Mainos

Naisasiat

  • 7 597 731
  • 26 634

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ajattelin kirjoittaa joskus myöhemmin, mutta nyt on sellainen piru merrassa mitä tuskin voi paikata millään. Ulkopuolinen saattaisi helposti ajatella eihän tuo voi suhdetta kaataa. Enpä tiedä.

Vajaan kolmen vuoden suhde ja minut jätettiin eilen melko puskista. Talvi on ollut vaikea anopin vakavan sairauden vuoksi mikä oli vääjäämättä johtamassa kuolemaan, vaikka varsinaista mitään ennustetta ei ollut eli olisi voinut tapahtua vaikka syksyllä. Hän kuitenkin nukkui pois. Ilmeisesti en osannut olla muutenkaan tukena oikein, kun etäsuhteesta ja kielimuurista johtuen en mennyt heti paikalle. Olisin päässyt junalla tai tuon välin taksillakin vaikka vaan ajattelin antaa olla hetken rauhassa ystävien ja sukulaisten kanssa mitkä useimmat ei puhu sanaakaan englantia. Kai minun silti olisi siellä pitänyt olla. Alkoholillakin on sen verran osuutta asiaan, että olin kännissä vappuna.

Eli mitä tapahtui (menehtymisen lisäksi) on täydellinen väärinkäsitys, kulttuuriero ja katastrofi. Näillä on aivan erilaiset perhearvot eikä kukaan toivo suomityyliin kuolisipa tuo jo pois, niin pääsisi perintöön käsiksi. He olivat muutenkin erittäin läheisiä kenties jopa katolilaisellakin mittapuulla.

Sain viestin "Funeral is at 11 Saturday" ja hänen kirjoitustyylinsä tuntien viesti oli selvä. Hautajaiset on siis lauantaina 11.5. Vastasin tämä selvä ja tutkin pukuasioita. Seuraava askel oli laittaa kaverille viestiä en lähde Slovakiaan kisoihin, kun tuli vähän tärkeämpää menoa. Se on tiedossa kuinka nämä järjestävät hautajaiset heti, mutta en vain tajunnut kuinka nopeasti.

Varmaan jo arvaattekin miten tämän meni eli hautajaiset olikin eilen klo 11. Laitoin viestiä tulisinko vaikka huomenna sinne ja käsittämätön ja järkyttävä vastaus et, tämä on nyt tässä. En ruvennut pommittamaan, mutta tietenkin kysyin mistä oikein puhut. Ei vastausta ja äsken sitten suostui kertomaan ja haukkumaan minut oikein kunnolla. Miksi ei ollut perjantaina puhetta. Varmaankin sen takia, koska asia oli minulle kristallinkirkas, aamujunallakin olisi ehtinyt ja hän ei varmaankaan halunnut yövierasta tai oli muun perheen kanssa.

Ei tätä varmaankaan voi pelastaa, koska on niin petetty olo. Hän on ollut äitinsä hautajaisissa ja päättänyt jättää kusipäisen poikaystävänsä samaan aikaan. Uskoo ken haluaa, mutta oma puoli tarinasta on täyttä totta vaan eihän se aina vaikuta. Kai sitä pettämisenkin jälkeen sanotaan vaimolle jotain "ihan vähän vaan kumilla laitoin ja olin kännissäkin."

Joitain asioita ei ehkä voi korjata. Pakko tässä on silti kai jotain yrittää vaikka ensi viikonloppuna. Joo, en ole menossa Slovakiaan, vaikka sehän voisi olla hyväkin paikka jätetylle miehelle. Silloin kaikki olisi ainakin ohi.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Ajattelin kirjoittaa joskus myöhemmin, mutta nyt on sellainen piru merrassa mitä tuskin voi paikata millään. Ulkopuolinen saattaisi helposti ajatella eihän tuo voi suhdetta kaataa. Enpä tiedä.

Vajaan kolmen vuoden suhde ja minut jätettiin eilen melko puskista. Talvi on ollut vaikea anopin vakavan sairauden vuoksi mikä oli vääjäämättä johtamassa kuolemaan, vaikka varsinaista mitään ennustetta ei ollut eli olisi voinut tapahtua vaikka syksyllä. Hän kuitenkin nukkui pois. Ilmeisesti en osannut olla muutenkaan tukena oikein, kun etäsuhteesta ja kielimuurista johtuen en mennyt heti paikalle. Olisin päässyt junalla tai tuon välin taksillakin vaikka vaan ajattelin antaa olla hetken rauhassa ystävien ja sukulaisten kanssa mitkä useimmat ei puhu sanaakaan englantia. Kai minun silti olisi siellä pitänyt olla. Alkoholillakin on sen verran osuutta asiaan, että olin kännissä vappuna.

