Naisasiat

[Jerry100]

@Jerry100

Jäin pohtimaan tuota kaverisi tilannetta.
Mitä tarkoitit ”Asuu yhdessä (ei virallisesti)”. Onko erilliset asunnot ja toinen on enemmän vaan toisen luona?

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

 

[Tadu]

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

Mjoo no silloin olisin eka lähtenyt kyselemään, että pitäskö virallisestikin muuttaa yhteen, eikä ensin sormusta. Kun tämä fakta on nyt tiedossa, niin vähän kiireiseltä vaikuttaa.

 

[mikko600]

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

Kyllä tää nyt kuulostaa siltä, että kaverisi haluaa mennä ns. täysillä eteenpäin ja nainen taas rauhassa. Nyt sitten ollaan surullisia koska omassa päässä on kehitelty selvät suunnitelmat jo tulevaisuudelle ja miten suhde etenee. Eli ei tässä ole selvästikään keskusteltu keskenään mitä mieltä suhteesta ja sen vauhdista ja syvyydestä ollaan.

 

[Aamupala]

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

Tämä olikin aika merkittävä tarkennus. Kannattaa varmaan ensin muuttaa yhteiseen asuntoon, jos naisella jotain haamujakin on. Sitten sanoo naiselle, että jos haluaa joskus naimisiin niin kosikoon itse jatkossa.

Itse kosimista suunnitellessa sain emännältä ohjeen, että "nyt ei ole sopiva aika kosia". Tällöin kerroin hänelle, että en sitten kosi, mutta turha odottaa kosintaa myöhemminkään. Nyt ollaan erittäin onnellisessa suhteessa ja lapsikin on tulossa. Välillä nainen kysyy kosinnan perään, mutta olen sanonut, että "ei ole tulossa, voit itse kosia, jos haluat". Voidaan kyllä mennä naimisiin, mutta en halua arvailla onko nyt sopiva aika kosinnalle vai ei.

Jos heillä oikeasti menee hyvin eikä tuo kihlaus miehelle ole maailman tärkein asia, niin uskoisin tilanteen selviän kyllä keskustelemalla oikein hyvin. Muuttavat yhteen, kunhan tuntuu siltä ja sen jälkeen katsotaan naimisiinmenoa.

 

[Jerry100]

@Aamupala No miten sä selvisit siitä pettymyksestä? Vaikka et suoraan kosinut niin melkein pakit tuli (mikäli oikein ymmärsin) Oliko kova paikka? Mitä ajattelit asiasta silloin?

 

[Aamupala]

@Aamupala No miten sä selvisit siitä pettymyksestä? Vaikka et suoraan kosinut niin melkein pakit tuli (mikäli oikein ymmärsin) Oliko kova paikka? Mitä ajattelit asiasta silloin?

Nainen jotenkin aisti minusta, että olin kosimassa lähitulevaisuudessa. Kosintaan asti en koskaan päässyt.

Meillä on aina ollut tosi hyvä keskustelusuhde ja sillä tästäkin selvittiin. Ymmärsin, että hänellä oli tiettyjä epävarmuuksia suhteeseen liittyen. Koin, että ne eivät suoraan liity minuun, vaan hänen omaan identiteettiinsä. Kerroin hänelle, että minä olen varma asiasta, mutta ei tässä tarvitse kiirettä pitää. Annoin hänelle enemmän tilaa ja aikaa selvitellä omia tuntemuksiaan. Minulle ei jäänyt tästä mitään suurta pettymystä, vaikka vähän vaikee aluksi olikin. Ymmärsin tilanteen ja ajan myötä asia on unohtunut kokonaan.

Tähän ja kaikkeen muuhunkin parisuhteisiin liittyvään paras ohje omasta kokemusta on täysin avoin keskustelu kaikesta. Antaa omat haavoittuvuudet toiselle täysin nähtäville. Jos tällaisesta seuraa ongelmia, ne ongelmat tulisivat esiin jossain vaiheessa kuitenkin.

