Naisasiat

[Sanainen arkku]

Tuo se ydin olikin ja se mitä tässä nyt on sitten muutkin asiat saanut ajattelemaan enemmän ja enemmän. Toisaalta asiat on periaatteessa hyvin ja tavallaan nyt on kaikkea sitä ja vähän päälle mitä on kuvitellutkin elämältä haluavansa, mutta onko se sitten sitä mitä oikeasti haluaa loppuelämältä. Jos voisin jotenkin päättää, että kyllä on ja asia olisi sillä selvä, niin ilmanmuuta tekisin niin. Valitettavasti kun noin helppoa ratkaisua ei ole, niin tuntuu että jäljellä on pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. No eipä näitä tietysti kukaan ulkopuolinen voi ratkaista, mutta kiitoksia asiallisesta kommentoinnista ja kun tässä sai kirjoittamisen muodossa asioita ulos, niin ehkä sitä kautta näkee niitä itsekin vähän uudesta perspektiivistä.

Tiedäthän, mitä ehjän korjaamisesta on tapana sanoa?
(Korjaaminen ja huoltaminen ovat eri asioita)

Sanon nyt suoraan mitä ajatuksia minulle heräsi: kirjoitat itsellesi tarinaa, jolla voisit oikeuttaa omat mielihalusi.

Mitä jos yrittäisit ennemmin rakastua siihen kämppikseen? Ei ole turhia kuvitelmia persoonasta, jotka sitten seitsemän ensimmäisen vuoden aikana romahtaisivat.

Kaikella rakkaudella.

 

[Draco]

@Outsider jos ei keskinäiset keskustelut riitä, niin voin suositella pariterapiaa.

No varmasti auttaa, mutta silti itselleni tuosta tulee kuitenkin mieleen, että kannattaisiko sitä ennen kuitenkin ihan rauhassa itse miettiä, mitä sitä haluaa ja mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät lopulta itsensä onnelliseksi. Sen kun tietää, niin on paljon paremmassa asemassa mennä sinne pariterapiaankin, jos sinne sitten enää ylipäätään tarvitsee mennä.

Jos voisin jotenkin päättää, että kyllä on ja asia olisi sillä selvä, niin ilmanmuuta tekisin niin. Valitettavasti kun noin helppoa ratkaisua ei ole, niin tuntuu että jäljellä on pelkkiä huonoja vaihtoehtoja.

Koska tässä se vähän niinkuin tiivistyy. Ei sitä hitto vie kukaan muukaan sinulle päätä, että mikä tekee sinusta onnellisen. Olet nyt havahtunut tavallaan, ettet taida olla onnellinen, mutta et ota tilannetta omiin käsiisi kyllä mitenkään, vaan olet sen kanssa vähän niinkuin tuuliajolla.

Itsellä on nyt tätä suhdetta takana yli 6-vuotta, ikää alkaa olla nelisenkymmentä molemmilla. Tämä ei ole ollut mikään räiskyvä rakkaus varmaankaan moniin verrattuna, tämä on ollut hyvin sanotaanko luonnollinen ja rauhallinen rakkaus. Jonkun mieleen tässä olisi varmaan liian vähän intohimoa, että arki rullaa, seksiä on säännöllisesti, mutta ei nyt mitenkään hullun lailla, eikä se nyt sinällään ainakaan enää mitään tajunnanräjäyttävää ole.

Mutta sitten se olennainen ja tärkein. Kun ajattelen puolisoani, ajattelen häntä lämmöllä ja rakkauteni on jotenkin todella syvä. Hän on tuonut elämääni paljon lisää, antamalla minun olla samalla oma itseni, ei tunnu että mistään olisi hänen takiaan tarvinnut luopua. Lapsia ei vielä ole ja vieläkö sitten saadaan, saa nähdä. Kaksi koiraa köllöttelee tuolla, jotka on hänen kanssaan kasvatettu, ei olisi näitä ilman häntä.

Että vaikka ehkä on jotain samaakin, kuin itse kuvaamassasi tilanteessa, niin on tässä nähdäkseni selvä ero. Että tiedän 100%, että ensinnäkään yksi kiihkeä yö ja tai edes ihastuminen johonkin toiseen ei voisi millään nousta onnellisuusmittarissani lähellekään sitä tasoa, mikä on tässä suhteessa yhdessä aikaan saatu. Tietyt onnellisuuden asiat mitataan vasta pitkällä tähtäimellä, esim. se, että saako tosissaan toteuttaa niitä omia asioitaan, mitä haluaa. 3 suhdetta tätä ennen käyneenä tiedän, että ne hyvät asiat, jotka tässä suhteessa on, eivät todellakaan ole mitään itsestäänsevyyksiä. Ajattelen, että minulla kävi sitten lopulta kuitenkin pirun hyvä tuuri.

