Naisasiat

[HPL76]

Mulla oli sellainen homma että nykyinen vaimo ei meinannut uskaltaa mennä kihloihin ja naimisiin siksi että "mitä jos kaikki muuttuu?". Itse kuitenkin kovasti halusi naimisiin, mutta tuo pelotti. Kerroin sitten että ainakaan omalta kohdalta yhtään mikään ei muutu vaikka sormus olisikin sormessa. Ja tästä asiasta olen myös kysynyt pari kertaa jälkeenpäin jotta muuttuiko mikään, ja eipä tuo ainakaan vielä ole niin väittänyt.

Eipä tuon asian tiimoilta nyt kannata hätäillä jos kaikki muu on hyvin.

 

[penaz]

[QUO

Niin. Jos mies haluaa suhteen ja sitä kautta elämän kehittyvän, kun taas nainen ei, niin kenen vika se on vai onko kummankaan?

Ehdottomasti miehen vika jos hän omistushalullaan pilaa hyvän suhteen.

 

[Jerry100]

Näillä kahdella ihmisellä on erilainen käsitys kihloihin menemisen merkityksestä. Ei kai siinä sen kummempaa.

Tuo on erittäin hyvä koetinkivi parisuhteelle. Jos asiaa ei saa keskustelemalla sovittua, henkilöt tuskin kykenisivät olemaan loppuelämäänsä keskenään muutenkaan.

Miten tälläsestä asiasta voi puhua? Mikä on se kompromissi asian suhteen kun molemmilla on on omanlainen näkemys. Mikäli menisi kihloihin. Tällöin voisi ajatella että nainen meni koska painostettiin. Mikäli ei. Mikäli ei. Nainen tulkitsisi asiaa että toisella ei ole kaikki ok koska nyt ei mennyt niinkuin hän sen olisi toivonut menevän.

 

[Tadu]

Ehdottomasti miehen vika jos hän omistushalullaan pilaa hyvän suhteen.

Erikoinen näkemys omistushalusta, hyvästä suhteesta ja kihlautumisesta.

 

[penaz]

Erikoinen näkemys omistushalusta, hyvästä suhteesta ja kihlautumisesta.

Se on omistushalua, jos haluaa kihloihin, vaikka toinen ei halua. Ja loukkaantuu tästä niin, että suhde kärsii.

 

[Tadu]

Se on omistushalua, jos haluaa kihloihin, vaikka toinen ei halua. Ja loukkaantuu tästä niin, että suhde kärsii.

Mistä luit, että mies on loukkaantunut? En lukenut näin mistään viestistä.

 

[Fironic]

Miten tälläsestä asiasta voi puhua? Mikä on se kompromissi asian suhteen kun molemmilla on on omanlainen näkemys. Mikäli menisi kihloihin. Tällöin voisi ajatella että nainen meni koska painostettiin. Mikäli ei. Mikäli ei. Nainen tulkitsisi asiaa että toisella ei ole kaikki ok koska nyt ei mennyt niinkuin hän sen olisi toivonut menevän.

Riippuu varmaan näistä kyseessä olevista henkilöistä, miten heidän tulisi tästä keskustella. Itse lähtisin siitä, että kertoisin oman kantani asiaan ja kumppani kertoo omansa. Sen jälkeen varmaan tavalla tai toisella ratkeaa kannattaako yhteistä matkaa jatkaa.

Oma vihjeeni niin tähän kuin mihin tahansa muuhunkin parisuhteen kriisitilanteeseen on se, että lähtökohtaisesti voit vaikuttaa ainoastaan omaan toimintaasi. Toisen pakottaminen yhtään mihinkään ei kuulu terveeseen parisuhteeseen ja johtaa käytännössä aina ennen pitkää umpikujaan. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että kompromisseja ei kuuluisi tehdä. Niitä on välttämätöntä tehdä, jos aikoo tehdä pitkän "uran" saman henkilön kanssa. Jokainen asettaa kuitenkin omat rajansa sille, missä kohtaa kompromissien tekemisen rajat kulkevat ja juuri näiden rajojen kohdalla asioista on erityisen tärkeää keskustella.

Palataan vielä tähän kihlaus-esimerkkiin. Jos toinen osapuoli kokee, ettei voi enää koskaan harkita menevänsä kihloihin ja toinen pitää kihlausta välttämättömänä -> ei edellytyksiä jatkoon. Kaikissa muissa tapauksissa keskustelu ja kompromissien tekeminen on vielä mahdollista.