 

[Jerry100]

@Aamupala erittäin hyviä poinnteja. Pitää vähän avata kaverille näitä juttuja

 

[Juteeni]

Miten tälläsestä asiasta voi puhua? Mikä on se kompromissi asian suhteen kun molemmilla on on omanlainen näkemys. Mikäli menisi kihloihin. Tällöin voisi ajatella että nainen meni koska painostettiin. Mikäli ei. Mikäli ei. Nainen tulkitsisi asiaa että toisella ei ole kaikki ok koska nyt ei mennyt niinkuin hän sen olisi toivonut menevän.

Nyt on jo vähän myöhäistä, mutta tuota kihlaushommaa olisi ehkä pitänyt vähän enemmän tiedustella siltä puolisolta ennen syvään päähän hyppäämistä. Aikoinaan vaimolle tuli mainittua, että viiden vuoden try-outilla lähdetään liikenteeseen ja sitten katsotaan niitä sormuksia. Tuo oli hyvä päätös, koska siinä vuosien varrella oppii toisesta aika paljon, eikä ole enää niitä sokaisevia alkuhuumalasejakaan päässä.

Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.

 

[Pulle Nah]

Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.

Tää on jotenkin jännä juttu, että moni on sitä mieltä, ettei sormus muuta mitään, on vain symboli ja itsekin kallistun siihen, ettei se sormus käytännön tasolla muuta mitään. Mutta sitten toisaalta, miksi sitä symbolia ei haluaisi tai olisi sama ottaa, jos se ei kuitenkaan sido toiseen yhtään sen enempää käytännössä kuin sormuksettomuus... Avioliiton osalta asia on tietysti eri, koska se sitten on jo juridinen asia eikä esimerkiksi sen päättäminen käy käytännössä niin yksinkertaisesti, että palautetaan vain sormus sen antajalle.

Kunhan pohdin.

Omassa elämässäni olen pyöritellyt ajatusta kosimisesta (huomennahan on karkauspäivä) mutta olen melkein 100% varma, ettei kumppanini sanoisi jees beibi, mennään vain. Eikä siihen varmastikaan ole minuun liittyviä syitä olemassa, miksi hän ei suostuisi - syyt ovat edellisessä suhteessa ja jollain tasolla siinä, että kumppanini on kokenut sen suhteen epäonnistumisen (eron) hyvin voimakkaasti. Sillä tavalla kun odotus elinikäisestä suhteesta ei toteutunutkaan ja siitä seurannut pettymys hiertää jonkin verran vieläkin. Ei sillä, että hän haluaisi palata siihen suhteeseen mutta se pettymys siitä, että odotukset ja toiveet romuttuivat jokunen vuosi sitten täysin.

Luultavasti en siis kosi, koska en halua pettyä (edes vähää) mutta ihan varmahan ei voi olla, koska sen verran impulsiivinen olen. Hamekankaalle ei olisi käyttöä mutta uudet verhot...

 

[rice cooker]

Hetken tässä pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että aika moni tällainen tuntemani kihloista kohkaaja on ollut tätä valitettavaa ihmistyyppiä, joka tykittää päivittäin jotain pusumateriaalia tai muuta parisuhdeskeidaansa someen. Siis miehiä ja naisia. Ilmiö on jotenkin hyvin säälittävä ja sen taustalla lienee monenlaisiakin syitä. Ainakin yksi tällainen kundi myönsi minulle itkuhumalassaan, että jos hän ei näin tee, niin kukaan ei usko hänen ja neiti x suhteeseen ja sitten joku ihan varmasti tulee iskemään sitä ja nönnönnöö. Myönnän nauraneeni päin naamaa, mutten sentään kertonut jo nykyään ex-muijalleen. Siis voi vittu, jos itsetunto on paperia, niin kannattaisi ehkä miehen vain keskittyä siihen pippelin nysväykseen tai vaihtoehtoisesti naisten ryangoslingeista haaveiluun himassa.

 

[Iisoppi]

Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.

Asiasta harjanvarteen mutta minä en käytä sormuksia. Minulla on siis kihlasormus mutta en oikeastaan koskaan käytä sitä. Vihkisormusta ei ole vaan vihkiseremoniassa käytettiin kihlasormusta. Näin meillä eikä tuo miestä ole haitannut vaan hän ymmärtää että en pidä sormuksista. Ne ovat mielestäni lähestulkoon sietämättömiä kapistuksia.

