Naisasiat

[mikko600]

Kahdet ”treffit” eivät ole tapailua.

 

[A Siente]

Kahdet ”treffit” eivät ole tapailua.

Miten itse määrittelisit sen?

 

[pernaveikko]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

Kolmatta vuotta mennään syvästi katolilaisen, mutta tavallisen ihmisen kanssa ja uskonnosta ei ole ollut mitään ongelmia. Uskontoakin on niin monenlaista ja olemme sopineet, että minä en lausu Jari Litmasen nimeä ja hän ei niistä omistaan huutele sen enempää.

Hihhulin kanssa tuskin kannattaisi olla. Olen ollut muutaman kerran kirkossa ja yhdessä saarnassa puhuttiin jostain junioriurheilusta jotain ja siinähän se meni. Tuo on tietenkin jonkin verran huolestuttavaa, jos tapaaminen on johtunut jeesuksesta puhumisesta.

 

[Iisoppi]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta?

Se kannattaa ottaa huomioon että monille uskossa oleville esiaviollinen seksi on syntiä ja haluavat pidättäytyä seksistä ennen avioliittoa. No se on sitten eri asia mitä kukin seksiksi mieltää, joillekin se tarkoittaa yhdyntää ja muu puuhastelu on ihan OK.

 

[Tadu]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

On. Esiaviollinen seksi oli syntiä, mutta kuitenkin sitä harrastettiin muutaman kerran. Älytön morkkis siitä hänelle tuli, mutta lihan himo taisi kuitenkin viedä voiton. Onneksi lopulta tajuttiin, että olemme liian erilaisia ja lähdimme omiin suuntiin.

 

[Jesus Shaves]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

Kaipa tässä voit kysyä itseltäsi miksi ko. ihmisestä kiinnostuit? Oletettavasti ulkonäkö oli miellyttävä - jutut ei niinkään? Sitten voit mielessäsi kysyä saman hänen näkökulmastaan: oliko tärkein asia hänen mielestään saada keskustella ziisukzesta - vai oletko sinä itse tapailemisen arvoinen?

Myös jutustelun aiheet tapailemisien aikaan ovat aika paljastavia. Jutteletteko niitä näitä - vai onko ziisus läsnä vahvasti jutuissa.

 

[Sistis]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

Eräs tuttavani totesi joskus 20 vuotta sitten, että noissa tilanteissa on yleensä lopulta vain kaksi vaihtoehtoa: erota tai tulla itse uskoon. Tai no, kolmas vaihtoehto lienee tuolla logiikalla se, että toinen osapuoli menettäisi uskonsa.

Mutta tiedän kyllä tapauksia, joissa omien sanojensa mukaan lähinnä tapauskovainen ja aidosti uskovainen kirkollinen viranhaltija ovat päätyneet perustamaan perheen. Eli kaikki on mahdollista. Viime kädessä kaikki riippunee siitä, miten uskonnollisuus tai sen puute näkyvät ihmisten suhtautumisessa toisiin, ja miten hyväksytään vastakkaisia mielipiteitä.

 

[Aces High]

Suosittelen varomaan. Uskovaisista en kyllä osaa sanoa. Omat kokemukset taitaa jäädä uskovaisten suhteen papeiksi opiskeleviin tylleröihin. Ei kai ne kovin uskonnollisia ollut, mutta ei jumala ainakaan niiden seksuaalisia tarpeitaan täyttänyt.

Samansuuntaisia kokemuksia itsellä teologian opiskelijoista, ollapa vielä nuori ja heidän bileissä...

 

[pernaveikko]

Se kannattaa ottaa huomioon että monille uskossa oleville esiaviollinen seksi on syntiä ja haluavat pidättäytyä seksistä ennen avioliittoa. No se on sitten eri asia mitä kukin seksiksi mieltää, joillekin se tarkoittaa yhdyntää ja muu puuhastelu on ihan OK.

Niin. Siitä on vaikka kuinka paljon erilaisia dokumentteja ja raportteja kuinka eräissä ei niin mukavissa uskonnoissa perseeseen kyllä pannaan, kun on pakko saada jotain. Mutta siihen pyhimpään ei voi koskea ilman avioliittoa ainakaan kikkelin kanssa.

