Naisasiat

[nummenkallio]

Mustasukkaisuudesta on jo puhuttu tuolla Miesasiat-ketjussa, ja joudun itsekin kantamaan korteni kekoon tässä ketjussa. Nykyinen nainen on nimittäin todella epävarma ja mustasukkainen. Oma elämäntilanteenihan on se, että olen eronnut syksyllä ja yhteinen asunto on myynnissä, joten joudun olemaan exän kanssa edelleen tekemisissä. Vähän on vääntöäkin asioista. Tottakai ex on aiheuttanut mustasukkaisuutta, mutta nyt uutta on se, että sitä aiheuttavat myös kaverit. Nainen seuraa, miten olen kavereihin yhteydessä somessa, ja keksii olla siitäkin mustasukkainen.

Olenkin miettinyt, että tämä on aika vaikea yhdistelmä: toinen on aika tuoreesti eronnut, ja toinen on taas hyvin sitoutumishaluinen, takertuva ja mustasukkainen. Olen yrittänyt olla välittämättä asiasta, mutta jos en välitä, tuloksena on silloinkin kriisi kerran viikossa. Ymmärrän, ettei tilanne ole hänellekään helppo, ja olen sanonut sen. Olen myös pyytänyt häntä pysymään rauhallisena, koska tämä eron jälkeinen välitila ei ole ikuinen, mutta toinen on vain niin kovin kriiseilevä ja kärsimätön. Välillä tulee mieleen sekin, että tässä tilanteessa ei edes kannattaisi seurustella. Ainakaan mitään ylimääräistä painetta en kaipaisi, kun on jo ihan tarpeeksi tekemistä tuon entisen elämän selvittelyssä. Silti ymmärrän vähän toistakin, hän on ilmeisesti hyvin ihastunut, enkä ehkä pysty antamaan hänelle - ainakaan juuri nyt - sitä, mitä hän haluaa.

 

[Patarouva]

@nummenkallio Ei kovin hyvä lähtökohta tuollainen epävarmuus. Ymmärrät mitä jaksat ja tahdot häntä tässä asiassa, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että sinulla on myös entinen elämä ja ero vaatii oman osansa. Epävarmuus toki on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta tuo kavereistakin mustasukkaisuus on huolestuttava merkki.

 

[Draco]

mutta nyt uutta on se, että sitä aiheuttavat myös kaverit. Nainen seuraa, miten olen kavereihin yhteydessä somessa, ja keksii olla siitäkin mustasukkainen.

Lyhyesti kommentoituna, tämä lause alkaa jo kyllä kieliä, että homma ei ole enää ihan normaalilla tasolla. Fiksuinta olisi varmaan sinun nostaa aihe kunnolla pöydälle ja keskustelkaa. Se, että pystyykö hän yhtään katsomaan omaa toimintaansa analysoivalta kantilta on varmaan keskiössä, koska jos pystyy, niin silloin voi tapahtua edistystäkin. Jos hän ei ymmärrä yhtään toimivansa oudosti, niin sitten on kyllä luultavasti hankalaa tulevaisuutta edessä.

 

[mikko600]

Ei mulla muuta.

 

[ace]

Kaksi kertaa olen ollut pitkässä suhteessa mustasukkaisen naisen kanssa. Kerrasta en oppinut, mutta toisesta irti päästyäni päätin ettei enää ikinä. Toki muitakin asioita oli, jotka vaikuttivat viimeisempään eroon, mutta ikinä en enää kuuntele turhia syytöksiä vieraissakäymisestä. Se on varma.

Varjopuolena on toisaalta ollut kohta 10 vuoden sinkkuus, jos sen voi varjopuoleksi laskea. Kaikki ei sovi kaikille, mutta ennemmin tämä, välillä yksinäinenkin elämäntapa, kuin se turhien epäilyiden jatkuva noidankehä.

Sanottakoon vielä, että en varmasti ihanne poikakaveri ollut, mutta koskaan en vieraissa käynyt.

 

[arvee]

Ei mulla muuta.

Te nuoret kapinalliset...
Setämies pyrkisi minimoinaan tappion eli setämies miettii heittovuoron jos toisenkin, että onko tämä tappio laisinkaan.

Tätinainen, tyttölapsi vetää tunteella, mutta se on hienoa, upeaa eroamista parisuhteesta ja yhteiskuntakriittistä sukupuolisuutta.
media arvostaa naisten (ja muiden non-setä sukupuolien) tunteita yli äyräiden.