Ehdottaisinkin ihan miettimään, mitä tulee mieleen, kun ajattelet häntä. Siitä tiedät. Tuleeko lämpimiä ajatuksia. Kyllä se on jo vähän hälyyttävä merkki, jos lomareissujakaan ei yhdessä tehdä. Mutta siis pointtini lyhykäisyydessään, että kyllä sinun on pakko tietää, mitä sinä haluat, tai muuten et pääse tuosta olotilastasi yhtään minnekään.

 

[MacRef]

Hirmuisen hyviä kommentteja ja vastauksia @Outsider :lle täällä monelta. Ei niihin hirveästi ole täydennettävää.

Sen nyt kuitenkin haluan muistuttaa, että ei sen perusarjen perhe-elämässä kuulu olla mitään tajunnanräjäyttävää ja ihanaa aina. Se on loppupeleissä aika tylsää ja päivästä toiseen samaa tai samantyyppistä. Ainakin useimmilla. Sen sietämistä tarvitaan ja tuo sietäminen on yksi pitkän parisuhteen edellytys. Silloin tällöin lehdistä saa lukea niistä pareista, jotka ovat siinä ihastumisen tai rakastumisen tunteessa suuriin piirtein läpi elämänsä, mutta he ovat poikkeus isosta massasta.

Toki ne neuvot, mitä täällä on jo tullut, niistä kannattaa ottaa vaarin. Jos elo nykyisen kumppanin kanssa ei ole mitään tappelua ja siellä on joskus ollut ihan kipinääkin, niin ehkä sitä kipinää voisi herättää eloon vielä uudelleen. Se ehkä vaatii vähän töitä, mutta voi olla löydettävissä, jos halua on.

 

[Ice-Cold]

Kiitos vaan tuossa aiemmin mulle vastanneille edellisellä sivulla ja siinähän kävi täysin kuten osasittekin arvata.

Lopetin sunnuntaina laittamasta viestejä itse aloitteellisesti ja siihen loppu kuin seinään, eli mitään viestintää ei ole tapahtunut sen jälkeen.. Ekaksi vähän harmitti vaan vittu olkoot, asia on käynyt selväksi. Tokihan sen voisi sanoa jos ei nappaa vastapuolta vaan ilmeisesti se sitten pönkittää sitä omaa egoa kun joltain saa viestiä tai jotain.

 

[Loorz15]

Tapasin viimekesänä kaveriporukan kautta naisen, jonka kanssa klikkasi heti. Oltiin yhteisellä mökkireissulla yhteisten kavereiden kanssa (tunnettiin siis kaikki muut sieltä paitsi toisemme) ja meillä synkkasi niin kuin oltaisiin tunnettu kauemminkin. Noh, kyseisen kesän aikana hengattiin jonkin verran juuri tuon kaveriporukan kanssa, kunnes hän lähti jatkamaan opintojaan toiseen maahan. Viime kesänä oli ehkä pientä ihastumista omalta puoleltani, mutta ei mitään sen suurempaa, oli suht kiireinen kesä niin ei ollut oikein aikaa miettiä asiaa.

Nyt keväällä hän tuli kesäksi takaisin suomeen, ja oikeastaan koko kesä on mennyt häneen kanssaan hengatessa (sekä porukassa että usein myös kahdestaan). Ja tunteet ovat tulleet kahta kovemmin takaisin. Välillä, tai oikeastaan aika usein, tuntuu siltä että ne voisivat olla molemminpuolisia. Kukaan ei ole aiemmin antanut minulle yhtä paljon huomiota tai kehunut yhtä paljon ja sillä tavalla kuin hän minua kehuu. Välillämme on paljon koskettelua ja halimista yms. mutta ei sen enempää vielä ainakaan. Toisaalta hän on kyllä käynyt treffeillä muiden kanssa kesän aikana ja puhunut niistä minulle, mutta niissä on aina ollut sama tarina että ei ole kolahtanut. En tiedä puhuisiko hän minulle noista mikäli hänellä olisi romanttisia tunteita minua kohtaan myös.

Olen aina ollut vähän sellainen "toivoton romantikko". En osaa lukea signaaleja. Enkä tiedä milloin minulle flirttaillaan. Aina jos satun luulemaan että minulle flirttaillaan, niin pyyhin sen ajatuksen pois ajattelemalla vain että "tuo nainen nyt on luonteltaan tuollainen ja käyttäytyy kaikille samalla tavalla".

Tämä meidän pieni kaveripiiri on tiivistynyt uskomattoman paljon tämän kesän aikana. Ja tilanne on nyt siis se, että hän lähtee viikon kuluttua takaisin opiskelumaahansa, ja en yksinkertaisesti tiedä kannattaako minun ottaa nämä tuntemukset puheiksi? Itsellänikin alkaa koulu elokuun lopussa, joten saisi taas normi rutiinit rullaamaan ja muuta ajateltavaa. Riskinähän tässä on se että hyvän ystävyyssuhteen dynamiikka muuttuu täysin ja välit muuttuvat oudommaksi. En tiedä onko riski sen arvoinen. Sitä paitsi hän asuu siis toisessa maassa, joten vaikka tunne olisikin molemminpuolinen, emme näkisi kuin joulu- ja kesälomilla. Toisaalta jos hän sieltä löytääkin nyt elämänsä miehen, niin kaduttaa jos en kerro.