 

[Pekko Pelikaani]

Asiasta harjanvarteen mutta minä en käytä sormuksia. Minulla on siis kihlasormus mutta en oikeastaan koskaan käytä sitä. Vihkisormusta ei ole vaan vihkiseremoniassa käytettiin kihlasormusta. Näin meillä eikä tuo miestä ole haitannut vaan hän ymmärtää että en pidä sormuksista. Ne ovat mielestäni lähestulkoon sietämättömiä kapistuksia.

Itse ollut ensi kihloissa ja sitten naimisissa yhteensä liki 20v. Avioliitossa en minä eikä vaimonikaan pidä sormusta. Enkä usko että liittomme siitä on yhtään huonontunut/parantunut. Molemmat ja lähipiiri tietää että olemme naimisissa mutta ei meillä ole mitään tarvetta pitää mitään symbolia jolla kerromme ulkopuolisille parisuhteemme virallisuudesta.

 

[HPL76]

Asiasta harjanvarteen mutta minä en käytä sormuksia. Minulla on siis kihlasormus mutta en oikeastaan koskaan käytä sitä. Vihkisormusta ei ole vaan vihkiseremoniassa käytettiin kihlasormusta. Näin meillä eikä tuo miestä ole haitannut vaan hän ymmärtää että en pidä sormuksista. Ne ovat mielestäni lähestulkoon sietämättömiä kapistuksia.

Enpä muuten käytä minäkään. Mulla ois itseasiassa kaksikin eri vihkisormusta. Alkuperäinen ei mennyt enää muutaman vuoden jälkeen sormeen koska musta tuli läski. Hommasin siis sellaisen joka sopii, mutta nyt se on sitten liian iso kun on painoa lähtenyt. Noh, enpä mä niitä juuri sormessa pitänyt kuitenkaan. Tuossa ne roikkuu kaulaketjussa.

Vaimo pitää omaansa kyllä, mutta eipä tuo ole ikinä siitä mitään sanonut vaikka en omaani esillä pidäkään. Kyllä mä sen voisin sormeenkin laittaa jos se joku kynnyskysymys olisi.

 

[MacRef]

...Avioliiton osalta asia on tietysti eri, koska se sitten on jo juridinen asia eikä esimerkiksi sen päättäminen käy käytännössä niin yksinkertaisesti, että palautetaan vain sormus sen antajalle...

Tämä ei oikeastaan kuuluisi tänne naisasiat-ketjuun, mutta kun kerran aiheesta jo keskustellaan, niin menköön nyt.

Naimisiinhan nimen omaan kannattaisi monen pitkässä parisuhteessa elävän mennä nimen omaan juridisista syistä. Avioliitto tuo monia taloudellisia etuja niihin tilanteisiin, missä se kumppani kuolee. Varsinkin, jos parilla ei ole lapsia, niin sillä avopuolisolla ei ole juurikaan lain perusteella tulevaa taloudellista turvaa sen kuolleen jäljiltä. Ikävää, jos loppupeleissä yhteistä omaisuutta on sen kuolleen nimissä ja se siirtyykiin kuolleen (muille) perillisille. Nämä asiat voi toki hoitaa esim. testamentilla, mutta kuinka moni sellaisen on oikeasti tehnyt.

 

[Eikka86]

Tämä ei oikeastaan kuuluisi tänne naisasiat-ketjuun, mutta kun kerran aiheesta jo keskustellaan, niin menköön nyt.

Naimisiinhan nimen omaan kannattaisi monen pitkässä parisuhteessa elävän mennä nimen omaan juridisista syistä. Avioliitto tuo monia taloudellisia etuja niihin tilanteisiin, missä se kumppani kuolee. Varsinkin, jos parilla ei ole lapsia, niin sillä avopuolisolla ei ole juurikaan lain perusteella tulevaa taloudellista turvaa sen kuolleen jäljiltä. Ikävää, jos loppupeleissä yhteistä omaisuutta on sen kuolleen nimissä ja se siirtyykiin kuolleen (muille) perillisille. Nämä asiat voi toki hoitaa esim. testamentilla, mutta kuinka moni sellaisen on oikeasti tehnyt.

Itse ainakin koen tuon olevan ainoa syy minkä takia voisin joskus mennä naimisiin vaikka keskinäisillä sopimuksilla itse olen nuo asiat ajatellut hoitaa.

