Olen täällä aiemmin appivanhemmista avautunutkin, eikä tilanne ole omalta osaltani muuttunut. Ovat edelleen ilmaa minulle.
Vaimo tuossa valitteli, että nyt kun lapsi on syntynyt, niin äitinsä laittaa joka päivä kyselyä, että miten pikkuinen voi. Sanoi, että kymmenen vuoden aikana on tullut ehkä viisi viestiä, mutta nyt tulee joka päivä. Ja aina kysytään vain lapsesta, ei koskaan että miten vaimoni voi. Meinasin sanoa että oletko ihan oikeasti yllättynyt, mutta en jaksanut. Uskomatonta miten nämä asiat jaksavat edelleen tulla yllätyksenä. Tiesin heti, että sillä hetkellä kun meidän lapsi syntyi, niin ainoa kiinnostava asia meissä on se lapsi.
Käviväthän nuo kylässäkin, sanoin vaimolle että en kuuntele yhtään typerää vinkkiä, neuvoa tai ajatusta. Ei kauaa mennyt kun anoppi kielsi, että lasta ei saa viedä peilin eteen, ei kuulema opi puhumaan. Ja nimenomaan kielsi, näin ette tee. Vitutti sen verta, että nostin tytön syliin ja kävelin peilin eteen. Höpöttelin tytölle ja siinä me ihmeteltiin. Eikä anoppi sanonut sanaakaan, tuijotti epäuskoisena minua.
Ei nähty appivanhempien kanssa pitkiin aikoihin ennen tätä, eikä varmaan tarvi taas pitkään aikaan nähdäkkään.