En tiedä, taas sekavaa ajatusten virtaa. Ehkä haluaisin kysyä teiltä että oletteko te koskaan ihastuneet palavasti hyvään ystäväänne, ja miten olette siitä selvinneet?

 

[Pekko Pelikaani]

Tapasin viimekesänä kaveriporukan kautta naisen, jonka kanssa klikkasi heti. Oltiin yhteisellä mökkireissulla yhteisten kavereiden kanssa (tunnettiin siis kaikki muut sieltä paitsi toisemme) ja meillä synkkasi niin kuin oltaisiin tunnettu kauemminkin. Noh, kyseisen kesän aikana hengattiin jonkin verran juuri tuon kaveriporukan kanssa, kunnes hän lähti jatkamaan opintojaan toiseen maahan. Viime kesänä oli ehkä pientä ihastumista omalta puoleltani, mutta ei mitään sen suurempaa, oli suht kiireinen kesä niin ei ollut oikein aikaa miettiä asiaa.

Nyt keväällä hän tuli kesäksi takaisin suomeen, ja oikeastaan koko kesä on mennyt häneen kanssaan hengatessa (sekä porukassa että usein myös kahdestaan). Ja tunteet ovat tulleet kahta kovemmin takaisin. Välillä, tai oikeastaan aika usein, tuntuu siltä että ne voisivat olla molemminpuolisia. Kukaan ei ole aiemmin antanut minulle yhtä paljon huomiota tai kehunut yhtä paljon ja sillä tavalla kuin hän minua kehuu. Välillämme on paljon koskettelua ja halimista yms. mutta ei sen enempää vielä ainakaan. Toisaalta hän on kyllä käynyt treffeillä muiden kanssa kesän aikana ja puhunut niistä minulle, mutta niissä on aina ollut sama tarina että ei ole kolahtanut. En tiedä puhuisiko hän minulle noista mikäli hänellä olisi romanttisia tunteita minua kohtaan myös.

Olen aina ollut vähän sellainen "toivoton romantikko". En osaa lukea signaaleja. Enkä tiedä milloin minulle flirttaillaan. Aina jos satun luulemaan että minulle flirttaillaan, niin pyyhin sen ajatuksen pois ajattelemalla vain että "tuo nainen nyt on luonteltaan tuollainen ja käyttäytyy kaikille samalla tavalla".

Tämä meidän pieni kaveripiiri on tiivistynyt uskomattoman paljon tämän kesän aikana. Ja tilanne on nyt siis se, että hän lähtee viikon kuluttua takaisin opiskelumaahansa, ja en yksinkertaisesti tiedä kannattaako minun ottaa nämä tuntemukset puheiksi? Itsellänikin alkaa koulu elokuun lopussa, joten saisi taas normi rutiinit rullaamaan ja muuta ajateltavaa. Riskinähän tässä on se että hyvän ystävyyssuhteen dynamiikka muuttuu täysin ja välit muuttuvat oudommaksi. En tiedä onko riski sen arvoinen. Sitä paitsi hän asuu siis toisessa maassa, joten vaikka tunne olisikin molemminpuolinen, emme näkisi kuin joulu- ja kesälomilla. Toisaalta jos hän sieltä löytääkin nyt elämänsä miehen, niin kaduttaa jos en kerro.

En tiedä, taas sekavaa ajatusten virtaa. Ehkä haluaisin kysyä teiltä että oletteko te koskaan ihastuneet palavasti hyvään ystäväänne, ja miten olette siitä selvinneet?

Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa noin 25 vuotta sitten. Kerroin tuntemuksistani tytölle silloin. Pakit tuli hän ei halunnut sitoutua koska asuimme erimaissa. Aina otetaan riski kun puhutaan tunteista toista kohtaan.
Jos minä olisin sinä kertoisin kyllä silläkin riskillä että ei pääty hyvään ja kauniiseen. Eipähän myöhemmin tarvitse jossitella.
Ties vaikka tässä on sinulle alku elämän mittaiseen suhteeseen.
Sinun kuitenkin pitää tehdä päätökset ja elää niiden kanssa.

 

[Knox]

Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa noin 25 vuotta sitten. Kerroin tuntemuksistani tytölle silloin. Pakit tuli hän ei halunnut sitoutua koska asuimme erimaissa. Aina otetaan riski kun puhutaan tunteista toista kohtaan.
Jos minä olisin sinä kertoisin kyllä silläkin riskillä että ei pääty hyvään ja kauniiseen. Eipähän myöhemmin tarvitse jossitella.
Ties vaikka tässä on sinulle alku elämän mittaiseen suhteeseen.
Sinun kuitenkin pitää tehdä päätökset ja elää niiden kanssa.