Urokset, koiraat eivät tunne ikinä mitään, edes kiintymystä pentuihin? (huom. en käyttänyt sanaa poikasiin)
Minä en ole ollut mahtiuros ikinä, mutta olen pitänyt huolta toisen miehen jälkikasvusta koska tykkäsin heistä ja äidistään.

Olen setämies. Tunteileva ihminen.

Valkoista lippua heilutan kohta. (tähän pitäisi osata valkoinen lippu-jpg.)
Setämiehiä vastaan hyökkäävää joukkovoimaa kerätään mediavaikutuksella jatkuvasti, notta taitaa pian arveen turhaa yrittää olla itsensä. Viisainta olisi pitää näppis kiinni.
Pitää nöyrtyä, onneksi tuskin kaulaani joudun teloituspölkylle laskemaan.

 

[mikko600]

Te nuoret kapinalliset...
Setämies pyrkisi minimoinaan tappion eli setämies miettii heittovuoron jos toisenkin, että onko tämä tappio laisinkaan.

Tätinainen, tyttölapsi vetää tunteella, mutta se on hienoa, upeaa eroamista parisuhteesta ja yhteiskuntakriittistä sukupuolisuutta.
media arvostaa naisten (ja muiden non-setä sukupuolien) tunteita yli äyräiden.

Urokset, koiraat eivät tunne ikinä mitään, edes kiintymystä pentuihin? (huom. en käyttänyt sanaa poikasiin)
Minä en ole ollut mahtiuros ikinä, mutta olen pitänyt huolta toisen miehen jälkikasvusta koska tykkäsin heistä ja äidistään.

Olen setämies. Tunteileva ihminen.

Valkoista lippua heilutan kohta. (tähän pitäisi osata valkoinen lippu-jpg.)
Setämiehiä vastaan hyökkäävää joukkovoimaa kerätään mediavaikutuksella jatkuvasti, notta taitaa pian arveen turhaa yrittää olla itsensä. Viisainta olisi pitää näppis kiinni.
Pitää nöyrtyä, onneksi tuskin kaulaani joudun teloituspölkylle laskemaan.

Siinä vaiheessa kun jo suhteen alussa esiintyy mustasukkaisuutta uuden poikaystävän kavereihin, niin on ihan varma että se ei siitä helpotu. Nimimerkki @ace sen tuossa sanoi, Been there done that ja nähnyt samaa myös läheisten suhteissa. Ei se muutu.

 

[Knox]

Siinä vaiheessa kun jo suhteen alussa esiintyy mustasukkaisuutta uuden poikaystävän kavereihin, niin on ihan varma että se ei siitä helpotu. Nimimerkki @ace sen tuossa sanoi, Been there done that ja nähnyt samaa myös läheisten suhteissa. Ei se muutu.

Tämä. Ihmisillä on hassu luulo, että aika korjaa asian. Ei korjaa, se menee vielä vaikeammaksi.

Hyvässä parisuhteessa ei ole mitään tarvetta mustasukkaisuudelle. Mua naurattaa kun jotkut ihmiset tarkistavat puolison puhelimen. Vittu minä en edes tiedä vaimon pin-koodia, tai mikä se nyt onkaan että saa näpppäinlukon auki. Onko se sitten luottamusta selailla viestejä läpi?

Punaista lippua näytän minäkin.

 

[444]

Tämä. Ihmisillä on hassu luulo, että aika korjaa asian. Ei korjaa, se menee vielä vaikeammaksi.

Hyvässä parisuhteessa ei ole mitään tarvetta mustasukkaisuudelle. Mua naurattaa kun jotkut ihmiset tarkistavat puolison puhelimen. Vittu minä en edes tiedä vaimon pin-koodia, tai mikä se nyt onkaan että saa näpppäinlukon auki. Onko se sitten luottamusta selailla viestejä läpi?

Punaista lippua näytän minäkin.