 

[Bay]

Jos miettisi tuota omalle kohdalle, että kuvittelisin parisuhteen olevan sellaisessa tilanteessa että voisi/haluaisi/pitäisi kosia ja saisi pakit niin en kyllä todennäköisesti enää toista kertaa samaa henkilöä kosisi. (Olen kosinut ja naimisissa).

 

[Walrus21]

Naiselta kypsän oloinen päätös. Mies on ilmeisesti kokematon parisuhteiden osalta, jos lähtee tuollaista ehdotusta ampumaan käärmeellä pyssyyn.

Jotenkin outo ajatus, että kosiminen suoritetaan vuoden tuntemisen jälkeen ilman minkäänlaista tuulten haistelua. Näin toimivat yleensä omistushaluiset, epävarmat tai epätoivoiset ihmiset.

Nopeassa kihlauksessa ei sinällään mitään vikaa. Jokainen valitkoon oikean hetken.

 

[Jerry100]

Jos miettisi tuota omalle kohdalle, että kuvittelisin parisuhteen olevan sellaisessa tilanteessa että voisi/haluaisi/pitäisi kosia ja saisi pakit niin en kyllä todennäköisesti enää toista kertaa samaa henkilöä kosisi. (Olen kosinut ja naimisissa).

Sitähän minullekin todettiin. Että se oli siinä. Toista kertaa mahdollisia pakkeja ei tule koska seuraava kysymys olisi oletettavasti "Joko nyt" kaverini ei ole suuttunut tai vastaavaa. Hän on enemmänkin erittäin surullinen kun kaikki teot ja yhteinen elämä "on viestittänyt" sitä että tulevaisuutta ollaan rakentamassa ja ajatuksella "me olemme perhe"

 

[Bay]

Sitähän minullekin todettiin. Että se oli siinä. Toista kertaa mahdollisia pakkeja ei tule koska seuraava kysymys olisi oletettavasti "Joko nyt" kaverini ei ole suuttunut tai vastaavaa. Hän on enemmänkin erittäin surullinen kun kaikki teot ja yhteinen elämä "on viestittänyt" sitä että tulevaisuutta ollaan rakentamassa ja ajatuksella "me olemme perhe"

Sen verran tarkennan, että en toki olisi eroamista alkanut miettimään jos vaimo aikoinaan olisi vastannut "ei". Oltaisiin jatkettu niin kuin ennenkin, vaikka se tietysti jonkin aikaa varmasti olisi mieltä painanutkin. Toista kertaa en kyllä silti todennäköisesti olisi enää kosinut.

 

[Patarouva]

@Jerry100

Jäin pohtimaan tuota kaverisi tilannetta.
Mitä tarkoitit ”Asuu yhdessä (ei virallisesti)”. Onko erilliset asunnot ja toinen on enemmän vaan toisen luona?

 

[Jerry100]

@Jerry100

Jäin pohtimaan tuota kaverisi tilannetta.
Mitä tarkoitit ”Asuu yhdessä (ei virallisesti)”. Onko erilliset asunnot ja toinen on enemmän vaan toisen luona?

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

 

[Tadu]

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

Mjoo no silloin olisin eka lähtenyt kyselemään, että pitäskö virallisestikin muuttaa yhteen, eikä ensin sormusta. Kun tämä fakta on nyt tiedossa, niin vähän kiireiseltä vaikuttaa.

 

[mikko600]

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

Kyllä tää nyt kuulostaa siltä, että kaverisi haluaa mennä ns. täysillä eteenpäin ja nainen taas rauhassa. Nyt sitten ollaan surullisia koska omassa päässä on kehitelty selvät suunnitelmat jo tulevaisuudelle ja miten suhde etenee. Eli ei tässä ole selvästikään keskusteltu keskenään mitä mieltä suhteesta ja sen vauhdista ja syvyydestä ollaan.

 

[Aamupala]

Juuri näin. Kaveri on omassa asunnossa 3-5 yötä per kk. Muun ajan naisystävän asunnossa

Tämä olikin aika merkittävä tarkennus. Kannattaa varmaan ensin muuttaa yhteiseen asuntoon, jos naisella jotain haamujakin on. Sitten sanoo naiselle, että jos haluaa joskus naimisiin niin kosikoon itse jatkossa.