Tämä. Ehdottomasti kertoa omat tuntemukset. Pahimmillaan saat pakit, mutta niihin ei kuole. Mutta väitän, että sua kaduttaa pitkään, jos et kerro. Ja mielellään mahdollisimman pian, koska jos tunteet ovat molemminpuoliset, teillä on vielä aikaa olla yhdessä muutenkin kuin kavereina!

 

[Kurt]

pidän kaverikortin heilahtamista aika todennäköisenä, kun olet näin myöhään liikkeellä. Siitä huolimatta kehotan kertomaan. Ainakin saat selville, että onko hänellä ollut Jossain vaiheessa tai onko nyt jotain ihastumista. Ei tarvi jäädä märehtimään asiaa. Vähän mietit vielä tapaa, jolla asian tuot ilmi. Tuolla pystyy vaikuttamaan aika paljon siihen millaiset teidän Ja porukkanne välit ovat jatkossa.

 

[Snakster]

pidän kaverikortin heilahtamista aika todennäköisenä, kun olet näin myöhään liikkeellä. Siitä huolimatta kehotan kertomaan. Ainakin saat selville, että onko hänellä ollut Jossain vaiheessa tai onko nyt jotain ihastumista. Ei tarvi jäädä märehtimään asiaa. Vähän mietit vielä tapaa, jolla asian tuot ilmi. Tuolla pystyy vaikuttamaan aika paljon siihen millaiset teidän Ja porukkanne välit ovat jatkossa.

Samaa mieltä. Mutta kaverikorttikin voi olla ihan hyvä. Siitä on vielä hyvät mahdollisuudet jatkaa ihan oikeasti kavereina tai jonkun aikavälin jälkeen syventää suhdetta intiimimpään suuntaan. Siis ainakin todennäköisempää se on kuin kokonaan ilman mitään kontaktia.

Mutta sitten kun kaverikortti heilahtaa, niin ei mitään marttyyriksi heittäytymistä tai muuta kiukuttelua.

 

[Breeze Harbour]

Annanpa vielä omatkin viisi senttiäni @Loorz15 ille, samaistun kuitenkin erittäin moneen kohtaan tuossa hänen kertomuksessaan. Tiedän omakohtaisesti valitettavan hyvin, miten liian pitkälle jatkunut vitkuttelu ja asioiden vatkaaminen saattaa johtaa ns. kaverivyöhykkeelle joutumiseen, kun en ole tehnyt kyllin ajoissa romanttista kiinnostustani vastapuolelle selkeäksi.

Toit tuossa viestissäsi tosielämän realiteetit hyvin esille. Sinulla on romanttisia tuntemuksia ja olisit kiinnostunut tietämään, onko niille mitään vastakaikua. Ihastuksesi on lähdössä pian takaisin ulkomaille jatkamaan opintojaan, jolloin fyysinen etäisyys tulee kasvamaan jälleen mittaviin sfääreihiin. Jos minä olisin nyt saappaissasi, ottaisin sen riskin että kertoisin hänelle suoraan tuntemuksistani vielä kun se on mahdollista. Jopa silläkin uhalla että saisin tylyn vastauksen ja rukkaset ja vaikka sydän saattaisi ottaa samalla hieman damagea, etenkin jos olet tosiaankin parantumaton romantikko kuten allekirjoittanut.

Se mahdollinen kipu, pettymys ja pudotus mikä noista mahdollisista pakeista sulle seuraisi olisi yksi ohitsekiitävä hetki elämässäsi. Eikö kuitenkin olisi paljon kamalempaa jäädä taas yhdeksi vuodeksi epätietoisuuden kouriin arvailemaan, josko tunteillesi on vastakaikua? Sanon sulle sen mitä nuorempi versio minusta ei ymmärtänyt kirveelläkään; ota vaan rohkeasti se askel joka sua nyt jännittää. Koska edelleen, epäonnistumisen ja menetyksen tunne on väliaikainen ja ohimenevä, mutta jos et tee mitään ratkaisevaa peliliikettä, jäät vain kädet taskussa miettimään "No mä olisin tietty voinut kertoa sille, että..."

Ei, ole vain rohkea. Tee se minkä sisimmässäsi tiedät jo oikeaksi. Tsemppiä!

 

[PataJaska]

Pakko vähän omiakin tuntemuksia kirjoitella..