Aika ei korjaa ihmisten vikoja. Ihmisillä itsellään on se taito korjata vikansa, jos tahtotila on kohdallaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja takertuvuus ovat tunne-elämän vammoja, jotka ovat syntyneet aiemmin elämässä. Mikäli henkilö tunnistaa nämä vammat itsessään ja hyväksyy niiden olemassa olon, niin hänellä on mahdollisuus kasvaa niistä ulos jos vain haluaa nähdä sen vaivan. Vaatii aivan infernaalisen määrän itsetutkiskelua ja duunia, ja sen vuoksi suurin osa jättää työn tekemättä. Koska ainahan jostain voi löytyä joku, joka hyväksyy tämän juuri sellaisena uniikkina lumihiutaleena kaikkine vikoineen, että mitään muutosta ei tarvita. Ja sitten yllätytään, kun seuraavatkin ihmissuhteet kaatuvat samoihin ydinsyihin; ei osata luottaa, halutaan kontrolloida kaikkea toisen tekemistä, kiukutellaan kuin pahaiset kakarat milloin mistäkin, mutta ei kuitenkaan sanota suoraan, että mistä. Ne piirteet tuntuvat aluksi söpöiltä (”voi että, sehän vain välittää musta tosi paljon ja haluaa viettää aikaa mun kanssa”), mutta alkuhuuman laannuttua huomaa, että on kaiken aikaa vain ruokkinut noita toisen vammoja ja antanut niille mahdollisuuden ottaa tilaa ja hallita parisuhdetta.

Tällaisen ihmisen kanssa on edelleen mahdollista rakentaa kestävä parisuhde, mutta se vaatii molemmilta (ei vain toiselta) paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Jos näihin ei ole valmis sitoutumaan parisuhde ei tule koskaan toimimaan sillä tavalla, johon molemmat olisivat tyytyväisiä. Tunnevammainen ihminen ei ”parane” pakottamalla tiettyyn muottiin, vaan se halu muutokseen täytyy tulla itsestä.

 

[BaronFIN]

Tämä. Ihmisillä on hassu luulo, että aika korjaa asian. Ei korjaa, se menee vielä vaikeammaksi.

Hyvässä parisuhteessa ei ole mitään tarvetta mustasukkaisuudelle. Mua naurattaa kun jotkut ihmiset tarkistavat puolison puhelimen. Vittu minä en edes tiedä vaimon pin-koodia, tai mikä se nyt onkaan että saa näpppäinlukon auki. Onko se sitten luottamusta selailla viestejä läpi?

Puhdas sinisilmäisyys on myös turhaa... Luottamus pitää ansaita ja sen voi menettää vain kerran. Omakohtaisesti voin sanoa, että en tietoisesti valinnut mustasukkaisuutta, vaan taustalla oli se jokin, en luottanut, toisen olemus, eleet, sanat, tapa puhua ja jättää puhumatta... Vaisto oli 100% oikeassa. Eukko oli paskamaista sorttia kun oli 25-35 vuotias ja vasta nyt nelikymppisenä näyttäisi rauhoittuneen ja luottoni on ansaittu. Tosin en kyllä itse tiedä mikä on vuosien tuomaa elämänoppia siihen ettei toista voi pakottaa itselleen ja mikä on pitkän avioliiton suomaa välinpitämättömyyttä (sarkasmi).

Mutta minulla aika korjasi asian. En kykene enää mustasukkaisuuteen kun toinen on korjannut tapojaan. Tosin onhan tämä erilaista olemista kuin 20v sitten.

Ja muut omat naiskuviot? Ei niitä muita ole vaikka chänssit oli. Tiedä nyt sitten mitä hyödyin kunnolla olemisesta, mutta pystynpähän katsomaan itseäni edelleen peiliin.

 

[Aces High]

Ja muut omat naiskuviot? Ei niitä muita ole vaikka chänssit oli. Tiedä nyt sitten mitä hyödyin kunnolla olemisesta, mutta pystynpähän katsomaan itseäni edelleen peiliin.

Nämä on näitä ja tietysti jokaiselle toimii omat tavat ja uskomukset. Ei se peili hylji sen enempää toisin toimittaessa, näin omakohtaisena kokemuksena.

 

[rice cooker]