Itse kosimista suunnitellessa sain emännältä ohjeen, että "nyt ei ole sopiva aika kosia". Tällöin kerroin hänelle, että en sitten kosi, mutta turha odottaa kosintaa myöhemminkään. Nyt ollaan erittäin onnellisessa suhteessa ja lapsikin on tulossa. Välillä nainen kysyy kosinnan perään, mutta olen sanonut, että "ei ole tulossa, voit itse kosia, jos haluat". Voidaan kyllä mennä naimisiin, mutta en halua arvailla onko nyt sopiva aika kosinnalle vai ei.

Jos heillä oikeasti menee hyvin eikä tuo kihlaus miehelle ole maailman tärkein asia, niin uskoisin tilanteen selviän kyllä keskustelemalla oikein hyvin. Muuttavat yhteen, kunhan tuntuu siltä ja sen jälkeen katsotaan naimisiinmenoa.

 

[Jerry100]

@Aamupala No miten sä selvisit siitä pettymyksestä? Vaikka et suoraan kosinut niin melkein pakit tuli (mikäli oikein ymmärsin) Oliko kova paikka? Mitä ajattelit asiasta silloin?

 

[Aamupala]

@Aamupala No miten sä selvisit siitä pettymyksestä? Vaikka et suoraan kosinut niin melkein pakit tuli (mikäli oikein ymmärsin) Oliko kova paikka? Mitä ajattelit asiasta silloin?

Nainen jotenkin aisti minusta, että olin kosimassa lähitulevaisuudessa. Kosintaan asti en koskaan päässyt.

Meillä on aina ollut tosi hyvä keskustelusuhde ja sillä tästäkin selvittiin. Ymmärsin, että hänellä oli tiettyjä epävarmuuksia suhteeseen liittyen. Koin, että ne eivät suoraan liity minuun, vaan hänen omaan identiteettiinsä. Kerroin hänelle, että minä olen varma asiasta, mutta ei tässä tarvitse kiirettä pitää. Annoin hänelle enemmän tilaa ja aikaa selvitellä omia tuntemuksiaan. Minulle ei jäänyt tästä mitään suurta pettymystä, vaikka vähän vaikee aluksi olikin. Ymmärsin tilanteen ja ajan myötä asia on unohtunut kokonaan.

Tähän ja kaikkeen muuhunkin parisuhteisiin liittyvään paras ohje omasta kokemusta on täysin avoin keskustelu kaikesta. Antaa omat haavoittuvuudet toiselle täysin nähtäville. Jos tällaisesta seuraa ongelmia, ne ongelmat tulisivat esiin jossain vaiheessa kuitenkin.

 

[Jerry100]

@Aamupala erittäin hyviä poinnteja. Pitää vähän avata kaverille näitä juttuja

 

[Juteeni]

Miten tälläsestä asiasta voi puhua? Mikä on se kompromissi asian suhteen kun molemmilla on on omanlainen näkemys. Mikäli menisi kihloihin. Tällöin voisi ajatella että nainen meni koska painostettiin. Mikäli ei. Mikäli ei. Nainen tulkitsisi asiaa että toisella ei ole kaikki ok koska nyt ei mennyt niinkuin hän sen olisi toivonut menevän.

Nyt on jo vähän myöhäistä, mutta tuota kihlaushommaa olisi ehkä pitänyt vähän enemmän tiedustella siltä puolisolta ennen syvään päähän hyppäämistä. Aikoinaan vaimolle tuli mainittua, että viiden vuoden try-outilla lähdetään liikenteeseen ja sitten katsotaan niitä sormuksia. Tuo oli hyvä päätös, koska siinä vuosien varrella oppii toisesta aika paljon, eikä ole enää niitä sokaisevia alkuhuumalasejakaan päässä.

Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.

 

[Pulle Nah]

Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.

Tää on jotenkin jännä juttu, että moni on sitä mieltä, ettei sormus muuta mitään, on vain symboli ja itsekin kallistun siihen, ettei se sormus käytännön tasolla muuta mitään. Mutta sitten toisaalta, miksi sitä symbolia ei haluaisi tai olisi sama ottaa, jos se ei kuitenkaan sido toiseen yhtään sen enempää käytännössä kuin sormuksettomuus... Avioliiton osalta asia on tietysti eri, koska se sitten on jo juridinen asia eikä esimerkiksi sen päättäminen käy käytännössä niin yksinkertaisesti, että palautetaan vain sormus sen antajalle.

Kunhan pohdin.