Avioerosta on nyt reilut kaksi vuotta, ja tässä on tullut viimeisen vuoden aikana treffailtua ehkä 7-8 eri neitoa, melkein kaikkia yleensä useammin kuin vain yhden kerran. Nyt ihan viimeisin on tältä loppukesältä, hyvässä työssä oleva fiksu ihminen jne. Olemme ehtineet nähdä vain kaksi kertaa, koska molemmat ovat olleet kiireisiä, etenkin hänen elämässään vauhtia riittää kun on kaksi teini-ikäistä muksua kotona sun muuta.. viestiteltiin toisen näkemisen jälkeen, että kumpikaan ei sitä viimeistä kipinää oikein ole tuntenut välillämme, mutta yhteydenpito siis jatkuu

Noh, tässä tällä viikolla tuli sitten viesti, että hän on asioilla tässä kotisi lähellä, ja on miettinyt että jospa vaihdettaisiin tulokulmaa (todellakin käytti näitä sanoja) tähän asiaan. Että hän tulee luoksesi, ja pannaan ihan vaan kylmästi, että siinähän sen sitten näkee onko lopullista kipinää vai ei. Noh, kuinka ollakaan poikani oli juuri sinä päivänä tullut äidiltään taas minulle emmekä olleet edes kotona, meillä oli vuoroviikko systeemi mennyt sekaisin kun poika oli sairastunut, ja tällaisena korona-aikana exä piti häntä sitten luonaan "karanteenissa" ylimääräistä (otettiin testit ja kaikki, mitään ei sitten ollut). Eli väliin jäi sillä kertaa..

Tilanne on siis jopa tragikoominen, ja sellainen asetelma jota en ole koskaan kokenut. Koska ensi kerralla kun tapaamme on edessä ilmeisesti pakkopano, ja se suoritus sitten ratkaisee sen, onko hänen mielestään kipinää kunnon suhteeseen vaiko ei. Tässähän saa sana suorituspaineet koko uuden kaiun :D mutta aikuisten oikeasti tilanne on siis hankala sikälikin, että minulla ei vain oikein ole sellaista parisuhde kipinää häntä kohtaan. Eli nythän tässä on suorastaan moraalinen dilemma: tempaisenko vain ihan kylmästi, ja totean sen jälkeen Jopen vanhan sketsin sanoilla että "enpä minä olisi muuta halunnutkaan, että arkahan se on joka tunteista puhuu panon jälkeen". Vai sanonko suoraan ettei tarvitse panna, että en ole kiinnostunut.. kaiken rehellisyyden nimissä olen taipumassa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Oikeastaan siksikin, että kun jouduin sanomaan silloin, että nyt ei mitenkään saa edes pikapanoa järjestymään, niin hän sen jälkeen pahoitteli kauheasti ehdotustaan ja oli jotenkin hirveän nolona.. johon siis toki sanoin, ettei mitään nolostumista tai anteeksipyytelyä vaativaa ollut tapahtunut

On se nainen kyllä välillä todella yllätyksellinen ötökkä *hymiö*

 

[Snakster]

Tilanne on siis jopa tragikoominen, ja sellainen asetelma jota en ole koskaan kokenut. Koska ensi kerralla kun tapaamme on edessä ilmeisesti pakkopano, ja se suoritus sitten ratkaisee sen, onko hänen mielestään kipinää kunnon suhteeseen vaiko ei. Tässähän saa sana suorituspaineet koko uuden kaiun :D mutta aikuisten oikeasti tilanne on siis hankala sikälikin, että minulla ei vain oikein ole sellaista parisuhde kipinää häntä kohtaan. Eli nythän tässä on suorastaan moraalinen dilemma: tempaisenko vain ihan kylmästi, ja totean sen jälkeen Jopen vanhan sketsin sanoilla että "enpä minä olisi muuta halunnutkaan, että arkahan se on joka tunteista puhuu panon jälkeen". Vai sanonko suoraan ettei tarvitse panna, että en ole kiinnostunut.. kaiken rehellisyyden nimissä olen taipumassa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Oikeastaan siksikin, että kun jouduin sanomaan silloin, että nyt ei mitenkään saa edes pikapanoa järjestymään, niin hän sen jälkeen pahoitteli kauheasti ehdotustaan ja oli jotenkin hirveän nolona.. johon siis toki sanoin, ettei mitään nolostumista tai anteeksipyytelyä vaativaa ollut tapahtunut

No tietysti panet. Jos on paska pano, jätät siihen. Jos on hyvä pano, panet toistuvasti. Mitään suhteita tuossa ei nyt tarvitse ajatella, ellei sitten ala jostain kumman syystä jotain kipinää herätä siihenkin. Turha tuollaista yksinkertaista asiaa on stressata. Ja mitä sitten naiselta tuon jälkeen tulee, niin reagoit tilanteen mukaan.

 

[PataJaska]

No tietysti panet. Jos on paska pano, jätät siihen. Jos on hyvä pano, panet toistuvasti. Mitään suhteita tuossa ei nyt tarvitse ajatella, ellei sitten ala jostain kumman syystä jotain kipinää herätä siihenkin. Turha tuollaista yksinkertaista asiaa on stressata. Ja mitä sitten naiselta tuon jälkeen tulee, niin reagoit tilanteen mukaan.