Olen tätä ketjua ajoittain lueksinut ja täällä puhutaan paljon luottamuksesta, pettämisestä ja niin edelleen. No, sehän on ikuinen dilemma, jos sen sellaiseksi haluaa ottaa. Itsellä on se periaate, että en minä ala toista aikuista ihmistä vahtimaan, että osaako se vittu olla ja käyttäytyä kuin sellainen. Oma häpeänsä, jos ei osaa. Hulluksihan siinä tulisi, jos kelaa koko ajan, että kenen kanssa se puoliso on tänään jutellut, kenen kanssa se somettaa ja ottaako poskeen työpaikan pikkujouluissa. Nimittäin kaikki tuo voi tapahtua ja enemmän, eikä sitä voi itse millään estää, jos muikkeli päättää päässään niin tehdä. Sinisilmäinen dorkakaan ei kannata olla, tietenkään, eli jos paska haisee, niin yleensä jossain lähistöllä ollaan paskalla. Mutta siis kirjoituksen pointti on se, että ei se nainen tai parisuhde ole sellaisia asioita, joiden takia pitäisi alkaa olla neuroottisia tai hysteerisiä. On sitä itseäkin petetty ja se vitutti, mutta silloin akka mäkeen ja uutta tilalle aikanaan. Pitää osata olla myös edelleen se mies ja vapaa yksilö, eikä mikään parisuhteen määrittelemä surullisen hahmon ritari marimekkopaidassaan ja kaatuneen soijakahvin äärellä, jonka elämä on kiinni vaimosta, asuntolainasta, perheautosta ja muusta siitä hyvän elämän teatterista. Se muu olkoon plussaa sen päälle, että mitä itse pohjimmiltaan on. Itse elän ihan okei parisuhteessa nykyään, mutta ei se ole sellainen asia, joka määrittelee minut tai joka kadotessaan hajottaisi koko korttitalon. Sitoutuminen on ihan luonnollinen juttu, mutta ei niin epävarmaan asiaan, kuin toinen ihmiselämä pidä kuitenkaan hirttäytyä. PS naiset on ihania, tissit ihan erityisesti.

 

[Jerry100]

Hyvällä ystävälläni on ongelma (jota olen kuunnellut ja tukenut).
Eli kaverini on ollu tyttöystävänsä kanssa noin 1v yhdessä ja he ovat todella rakastuneita ja sitoutuneet toisiinsa. Asuu yhdessä (ei virallisesti). Ovat yhdessä erittäin onnellinen pari.

Nyt tällä viikolla mies kosi/kysyi naista kihloihin ja nainen kuitenkin vastasi kieltävästi. Mies on sillä ajatuksella että "parisuhde etenee ja siinä kasvetaan yhdessä ja luonnollinen jatkumo hyvälle suhteelle on kihlaus".
Naisen näkökulma taas on että kihloihin ei ole mitään kiirettä ja syytä ja siksi nyt näin on hyvä. Naisella taitaa vähän myös entisen elämän haamu painaa asiassa.

Tämä repii nyt tätä paria aika rankasti enkä oikein osaa sanoa tai neuvoa mikä olisi oikea ratkaisu. Mikä voisi olla jokin kultainen keskitie mitä kannattaa sanoa tai ehdottaa?

 

[Malkkinen]

Hyvällä ystävälläni on ongelma (jota olen kuunnellut ja tukenut).
Eli kaverini on ollu tyttöystävänsä kanssa noin 1v yhdessä ja he ovat todella rakastuneita ja sitoutuneet toisiinsa. Asuu yhdessä (ei virallisesti). Ovat yhdessä erittäin onnellinen pari.

Nyt tällä viikolla mies kosi/kysyi naista kihloihin ja nainen kuitenkin vastasi kieltävästi. Mies on sillä ajatuksella että "parisuhde etenee ja siinä kasvetaan yhdessä ja luonnollinen jatkumo hyvälle suhteelle on kihlaus".
Naisen näkökulma taas on että kihloihin ei ole mitään kiirettä ja syytä ja siksi nyt näin on hyvä. Naisella taitaa vähän myös entisen elämän haamu painaa asiassa.

Tämä repii nyt tätä paria aika rankasti enkä oikein osaa sanoa tai neuvoa mikä olisi oikea ratkaisu. Mikä voisi olla jokin kultainen keskitie mitä kannattaa sanoa tai ehdottaa?

Miksi se asia repii tätä pariskuntaa? Sehän on vaan sormus sormessa. Jos suhteessa menee hyvin, niin mihin sitä sormusta tarvii? Varsinkaan jos toinen ei sitä halua.

 

[mikko600]

Kuten yllä. Mutta tosiaan, ymmärrän kyllä miksi repii myös. Ehkä tässä pitäisi taas vaan sanoa se klassikko, keskustelemalla nämäkin selviävät. Ovat onnellisessa suhteessa, sitä ei kihlaus muuta mihinkään, eikä se että toinen on valmiimpi kuin toinen "etenemään". Kuulostaa kyllä että tällä miespuolisella ei ehkä ole hirveästi kokemusta parisuhteista? Ja siis, kosinnasta kieltäytyminen on vain kosinnasta kieltäytyminen, ei parisuhteesta kieltäytymistä.