Eli mitä tapahtui (menehtymisen lisäksi) on täydellinen väärinkäsitys, kulttuuriero ja katastrofi. Näillä on aivan erilaiset perhearvot eikä kukaan toivo suomityyliin kuolisipa tuo jo pois, niin pääsisi perintöön käsiksi. He olivat muutenkin erittäin läheisiä kenties jopa katolilaisellakin mittapuulla.

Sain viestin "Funeral is at 11 Saturday" ja hänen kirjoitustyylinsä tuntien viesti oli selvä. Hautajaiset on siis lauantaina 11.5. Vastasin tämä selvä ja tutkin pukuasioita. Seuraava askel oli laittaa kaverille viestiä en lähde Slovakiaan kisoihin, kun tuli vähän tärkeämpää menoa. Se on tiedossa kuinka nämä järjestävät hautajaiset heti, mutta en vain tajunnut kuinka nopeasti.

Varmaan jo arvaattekin miten tämän meni eli hautajaiset olikin eilen klo 11. Laitoin viestiä tulisinko vaikka huomenna sinne ja käsittämätön ja järkyttävä vastaus et, tämä on nyt tässä. En ruvennut pommittamaan, mutta tietenkin kysyin mistä oikein puhut. Ei vastausta ja äsken sitten suostui kertomaan ja haukkumaan minut oikein kunnolla. Miksi ei ollut perjantaina puhetta. Varmaankin sen takia, koska asia oli minulle kristallinkirkas, aamujunallakin olisi ehtinyt ja hän ei varmaankaan halunnut yövierasta tai oli muun perheen kanssa.

Ei tätä varmaankaan voi pelastaa, koska on niin petetty olo. Hän on ollut äitinsä hautajaisissa ja päättänyt jättää kusipäisen poikaystävänsä samaan aikaan. Uskoo ken haluaa, mutta oma puoli tarinasta on täyttä totta vaan eihän se aina vaikuta. Kai sitä pettämisenkin jälkeen sanotaan vaimolle jotain "ihan vähän vaan kumilla laitoin ja olin kännissäkin."

Joitain asioita ei ehkä voi korjata. Pakko tässä on silti kai jotain yrittää vaikka ensi viikonloppuna. Joo, en ole menossa Slovakiaan, vaikka sehän voisi olla hyväkin paikka jätetylle miehelle. Silloin kaikki olisi ainakin ohi.

Ikäviä hommia aina, kuolemat ja parisuhteen päättymiset.

Mutta ymmärrät kai sen, että hän näkee asian niin, että teikäläistä ei asia kiinnostanut edes sen vertaa, että olisit tarkentanut/kysynyt tarkennusta asioihin. Nyt oletit vain että haluaa olla yksin ja hautajaiset ovat silloin ja silloin.
 

teppana

Jäsen
Ikäviä hommia aina, kuolemat ja parisuhteen päättymiset.

Mutta ymmärrät kai sen, että hän näkee asian niin, että teikäläistä ei asia kiinnostanut edes sen vertaa, että olisit tarkentanut/kysynyt tarkennusta asioihin. Nyt oletit vain että haluaa olla yksin ja hautajaiset ovat silloin ja silloin.

Täältäkin myös osanotot @pernaveikko anopin poismenon johdosta ja harmittelut jos noinkin pitkä parisuhde kaatui. Mutta samoilla linjoilla @mikko6000 kanssa olen. Vaikka kyseessä olisi ollut aivan vilpitön vahinko niin se ei oloa paljon helpota. Läheisen kuolema on järkyttävä tilanne ja ihmiset reagoi niihin eri tavalla. Yksi asia mikä on yhteistä melkein kaikille, on halu saada osoitus tuesta ja sympatiasta läheisiltä. Tuossa mielessä halu antaa tilaa ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa reagoida. Toki sitä tilaa pitää antaa jos sitä pyydetään. Mutta ensiarvoisen tärkeää on tiputtaa omasta kalenterista kaikki ei-kriittinen ja tarjoutua avuksi ja tueksi. Jos tätä tukea ja apua otetaan vastaan sitten otetaan ja jos ei niin sitten ei. "It's the thought that counts".

Tuo hautajaisten missaaminen kuulostaa ihan rehelliseltä erehdykseltä. Tosin se tuli niin pahaan paikkaan kuin mahdollista, kun jo aiemmin olit suhtautunut "kylmästi" tyttökaverin äidin kuolemaan. Jos yritän asettaa itseni samaan tilanteeseen kuin tyttöystäväsi, tulisin varmaan samaan päätökseen kuin hän. Vaikkakin se sinun näkökulmasta varmasti tuntuu liioitellulta.

