyy se, että olet kuitenkin kykeneväinen tekemään liikkeitä ja lähestymään potentiaalisia kumppaneita. Mikset aloittaisi siitä, että yrität vaikka seuraavan viiden vuoden aikana kerätä ympärillesi mahdollisimman paljon naispuolisia ystäviä, joita et edes ajattele parisuhdemielessä? Jossain kohtaa voi käydä niin, että kumppani löytyy itsestään. Mielestäni on järkevää hakeutua yleisellä tasolla "pelipaikoille", jolloin niitä mahdollisuuksia tarjoutuu luontevasti.

Sinun kohdallasi tärkeintä on kuitenkin (minun mielestä) itseluottamuksen löytäminen. Aloitit viestin vähätellen itseäsi iän ja lukihäiriön varjolla. Entä jos olisit aloittanut sen sijaan puhumalla mahdollisuuksistasi ja motivaatiostasi? Ei se siis tekstiä mitenkään pilannut, mutta lukijalle syntyi heti kärkeen tietty mielikuva ja odotukset tarinan jatkosta. Samalla lailla naisia lähestyttäessä jokainen itsensä alentaminen - vaikka se tapahtuisi eleellä, ilmeellä tai sivulauseen sanavalinnoilla - laskee viehättävyyttä. Itseään ei kannata vähätellä.

Tiedän, että etenkin viimeisin kappaleeni saattaa kuulostaa saarnaavalta. Halusin kuitenkin tuoda asian esille, koska melkein kaikki ihmiset kärsivät samasta vaivasta, ja se vaikuttaa negatiivisesti myös moneen muuhun asiaan. Jos ei vaikka palkkaneuvottelussa uskalla tuoda omaa osaamista esille, voi jäädä palkkakuoppaan. Myös avun pyytäminen ja antaminen vaikeutuu. Ylipäänsä se, että sinua kuunnellaan ja huomioidaan, vaikeutuu, ellet arvosta itseäsi ja näytä sitä muille. Kannustankin siihen (kuten joku toinen edellä), että jätät parisuhteen murehtimisen sivuun ja keskityt elämästä sekä ihmisten seurasta nauttimiseen.