Teknisesti ottaen toki näin, kyllähän se pano ilman mitään tunteitakin sujuu. Mutta siis missasit nyt pointin: hän ei edes suostu mihinkään fuckbuddy suhteeseen, sen hän ilmoitti jo valmiiksi. Hän halusi vain testata onko meillä kipinää jatkaa tutustumista, kyseessä on siis työhaastattelu, jossa vain haastattelijan ja haastateltavan roolit ovat vähän erilaiset. Ja sitten se hänen reaktionsa, kun homma ei sitten millään juuri sillä sekunnilla onnistunut (hän siis istui autossa noin 10km päässä allekirjoittaneen kotoa, ja oli tulossa saman tien, kun kerran "siinä lähellä sattui olemaan"), että alkoi tulla vuolaita anteeksipyyntöjä ja nolostelua, ihmetytti kyllä kovasti. Aivan kuin hän oli psyykannut itsensä sellaiseen tilaan, että nyt mennään istuttamaan sipulia multaan, mutta kun ei onnistunut, niin olikin jopa helpottunut ettei tarvinnutkaan mennä. Ristiriitaisia viestejä kyllä on..

Joskus sitä omalta osalta toivoisi, että löytäisi itsestään enemmän sellaista irstasta sikaa, mutta kun ei.. minä olen vain PataJaska, mukava mies, joka yrittää elää elämäänsä ainakin suurin piirtein ilman mitään draamaa tai loukkaamatta muita ihmisiä. Enkä todellakaan aio kuunnella jälkikäteen mitään "käytit mua silloin hyväksesi" -settiä, vaikka hän on itse aloitteellinen asiassa, mutta tuo anteeksipyytely taas viittaa juuri siihen että sellaista palautetta olisi sitten jälkeenpäin tulossa, kun ei sitä kipinää sitten muutoin ole. Naisen logiikasta ei ikinä tiedä, miten asiat pyörähtävät päässä. Mutta me joka tapauksessa tapaamme tässä vielä varmasti, ja katsotaan sitten miten tässä riehaantuu, kukaan muu ei ainakaan loukkaannu kahden vapaan aikuisen meiningeistä..

 

[Murkula]

Samaa mieltä. Mutta kaverikorttikin voi olla ihan hyvä.

Kaverikortti on siitä hyvä, että voi itse tehdä samantien asian ihan selväksi. Aikanaan sain tommosen lapun ja vastasin Nokian 5 tuhatta satakympillä, "minulla on niin paljon kavereita, että niitä en tarvii yhtään lisää. Oli vähän muuta mielessä..."

Siitä meni monta päivää ennen kun alettiin naimaan, varmaan ainakin viikko. Kaverikortin syykin sitten selvisi kun minulle ennestään tuntematon tyttö paljasti olleensa pitkäaikaisessa suhteessa joka loppui about minun tekstiviestiin. Meillä kesti riemua reippaat 4 vuotta ja sitten jaettiin lusikat mutta ihan hyvät välit on edelleen.

Niin ihan semmonen vinkki että kaverikorttiin ei tarvii lyödä kaverikorttia vastaan vaan nokittaa valtilla. Ei siinä ite ole mikään pakko enää antaa siimaa.

Mitä muuten naisasioihin tulee niin minulla on kyllä ihan perkeleen hyvä vaimo.

 

[Pekko Pelikaani]

Mitenköhän Loorz15 tilanne on edennyt?

 

[alessi]

Ero 3,5 vuoden parisuhteesta pistää kyllä ihmisen säpäleiksi.

 

[Johnny B. Goode]

Hei vaan hei, määkin nyt kirjotan tänne tavaraa.

En ymmärrä mikä mua vaivaa. Mulla on aivan ihana vaimo joka rakastaa mua. Ja mä rakastan mun vaimoa yli kaiken. Jotenkin en vaan oo tyytyväinen. Me ollaan nyt oltu naimisissa 7v. On ollu ylä ja alamäkiä. Molemmat oltiin tosi timmissä kunnossa kun tavattiin, ja vuosia siittä eteenkin. Ny on molemmilta ruvennu pakki lykkään eteen ja himot katoon. Tai oikeestaan ei vaimolta... Multa ne halut on menny. Mutta kuitenkin unelmoin kaikista herkkuperseistä mitä kylillä nään ja aattelen seksiä koko ajan muitten kanssa. En oo ikinään pettäny rakasta vaimoani enkä petä. Mutta siitä on tullu tosi mustasukkanen ja kaikki nää vaikuttaa suhteeseen. Musta tuntuu että oon maailman kusipäisin miäs; Saisin rakastella maailman ihaninta naista ja elää hänen kanssa, mutta koko ajan nussin miälessäni joitain meijäin tuttunaisia...

 

[Pekko Pelikaani]

Hei vaan hei, määkin nyt kirjotan tänne tavaraa.