 

[Jerry100]

Miksi se asia repii tätä pariskuntaa? Sehän on vaan sormus sormessa. Jos suhteessa menee hyvin, niin mihin sitä sormusta tarvii? Varsinkaan jos toinen ei sitä halua.

Tämä on hyvä pointti. Mutta siis suhteen toinen osapuoli näkee tämän symbolisena asiana ja siksi se loukkaa niin paljon kun toinen ei ole vielä valmis siihen.

 

[rice cooker]

Ei millään pahalla, mutta jätkä vaikuttaa jotenkin reppanalta loukkaantumisensa kanssa. Hyvä suhde kestää ilman mitään sormuksiakin vaikka loppuelämän, jos on kestääkseen.

 

[Tadu]

Hyvä suhde kestäisi myös sen sormuksenkin

 

[Malkkinen]

Hyvä suhde kestäisi myös sen sormuksenkin

Tämäkin on totta. Mutta jos toinen ei sitä halua, niin ehkä kannattaisi mielummin kunnioittaa sen toisen mielipidettä, eikä suuttua tai loukkaantua.

 

[penaz]

Hyvä suhde kestäisi myös sen sormuksenkin

Ei sormus ole mikään hyvän suhteen mittari. Ihmisellä on täysi oikeus olla menemättä kihloihin , vaikka suhde olisikin hyvä. Tuo mies näyttää pilaavan hyvän suhteen vatvomalla tuota asiaa.

 

[Tadu]

Tämäkin on totta. Mutta jos toinen ei sitä halua, niin ehkä kannattaisi mielummin kunnioittaa sen toisen mielipidettä, eikä suuttua tai loukkaantua.

Ei sormus ole mikään hyvän suhteen mittari. Ihmisellä on täysi oikeus olla menemättä kihloihin , vaikka suhde olisikin hyvä. Tuo mies näyttää pilaavan hyvän suhteen vatvomalla tuota asiaa.

Niin. Jos mies haluaa suhteen ja sitä kautta elämän kehittyvän, kun taas nainen ei, niin kenen vika se on vai onko kummankaan?

Paljon hölmömmistäkin asioista on riidelty ja erottu.

Edit: Eikä se suhde varmaan hirveän hyvä ollutkaan, jos tämä nyt repii parin erilleen.

 

[Fironic]

Näillä kahdella ihmisellä on erilainen käsitys kihloihin menemisen merkityksestä. Ei kai siinä sen kummempaa.

Tuo on erittäin hyvä koetinkivi parisuhteelle. Jos asiaa ei saa keskustelemalla sovittua, henkilöt tuskin kykenisivät olemaan loppuelämäänsä keskenään muutenkaan.

 

[Malkkinen]

Niin. Jos mies haluaa suhteen ja sitä kautta elämän kehittyvän, kun taas nainen ei, niin kenen vika se on vai onko kummankaan?

Paljon hölmömmistäkin asioista on riidelty ja erottu.

Eli parisuhde on parisuhde vain jos sormukset on sormessa? Ei kai se ole kummankaan "vika" jos toinen ei halua sormusta ja toinen haluaa. Tai jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei halua. Nyt on vuosi 2020, ihan hyvin voi elää parisuhteessa menemättä naimisiin vaikka loppuelämän.

 

[Tadu]

Eli parisuhde on parisuhde vain jos sormukset on sormessa?

Mitä ihmettä? Ei?

Ei kai se ole kummankaan "vika" jos toinen ei halua sormusta ja toinen haluaa. Tai jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei halua. Nyt on vuosi 2020, ihan hyvin voi elää parisuhteessa menemättä naimisiin vaikka loppuelämän.

Niin voi. Mies ihminen nyt vaan haluaisi enemmän parisuhteelta kuin nainen. Ihan yhtä hyvin mies saa haluta kihloihin ja naimisiin kun taas nainen voi yhtä hyvin haluta olla menemättä kihloihin. Nyt on vuosi 2020. Silloin kun mielipiteet näin radikaalisti eroaa, niin joko toinen antaa periksi tai sitten erotaan.

 

[Creed Bratton]

Sen verran lisäisin tähän keskusteluun, että mielestäni hyvässä parisuhteessa olisi myös tuosta asiasta keskusteltu jollakin tasolla ja tällöin miehellä, tai no kosijalla, pitäisi olla käsitys miten tuo tilanne saattaa päättyä.