Mutta, parisuhteet voivat pelastua ja nyt saattaa tosiaan olla se oikea hetki antaa tilaa. Hän sitten ottaa yhteyttä jos päättää että haluaa vielä tarkemmin kuulla sinun puoltasi tarinasta. Toivotaan että saat uuden mahdollisuuden. Vaikka toimit tuon kertomasi perusteella hölmösti ja kylmästi ei tarkoituksesi kuitenkaan ollut paha.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
@pernaveikko

Onko seurustelukumppanisi, tai pitänee nyt sitten sanoa exäsi, kenties aasialaista syntyperää? Siellä on kuitenkin nuo perheyhteisö kuviot käsittääkseni ihmisille aivan sydämenasioita. Eli se ettet mennyt hänen äitinsä hautajaisiin koettiin aivan uskomattoman verisenä loukkauksena, vaikka kyseessä olikin vain inhimillinen erehdys. Sitähän me emme toki tiedä, oliko hän sitten jo aiemmin pyöritellyt eroa mielessään, ja tuo oli sitten vain viimeinen niitti..

Nyt varmaan parasta, että annat vähän aikaa pölyn laskeutua ennen kuin selvittelet, että onko tässä asialle mitään tehtävissä..
 

12961

Jäsen
Varmaan jo arvaattekin miten tämän meni eli hautajaiset olikin eilen klo 11.

Auts, tuossa oli kyllä aika helvetin paha miina.

Mulla on nuoruudestani myös kokemus hautajaisten missaamisesta kun silloisen avovaimon äiti kuoli. Hautajaisiin oltiin menossa eräs huhtikuinen lauantaiaamupäivä. Puoliso oli edellisen yön veljensä luona, missä muutkin sisarukset olivat kylässä, minä taas myöhäisestä työkeikasta johtuen kotona.

No, tuntia ennen hautajaisia aloin ”hyvissä ajoin” kaivaa tummaa pukua kaapista. Sovituksen tulos oli se, että olin paisunut talven aikana juuri sen verran, ettei housuja saanut kiinni eikä takkikaan oikein ollut käyttökelpoinen. Samankokoisilta kavereilta ei onnistunut eikä noin nopeasti vuokraamoistakaan.

Avovaimo antoi ymmärtää ettei muissa vaatteissa ollut tulemista. En sitten mennyt ollenkaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt jättää soittamatta ja mennä joka tapauksessa paikalle epäkorrektisti pukeutuneena.

Tuo suhde jatkui tapahtuneen jälkeen vielä reilu 6 vuotta, mutta äidin hautajaiset olivat pitkään kova pala. Olishan se puku pitänyt tajuta sovittaa ajoissa, muttei vaan ollut tullut mieleenkään. Isona erona oli tietysti se, että exäni perhe oli liki kokonaan agnostikkoja, eikä uskonto kuulunut kuvaan.

Toivotaan että saatte vielä väärinkäsityksen ja suhteen selvitettyä.
 

mutina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Chicago Blackhawks, Fife Flyers
Hän on ollut äitinsä hautajaisissa ja päättänyt jättää kusipäisen poikaystävänsä samaan aikaan. Uskoo ken haluaa, mutta oma puoli tarinasta on täyttä totta vaan eihän se aina vaikuta.

Kirjoituksesi perusteella kyseessä on tosiaan väärinkäsitys pahimmasta päästä. Ymmärrän, että et halunnut satuttaa mimmiä, mutta satutit kuitenkin, ja kovaa. Jos olisin sinun kengissäsi, ja haluaisin suhteen oikeasti jatkuvan, niin yrittäisin kyllä suurimman mahdollisen anteeksipyynnön keinoin. Nöyriä anteeksipyyntöjä hänelle, siis monikossa. Muistutuksia siitä, mitä hän merkitsee, ja lisäpahoitteluja meidän pohjoisen tunnekylmyydestä. Voisiko tilannetta äidin kohdalla yrittää myös hyvitellä - mainitsit, että katolilaisia ollaan, niin onko tapana ostaa kuolinmessuja? Laittaa äidin nimissä lahjoitus jollekin kirkolliselle avustusjärjestölle? Kuinka kuollutta hänen kulttuurissaan ylipäänsä voi muistaa? Onko appi elossa? Tarvitseeko hän mitään tukea - siivouspalvelua tms? Sain kirjoituksesta sen käsityksen, että ohi meni nyt juuri tässä ystävättäresi perheestä välittämisessä, niin voisiko sitä nyt jollain paikkoa?

Pohdinnan paikka varmaan molemmille tulee kommunikoinnista. Eipä tuo väärinymmärrys yksin sinun ollut. Tsemppiä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Onko seurustelukumppanisi, tai pitänee nyt sitten sanoa exäsi, kenties aasialaista syntyperää? Siellä on kuitenkin nuo perheyhteisö kuviot käsittääkseni ihmisille aivan sydämenasioita. Eli se ettet mennyt hänen äitinsä hautajaisiin koettiin aivan uskomattoman verisenä loukkauksena, vaikka kyseessä olikin vain inhimillinen erehdys. Sitähän me emme toki tiedä, oliko hän sitten jo aiemmin pyöritellyt eroa mielessään, ja tuo oli sitten vain viimeinen niitti..