Ollaan oltu vaimokkeen kanssa yhdessä reilun vuoskymmenen ja olen ainakin omasta mielestäni ollut tuon asian kanssa avoin jo ennen virallista seurustelun alkua eli en mene naimisiin, en hänen tai kenenkään muunkaan kanssa. Vuosien varrella tuosta asiasta on keskusteltu useampaan kertaa ja sinänsä hänellä on aivan hyvät perusteet naimisiin menolle (päivä prinsessana ja kaikilla olisi sama sukunimi) mutta emme ole menossa. Ei tuosta asiasta ole koskaan kyllä riitaa saatu aikaiseksi ja jos hän vaikka huomenna kosisi ja kieltäytyisin, tuskin tulisi vieläkään.

Kyllä asiat keskustelemalla pitäisi saada selvitettyä varsinkin noin yksinkertaisen asian osalta.

 

[Jules W.]

Hyvällä ystävälläni on ongelma (jota olen kuunnellut ja tukenut).
Eli kaverini on ollu tyttöystävänsä kanssa noin 1v yhdessä ja he ovat todella rakastuneita ja sitoutuneet toisiinsa. Asuu yhdessä (ei virallisesti). Ovat yhdessä erittäin onnellinen pari.

Nyt tällä viikolla mies kosi/kysyi naista kihloihin ja nainen kuitenkin vastasi kieltävästi. Mies on sillä ajatuksella että "parisuhde etenee ja siinä kasvetaan yhdessä ja luonnollinen jatkumo hyvälle suhteelle on kihlaus".
Naisen näkökulma taas on että kihloihin ei ole mitään kiirettä ja syytä ja siksi nyt näin on hyvä. Naisella taitaa vähän myös entisen elämän haamu painaa asiassa.

Tämä repii nyt tätä paria aika rankasti enkä oikein osaa sanoa tai neuvoa mikä olisi oikea ratkaisu. Mikä voisi olla jokin kultainen keskitie mitä kannattaa sanoa tai ehdottaa?

Olet saanut jo monta hyvää vastausta ja evästyksiä kaverin jututtamiseen. Yksi asia mikä kihlauksen kohdalla kannattaa muistaa on se, että se ei merkitse kaikille samaa asiaa. Toisille se on jollain tavalla parisuhteen virallistamista, eli kun mennään kihloihin niin sitten ollaan oikeasti yhdessä. Voi olla myös reviirin merkkausta. Ainakin omassa kaveripiirissä nämä ovat tapahtuneet yleensä alkuvaiheessa suhdetta ja naimisiin on menty sitten paljon myöhemmin. Itselle kihlaus tarkoitti sitä, että silloin ollaan oikeasti menossa naimisiin ja hääpäivä on suunnilleen tiedossa. Ei nyt päivälleen, mutta vuosi ja vuodenaika. Tästä tuli parissakin parisuhteessa vääntöä, kun olisi pitänyt se sormus saada. Nämä käytiin sitten läpi, niin siinä suhteessa joka päättyi ilman sormuksia ja siinä joka päättyi avioeroon. Itse koen että jos asiat toimivat, niin sitä ei sormus sinällään muuta, mutta jos oikeasti ollaan menossa naimisiin, niin kuitataan se sitten kihlauksella.

Nämä on sellaisia hyviä mittareita suhteelle, kun näistä keskustellaan ja koitetaan löytää sitä kompromissia. Parempi kuitenkin kaverillesi, että vieressä on nainen, joka ei ainakaan kaverin mieliksi myönny. Tuo olisi paljon pahempi ja isompi ongelma suhteelle.

 

[Peltinen]

Naimisiinhan nimen omaan kannattaisi monen pitkässä parisuhteessa elävän mennä nimen omaan juridisista syistä. Avioliitto tuo monia taloudellisia etuja niihin tilanteisiin, missä se kumppani kuolee. Varsinkin, jos parilla ei ole lapsia, niin sillä avopuolisolla ei ole juurikaan lain perusteella tulevaa taloudellista turvaa sen kuolleen jäljiltä. Ikävää, jos loppupeleissä yhteistä omaisuutta on sen kuolleen nimissä ja se siirtyykiin kuolleen (muille) perillisille. Nämä asiat voi toki hoitaa esim. testamentilla, mutta kuinka moni sellaisen on oikeasti tehnyt.