Omassa elämässäni olen pyöritellyt ajatusta kosimisesta (huomennahan on karkauspäivä) mutta olen melkein 100% varma, ettei kumppanini sanoisi jees beibi, mennään vain. Eikä siihen varmastikaan ole minuun liittyviä syitä olemassa, miksi hän ei suostuisi - syyt ovat edellisessä suhteessa ja jollain tasolla siinä, että kumppanini on kokenut sen suhteen epäonnistumisen (eron) hyvin voimakkaasti. Sillä tavalla kun odotus elinikäisestä suhteesta ei toteutunutkaan ja siitä seurannut pettymys hiertää jonkin verran vieläkin. Ei sillä, että hän haluaisi palata siihen suhteeseen mutta se pettymys siitä, että odotukset ja toiveet romuttuivat jokunen vuosi sitten täysin.

Luultavasti en siis kosi, koska en halua pettyä (edes vähää) mutta ihan varmahan ei voi olla, koska sen verran impulsiivinen olen. Hamekankaalle ei olisi käyttöä mutta uudet verhot...

 

[rice cooker]

Hetken tässä pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että aika moni tällainen tuntemani kihloista kohkaaja on ollut tätä valitettavaa ihmistyyppiä, joka tykittää päivittäin jotain pusumateriaalia tai muuta parisuhdeskeidaansa someen. Siis miehiä ja naisia. Ilmiö on jotenkin hyvin säälittävä ja sen taustalla lienee monenlaisiakin syitä. Ainakin yksi tällainen kundi myönsi minulle itkuhumalassaan, että jos hän ei näin tee, niin kukaan ei usko hänen ja neiti x suhteeseen ja sitten joku ihan varmasti tulee iskemään sitä ja nönnönnöö. Myönnän nauraneeni päin naamaa, mutten sentään kertonut jo nykyään ex-muijalleen. Siis voi vittu, jos itsetunto on paperia, niin kannattaisi ehkä miehen vain keskittyä siihen pippelin nysväykseen tai vaihtoehtoisesti naisten ryangoslingeista haaveiluun himassa.

 

[Iisoppi]

Eikä se sormus tai naimisiin meneminen muuta elämää millään tavalla. Sulla on sen jälkeen vain sormessa se sormus kertomassa parisuhteestasi.

Asiasta harjanvarteen mutta minä en käytä sormuksia. Minulla on siis kihlasormus mutta en oikeastaan koskaan käytä sitä. Vihkisormusta ei ole vaan vihkiseremoniassa käytettiin kihlasormusta. Näin meillä eikä tuo miestä ole haitannut vaan hän ymmärtää että en pidä sormuksista. Ne ovat mielestäni lähestulkoon sietämättömiä kapistuksia.

 

[Pekko Pelikaani]

Asiasta harjanvarteen mutta minä en käytä sormuksia. Minulla on siis kihlasormus mutta en oikeastaan koskaan käytä sitä. Vihkisormusta ei ole vaan vihkiseremoniassa käytettiin kihlasormusta. Näin meillä eikä tuo miestä ole haitannut vaan hän ymmärtää että en pidä sormuksista. Ne ovat mielestäni lähestulkoon sietämättömiä kapistuksia.

Itse ollut ensi kihloissa ja sitten naimisissa yhteensä liki 20v. Avioliitossa en minä eikä vaimonikaan pidä sormusta. Enkä usko että liittomme siitä on yhtään huonontunut/parantunut. Molemmat ja lähipiiri tietää että olemme naimisissa mutta ei meillä ole mitään tarvetta pitää mitään symbolia jolla kerromme ulkopuolisille parisuhteemme virallisuudesta.

 

[HPL76]

Asiasta harjanvarteen mutta minä en käytä sormuksia. Minulla on siis kihlasormus mutta en oikeastaan koskaan käytä sitä. Vihkisormusta ei ole vaan vihkiseremoniassa käytettiin kihlasormusta. Näin meillä eikä tuo miestä ole haitannut vaan hän ymmärtää että en pidä sormuksista. Ne ovat mielestäni lähestulkoon sietämättömiä kapistuksia.

Enpä muuten käytä minäkään. Mulla ois itseasiassa kaksikin eri vihkisormusta. Alkuperäinen ei mennyt enää muutaman vuoden jälkeen sormeen koska musta tuli läski. Hommasin siis sellaisen joka sopii, mutta nyt se on sitten liian iso kun on painoa lähtenyt. Noh, enpä mä niitä juuri sormessa pitänyt kuitenkaan. Tuossa ne roikkuu kaulaketjussa.

Vaimo pitää omaansa kyllä, mutta eipä tuo ole ikinä siitä mitään sanonut vaikka en omaani esillä pidäkään. Kyllä mä sen voisin sormeenkin laittaa jos se joku kynnyskysymys olisi.