En ymmärrä mikä mua vaivaa. Mulla on aivan ihana vaimo joka rakastaa mua. Ja mä rakastan mun vaimoa yli kaiken. Jotenkin en vaan oo tyytyväinen. Me ollaan nyt oltu naimisissa 7v. On ollu ylä ja alamäkiä. Molemmat oltiin tosi timmissä kunnossa kun tavattiin, ja vuosia siittä eteenkin. Ny on molemmilta ruvennu pakki lykkään eteen ja himot katoon. Tai oikeestaan ei vaimolta... Multa ne halut on menny. Mutta kuitenkin unelmoin kaikista herkkuperseistä mitä kylillä nään ja aattelen seksiä koko ajan muitten kanssa. En oo ikinään pettäny rakasta vaimoani enkä petä. Mutta siitä on tullu tosi mustasukkanen ja kaikki nää vaikuttaa suhteeseen. Musta tuntuu että oon maailman kusipäisin miäs; Saisin rakastella maailman ihaninta naista ja elää hänen kanssa, mutta koko ajan nussin miälessäni joitain meijäin tuttunaisia...

Selvä seitsemän vuoden kirous....eikös se raamatussakin puhuttu seitsemästä hyvästä ja seitsemästä huonosta vuodesta. Nyt siis pelkkää alamäkeä 7 seuraavaa vuotta. Koeta kestää veli hyvä ;)

 

[Mustanaamio]

Mitenköhän Loorz15 tilanne on edennyt?

Loorzilla taitaa olla lääkitys pielessä tai jotain. Tietty kaikkea hyvää veljelle, mutta sellaista se tuolla toisaalla kirjoitteli. Siitä päättelisin, että panohommat meni hiukan käteen. Toivottavasti olisi saanut edes hiukan pesää.

 

[Pekko Pelikaani]

Loorzilla taitaa olla lääkitys pielessä tai jotain. Tietty kaikkea hyvää veljelle, mutta sellaista se tuolla toisaalla kirjoitteli. Siitä päättelisin, että panohommat meni hiukan käteen. Toivottavasti olisi saanut edes hiukan pesää.

Auts toivottavasti kaveri pääsee asiasta yli jos meni ns reisille. Ei muutakuin uutta matoa koukkuun.
Naiset on kuin linja-autoja jos edellinen jättää niin kohta jo seuraava auto tulee...kun vaan malttaa odottaa.

 

[Murkula]

Hei vaan hei, määkin nyt kirjotan tänne tavaraa.

En ymmärrä mikä mua vaivaa. Mulla on aivan ihana vaimo joka rakastaa mua. Ja mä rakastan mun vaimoa yli kaiken. Jotenkin en vaan oo tyytyväinen. Me ollaan nyt oltu naimisissa 7v. On ollu ylä ja alamäkiä. Molemmat oltiin tosi timmissä kunnossa kun tavattiin, ja vuosia siittä eteenkin. Ny on molemmilta ruvennu pakki lykkään eteen ja himot katoon. Tai oikeestaan ei vaimolta... Multa ne halut on menny. Mutta kuitenkin unelmoin kaikista herkkuperseistä mitä kylillä nään ja aattelen seksiä koko ajan muitten kanssa. En oo ikinään pettäny rakasta vaimoani enkä petä. Mutta siitä on tullu tosi mustasukkanen ja kaikki nää vaikuttaa suhteeseen. Musta tuntuu että oon maailman kusipäisin miäs; Saisin rakastella maailman ihaninta naista ja elää hänen kanssa, mutta koko ajan nussin miälessäni joitain meijäin tuttunaisia...

Eikös tuo ole sama vähän kaikilla miehillä. Ite olen ollut naimisissa 9 vuotta enkä ole sinä aikana pettänyt. Minä tosin jaksan vaimoa nussia mutta mielessä nylkytän about jokaista näkemääni kiinnostusta herättävää alle 60 vuotiasta naista.
Ei myöskään helpota että kun ikää on tullut lisää niin menipä minne vaan, niin melko varmasti joku Halukas Hellu on tyrkyllä.

Eipä tuo taida olla kuin tahdon asia. Se olisi vähän outoa jos mies ei himoitsisi itseään kiinnostavia naisia ja nainen ei himoitsisi itseään kiinnostavia miehiä. Tapahtuuko sitten mitään niin se on tahdon voimaa.
Näin minä sen asian näen ja koen.

Käytän "itseä kiinnostavia" kuvausta koska kaunis on huono sana. Itse en ole koskaan pintaliitäjien näköisiin naisiin kokenut pienintäkään himoa, vaikka olisivatkin kauniita. Minulle ne super sexyt on kuin kodin viherkasveja, ei nappaa. Tatuoidut ja lävistetyt tai sitten naapurin tytöt on ihan muuta. Vaimo on se naapurin tyttö.