Puolalainen eli joka tapauksessa vahvasti uskontoon liittyvä. Totta kai tässä joutuu vähän sitäkin miettimään oliko pyöritellyt, kun tosiaan talvi oli vähän vaikea jatkuvien sairaalaretkien ja muiden kynsissä. Kyllä se epätietoisuuskin vain vaikuttaa itseenkin ja koko suhteeseen noin sinänsä. Sanoin toki monta kertaa äidin olevan tärkeämpi kuin mikään ja minä en voi kuin odottaa.

Ja nämä, että olen jossain Armeniassa karsintapelissä tai kotimaassa jossain vieraspelissä. Näissä asioissa on niin monta puolta. Silloin, kun kävimme yhdessä jalkapallo-ottelussa, niin hän vain totesi en muuten tule sitten enää uudelleen. Selvä.

Auts, tuossa oli kyllä aika helvetin paha miina.

Jos ei mitään muuta, niin edes tämän haluaisin päästä kasvotusten selvittämään. Kaikki muut maailman kellon ajat olisi käyneet. Klo 10, klo 10.45, klo 12.

Mikä tahansa. Osaan kuitenkin kalenteria lukea ja sen jälkeen olisin kysynyt mikäs päivä tämä on, kun ei näyttäisi olevan lauantai.

Tuo suhde jatkui tapahtuneen jälkeen vielä reilu 6 vuotta, mutta äidin hautajaiset olivat pitkään kova pala. Olishan se puku pitänyt tajuta sovittaa ajoissa, muttei vaan ollut tullut mieleenkään.

Tämä on se seuraava asia. Vaikka jollain tavalla suhde tulisikin vielä kuntoon ja jatkuisi, niin jossain riidassa tai muussa se varmaan tai no tietenkin tulisi aina esiin.

Kaikkea ei vain aina voi tajuta.
 

Artyukhin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kerrankin naisasiat kondiksessa, emäntä kuiskaa kesken kolmannen erän Suomi-Ruotsi matsin että kelpaisko suihinotto matsia katsellessa.

Ai että kelpaako!
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kerrankin naisasiat kondiksessa, emäntä kuiskaa kesken kolmannen erän Suomi-Ruotsi matsin että kelpaisko suihinotto matsia katsellessa.

Ai että kelpaako!
Tirautin iloisen kyynelen puolestasi, koska tiedän tunteen.

Muistan edelleen sen, kun jostain juhlista mentiin vielä jatkoille kaverin luokse ja siellä sitten kaveri nukkui hoitonsa kanssa sängyllä ja itse olin erään neidin kanssa lattialla ja katsoin Suomen pronssipeliä 2010 Olympialaisissa ja tämä neiti otti samalla (helvetin hyvin) suihin.

En sitten tiedä laukesinko suihinoton takia vai siitä kun Olli Jokinen ujutti läpiajosta pelin 4-3.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Naiset perhana. Saako teidän mielestä miehellä olla naispuoleisia kavereita ja toisinpäin. Hirveää riita menossa kun nainen kieltää ettei saa olla kenenkään muun naisen kans tekemisissä ikinä koskaan missään.

Olin vaihtanut viestejä parin työkaverin kans. 99% työasioita ja nehän nyt sattui olemaan naisia. Nyt kuulemma pitää valita perheen ja muiden naisten väliltä. Hah. Molempia ei voi saada. Eli hyväksynkö vain kohtaloni vaikka ärsyttää että toinen yrittää kontrolloida ja sano mitä saa tehdä ja mitä ei ja kenen kaveri olla ja kenen ei. Vai nostanko kytkintä.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Naiset perhana. Saako teidän mielestä miehellä olla naispuoleisia kavereita ja toisinpäin. Hirveää riita menossa kun nainen kieltää ettei saa olla kenenkään muun naisen kans tekemisissä ikinä koskaan missään.

Olin vaihtanut viestejä parin työkaverin kans. 99% työasioita ja nehän nyt sattui olemaan naisia. Nyt kuulemma pitää valita perheen ja muiden naisten väliltä. Hah. Molempia ei voi saada. Eli hyväksynkö vain kohtaloni vaikka ärsyttää että toinen yrittää kontrolloida ja sano mitä saa tehdä ja mitä ei ja kenen kaveri olla ja kenen ei. Vai nostanko kytkintä.

Tuo ei todellakaan ole tervettä. Ei missään tapauksessa.
 

teppana

Jäsen
Naiset perhana. Saako teidän mielestä miehellä olla naispuoleisia kavereita ja toisinpäin. Hirveää riita menossa kun nainen kieltää ettei saa olla kenenkään muun naisen kans tekemisissä ikinä koskaan missään.