Tämä on ihan oikeasti totta, ei sitä ehkä vain tule ajatelleeksi kylmässä Pohjolassa.

 

[Aces High]

Niin. Siitä on vaikka kuinka paljon erilaisia dokumentteja ja raportteja kuinka eräissä ei niin mukavissa uskonnoissa perseeseen kyllä pannaan, kun on pakko saada jotain. Mutta siihen pyhimpään ei voi koskea ilman avioliittoa ainakaan kikkelin kanssa.

Tämä on ihan oikeasti totta, ei sitä ehkä vain tule ajatelleeksi kylmässä Pohjolassa.

Suuhinottoakaan ei lasketa seksiksi, esim. monilla alueilla Jenkeissä.

Tuohon viimeiseen kappaleeseen ei voisi olla enempää erimieltä, vilkaisu kierrätyskeskukseen vahvistaa sen...

 

[mikko600]

Miten itse määrittelisit sen?

Tarkoitin, että parien treffien jälkeen on turha asiasta viemä stressata. Onko teillä ollut romantikkaa? Oletteko puhuneet suhde-asioista? Ne kaikki tulevat itsestään ajan kanssa. Tässä vaiheessa on vielä aiheesta turha stressata. Anna asioiden kehittyä rauhassa ja keskustele. Sillä nämä asiat ratkeavat.

 

[Sanainen arkku]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

Kyllä kysymys on paljolti siitä, pystyttekö kunnioittamaan toistenne pyhiä arvoja. No, tietysti ristiriitoja voi tulla myös ulkopuolelta, kuten lähipiireistänne. Tämänkin ketjun kommenteista voit päätellä, että on mahdollista että jokunen kavereistasi ei kunnioittaisi kumppaniasi tämän vakaumuksen vuoksi. Samoin on toisinkin päin, joskin silloin varmasti sukulaiset olisivat suurempi uhka.

Merkittäviä käytännön asioita on paljon. Esim. suhtautuminen päihteisiin. Jos se on merkittävästi erilainen, voi olla että asiasta tulisi suhteelle ns. kynnyskysymys, jossa toinen joutuisi taipumaan liikaa. Minä esim. en absolutistina pystyisi lainkaan kunnioittamaan mitään skumppabimboa, jonka elämän tähtihetkiä olisi #korkkaritkattoon instapäivitys toisen samanlaisen tyhjäpään kanssa. Huume on huumetta laillisenakin, eikä itseään kunnioittava sen käyttämisellä ainakaan elämöi ja asiaa karnevalisoi.

Vielä isompiin kysymyksiin saattaa törmätä, jos ilmestyy jälkikasvua. Arvot ovat niin iso juttu. Jos sinulla on arvot, haluat ne varmasti siirtää lapsellesi. Se ON kasvatusvastuuta, rehellisyyttä itseään ja rakkautta lasta kohtaan. Entä, jos vanhempien arvot poikkeavat paljonkin toisistaan? Tämä asia on toki mahdollista muidenkin asioiden, kuin uskonnon osalta.

Viisautta sinulle. Älkää loukatko toisianne ja itseänne. Kunnioitusta enemmän, kuin palstatoverit tuossa yllä ilmensivät.

Osaatko muuten nimetä omat arvosi?

 

[pernaveikko]

Kyllä kysymys on paljolti siitä, pystyttekö kunnioittamaan toistenne pyhiä arvoja. No, tietysti ristiriitoja voi tulla myös ulkopuolelta, kuten lähipiireistänne. Tämänkin ketjun kommenteista voit päätellä, että on mahdollista että jokunen kavereistasi ei kunnioittaisi kumppaniasi tämän vakaumuksen vuoksi. Samoin on toisinkin päin, joskin silloin varmasti sukulaiset olisivat suurempi uhka.

Tässä kannattaa kuitenkin ottaa se huomioon, että ei niiden sukulaisten kanssa seurustella. Jos joku ei sinua hyväksy, niin sitten ei mennä sinne pääsiäislounaalle tuonne paikkaan.