 

[Draco]

Saisin rakastella maailman ihaninta naista ja elää hänen kanssa, mutta koko ajan nussin miälessäni joitain meijäin tuttunaisia...

No, nyt tulee asia niinkuin se mielestäni on, ilman mitään ruusunpunaisia turhia romanttisia kuvitelmia. Kun saman ihmisen kanssa ollaan pitkään, niin mielestäni se, että vastapuoli jaksaisi panettaa ja himottaa aina, on pitemmän päälle utopia. Sen kun hyväksyt ensin ja jos jotenkin vaimosikin, niin sitten olette jo voiton puolella.

Se tarkoittaa asioita molemmilta, vaimoltasi sen, että jos tulee kausi, kun sinua ei entiseen malliin huvitakaan, niin se ei tarkoita heti sitä, että käydään vieraissa. Ja sama tietysti toisinkin päin jos sattuisi käymään.

Itsellesi se tarkoittaa sitä, että vaikka sinua ei haluttaisikaan, niin siitä huolimatta miehiset velvollisuudet eivät voi kuitenkaan loppua kuin seinään. Sinun täytyy keksiä tapoja löytää halua, vaikka tuntuisi, että ei ole.

Mielestäni itse jo oikeastaan tuossa lauseessasi kerroit jo puolittain yhden ratkaisumallin. Voithan sinä joskus kuvitella, kun olet puuhissa hänen kanssaan, että olisitkin niiden tuttunaisien kanssa. Joku ei ehkä allekirjoita, mutta itse olen sitä mieltä, että mielikuvitus on jokaisen omaa ja sitä ei voi kukaan toinen toiselta omia. Asioiden kuvitteleminen ei myöskään minusta ole pettämistä, sillä väitän, että jokainen meistä joskus kuvittelee asioita, joita ei voisi tosielämässä toteuttaa. Eli olen pitkälti sitä mieltä, että itse vastaat siitä, millä konstein saat itsesi virittyneeseen tilaan ja jos lopputulos on molempia osapuolia tyydyttävä, niin tarvitseeko sitä sen kummemmin avata, että miten?

Muuan Peter Northkin on tainnut jossain haatattelussa todeta, kun kysyttiin, että mitäs jos vastapuoleksi sattuukin tapaus, joka ei oikein sytytä, että "ainahan voi käyttää mielikuvitusta". Ei nyt juuri tule mieleen missä tästäkin luin...mutta pointti on validi. Ei aina voi huvittaa, mutta asialle voi tehdä jotain, jos vaan haluaa.

Mutta kai se on kuitenkin enimmäkseen se, että teidän täytyy molermpien mukautua siihen, että asiat eivät tule ikuisesti olemaan ihan samalla tavalla, kuin oli suhteen alkuaikoina. Hyväksyä se, ettei niiden tarvitsekaan olla,.

 

[Keskiviiva]

Olen parisuhteessa elävä. Naiseni pitää anaaliseksistä ja minä en. Hän haaveilee toisen miehen kanssa anaaliseksistä. Mutta onko se vieraissa käyntiä jos sen toteuttaa? Mun kanssa ykköseen ja toisen kanssa kakkoseen. Täysin tyydytetty seksipeto.

 

[Fiftie]

Olen parisuhteessa elävä. Naiseni pitää anaaliseksistä ja minä en. Hän haaveilee toisen miehen kanssa anaaliseksistä. Mutta onko se vieraissa käyntiä jos sen toteuttaa? Mun kanssa ykköseen ja toisen kanssa kakkoseen. Täysin tyydytetty seksipeto.

No, jos se salaa noin tekee, niin mitäs muuta se on kuin vieraissa käyntiä? Tietty, jos se on sulle ok, niin sitten se ei oo. Itse en kyllä tuolle tielle lähtis, koska ajattelisin, että lähtee pian kokonaan sen toisen miehen matkaan. Enkä kyllä muutenkaan innostuis tuollaisesta ajatuksesta, mutta mikäs siinä jos se sulle ok on.

 

[WildCore]

Olen parisuhteessa elävä. Naiseni pitää anaaliseksistä ja minä en. Hän haaveilee toisen miehen kanssa anaaliseksistä. Mutta onko se vieraissa käyntiä jos sen toteuttaa? Mun kanssa ykköseen ja toisen kanssa kakkoseen. Täysin tyydytetty seksipeto.

Aika kiperä kysymys tiistai aamuun. Jollei teillä ole lapsia, niin vilkuttaisin näkemiin.

muok. Itseasiassa, vaikka olisi lapsia, niin silti sanot näkemiin.

Siis onhan parisuhdemalleja kaikenlaisia, mutta itse tätä perinteisempää mallia noudattavana laittaisin kyllä oman vaimon kiertoon pelkästä ehdotuksesta. Jäisi aika ikävä epäilys, että mitäs jos käykin toteuttamassa haaveensa. Jollen tietäisi, niin sitten varmaan leikittäisiin onnellista kotia.