Olin vaihtanut viestejä parin työkaverin kans. 99% työasioita ja nehän nyt sattui olemaan naisia. Nyt kuulemma pitää valita perheen ja muiden naisten väliltä. Hah. Molempia ei voi saada. Eli hyväksynkö vain kohtaloni vaikka ärsyttää että toinen yrittää kontrolloida ja sano mitä saa tehdä ja mitä ei ja kenen kaveri olla ja kenen ei. Vai nostanko kytkintä.

Ohoh. Jos kyseessä tosiaan on aivan tavallista kanssakäymistä niin aika kovaa hälytyskellot pitää soida. Tuollainen omistushaluinen mustasukkaisuus ei yleensä ajan myötä parane.

Yksi huomionarvoinen asia (ja puhun nyt yleisellä tasolla en sinun suhteestasi) on, että usein pettämistä eniten epäilevät ihmiset ovat niitä jotka itse ramppaavat vieraissa.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Naiset perhana. Saako teidän mielestä miehellä olla naispuoleisia kavereita ja toisinpäin. Hirveää riita menossa kun nainen kieltää ettei saa olla kenenkään muun naisen kans tekemisissä ikinä koskaan missään.

Olin vaihtanut viestejä parin työkaverin kans. 99% työasioita ja nehän nyt sattui olemaan naisia. Nyt kuulemma pitää valita perheen ja muiden naisten väliltä. Hah. Molempia ei voi saada. Eli hyväksynkö vain kohtaloni vaikka ärsyttää että toinen yrittää kontrolloida ja sano mitä saa tehdä ja mitä ei ja kenen kaveri olla ja kenen ei. Vai nostanko kytkintä.
Et nosta kytkintä vaan heität akan pihalle.

No, ei toki ihan voi suoraan sanoa, kun taustat ei hirmu hyvin ole kerrottu. Mutta, jos suhde on suht tuore tai teillä ei vielä ole lapsia jne. muuta kovin sitovaa, niin sitten nainen kiertoon. Jos taas moinen mustasukkaisuus on tullut esiin äskettäin, ja monta muuta suhdetta puoltavaa seikkaa on, niin ei tuo pakosti poikkaisuperuste ole. Mutta sitten vaatii naisen terapiaan tai vastaavaan menoa.
 

Jesus Shaves

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dorados de Sinaloa
Naiset perhana. Saako teidän mielestä miehellä olla naispuoleisia kavereita ja toisinpäin. Hirveää riita menossa kun nainen kieltää ettei saa olla kenenkään muun naisen kans tekemisissä ikinä koskaan missään.

Olin vaihtanut viestejä parin työkaverin kans. 99% työasioita ja nehän nyt sattui olemaan naisia. Nyt kuulemma pitää valita perheen ja muiden naisten väliltä. Hah. Molempia ei voi saada. Eli hyväksynkö vain kohtaloni vaikka ärsyttää että toinen yrittää kontrolloida ja sano mitä saa tehdä ja mitä ei ja kenen kaveri olla ja kenen ei. Vai nostanko kytkintä.

Avaa ensin hieman mitä se muu 1% oli. Muuten aika hankala sanoa tarkemmin.

Kontrollifriikiltä tuo toki kuulostaa.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kiitoksia vastauksista. Siis meillä on kaksi lasta ja molemmat on vielä aika pieniä. Tottakai yritän ajatella myös niitä tässä asiassa. Että pitääkö vaan hyväksyä että toinen on mustasukkainen ja olla hajottamatta perhettä.

Kyllä tuo mustasukkaisuus on ollut mukana alusta asti ja tiesin kyllä mihin lähdin aikoinaan. Hyväksyin silloin asian mutta vuosien saatossa alkanut ajatella asiaa enemmän ja luulin sen muuttuvan ajan kuluessa. Kavereina saa olla vain miehiä ja esim naispuoleisia työkavereita ei saa hyväksyä Facebookissa kavereiksi.

Ja se 1% oli lähinnä lätkän mm kisoja sekä firman tulevaan kesäjuhlaan liittyvää.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Kiitoksia vastauksista. Siis meillä on kaksi lasta ja molemmat on vielä aika pieniä. Tottakai yritän ajatella myös niitä tässä asiassa. Että pitääkö vaan hyväksyä että toinen on mustasukkainen ja olla hajottamatta perhettä.

Kyllä tuo mustasukkaisuus on ollut mukana alusta asti ja tiesin kyllä mihin lähdin aikoinaan. Hyväksyin silloin asian mutta vuosien saatossa alkanut ajatella asiaa enemmän ja luulin sen muuttuvan ajan kuluessa. Kavereina saa olla vain miehiä ja esim naispuoleisia työkavereita ei saa hyväksyä Facebookissa kavereiksi.