 

[Sanainen arkku]

@pernaveikko
Olet oikeassa. Kuitenkaan ei voi sen kumppanin näkökulmasta syntyvää stressiä jättää kokonaan huomiotta. Tilanne on hänelle hyvin epämiellyttävä.

 

[Murkula]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

No tota, ei ole itsellän. Mutta serkkuni, hyvä kaverini ja yhtiökumppanini on naimisissa naispapin kanssa. Tämä minun kaveri ei kuulu kirkkoon eikä voisi ainakaan vähempää uskonnollinen tai uskovainen olla.
Itelleni tuo on kaverin vaimo siinä missä muienkin kavereiden vaimot. Ei se kenellekään sitä asiaa tuputa, joten voi olla siinä mielessä erilainen että ei kenellekään mene jeesuksesta juttelemaan ellei sitten työn puolesta. Uskoohan se itse, mutta pitää sen hyvin omana asianaan eikä kukaan voisi sitä ulkoisesti saada selville.
Pari kertaa on ollut tosin hauskoja tilanteita kun mm. tämän naisen syntymäpäiviä vietettiin ja paikalla oli itelleni entuudesta tuntemattomia hänen vanhoja kavereitaan. Siinä sit läväytin jonku jutun kun "poliisi tivasi mieheltä, että miksi olet lyönyt vaimoa halolla päähän johon mies että uattelin vuan että suatas eukolle pilikettä silimäkulumaan". Ja minuthan tuomittiin melkein alimpaan helvettiin ja tämän joutui sitten rouva pastori ystävilleen puolestani selvittämään, että kyse oli vaan huumorista.
Sanosin, että uskovan kanssa voi elää normaalisti, mutta ei sellaisen uskovaisen joka jostain syystä tulee jeesuksesta kertomaan. Ellei itsellä ole sama ajatusmaailma.
Ohje on siis, peräänny, pakene ja juokse. No ei, tuon ohjeen antaisin vain itselleni. Oma päätös tuossa pitää tehdä.

 

[Draco]

Sanosin, että uskovan kanssa voi elää normaalisti, mutta ei sellaisen uskovaisen joka jostain syystä tulee jeesuksesta kertomaan. Ellei itsellä ole sama ajatusmaailma.
Ohje on siis, peräänny, pakene ja juokse. No ei, tuon ohjeen antaisin vain itselleni. Oma päätös tuossa pitää tehdä.

Niin, kyllä se on totuus, että joka tapauksessa ne parisuhteen pelisäännöt määritellään keskenään, ei ne miltään jumalalta tule. Jos yhteisymmärrys löytyy, niin kai se yhteiselo on täysin mahdollista.

Itse en jumalaan usko ja voisin kuvitella, että mihinkään filosofisiin keskusteluihin ei hyödyttäisi tuollaisessa suhteessa juuri tuosta asiasta pahemmin ryhtyä, jos näkemykset ovat täysin vastakohtaiset. Silloin siinä käy äkkiä niin, että asiasta tulee aihe, josta ei suhteessa keskustella. Mitä enemmän noita sitten taas on, niin heikentää se taatusti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itse olen pitänyt tuota yhtenä niistä pohjimmaisista asioista, joissa eriävä näkemys tekee yhteiselon vaikeaksi, mutta jos kaikki muu natsaa 100% niin jää sitten osapuolten omaksi asiaksi miettiä, että onko niin tärkeä, että antaa homman kaatua siihen.

 

[Jesus Shaves]

Sen sijaan meillä on kyllä paljon suurempi ja todellismpi ongelma kuin uskonto, johon tarvin apuanne. Se ei juuri nyt ole ajankohtainen, sillä ehdimme tapaamaan seuraavan kerran vasta viikon päästä, mut miten vitussa mä pääsen yli siitä, et tyttö kattoo Temptation Islandia!?! Parisuhdeterapiaan? Vedän kännit ja yritän unohtaa vai mitä vittua mä teen!?!?!

Eiköhän ongelma hoidu sillä, että dokaat rajummin ja pidemmän aikaa. Miten se vanha sanonta menikään? Nälkä lähtee syömällä ja akka juomalla?

Toinen vaihtoehto on yrittää tulla asian kanssa toimeen. Aika pieneltä ongelmalta tuntuu isossa kuvassa.