Siinä kohtaa kun homoille kampanjoitiin avioliitto-oikeutta niin mainostin kaikille, että vielä sitäkin enemmän kaivattaisiin heteropareille mahdollisuutta rekisteröityyn parisuhteeseen. Niin moni elää käytännössä avioliitossa mutta naimisiin ei perkele periaatteen vuoksi mennä, saatana. Sen takia tarvittaisiin virallistettu parisuhde, jota ei tarvisi kutsua avioliitoksi.

 

[MacRef]

Siinä kohtaa kun homoille kampanjoitiin avioliitto-oikeutta niin mainostin kaikille, että vielä sitäkin enemmän kaivattaisiin heteropareille mahdollisuutta rekisteröityyn parisuhteeseen. Niin moni elää käytännössä avioliitossa mutta naimisiin ei perkele periaatteen vuoksi mennä, saatana. Sen takia tarvittaisiin virallistettu parisuhde, jota ei tarvisi kutsua avioliitoksi.

Tuonhan voi hoitaa tekemällä sopimuksen keskinäisestä elatuksesta ja todistuttamalla sen julkisella notaarilla.

 

[Hera80]

Moi. Toissa vuonna kun luulin kuolevani, en niinkään huolehtinut kuolemasta, kuin siitä, että vaimo vielä läytää uuden eikä meitä haudata samaan hautaan. Silloin tajusin, kuinka paljon häntä rakastan. Sain lisäaikaa ja sen olen käyttänyt hyvin. Enää ei pelota mikään. Hauta on vain päätepysäkki, matka on se mikä merkitsee.

 

[puuntakaa]

Avopuolison kanssa ollaan reilut neljä vuotta asuttu yhdessä. Puolen vuoden tuntemisen jälkeen muutettiin aikoinaan saman katon alle. On tullut vahva tunne, että voitaisiin muuttaa ihan omiin osoitteisiin, kun meillä oikeastaan on tosi vähän yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja ihmisinäkin ollaan täysin erilaisia.

Avopuoliso vaan ei suostu millään eroamaan ja roikkuu, kuin takiainen villasukassa. Asumme minun yksin omistamassa asunnossa, enkä halua häntä kadullekaan heittää, vaikka vaikeina hetkinä on sekin käynyt mielessä. Aika suoraansanottuna tyhjä olo ollut tässä viimeiset pari kuukautta, vaikka eväitä parempaan oloon alkaisi olla uuden työpaikan ja cpap-hoidon tuoman paremman fyysisen olotilan ansiosta.

 

[Snakster]

Kihlauskeskustelu olikin mennyt minulta täysin ohi, mutta sanotaan nyt oma näkemys kiivaimman keskustelun jo tauottua. Kyllähän kihloihin meneminen on täysin teinimeininkiä ja aikuisten ihmisten kihloissa oleminen aiheuttaa lähinnä hyväntahtoista hörähtelyä. Naimisiinhan toki voi mennä ja kun naimisiin menosta sovitaan, niin silloin ollaan kihloissa, mutta että oltaisiin vuosikausia pelkästään kihloissa kuulostaa todella lapselliselta.

Ja jos ei siis halua mennä naimisiin, ei ole mitään syytä mennä kihloihinkaan. Tai eihän kihlaamisella edes ole mitään juridista merkitystä, se on pelkkää leikkiä koko touhu.

 

[BaronFIN]

Onhan tuo kihlautuminen hieman vanhanaikaista, mutta isovanhemmalle polvelle (siis sodat eläneelle) sillä oli aikanaan isokin merkitys.

Itse kihlaisin 18v oman tyttöystäväni kun tuo lähti vuotta ja armeija-aikaani ennen opiskelemaan 300 km päähän toiselle paikkakunnalle ja omat isovanhempani oli asian selvittyä heti ”että se on lupaus” ja konservatiivi-äitini säesti sitten selän takana ”senkin ääliö”. Oikein ymmärrä vieläkään, että miksi... Se oli lääketieteenopiskelija ja silleen ”pyydystämisen” arvoinen.

No kolmen vuoden kaukosuhde, yhteen, lapsi ja naimisiin. Se meni kuin Strömsössä, mutta se oli muinaisella 1990/2000-luvulla.

Nyt oman lapsen kohdalla olisin paljon kyynisempi ja tuumaisin, että antaa lasten leikkiä, mutta kun itse olin lapsi, niin se oli ihan totista, mutta ei se silti sido mihinkään. Ei Suomi enää ole 1920-luvun agaariyhteiskunta.

 

[korkki]

@nummenkallio Jos tuossa vaiheessa jo on mustasukkaisuutta kavereitasi kohtaan tai ex-vaimoasi kohtaan niin kannattaa unohtaa koko juttu. Mustasukkaisuus tappaa koko suhteen ennen pitkää.

Itsekin olen mustasukkaisiin naisiin törmännyt ja koska luonteeni ei sitä salli en ole kauaa sitä touhua katsellut.

 

[HPL76]

@nummenkallio Jos tuossa vaiheessa jo on mustasukkaisuutta kavereitasi kohtaan tai ex-vaimoasi kohtaan niin kannattaa unohtaa koko juttu. Mustasukkaisuus tappaa koko suhteen ennen pitkää.

Itsekin olen mustasukkaisiin naisiin törmännyt ja koska luonteeni ei sitä salli en ole kauaa sitä touhua katsellut.

Joo mustasukkaisuus on kyllä sellainen suhteen tappaja että alta pois. Se on hassua kuinka kovasti puoliso vakuuttaa ettei ole mustasukkainen, mutta annas olla kun käyt kahvilla jonkun naispuolisen kaverin kanssa niin heti rupeaa tulemaan kyselyitä mitä oikein on menossa. Vittu ikinä en ole yhtäkään kumppania pettänyt, mutta niin vaan joka saatanan kerta saa vastailla ihan ihmeellisiin kysymyksiin kun on kaverin kanssa vaikka vaan puhunut puhelimessa ihan arkisia asioita.

Olen siis päättänyt olla vaan kertomatta. Paljon vähemmällä pääsee.

 

[Knox]

No nyt sitten katkesi meikäläisen pinna lopullisesti appivanhempien suhteen. Oma vaimoni rupeaa pikkuhiljaa olemaan viimeisillään raskaana ja pitää tälle viikkoa talviloman pois. Vaimolla oli tänään aamusta voimakasta pahoinvointia ja myöhemmin päivällä ruvennut närästämään helvetisti.

Mulla oli aivan kauhea päivä töissä, liikaa yhdelle päivälle buukattuja hommia ja liian vähän aikaa. Vaimo oli sitten viimeisenä oljenkortena soittanut vanhemmilleen, että josko he kävisivät kaupassa ja apteekissa, hänen vointi kun ei nyt ole sellainen että itse viitsii liikkeelle lähteä. Mutta vitut, ei ole yllättäen kauppapäivä ja tuo koronakin. Muuten hyvä selitys, mutta viikonloppuna oli kaikki lapsenlapset olleet kylässä perheineen, eikä silloin paljoa koronat pelottanut.

Saatan kuulostaa julmalta, mutta tiedän että tuo korona on puhdas tekosyy. Oikea syy on siinä, ettei näitä kahta idioottia kiinnosta, kun eivät hyödy asiasta itse mitenkään. Eivät auta raskaana olevaa tytärtään, koska ovat sen verta itsekkäitä mulkkuja.

Kävin kesken työpäivän viemässä vaimolle hänen pyytämät asiat ja kun äsken tulin töistä kotia, käytiin varsin pitkä keskustelu asiasta. Ilmoitin suoraan, että minä en tälläistä paskaa katso enää sekuntiakaan. Meidän pitäisi juosta sinne heti, kun heillä on ongelma. Mutta toisinpäin homma ei toimi ikinä, ei edes tälläisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Mun puolesta appivanhemmat voivat elellä keskenään miten haluavat. Mulle ne on jatkossa ilmaa, en aio vierailla enkä olla tekemisissä. Vaimo saa lapsen kanssa vierailla jos haluaa, mutta ilman minua. Tässä on useamman vuoden antanut pinnan venyä, näin jälkikäteen ajateltuna aivan naurettavan paljon.

Vaimokin oli aika kypsä, saa nähdä kauanko tilanne kestää näin.