Ja se 1% oli lähinnä lätkän mm kisoja sekä firman tulevaan kesäjuhlaan liittyvää.
Auts! Paha virhe tapahtunut jo kauan sitten. Mustasukkaisuus kun ei itsestään tuppaa vähenemään. Päin vastoin, se yleensä vaan pahenee. Jos nyt sitten puoliso sattuu olemaan enempi kiinni niissä lapsissa, niin se varmasti vain pahentaa sitä tilannetta.

No, nyt tuon suhteen on myöhäistä ja ehkä tilanteeseen kannattaa löytää joku muu ratkaisu kuin ero, jos muutoin suhde toimii, kun on noita pieniä lapsiakin. Toki viime kädessä se ero on kuitenkin myös se vaihtoehto, mutta älä nyt pelkästään tuon takia ihan kiireellä ole lähdössä.

Moinen mustasukkaisuus ei kuitenkaan ihan tervettä ole. Siitä ei kovin helpolla varmasti kokonaan eroon pääse, mutta jotain apua tuohon on varmastikin saatavissa. Voi vaatia puolisoltasi terapiaan tai johonkin muuhun vastaavantyyppiseen hoitoon tai "hoitoon" hakeutumista. Voi vaatia pari(suhde)terapiaa tai jotain muuta, missä olette molemmat mukana ja käytte keskusteluita jonkun ammattilaisen kanssa. Jos oikein hyvin käy, niin voitte jopa keskenänne keskustellen saada käytyä läpi syitä mustasukkaisuuden taustoille ja saatte myös vähän purettua sitä. mutta tähän skenaarioon en ihan heti itse usko.

Yksi vaihtoehto toki on tossukaksi suostuminen, mutta en oikeastaan tuotakaan suosittele. Jossain myöhemmässä vaiheessa sitten tulee jokin muu halu kontrolloida.

Eli, jos haluat tuota parisuhdetta ja perhettä ylläpitää ja pelastaa, niin jotain keskusteluapua puolisosi tai te molemmat tarvitsette. Se, miten sitten saat asian myytyä mustasukkaiselle puolisollesi, voi ollakin jännempi paikka. Se kun helposti kääntää koko ajatuksen avun tarpeesta niin päin, että nyt sinä yrität saada hänet hoitoon, että voit vapaasti paneskella työkavereitasi. Tai jotain tuon suuntaistahan siitä sen päässä tulee.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Avaa ensin hieman mitä se muu 1% oli. Muuten aika hankala sanoa tarkemmin.

Kontrollifriikiltä tuo toki kuulostaa.

Ihan ensin tässä pitäisi kyllä avata sitä miten joku voi noin tarkkaan tietää toisen työviesteistä. Sisältyykö tähän jotain toisten henkilökohtaisten laitteiden tutkimista ja muuta.

Omakohtaista kokemusta ei mustasukan kanssa olemisesta ole, mutta kun näitä tarinoita kuulee iltapäivälehdistä, keskustelupalstoilta ja kaikkialta. Niissä on tasan tarkkaan yksi yhteinen nimittäjä. Ne kaikki tarinat on niin samankuuloisia, että ne voisi olla sama tarina.

Liian nopeasti vääristä syistä eroaminen ei voi olla ratkaisu eikä todellakaan vain lasten takia väkisin yhdessäolo ja perheen leikkiminen. Tässä on vain yksi ratkaisu ja se on se, että jonkun asian pitää muuttua ja nopeasti. Mikä se sitten on, riippuu tarkemmasta tilanteesta, mutta esimerkiksi syksyllä ei voi olla enää tälläistä tilannetta, koska näin tämä ei voi jatkua.
--

Sain muuten oman tilanteeni selvitettyä ja lopulta melko kivuttomasti. Siinä tapahtui mitä tapahtui ja kaikki on taas hyvin, vaikka suruaika vielä jatkuukin. Haudalla ollaan toki käyty ja muuta. Harrastettiin seksiäkin, mutta se ei ollut edes mitään sovintoseksiä, kun ei sillä lailla ollut mitään varsinaista riitaa. Väärinkäsityksiä, turhautumista ja sen sellaista.

Siitä tietää hyvin kuinka ollaan menossa parempaan suuntaan, kun yritin varovasti tiedustella lähtisitkö peliin parin viikon päästä ja napakka vastaus "en, vaikka olisi miten tylsää."