 

[Draco]

Eli yhteenvetona, uskonto ei millään tavalla ole este hyvälle parisuhteelle vuonna 2019, jos muut asiat toimivat ja molemmilla on samanlainen käsitys parisuhteesta, vuorovaikutus toimii ja tarpeet kohtaavat. Jätkät, mä oon rakustunu uskikseen! Jumalauta!

Se on juuri noin, en sitä kiistä, vaikka omassa näkemyksessäni onkin selvästi enemmän pessimismiä luettavissa. Eikä sinänsä, tekstisi sai kyllä iloiseksi puolestasi ja toisaalta myös sen puolesta, että asian ei tosiaan välttämättä tarvitse olla ongelma.

Mutta silti, tuosta huomasi, että näkemys oli kyllä hyvin vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi katsottu. Voi tietysti ihan aiheesta kysyä, että minkä lasien läpi sitten pitäisi katsoa, kun kyse kerran rakkaudesta on? No, jokaisella on varmaan omat lasit ja tässä tulee nyt vielä lisäpointteja omien lasieni läpi.

Tuosta pystyy päättelemään, että @abianos sinunkin suhteesi on vielä tuore, jos vasta näit hänen tyttärensä ensi kertaa. Tuo uskonto on kuitenkin mielestäni asia, jonka merkitys kuitenkin kasvaa ihan varmasti siellä jossain, kun alkuhuuma on karissut ja aletaan miettiä, että ollaanko me tässä yhdessä hautaan asti vai loppuuko tästä yhtäkkiä kuitenkin bensa, vaikka vielä jonkin aikaa sitten ei lainkaan tuntunut siltä. Itselläni on tuosta bensan loppumisesta kuitenkin kokemusta sellainen x3, jolloin sitä alkaa miettiä, että mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat suhteen ihan oikeasti kestämään pitkään. Ja olen tullut tulokseen, että ne ovat itseasiassa ainakin osittain eri asioita, joilla mennään siinä alussa. Alkuun päästään ihastumisella ja sillä että on vaan hiton kivaa yhdessä.

Mutta, ellei nyt molemmat sitten satu olemaan ihmistyyppiä, jotka jotenkin pystyvät pysymään tuossa ihastumisen ja alkuhuuman vaiheessa (ja pitämään kaikkea muuta sivuseikkana) loppuun asti, joutuu tilanteeseen, jossa suhteen arkistuessa alkaa miettiä, että mikäs meitä oikeastaan pitää tässä yhdessä. Ja silloin sillä on paljon merkitystä, että ovatko arvot ja elämäntavat samanlaiset. Silloin se, että toisella on eri uskonnollinen käsitys ei saa kyllä millään tavalla alkaa vituttamaan kumpaakaan osapuolta, tai muutoin ollaan ongelmissa.

Hän hätkähti ja aluksi naureskelin, mutta lopulta hän "tunnusti" rukoilleellensa jumalaltaan, jotta meidän rakkautemme todella olisi totta ja parisuhteemme tulisi toimimaan. Voiko tällainen kaltaiseni pakanapaskiainen saada suurempaa osoitusta tytön tunteista mua kohtaan kuin toi?

Tässä esimerkki, mikä itseäni huolestuttaisi, jos olisin uskovaisen naisen kanssa. Puhun nyt kuitenkin vain omasta puolestani, eikä tarkoitus ole loukata. Mutta se, että suhteen toimivuus siirretään pois omalta vastuulta joidenkin korkeampien voimien käsiin, pelottaisi ainakin minua. Ehkä se on toisaalta uskovaisten tapa jotenkin psyykata itseään toimimaan suhteen eduksi ja vahvistaa omaa ajatusta, että suhde on juuri sitä mitä itse tarvitsee.

Mutta sitten jos se korkeampi voima ihan oikeasti kertoo sieltä, mitä tulee tehdä, eikä ole itse oman elämänsä ratissa, niin se on sitten niin kauan hyvä, kun jumala sanoo, että juu, kyllä teidän pitää pysyä yhdessä ja kyllä teidän juttunne toimii. Mutta entäs jos ääni vaihtuu jumalan kellossa? Ja vielä lisäten, onko se edes lopulta jumala se ääni. Uskonto voi olla tiivis yhteisö, joka saattaa antaa omat paineensa näihin asioihin ja kai sitä on nähty näitäkin, että sieltä tullaan hämmentämään yhteisöön kuuluvien parisuhdekuvioihin. Se on itselleni ainakin yksi tärkeimmistä asioista suhteessa, että kaikki mitä tulee eteen ja mitä päätetään, mihin sitten ikinä päädytäänkin, päätetään ihan kaksin ja keskenään, eikä kukaan ulkopuolinen tule siihen sekoilemaan. Tässä mielessä jos itse seurustelisin uskovaisen kanssa, voisi tulla tilanteita, joissa vastapuoli joutuisi laittamaan näkemykseni uskonnostaan tai sen edustajilta tulevien näkemysten edelle, koska muuten tuo, että yhdessä ja vain yhdessä päätetään ei toteudu.

Joten tosiaan en tiedä voisinko luottaa siihen, että toinen ajattelisi rationaalisesti ja ihan itse eri elämän eteen tuomissa haasteissa, jos uskoo jonkun korkeamman oikeasti ohjailevan meitä. Mutta tuo riippuisi silti hyvin paljon siitä toisesta ihmisestä, ei sitä voi kuitenkaan sanoa, etteikö joku uskovainen kenties voisi saada minutkin riittävän luottavaiseksi, että tekee päätöksensä omilla aivoillaan, eikä minkään ulkopuolisen tekijän johdattelemana.

Mutta kuitenkin, olen iloinen jos todistatte, että ihminen joka ei usko ja ihminen joka uskoo voivat löytää jutun, jolla on oikeasti tulevaisuutta. Ei tässä maailmassa liikaa kai rakkautta koskaan ole.

 

[pernaveikko]

Kyllähän ruuan jälkeen yllätyin, kun seurakuntatytön haarovälistä melkein höyry nousi ja kaikki eleet olisivat normaalitilanteessa viitanneet nopeaa siirtymistä yläkerran puolelle. Siinä kieltämättä oli jotain kiehtovaa - jotain, mitä ei mikään kaiken nähnyt tyrkky ikinä voi aiheuttaa.

Isot pojat tietävät mitä kaikkea Suviseuroilla tapahtuu. Tämän kesän pippalot näyttää olevan Muhoksella.

 

[mikko600]

@A Siente Laitan lusikkani soppaan, sillä itse en usko yhtään mihinkään, enkä kutsu itseäni edes ateistiksi, en vain usko, mutta naisystäväni on vahva uskossaan käyden silloin tällöin Saalem-seurakunnan temppelissä.

Mistähän aloittaisin... No, tavatessamme ei uskonnollisuus tullut millään tavalla esille. Yksi asia kuitenkin teki heti vaikutuksen minuun: hän suhtautuu asioihin ja ihmisiin hyvin vakavasti. Älkää käsittäkö väärin. Jos näätte Helsingissä pyöriessänne sellaisen pariskunnan, josta huokuu ilo, nauru ja intohimo, niin tiedätte sen pariskunnan olevan Abianos naisensa kanssa. Ymmärrätte sanani heti, kun törmäätte meihin. Yhdessä ollessamme emme ole minä ja hän, vaan aivan kuin yhtä, ja olemme meidän kuplassa, jolle muuta maailmaa ei ole olemassa. Nauramme, nauramme ja nauramme. Mutta, hän ei ole näitä "vapaamaa, minulla on oikeus, jokainen on vastuussa vain itsestään" -luusereita. Huomasin nopeasti myös, että hän todella keskittyi muhun ihmisenä, persoonana - ei listana ranskalaisia viivoja, et "Sun pitää olla tota ja tota ja tota, ja sul pitää olla toi ja toi ja toi". Hän oli heti alusta asti myös aivan yhtä kiinnostunut lapsistani kuin minusta. Hän on minua 10v nuorempi, mutta kypsempi, tasapainoisempi, itsenäisempi ja vahvempi nainen kuin 90% vaikka Tinderin kautta tapaamistani naisista. Vai mitä sanotte vaikka tästä: Hänen ollessa parikybänen juuri äidiksi tullut tytönhupakko, niin hänen viimeinen Suomessa asuva vanhempi sukulaisensa eli oma äitinsä kuoli. Mitä hän teki? Opiskeli AMK:ssa, oli äiti vauvalleen ja painoi samaa aikaa duunia kerätäkseen 10000e, jotta saisi haudattua äitinsä äidin kotimaahan. Tänään en ole kuullut kertaakaan itkevän, "Kuinka rankkaa hänellä oli" tai muuta niin yleistä ITSENÄISEN JA VAHVAN NAISEN ulinaa, mitä vuonna 2019 kuulee joka paikassa, kun kynsi katkeaa ja siksi masentaa. Päinvastoin, hän on aidosti positiivisimpia ja iloisimpia ihmisiä, jonka tunnen. Tähän yhtenä syynä on ollut usko. Hän koki koettelemukset jumalan suunnitelmaksi. Miksi halveksuisin hänen uskoaan, jos sillä on ollut noin positiivisia vaikutuksia häneen? Tämän lisäksi hän ei polta, ei periaatteessa käytä alkoholia, eikä muita päihteitä, käy aikaisin petiin, ei edes kiroile, eikä kärsi nykyajan yhdestä suurimmista vitsauksista eli eksistentiaalisista kriiseistä, sillä hänen elämällään on merkitys. Näiden lisäksi täytyy tietysti mainita hänen suhtautumisensa seksiin. Hänen ei ole ole tarvinnut täyttää kulutusyhteiskunnan ja välinpitämättömyyden aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta lukuisilla irtosuhteilla, freebasehypyillä Eiffelin tornista tai kreisibailausreissuilla Las Vegasiin, vaan jokaisella seksikumppanillaan on ollut hänelle suuri merkitys. Hän sanoo, ettei ole kovinkaan seksuaalinen, vaikka minulle hän on yksi seksuaalisimmista naisistani historiassani. Hän ei vain ole niitä "vittu haisee hyvälle" -huutelevia, koko ajan seksiviestitteleviä ja pornoa suurkuluttavia tyhjiä kuoria, joita nykynaisissa on valtavasti, vaan hänelle seksikin on merkityksellistä, järkyttävän aistikasta, luonollista ja aivan kuten minullekin, on seksi hänellekin kahden ihmisen välinen "pyhä" tapahtuma, joka lisää kahdenkeskistä luottamusta, arvostusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Miten hänen uskonsa sitten on konkreettisesti tullut esille parisuhteessamme? No, hän haluaa ehdottomasti kirkkohäät ja minuahan ei ole edes kastettu, joten joudun käymään keskitysleirin, eikun leirikoul.....vittu! Joudun käymään rippikoulun ja se ahdistaa ja vituttaa mua. Kerroin tämän tytölle ja sanoin sen tekeväni, jos naimisiin päädymme, enkä halua häneltä vastapalveluksia, mutta ottakoon sen sillä, että todella häntä rakastan, kun moisen Via Dolorosan hänen vuokseen kuljen. Tämän lisäksi yhytin hänet kerran kummallisesta asennosta hiljaisesta makuuhuoneesta. Hän hätkähti ja aluksi naureskelin, mutta lopulta hän "tunnusti" rukoilleellensa jumalaltaan, jotta meidän rakkautemme todella olisi totta ja parisuhteemme tulisi toimimaan. Voiko tällainen kaltaiseni pakanapaskiainen saada suurempaa osoitusta tytön tunteista mua kohtaan kuin toi? Joo ei voi ja tiedättehän jo, että kyyneleethän siinä sitten tulivat silmäkulmiini. Mutta vollottaa en alkanut!!! Nyt viikonloppuna naisystäväni muutti ja olin hänen apunaan. Näin ensikertaa hänen ihastuttavan pienen tyttärensä. Tyttären kanssa tulimme tietysti heti toimeen, sillä olen paska monessa asiassa, mutta helvetin hyvä lasten kanssa. Lapset ovat mulle meditaatiohetki arjen stressin keskellä. Laitoimme tavaroita ja lopulta naiseni oli saanut ruoan valmiiksi ja ei ku syömään. Olin laittamassa ensimmäistä lihakimpaletta suuhuni, kun tytär lausahti "Abianos, sä unohdit rukoilla!". Sanoin tytölle "Emmä koskaan rukoile, mut saanko nyt rukoilla sun kanssa? Opeta mulle miten sä rukoilet!". Ja niin 5v pikkutyttö sulki sormillaan silmäni, laittoi kätösillään käteni ristiin ja pyysi toistamaan hänen perässään jonkun loitsun tai lorun, joka päättyi kummaan taikasanaan "Amen!". En nähnyt tuon aikana tyttöä, mutta tunsin siitä huolimatta, kuinka hänen elämää täynnä olevat lapsen silmänsä hehkuivat ihastuksesta kuin kaksi aurinkoa taivalla. Lisäksi eilen kävi sellainen tapahtuma, jotta jotain söpöiltiin Whatsapissa naiseni kanssa, ni yhtäkkiä tuli viesti ""Kulta, mä katon äkkiä yhen livehartauden Facebookissa ja oon sit back! Suukkojaaaaa!". Tällä tavoin uskonto meidän suhteessamme esiintyy. Ai niin, hän myös kysyi joskus miten meidän tulevien lapsiemme suhteen tapahtuu, kun hän uskoo ja minä en. Vastasin, kuten teille nyt kirjoitan "Tapahtuu niin, et meiän lapset saa suurimman lahjan mitä ihminen voi saada - he näkevät mitä on todellinen rakkaus, että loppupeleissä maailmassa ei oo kristittyjä, muslimeja, buddhalaisia tai suomalaisia, venäläisiä ja jenkkejä tai feministejä, sovinisteja tai natseja, vaan vain ihminen, joka joko vihaa tai rakastaa.".

Eli yhteenvetona, uskonto ei millään tavalla ole este hyvälle parisuhteelle vuonna 2019, jos muut asiat toimivat ja molemmilla on samanlainen käsitys parisuhteesta, vuorovaikutus toimii ja tarpeet kohtaavat. Jätkät, mä oon rakustunu uskikseen! Jumalauta!

Sen sijaan meillä on kyllä paljon suurempi ja todellismpi ongelma kuin uskonto, johon tarvin apuanne. Se ei juuri nyt ole ajankohtainen, sillä ehdimme tapaamaan seuraavan kerran vasta viikon päästä, mut miten vitussa mä pääsen yli siitä, et tyttö kattoo Temptation Islandia!?! Parisuhdeterapiaan? Vedän kännit ja yritän unohtaa vai mitä vittua mä teen!?!?!

Oliko tää nyt kuinka mones täydellinen Afrodite tms. pariin vuoteen?

 

[Jesus Shaves]

En mielestäni puhu täydellisestä, enkä Afroditestä, vaan ihmisestä, jonka kanssa tarpeet ja toiveet kohtaavat erinomaisesti erilaisesta maailmankatsomuksesta huolimatta.

Oletko mahdollisesti jonkinlainen sarjaihastuja?

 

[Jesus Shaves]

Noup. Edellisen kerran olen ihastunut viime vuonna, sitä ennen 2016, sitä ennen 2015 ja sitä ennen 2011. Kuinka usein sinä ihastut ja oletko sinä sarjaihastuja vai joku toisenlainen ihastuja?

Tuli vaan mieleen tuosta Mikko6000 laittamasta kommentista. Tuollaisia ihmisiä kun jonkin verran on. Itse en heihin kuulu. Kaipa siis ihan normaali ihastuja kyseessä?

 

[BaronFIN]

Ei veli @abianos ole mikään sarjaihastuja vaan hän on sarjahurmaaja.

 

[SamSpade]

Onko kellään kokemusta uskovaisten kanssa seurustelusta? En itse ole yhtään uskovainen, mutta erään sellaisen kanssa ollaan tapailtu ja tultu hyvin juttuu- Tavattiin alunperin kun tuli juttelee jeesuksesta. Kahet treffit alla, joten vielä on hyvä hetki perääntyä.