Tuossa helpotti sekin, että muistotilaisuuteen saapui muutaman päivän varoitusajalla 70 henkeä ja kirkossa oli vielä enemmän muita mitkä halusi jättää jäähyväisensä. Eli siinä mielessä sota ei yhtä henkeä kaivannut.
 

teppana

Jäsen
Kontrolloiva mustasukkaisuus on käytöksenä muutenkin aika nurinkurinen. Useimmiten siitä seuraa se nimenomainen tapahtuma mitä sillä pakonomaisesti pyritään estämään. Eli puolison etääntyminen ja pahimmassa tapauksessa ero. Yksi elämän suurista mysteereistä. Itsekin osaan mustasukkainen olla, mutta mitään rajoituksia tai kiukutteluja en puolisolle anna. Jos vieraissa aikoo käydä ei siinä mitkään kyttäykset auta. Sanon ihan suoraan jos jokin asia vaivaa ja uskon sen enempää mutisematta mitä puolisoni sanoo. Lienee se "normaali" käytäntö tällainen?
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Itsekin osaan mustasukkainen olla, mutta mitään rajoituksia tai kiukutteluja en puolisolle anna. Jos vieraissa aikoo käydä ei siinä mitkään kyttäykset auta. Sanon ihan suoraan jos jokin asia vaivaa ja uskon sen enempää mutisematta mitä puolisoni sanoo. Lienee se "normaali" käytäntö tällainen?

Tokihan tervettäkin mustasukkaisuutta on olemassa. Ex-vaimo sanoi olisi kiva, jos olisit joskus edes vähän mustasukkainen minusta. Tuo tuli siitä, kun sanoin jotain en voi tietää mitä teet firman kesäjuhlissa.

Ainoa mahdollisuus parisuhteeseen on luottamus. Jokaisella on ja pitää olla omiakin menoja. Ensi keskiviikkona on tiimin joku BBQ-iltama. En edes tiedä vielä jaksaako mennä ja en ole tyttöystävälle kertonut. Menen, jos menen ja saan mennä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Kiitoksia vastauksista. Siis meillä on kaksi lasta ja molemmat on vielä aika pieniä. Tottakai yritän ajatella myös niitä tässä asiassa. Että pitääkö vaan hyväksyä että toinen on mustasukkainen ja olla hajottamatta perhettä.

Kyllä tuo mustasukkaisuus on ollut mukana alusta asti ja tiesin kyllä mihin lähdin aikoinaan. Hyväksyin silloin asian mutta vuosien saatossa alkanut ajatella asiaa enemmän ja luulin sen muuttuvan ajan kuluessa. Kavereina saa olla vain miehiä ja esim naispuoleisia työkavereita ei saa hyväksyä Facebookissa kavereiksi.

Ja se 1% oli lähinnä lätkän mm kisoja sekä firman tulevaan kesäjuhlaan liittyvää.

Herää kysymys, onko teillä kuinka hyvä keskusteluyhteys muutoin? Ajattelen niin, että josko sinun olisi mahdollista ottaa asiaa yhteiseen tutkailuun kiihkottomasti ja tasapuolisesti. Korostaisit ymmärtäväsi, millainen tuska ja ahdistus hallitsematon mustasukkaisuus on ja kertoisit, kuinka se aiheuttaa ihan saman tuskan ja ahdistuksen myös sinuun, kun olet sen kohde. Pyytäisit pohtimaan onko lapsien paras kaksi tuskaista ja ahdistunutta vanhempaa, vai ansaitsisiko ne parempaa.

Mikään tuommoinen kun ei mene napsauttamalla historiaan, yksi keino voisi olla yhteinen turvasana, vaikka punainen jäätelöpallo, johon sitoutuneena kumpainenkin olisi velvoitettu istumaan alas ja läpikäymään mistä kipu johtuu, ilman syyttelyä ja riitelyä. Moisin keinoin ja ajan kanssa se punainen jäätelöpallo voisi sulaa poiskin. Sitten kannattaa pohtia pariterapiaa, jos ei auta. Missään nimessä älä sysää paskaa kannettavaksi vain toiselle osapuolelle, teidän perhe on teidän bisnes, joko yhdessä voitatte tai yhdessä häviätte koko sakki. Vain jos vaimosi itse kokee omaksi tarpeekseen terapian, hyväksy kannusta ja tue, muuten älä ota edes puheeksi.
 

adetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Ryan Miller, HPK
2,5kk tapailua eikä toinen ole saanut tunnelukkoa auki. Tunteita vahvemmin on siis vain itselläni toista kohtaan ja toisaalta ymmärrän tämän toisen ongelman mikä johtuu muista tekijöistä kuin hänestä itsestään. Kehunut minut maasta taivaisiin, muttei silti tunnetasolla pääse siihen mitä haluaisi. Hemmetin vaikea on päästä irti ja ehkä omatkin tunteet kasvoi liian äkkiä. Mietin onko täällä muita kokenut samaa ja onko kuinka mennyt?

Nyt lähinnä mietin vain asiaa jatkuvasti, vaikka toinen on jopa sanonut menevänsä tuosta asiasta ihan hoitajalle saakka puhumaan tunteistaan. Kuitenkin samoja mieltymyksiä molemmilla ja olis aivan täydellinen ihminen itselle. Silti vaikuttaa siltä ettei tämä tästä pidemmälle taida mennä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Silti vaikuttaa siltä ettei tämä tästä pidemmälle taida mennä.