"don't stick your dick in crazy" on yleispätevä sääntö joka usein pätee tällaisessakin tilanteessa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Pitäisi tänne kirjoittaa, miten kaikki taas menee hyvin. Tosissaan noin vuosi sitten erosin hyvinkin ihanasta ja tasapainoisesti 12 vuoden suhteesta. Ei siinä kauaa mennyt, kun löysin ns. sielunkumppanin joka oli lähes identtisessä elämäntilanteessa, kuin itse. No kesä meni ihan sairaan ihanasti matkustellen ja ihmetellen toisiamme. Tämä nainen on kuitenkin hyvin erilainen, kuin yksikään tapaamani ihminen. Erityisherkkä extrovertti, jonka tunne-elämä on jotain, mitä en ole aikaisemmin kohdannut.

Syksyllä arki tuli lujaa vasten kasvoja ja molemmilla oli varmaan jollain tavalla tyhjä. Lokakuussa taisi tulla ensimmäisiä keskusteluja siitä, kuuluisimmeko sittenkään yhteen. Marraskuussa asia eskaloitui ja kaikki romahti, myös minä. Olen aina ollut kova ottamaan alkoholia joten raha- ja elämäntilanteensa salliessa tartuin pulloon aika rankalla kädellä. Menin sitten aika huonoon kuntoon, kunnossa Uudenvuoden jälkeen pääsin asiasta jotenkin yli ja putken poikki. Sitten olinkin hetken "vieroituksessa" frendin luona ja aloitin taas työnteot ja pääsin takaisin "elävienkirjoihin".

Kyllä me paljon soiteltiin ja viestiteltiin tuona aikana, mutta ei se kovin hedelmällistä ollut, koska olin melkein aina hurjassa humalassa. Kuitenkin pian sen jälkeen, kun laitoin korkin kiinni ja aloittanut painaaman hommia helvetisti alkoi myös naiset kiinnostamaan. Ehdin parilla treffeillä käydä, kunnes aloin huomaamaan vanhan suolan sanon puolin ja toisin.

Pari kuukautta sitten aloimme taas tapailemaan ja huomasin uuden kipinän syttyneen. Tunne on lähes vahvempi, kuin tutustuessamme enemmäistä kertaa, joka on mielestäni aivan uutta minulle. Tällä hetkellä katselemme mitä tästä tulee sen enempää stressaamatta. Vaikka tunteeni häntä kohtaan ovat hyvin vahvat olen silti jollain tapaa varautunut tulevaan mahdolliseen eroon ja siksi pystyn helpommin suhtautumaan suhteeseen, kuin aikaisemmin. Tämä tunneihminen on opettanut minulle hyvin paljon tunteiden käyttämisestä ja puhumisesta.

Aikaisemmin en puhunut esimerkiksi mustasukkaisuudesta, jolloin hyvin usein naiseni tulkitsi sen välinpitämättömyydeksi ja etten ole mustasukkainen vaikka todellisuudessa terveellä tavalla olinkin. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että exäni pitkässä parisuhteessa oli muutaman kerran hyvinkin mustasukkainen, lähes sairaanloisesti ja jouduimme asiasta keskustelemaan hyvinkin pitkään. Asia on varmasti vaikuttanut minuun ja siihen, etten halua vaikuttava mustasukkaiselta, koska luulin näyttäessäni sitä, vaikuttaisin hullulta, sillä tiedän, ettei mustasukkaisuudessani ole perusteita vaan se on normaalia ajatusta päässä. Totuus on vain se, että edellisistä suhteista ei kannata viedä mitään uuteen suhteeseen vaan asioista kannattaa puhmaan todella hyvissä ajoin mitä toinen toivoo toiselta. Alkuhuumassa se tuppaa unohtamaan ja kun arki koittaa tulee asioita eteen joita ei aikaisemmin ole huomannut.

Emme ole tällä hetkellä ns yhdessä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että vieraissa ei käydä ja uskoisin hänen ajattelevan samoin. Olen juuri junalla menossa tapaamaan häntä ja varmasti keskustelen asiasta.

Loistava tulevaisuus edessä! Hyvää alkavaa kesää kaikille kaneille, joiden hormonit hyrräävät, kuten minulla.