Sinustahan se on kiinni. 2,5 kk on vakavan suhteen, jos sellainen on päämäärä, mittakaavassa silmänräpäys, jos sitäkään. Oleellinen asia on tutkailla itseään. Rakastatko sittenkään riittävästi, jotta jaksat hankaluudet ja kykenetkö olemaan läsnä ja etäällä yhtäaikaa. Joskus tielle osuu se ei helpoin tapaus ja silloin jo alkumetreillä joutuu pohtimaan isoja ratkaisuja. Voisin kuvitella, että tuossa tilanteessa, olipa omat haaveesi mitkä tahansa sinne tai tänne menemisestä, ei ne just ny ja tässä ole kovin oleellista pohdittavaa. Tunnelukot on siitä kinkkisiä, että ne saattaa aueta, tai olla aukeamatta, silti olet selvästi tavannut ihmisen joka sinuun on vaikuttanut, sun on vaan selvitettävä itsesi kanssa mitä asian suhteen haluat ja vaikka et sitä saisikaan, olisiko sittenkin vaivan arvoista.
 

adetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Ryan Miller, HPK
@JypFabu Olipas tosi hyvin kiteytetty, kiitos siitä. Onhan tuo tosiaan lyhyt aika, siihenkin nähden ettei samalla paikkakunnalla asuta niin ei olla voitu olla usein yhdessä. Vaikka tässä on kaikenlaista ollut, en ole samanlaiseen törmännyt. Ehkä juurikin tuo viimeinen lauseesi voi olla ihan selviö, koska on se senkin arvoista katsoa pidemmälle. Toisaalta kun sitten jos tulee päin näköä vielä paljon myöhemmin ettei mitään synny, on se jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Mutta sitten voi olla niin että kadun sitä etten katsonut pidemmälle.

Onhan tämä hieman löysässä hirressä olemista, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Ja tuosta olikin puhetta, ettei hän halua mielipahaa aiheuttaa tuolla ettei kykene tuntemaan tällä hetkellä samoin.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Toisaalta kun sitten jos tulee päin näköä vielä paljon myöhemmin ettei mitään synny, on se jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Mutta sitten voi olla niin että kadun sitä etten katsonut pidemmälle.

Onhan tämä hieman löysässä hirressä olemista, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Ja tuosta olikin puhetta, ettei hän halua mielipahaa aiheuttaa tuolla ettei kykene tuntemaan tällä hetkellä samoin.

Usko vanhaa, yksikään, pieleen mennytkään ja syntymättä jäänyt suhde ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Jos olet vilpittömästi asialla, ne kaikki pettymykseenkin vievät kasvattaa sinua ihmisenä ja tekee sinusta sitä, miksi joskus voit tulla.

Tämmösen vanhan pierun elämään mahtuu yhtä jos toista, mutta jotenkin ajattelen niin, että ilman niitä kiveen menneitä ja pettymyksen nieleskelyjä en olisi koskaan oppinut rakastamaan, olemaan isä ja perheellinen. Löperöltähän tämä kuulostaa, mutta kaikki ne pieleen menneet opetti minut olemaan mies tämän parhaan kanssa. Yhtäkään en ajanhukaksi tai turhaksi siis sano, päinvastoin.

Toivoisin, koska selvästi, myös mielitiettysi kantaa ristiä tilanteestaan ja sen painosta sinuun, kykenisit nousemaan asioiden yläpuolelle ja viestimään hänelle, että kenellä ei ole eskorttia se kävelee, vanha viidakon sananlasku, minä olen tässä pois työnnettävänä tai liki puristettavana, mutta aina ystävänä. Tunne voi olla syttymättä lopulta, mutta sekin on hyvä, kenelläkään ei ole liikaa ystäviä tässä maailmassa, eikä sen arvoa kannata ylen katsoa koskaan.
 

adetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Ryan Miller, HPK
@JypFabu Niinhän tuo on. Aikasemmat on myös kasvattanut ihmisenä, ja tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Vaikka näistä asioista on juteltu, oli tuo kivi poistettava rinnasta laittamalla viestiä. Muttei kyennyt tähän aikaan mitään siihen vielä sanomaan. Nimenomaan näistä on ollut helppo jutella ettei näitä asioita olla puhelimen välityksellä käyty. Kun ei saa sitä oikeaa kuvaa.

Olisipa asiat yksinkertaisempia, tietysti olisi elämä tylsempääkin. Näissä asioissa sitä vain toivoisi olevan helpompaa. Avaa silmiä huomattavasti enemmän kun saa muualta mielipiteitä, ikää katsomatta. Sitä voi omissa ajatuksissa olla liian kapeat asiat mielessä ettei pääse niistä irti eikä täten osaa asioita katsoa toiselta kantilta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös